3. Sisäinen sopusointu

RAAMATTU on saanut alkunsa tällä tavalla.a Se kirjoitettiin vielä erikoisemmissa olosuhteissa kuin edellä kuvaillaan, mutta sen sisäinen sopusointu on kerrassaan huomattava.

Raamattua kirjoitettiin suunnilleen 1600 vuotta, vuodesta 1513 eaa. noin vuoteen 98 jaa. Monet noin 40 kirjoittajasta elivät siis vuosisatojen päässä toisistaan. He työskentelivät eri ammateissa; jotkut olivat kalastajia, toiset paimenia tai kuninkaita, ja yksi oli lääkäri.

Raamatunkirjoittajilla oli yksi keskeinen teema: Jumalan oikeus hallita ihmiskuntaa saatetaan kunniaan ja hänen tarkoituksensa toteutetaan maailmanhallituksen, hänen taivaallisen Valtakuntansa, välityksellä. Tämä teema esitellään 1. Mooseksen kirjassa, sitä laajennetaan edelleen seuraavissa kirjoissa, ja Ilmestyskirjassa se saavuttaa huipentumansa. (Ks. ”Mistä Raamattu kertoo?” s. 19.)

Pienimmätkin raamatunkirjoittajien esittämät yksityiskohdat ovat yhtäpitäviä, mikä kuitenkin on usein selvästi tahatonta. Esimerkiksi Johannes kertoo, että suuren ihmisjoukon tullessa kuulemaan Jeesusta tämä kysyi nimenomaan Filippukselta, mistä he voisivat ostaa leipiä ihmisten ruokkimiseen (Johannes 6:1–5). Luukas sanoo rinnakkaiskertomuksessa, että tämä tapahtui lähellä Betsaidan kaupunkia. Aiemmin kirjassaan Johannes oli ohimennen maininnut, että Filippus oli lähtöisin Betsaidasta. (Luukas 9:10; Johannes 1:44.) Luonnollisesti Jeesus osoitti kysymyksensä sille, joka oli asunut lähistöllä. Yksityiskohdat sopivat yhteen, mutta on ilmiselvää, ettei sopusointu ole tarkoituksellista.b

Muutamien kertomusten välillä on joitakin eroavuuksia, mutta eikö se ole odotettavissakin? Jos ryhmä ihmisiä näkisi rikoksen ja kaikki kuvailisivat samat yksityiskohdat samoin sanoin, eikö olisi syytä epäillä, että he ovat sopineet yhdessä, mitä kertovat? Todistajien lausuntojen pitäisi vaihdella hieman sen mukaan, mistä suunnasta kukin on tapauksen nähnyt. Näin on myös raamatunkirjoittajien laita.

Tarkastellaan yhtä esimerkkiä. Oliko vaate, joka Jeesuksella oli yllään kuolinpäivänään, purppuranpunainen, kuten Markus ja Johannes kertovat, vai helakanpunainen, kuten Matteus sanoo? (Matteus 27:28; Markus 15:17; Johannes 19:2.) Molemmat vaihtoehdot voivat olla oikein. Raamatun aikoina sanoja ”purppura” ja ”purppuranpunainen” käytettiin useista värisävyistä, joissa oli sinistä ja punaista. Sen mukaan, mistä suunnasta vaate on nähty, valon heijastuminen ja tausta ovat voineet korostaa jompaakumpaa värikomponenttia.c

Raamatun kirjoitusten keskinäinen sopusointu, myös tahattomat yhtäläisyydet, vahvistaa entisestään niiden luotettavuutta.