Vartiotornin VERKKOKIRJASTO
Vartiotornin
VERKKOKIRJASTO
suomi
  • RAAMATTU
  • JULKAISUT
  • KOKOUKSET
  • Lahjoja kuninkaille
    Vartiotorni 2015 | 1. maaliskuuta
    • Mausteita

      Lahjoja kuninkaille

      ”Tähdistäennustajia tuli itäisiltä seuduilta – –. He avasivat myös aarteensa ja antoivat sille [lapsukaiselle] lahjoja: kultaa ja suitsutuspihkaa ja mirhaa.”(Matteus 2:1, 11)

      MILLAISEN lahjan sinä valitsisit jollekin hyvin tärkeälle henkilölle? Raamatun aikoina jotkin mausteet ja tuoksuyrtit olivat yhtä arvokkaita kuin kulta, joten niitä annettiin lahjaksi jopa kuninkaille.a Niinpä kaksi niistä lahjoista, joita tähdistäennustajat antoivat ”juutalaisten kuninkaalle”, oli hyväntuoksuisia aineita (Matteus 2:1, 2, 11).

      Palsamiöljy

      Palsamiöljy

      Raamatussa kerrotaan lisäksi, että kun Saban kuningatar vieraili Salomon luona, ”hän antoi kuninkaalle satakaksikymmentä talenttia kultaa ja palsamiöljyä hyvin suuren määrän ja kallisarvoisia kiviä, eikä koskaan ollut tullut sellaisen palsamiöljyn kaltaista, jonka Saban kuningatar antoi kuningas Salomolle”b (2. Aikakirja 9:9). Myös kuninkaat lähettivät Salomolle hyvän tahdon eleenä palsamiöljyä (2. Aikakirja 9:23, 24).

      Miksi mausteet, tuoksuyrtit ja muut niiden kaltaiset tuotteet olivat Raamatun aikoina niin arvostettuja ja kalliita? Ne olivat tärkeitä monilla elämänalueilla: kauneudenhoidossa, uskonnollisissa toimituksissa ja kuolleiden hautaamisessa. (Ks. tekstiruutu ”Mausteiden ja tuoksuyrttien käyttö Raamatun aikoina”.) Mausteet olivat kalliita paitsi kovan kysynnän myös kuljetuksesta ja kaupankäynnistä koituvien kulujen vuoksi.

      HALKI ARABIAN NIEMIMAAN AAVIKOIDEN

      Kassia

      Kassia

      Raamatun aikoina jotkin maustekasvit ja tuoksuyrtit kasvoivat Jordaninlaaksossa. Osa oli kuitenkin tuotava ulkomailta. Raamatussa mainitaan lukuisia hyväntuoksuisia kasvituotteita. Tunnetuimpia ovat esimerkiksi sahrami, aaloe, palsami, kaneli, suitsutuspihka (olibaanihartsi) ja mirha. Yleisiä ruokamausteita olivat muun muassa kumina, minttu ja tilli.

      Mistä nämä eksoottiset tuotteet tulivat? Aaloeta, kassiaa ja kanelia oli saatavilla nykyisen Kiinan, Intian ja Sri Lankan alueella. Etelä-Arabiasta Somaliaan ulottuvan aavikkoalueen puista ja pensaista saatiin muun muassa mirhaa ja suitsutuspihkaa. Nardus oli hieno intialainen, Himalajalta saatava tuote.

      Sahrami

      Sahrami

      Monet tällaiset tuotteet oli kuljetettava Israeliin Arabian kautta. Osittain tämän vuoksi Arabia nousi toisella ja ensimmäisellä vuosituhannella eaa. ”hallitsevaan asemaan idän ja lännen välisessä kaupankäynnissä”, kerrotaan kirjassa The Book of Spices. Etelä-Israelista Negevin alueelta löytyneet muinaiset kaupungit, linnoitukset ja karavaanien pysähdyspaikat ilmaisevat, mitä reittejä maustekauppiaat kulkivat. Ne kertovat myös ”erittäin tuottoisasta kaupasta, jota käytiin – – Etelä-Arabian ja Välimeren alueen välillä”, toteaa Unescon maailmanperintökeskus.

      ”Mausteet ja tuoksuyrtit olivat erittäin suosittua kauppatavaraa, koska ne olivat arvokkaita, ne veivät vähän tilaa ja niiden kysyntä oli vakaata.” (The Book of Spices.)

      Aromaattisilla kasvituotteilla lastatut karavaanit matkasivat säännöllisesti noin 1 800 kilometrin matkan Arabian halki (Job 6:19). Raamatussa mainitaan ismaelilaiskauppiaiden karavaani, joka kuljetti ”ladaania ja palsamia ja hartsipitoista kuorta” Gileadista Egyptiin (1. Mooseksen kirja 37:25). Jaakobin pojat myivät veljensä Joosefin orjaksi näille kauppiaille.

  • Lahjoja kuninkaille
    Vartiotorni 2015 | 1. maaliskuuta
    • Kaksi Jeesukselle tarjottua aromaattista ainetta

      Suitsutuspihka eli olibaanihartsi ja mirha ovat kumihartsia, jota saadaan tekemällä viiltoja pienten puiden tai piikkipensaiden runkoon.

      Olibaanihartsia tuottavia puita kasvoi Arabian etelärannikolla. Mirhaa tuottavat pensaat menestyivät nykyisen Somalian ja Jemenin puoliaavikoilla. Sekä olibaanihartsia että mirhaa pidettiin suuressa arvossa tuoksunsa vuoksi. Jehova itse määräsi, että niitä tuli käyttää hänen palvonnassaan. Mirha oli pyhän voiteluöljyn ja olibaanihartsi pyhän suitsukkeen ainesosa (2. Mooseksen kirja 30:23–25, 34–37). Niiden käyttötapa oli kuitenkin erilainen.

      Olibaanihartsia, jota käytettiin yleensä suitsukkeena, piti polttaa hyvän tuoksun aikaansaamiseksi. Sen sijaan mirhaa, pensaista tai puista saatavaa hartsia, käytettiin sellaisenaan. Mirha mainitaan Jeesusta koskevissa kertomuksissa kolme kertaa. Hän sai sitä lahjaksi lapsena (Matteus 2:11), sitä tarjottiin hänelle kivun lievittämiseksi hänen riippuessaan paalussa (Markus 15:23), ja se oli yksi niistä aineista, joita käytettiin hänen ruumiinsa valmistelemiseksi hautaamista varten (Johannes 19:39).

Suomenkieliset julkaisut (1950–2027)
Kirjaudu ulos
Kirjaudu
  • suomi
  • Jaa
  • Asetukset
  • Copyright © 2026 Watch Tower Bible and Tract Society of Pennsylvania
  • Käyttöehdot
  • Tietosuojakäytäntö
  • Evästeasetukset
  • JW.ORG
  • Kirjaudu
Jaa