Paneeko sydämesi sinut toimimaan samoin kuin Jeesus toimi?

”Hän näki suuren ihmisjoukon, mutta hänen tuli heitä sääli, sillä he olivat kuin lampaat ilman paimenta. Ja hän rupesi opettamaan.” (MARKUS 6:34)

1. Miksi on ymmärrettävää, että jotkut ihmiset ilmaisevat ihailtavia ominaisuuksia?

HISTORIAN kuluessa monet ihmiset ovat ilmaisseet ihailtavia ominaisuuksia. Ja syy on ymmärrettävä. Jehova Jumalalle ovat tunnusomaisia rakkaus, huomaavaisuus, anteliaisuus ja muut arvostettavat luonteenpiirteet, ja hän ilmaisee niitä. Ihmiset on luotu Jumalan kuviksi. Se selittää, miksi monet osoittavat jossain määrin rakkautta, huomaavaisuutta, sääliä ja muita jumalallisia ominaisuuksia, samoin kuin sen, miksi useimmat ihmiset kuuntelevat omantuntonsa ääntä. (1. Mooseksen kirja 1:26; Roomalaisille 2:14, 15.) Saatat kuitenkin nähdä, että jotkut ilmaisevat näitä ominaisuuksia herkemmin kuin toiset.

2. Mitä hyvää ihmiset voivat tehdä kenties uskoen jäljittelevänsä Kristusta?

² Varmaankin tunnet miehiä ja naisia, jotka käyvät ahkerasti sairaiden luona tai auttavat heitä, osoittavat sääliä vammaisia kohtaan tai avustavat anteliaasti köyhiä. On myös ihmisiä, jotka sääliväisyyttään uhraavat elämänsä työskentelemiseen spitaalisiirtoloissa tai orpokodeissa, tekevät vapaaehtoistyötä sairaaloissa tai saattokodeissa tai yrittävät auttaa kodittomia tai pakolaisia. Todennäköisesti jotkut näistä uskovat jäljittelevänsä Jeesusta, joka antoi kristityille mallin. Evankeliumeissahan kerrotaan, että Kristus paransi sairaita ja ruokki nälkäisiä (Markus 1:34; 8:1–9; Luukas 4:40). Jeesuksen rakkauden, hellyyden ja säälin ilmaukset heijastavat ”Kristuksen mieltä”, ja Kristus vuorostaan jäljitteli taivaallista Isäänsä (1. Korinttilaisille 2:16).

3. Mitä meidän on tarkasteltava saadaksemme tasapainoisen näkemyksen Jeesuksen hyvistä töistä?

³ Oletko kuitenkin pannut merkille, että nykyään monet niistä, joita Jeesuksen rakkaus ja sääli ovat koskettaneet, jättävät huomiotta erään Kristuksen mieleen liittyvän avainasian? Voimme saada tämän selville tarkastelemalla huolellisesti Markuksen 6. lukua. Siinä kerrotaan ihmisten tuoneen Jeesuksen luo sairaita, jotta heidät parannettaisiin. Tekstiyhteydestä käy lisäksi ilmi, että kun Jeesus huomasi tuhansien luoksensa saapuneiden alkavan olla nälissään, hän ruokki heidät ihmeen avulla. (Markus 6:35–44, 54–56.) Sairaiden parantaminen ja nälkäisten ruokkiminen olivat huomattavia rakkaudellisen säälin ilmauksia, mutta olivatko ne ensisijaisia tapoja, joilla Jeesus auttoi toisia? Entä miten me voimme parhaiten jäljitellä hänen täydellistä rakkauden, huomaavaisuuden ja sääliväisyyden esimerkkiään, kuten hän jäljitteli Jehovaa?

