Kapea tie vapauteen

TUSKIN kukaan älykäs ihminen väittäisi sitä vastaan, että luonnonlait ohjaavat kaikkeutta. Nuo lait kontrolloivat kaikkea pienenpienistä atomeista miljardeja tähtiä käsittäviin valtaisiin galakseihin. Jollei niin olisi, ei voitaisi suunnitella mitään eikä ymmärtää mitään; itse elämääkään ei voisi olla olemassa. Ymmärtämällä luonnonlakeja ja toimimalla niiden mukaan ihminen on voinut päästä merkittäviin saavutuksiin. Hän on esimerkiksi kävellyt Kuussa ja välittänyt värikuvia kaikkialta maailmasta ja jopa maan ilmakehän ulkopuolelta kotimme televisioruutuun.

Entä miten on moraalilakien laita? Onko niiden noudattaminen yhtä hyödyllistä ja tuloksellista? Monista näyttää tuntuvan, ettei moraalilakeja ole olemassa, ja he valitsevat sallivaisen filosofian tai uskonnon, joka sopii heidän omiin mielitekoihinsa.

Jotkut kuitenkin valitsevat toisen tien, ’ahtaan tien, joka vie elämään’, kuten sitä Raamatussa kuvaillaan. Meidän ei tulisi hämmästyä sitä, että vain vähemmistö valitsee kapean tien, sillä Jeesus sanoi siitä: ”Harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” (Matteus 7:14.) Miksi vain harvat?

Koska Jumalan lait ja periaatteet rajoittavat kapealla polulla kulkemista. Se vetoaisi vain sellaiseen ihmiseen, joka haluaa vilpittömästi mukauttaa elämänsä Jumalan normeihin. Jyrkkänä vastakohtana leveälle tielle, joka näyttää vapaudelta mutta todellisuudessa orjuuttaa ihmisen, on kapea tie, joka näyttää rajoittavalta mutta vapauttaa ihmisen kaikissa tärkeissä suhteissa. Kapean tien rajana on ”vapauteen kuuluva täydellinen laki” (Jaakobin kirje 1:25).

Miten kapea tie vapauttaa

Kapealla tiellä pysyminen ei ole todellakaan aina helppoa. Jokainen ihminen on epätäydellinen ja on perinyt taipumuksen väärin tekemiseen. Hän saattaa siksi lähteä helposti hieman harhailemaan. Niiden hyötyjen vuoksi, joita koituu ’kapealla tiellä’ pysymisestä, ihmisen kannattaa kuitenkin kaikin tarpeellisin tavoin harjoittaa itsekuria ja oikaista menettelyään, sillä Jumala ’opettaa meitä hankkimaan hyötyä itsellemme’. (Jesaja 48:17; Roomalaisille 3:23.)

Havainnollistetaanpa tätä sillä, miten viisaat vanhemmat suunnittelevat lastensa ruokavalion ’kapean tien’. Toisinaan se merkitsee sitä, että heidän täytyy olla lujia ruoka-aikoina. Mutta kun lapset varttuvat, he oppivat arvostamaan vanhempiensa rakkaudellista kuria. Aikuisina heillä on terveelliset ruokatottumukset. Ja koska tarjolla on monipuolista ravitsevaa ruokaa, heistä ei edes tunnu siltä, että heitä rajoitettaisiin.

Jumala tekee hengellisessä mielessä samoin niille, jotka ovat elämään vievällä kapealla tiellä. Hän ruokkii sävyisissä halua tervehenkisiin asioihin, jotka johtavat onneen ja tosi vapauteen. Hän tekee näin Sanansa, Raamatun, avulla. Lisäksi hän kehottaa meitä rukoilemaan hänen henkensä apua, ja hän käskee meitä seurustelemaan toisten kristittyjen kanssa, jotka voivat kannustaa meitä pysymään kapealla polulla (Heprealaisille 10:24, 25). Jumala on tosiaan rakkaus, ja tämä hänen ylivertainen ominaisuutensa on kaikkien hänen tarkoitustensa ja toimintatapojensa takana (1. Johanneksen kirje 4:8).

