ARIMATIALAINEN JOOSEF ei olisi uskonut, että hänellä oli rohkeutta lähestyä roomalaista käskynhaltijaa Pontius Pilatusta. Pilatus tunnettiin äärimmäisen itsepäisenä miehenä. Jotta Jeesukselle saataisiin kunniallinen hautaus, jonkun piti pyytää häntä luovuttamaan ruumis. Mutta Pilatuksen kohtaaminen ei ollutkaan niin vaikeaa kuin Joosef ehkä oli kuvitellut. Kun Pilatus oli varmistanut upseerilta, että Jeesus oli kuollut, hän myöntyi pyyntöön. Nyt Joosef, joka oli edelleen murheen murtama, kiirehti takaisin teloituspaikalle. (Mark. 15:42–45.)

SANHEDRININ JÄSEN

Markuksen evankeliumissa kerrotaan, että Joosef oli ”arvossa pidetty Neuvoston jäsen”. Tässä yhteydessä Neuvosto ei voi olla mikään muu kuin sanhedrin, juutalaisten ylin tuomioistuin ja korkein hallinnollinen elin. (Mark. 15:1, 43.) Joosef oli siis yksi kansan johtajista, mikä selittää sen, että hänellä oli pääsy roomalaisen käskynhaltijan puheille. Ei ole mikään yllätys, että Joosef oli myös rikas (Matt. 27:57).

Sanhedrin oli vihamielinen Jeesusta kohtaan. Sen jäsenet juonittelivat saadakseen Jeesuksen hengiltä. Joosef oli kuitenkin ”hyvä ja vanhurskas mies” (Luuk. 23:50). Toisin kuin useimmat sanhedrinin jäsenet hän eli rehellistä elämää, noudatti hyvää moraalia ja totteli parhaansa mukaan Jumalan käskyjä. Hän ”odotti Jumalan valtakuntaa”, mikä saattoi olla syynä siihen, että hänestä tuli Jeesuksen opetuslapsi (Mark. 15:43; Matt. 27:57). Jeesuksen sanoma vetosi häneen todennäköisesti siksi, että hän arvosti aidosti totuutta ja oikeutta.

RATKAISUN PAIKKA

Jeesuksen kuolemaan mennessä Joosef oli ilmeisesti voittanut pelkonsa ja päättänyt liittyä Jeesuksen seuraajiin. Tätä päätelmää tukee se, mitä sanotaan Markuksen 15:43:ssa: ”Hän rohkaisi mielensä, meni sisään Pilatuksen eteen ja pyysi Jeesuksen ruumista.”