Halusi huolehtia hengellisistä tarpeista

4. Mitkä ovat taustat tapahtumalle, josta kerrotaan Markuksen 6:30–34:ssä?

⁴ Jeesus tunsi sääliä ympärillään olevia ihmisiä kohtaan pääasiassa heidän hengellisten tarpeittensa vuoksi. Nuo tarpeet olivat ensisijaisia, tärkeämpiä kuin fyysiset. Tarkastellaanpa Markuksen 6:30–34:ssä olevaa kertomusta. Siihen muistiin merkitty tapaus sattui Galileanmeren rantamilla lähellä vuoden 32 pesahia. Apostolit olivat innoissaan ja syystä kyllä. Päätettyään juuri pitkän saarnamatkan he saapuivat Jeesuksen luo ja halusivat epäilemättä innokkaasti kertoa hänelle kokemuksiaan. Paikalle kokoontui kuitenkin joukko ihmisiä. Heitä oli niin paljon, että Jeesus ja hänen apostolinsa eivät pystyneet syömään eivätkä lepäämään. Jeesus sanoi apostoleille: ”Tulkaa te erilleen syrjäiseen paikkaan ja levähtäkää vähän.” (Markus 6:31.) He astuivat veneeseen luultavasti lähellä Kapernaumia ja purjehtivat kohti Galileanmeren toisella puolella sijaitsevaa hiljaista paikkaa. Mutta ihmiset juoksivat rantaa pitkin ja ehättivät sinne ennen venettä. Miten Jeesus reagoisi? Oliko hän harmissaan siitä, ettei hän saanut olla rauhassa? Ei suinkaan!

5. Millaisia tunteita Jeesuksen luo tulevat ihmisjoukot herättivät hänessä, ja mitä hän teki sen johdosta?

⁵ Jeesus liikuttui syvästi nähdessään nämä tuhannet ihmiset, muiden muassa sairaat, jotka odottivat häntä innokkaasti (Matteus 14:14; Markus 6:44). Markus kohdisti huomion siihen, mikä herätti Jeesuksessa sääliä ja miten hän reagoi: ”Hän näki suuren ihmisjoukon, mutta hänen tuli heitä sääli, sillä he olivat kuin lampaat ilman paimenta. Ja hän rupesi opettamaan heille monia asioita.” (Markus 6:34.) Jeesus näki muutakin kuin vain suuren ihmisjoukon. Hän näki yksilöitä, joilla oli hengellisiä tarpeita. He olivat kuin lampaita, jotka harhailevat avuttomina, kun niillä ei ole paimenta opastamassa niitä vehreille laitumille ja suojelemassa niitä. Jeesus tiesi, että kovasydämiset uskonnolliset johtajat, joiden olisi pitänyt toimia huolehtivaisina paimenina, halveksivat tavallista kansaa ja laiminlöivät sen hengellisiä tarpeita (Hesekiel 34:2–4; Johannes 7:47–49). Jeesus kohtelisi heitä eri tavoin: hän tekisi heidän hyväkseen parasta, mitä olisi mahdollista tehdä. Hän alkoi opettaa heille Jumalan valtakuntaa koskevia asioita.

6, 7. a) Minkä Jeesus evankeliumien mukaan pani tärkeimmälle sijalle huolehtiessaan ihmisten erilaisista tarpeista? b) Mikä sai Jeesuksen saarnaamaan ja opettamaan?

⁶ Katsotaanpa nyt rinnakkaiskertomuksesta, missä järjestyksessä asiat esitetään ja mikä sen mukaan oli ilmeisesti tärkeimmällä sijalla. Sen kirjoittaja, Luukas, oli lääkärinä erittäin kiinnostunut toisten fyysisestä hyvinvoinnista. ”Ihmisjoukot – – seurasivat häntä [Jeesusta]. Ja hän otti ihmiset ystävällisesti vastaan ja alkoi puhua heille Jumalan valtakunnasta, ja hän paransi ne, jotka parannusta tarvitsivat.” (Luukas 9:11; Kolossalaisille 4:14.) Vaikka jokaisessa ihmeitä koskevassa kertomuksessa ei esitetäkään asioita samassa järjestyksessä, niin mikä Luukkaan henkeytetyssä kertomuksessa mainittiin tällä kertaa ensin? Se että Jeesus opetti kansaa.