Kun rakkaus, rauha, hyvyys, itsehillintä ja muut Jumalan hengen hedelmät ovat vallalla, kapea tie ei tunnu rajoittavalta. Kuten Raamatussa sanotaan, ”sellaisia vastaan ei ole lakia”. (Galatalaisille 5:22, 23.) ”Missä Jehovan henki on, siellä on vapaus.” (2. Korinttilaisille 3:17.) Aidot kristityt saavat maistaa tätä vapautta jo nykyään. He ovat vapaita monista niistä peloista, jotka kiusaavat ihmisiä nykyään, muun muassa tulevaisuuden pelosta ja taikauskoisesta kuoleman pelosta. Kuinka sykähdyttävää onkaan ajatella tulevaisuutta, jolloin ”maa on oleva täynnä Jehovan tuntemusta niin kuin vedet peittävät meren”! (Jesaja 11:9.) Silloin ei tarvitse pelätä edes rikollisuutta. Lukot ja suojaristikot ovat iäksi mennyttä. Kaikki tuntevat olevansa vapaita ja turvassa, yöllä ja päivällä, kotona ja ulkona. Se on todellista vapautta!

Olemme varmoja siitä että Jumala auttaa meitä

Jumalan normien mukaan eläminen vaatii kyllä ponnistelua, mutta ”hänen käskynsä [eivät] ole rasittavia” edes epätäydellisille ihmisille (1. Johanneksen kirje 5:3). Kun mukaudumme kapealla tiellä kulkemiseen ja tunnemme hyötyvämme siitä, meissä kehittyy entistä voimakkaampi inho niitä tapoja ja sitä ajattelua kohtaan, jotka ovat tunnusomaisia leveän tien kulkijoille (Psalmit 97:10). Jumalan lakien totteleminen vetoaa meissä olevaan hyvään. Sen sijaan että kärsisimme ”sydämen tuskasta” ja ”suoranaisesta hengen murtumisesta”, jotka ovat tunnusomaisia monille, Jumala lupaa: ”Katso! Minun palvelijani riemuitsevat hyvän sydämentilan vuoksi.” Jehovan valmentama sydän on todellakin iloinen ja vapaa. (Jesaja 65:14.)

Jeesus kuoli mahdollistaakseen sen, että me saamme todellisen vapauden. Raamatussa sanotaan: ”Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.” (Johannes 3:16.) Jumalan taivaallisen valtakunnan Kuninkaana Jeesus jakaa nyt tuon uhrin hyötyjä. Pian, ”suuren ahdistuksen” jälkeen, jolloin leveä tie ja sen kulkijat on tuhottu, hän alkaa opastaa kärsivällisesti tottelevaista ihmiskuntaa jäljellä olevaa kapeaa tietä pitkin aivan sen loppuun saakka: inhimilliseen täydellisyyteen. (Ilmestys 7:14–17; Matteus 24:21, 29–31.) Saamme vihdoinkin nähdä seuraavan suurenmoisen lupauksen toteutuvan: ”Itse luomakuntakin vapautetaan turmeltuvuuden orjuudesta Jumalan lasten loistoisaan vapauteen.” Tälle Jumalalta saadulle vapaudelle ei vedä vertoja mikään. Kuolemakin poistetaan. (Roomalaisille 8:21; Ilmestys 21:3, 4.)

