Jeesuksen elämä ja palvelus
Lähtö Jairuksen talosta ja paluu Nasaretiin
JEESUKSELLA on ollut kiireinen päivä: hän on palannut veneellä Dekapoliista, parantanut verenvuototautia sairastaneen naisen ja herättänyt kuolleista Jairuksen tyttären. Mutta päivä ei ole vielä päättynyt. Ilmeisesti Jeesuksen lähtiessä Jairuksen kodista kaksi sokeaa miestä seuraa häntä huutaen: ”Ole meille armollinen, Daavidin Poika.”
Kutsuessaan Jeesusta ”Daavidin Pojaksi” nämä miehet ilmaisevat täten uskovansa, että Jeesus on Daavidin valtaistuimen perijä ja näin ollen luvattu Messias. Jeesus kuitenkin näyttää jättävän heidän avunhuutonsa huomiotta ehkä koetellakseen heidän hellittämättömyyttään. Mutta miehet eivät anna periksi. He seuraavat Jeesusta hänen majapaikkaansa, ja kun hän menee taloon, he seuraavat häntä sisälle asti.
Siellä Jeesus kysyy: ”Uskotteko, että voin tehdä tämän?”
”Uskomme, Herra”, he vastaavat luottavaisina.
Niinpä Jeesus koskettaa heidän silmiään ja sanoo: ”Tapahtukoon teille uskonne mukaan.” Yhtäkkiä he pystyvät näkemään! Sitten Jeesus velvoittaa heitä ankarasti sanoen: ”Katsokaa, ettei kukaan saa tietää tätä.” Mutta täynnä iloa he jättävät Jeesuksen kehotuksen huomiotta ja kertovat hänestä kautta koko maaseudun.
Näiden miesten lähtiessä hänen luokseen tuodaan demonin riivaama mies, jolta demoni on riistänyt puhekyvyn. Jeesus ajaa demonin ulos, ja samassa mies alkaa puhua. Ihmisjoukot ihmettelevät näitä ihmeitä ja sanovat: ”Koskaan ei mitään tällaista ole nähty Israelissa.”
Fariseuksetkin ovat läsnä. He eivät voi kiistää näitä ihmeitä, mutta ilkeässä epäuskossaan he toistavat syytteensä Jeesuksen voimatekojen lähteestä sanoen: ”Demonien hallitsijan avulla hän ajaa demonit ulos.”
Pian näiden tapahtumien jälkeen Jeesus palaa kotikaupunkiinsa Nasaretiin, tällä kertaa opetuslastensa kanssa. Noin vuotta aikaisemmin hän oli opettanut synagogassa. Vaikka ihmiset aluksi ihmettelivät hänen miellyttäviä sanojaan, he myöhemmin loukkaantuivat hänen opetukseensa ja yrittivät tappaa hänet. Nyt hän armollisesti yrittää uudelleen auttaa entisiä naapureitaan.
Kun ihmisillä on muissa paikoissa tapana kerääntyä Jeesuksen ympärille, niin täällä he ilmeisesti eivät tee sitä. Niinpä hän menee sapattina synagogaan opettamaan. Useimmat hänen kuulijoistaan ovat hämmästyneitä. ”Mistä tämä on saanut tällaisen viisauden ja nämä voimateot?” he kysyvät. ”Eikös tämä ole se puusepän poika? Eikö hänen äitinsä ole nimeltään Maria ja hänen veljensä Jaakob ja Joosef ja Simon ja Juudas? Ja eivätkö hänen sisarensa ole kaikki meidän parissamme? Mistä sitten tämä on saanut nämä kaikki?”
’Jeesus on vain meidän kaltaisemme tämän paikkakunnan mies’, he järkeilevät. ’Me olemme seuranneet hänen varttumistaan mieheksi ja tunnemme hänen sukulaisensa. Miten hän voi olla Messias?’ Siis kaikista todisteista – hänen suuresta viisaudestaan ja tekemistään ihmeistä – huolimatta he hylkäävät hänet. Jopa hänen omat sukulaisensa kompastuvat häneen läheisen tuttavuutensa perusteella ja saavat Jeesuksen päättelemään: ”Ei ole profeetta vailla kunnioitusta muualla kuin kotiseudullaan ja sukulaistensa keskuudessa ja omassa talossaan.”
Jeesus todella ihmettelee heidän uskonpuutettaan. Niinpä hänen siellä tekemänsä ihmeet jäävät siihen, että hän panee kätensä muutamien sairaiden päälle ja parantaa heidät. Matteus 9:27–34; 13:54–58; Markus 6:1–6; Jesaja 9:6.
◆ Mihin sokeat miehet ilmaisivat uskovansa kutsuessaan Jeesusta ”Daavidin Pojaksi”?
◆ Mihin Jeesuksen ihmeitä koskevaan selitykseen fariseukset olivat päätyneet?
◆ Miksi Jeesus oli armollinen palatessaan auttamaan nasaretilaisia?
◆ Miten Jeesus otettiin Nasaretissa vastaan ja miksi?
[Kokosivun kuva s. 25]