Nähdessään ja ymmärtäessään selvästi, mihin kapea tie johtaa, ihmisen on helpompi valita tuo polku ja pysyä sillä. Erityisesti nuoria autetaan, jotteivät he olisi lyhytnäköisiä ja ärsyyntyisi sellaisista asioista, joita he pitävät Jumalan normien asettamina rajoituksina. He oppivat näkemään ne todisteina Jumalan rakkaudesta ja suojana leveän tien pahuutta vastaan. (Heprealaisille 12:5, 6.) Ihmisen täytyy tietenkin olla kärsivällinen ja muistaa, että jumalisten ominaisuuksien ja halujen kehittäminen vie aikaa samoin kuin kuluu aikaa siihen, että hedelmäpuu alkaa tuottaa hyvää hedelmää. Puu kuitenkin tuottaa hedelmää, jos sitä hoidetaan ja kastellaan.

Tutki siis Jumalan sanaa, ole toisten kristittyjen seurassa ja ’rukoile lakkaamatta’ pyhää henkeä (1. Tessalonikalaisille 5:17). Luota siihen, että Jumala auttaa sinua ’tekemään polkusi suoriksi’ (Sananlaskut 3:5, 6). Mutta onko kaikki tämä käytännöllistä? Toimiiko se todella? Se toimi edellisessä kirjoituksessa mainittujen Tomin ja Maryn tapauksessa.

He lakkasivat kulkemasta leveällä tiellä

Tom kirjoittaa: ”1970-luvun puolivälissä jouduin tekemisiin Jehovan todistajien kanssa, kun yksi heistä kävi kotonamme. Keskustelu johti raamatuntutkisteluun. Aloin vähitellen puhdistaa elämääni. Minut kastettiin vuonna 1982, ja palvelen nykyään paikallisessa seurakunnassa. Poikammekin on jo käynyt kasteella. Kiitän vaimoani siitä, että hän kesti minua kaikki nuo vuodet, ennen kuin opin totuuden. Ennen kaikkea kiitän Jehovaa ja hänen Poikaansa, Kristusta Jeesusta, kaikesta siitä, mitä he ovat antaneet meille, sekä meillä nykyään olevasta tulevaisuudentoivosta.”

Entä mitä tapahtui Marylle? Hänestä tuntui, ettei Jumala antaisi hänelle koskaan anteeksi, mutta lastensa vuoksi hän halusi oppia tuntemaan häntä. Kun hän sai tietää, että Jehovan todistajat opettivat hänen naapurilleen Raamattua, hänkin pyysi apua. Hänen syvälle juurtuneet huonot tapansa kuitenkin vaikeuttivat edistymistä. Välillä tutkistelussa mentiin eteenpäin, välillä taaksepäin. Hänen seitsenvuotias pikkutyttönsä kannusti häntä kuitenkin jatkuvasti. ”Älä anna periksi, äiti. Kyllä sinä pystyt siihen!” hän aina sanoi. Sitten Mary tavallisesti ponnisteli kovemmin.

Kun hänen avomiehensä, joka myös käytti huumeita, palasi kotiin, hänkin tuli mukaan tutkisteluun. Lopulta he kumpikin voittivat pahat tapansa. Laillistettuaan sitten liittonsa ja mentyään kasteelle he olivat erittäin onnellisia ja tunsivat ensi kertaa olevansa oikea perhe. Ikävä kyllä aids riisti lopulta Maryn hengen, mutta hän kuoli uskoen lujasti sydämestään Raamatun lupaukseen ylösnousemuksesta ja elämästä paratiisimaassa, josta on puhdistettu vahingollisen leveän tien kaikki rippeetkin.

On tosiaankin mahdollista päästä pois leveältä ja avaralta tieltä, joka johtaa tuhoon. Kristus Jeesus sanoi: ”Tämä merkitsee ikuista elämää, että he hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Johannes 17:3.) Miksi et siis päättäisi astua kapealle polulle, joka johtaa elämään? Kun painat sydämeesi sen, mitä opit Jumalan sanasta, ja sovellat sitä, voit itse päästä kokemaan Raamatun sydäntä lämmittävän lupauksen toteutumisen: ”Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus vapauttaa teidät.” (Johannes 8:32.)