⁷ Tämä on sopusoinnussa sen kanssa, miten asioita painotetaan Markuksen 6:34:ssä. Tuo jae osoittaa selvästi, mihin Jeesuksen tuntema sääli sai hänet kohdistamaan ensisijaisen huomion. Hän opetti ihmisiä ja huolehti heidän hengellisistä tarpeistaan. Aiemmin Jeesus oli sananpalveluksensa yhteydessä sanonut: ”Minun täytyy julistaa muillekin kaupungeille Jumalan valtakunnan hyvää uutista, sillä sitä varten minut on lähetetty.” (Luukas 4:43.) Olisi kuitenkin virhe päätellä, että Jeesus julisti Valtakunnan sanomaa pelkästään velvollisuudentunteesta, ikään kuin hän olisi vain rutiininomaisesti hoitanut saarnaamistyön, joka oli hänelle määrätty. Ei, vaan hän kertoi ihmisille hyvää uutista ennen kaikkea siksi, että hän tunsi heitä kohtaan rakkaudellista sääliä. Ehdottomasti parasta, mitä Jeesus saattoi tehdä – myös sairaiden, demonien vallassa olevien, köyhien tai nälkäisten hyväksi – oli auttaa heitä tuntemaan ja ottamaan vastaan totuus Jumalan valtakunnasta ja rakastamaan sitä. Tämä totuus oli keskeinen siksi, että tuon Valtakunnan tehtävä on saattaa Jehovan suvereenius kunniaan ja tuoda pysyvät siunaukset ihmisille.

8. Mitä Jeesus ajatteli saarnaamisesta ja opettamisesta?

⁸ Aktiivinen saarnaaminen Valtakunnasta oli päätehtäviä, joiden vuoksi Jeesus tuli maan päälle. Maallisen palveluksensa lopulla Jeesus sanoi Pilatukselle: ”Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten olen tullut maailmaan, että todistaisin totuudesta. Jokainen, joka on totuuden puolella, kuuntelee minun ääntäni.” (Johannes 18:37.) Kahdessa edellisessä kirjoituksessa kiinnitettiin huomio siihen, että Jeesus oli lämminhenkinen ihminen: huolehtivainen, helposti lähestyttävä, huomaavainen, valmis luottamaan toisiin ja ennen kaikkea rakkaudellinen. Jos todella haluamme ymmärtää, mitä Kristuksen mieli tarkoittaa, meidän täytyy oivaltaa näiden hänen persoonallisuutensa piirteiden merkitys. Samoin on tärkeää tajuta, että Kristuksen mieleen sisältyy se, että hän asetti saarnaamis- ja opetustyönsä ensi sijalle elämässään.

Hän kehotti toisia todistamaan

9. Keiden oli määrä asettaa saarnaaminen ja opettaminen elämässään ensi sijalle?

⁹ Jeesus ei ollut ainoa, jonka oli syytä panna saarnaaminen ja opettaminen – rakkauden ja säälin ilmaukset – elämässään ensi sijalle. Hän kehotti seuraajiaan jäljittelemään hänen vaikuttimiaan, arvojärjestystään ja toimiaan. Esimerkiksi mitä 12 apostolin piti tehdä sen jälkeen, kun Jeesus oli valinnut heidät? Markuksen 3:14, 15:ssä kerrotaan: ”Hän muodosti ryhmäksi kaksitoista, jotka hän myös nimitti ’apostoleiksi’, jotta he pysyisivät hänen kanssaan ja jotta hän lähettäisi heidät saarnaamaan ja heillä olisi valta ajaa ulos demoneja.” Huomaatko, asetettiinko apostolien tehtävät jonkinlaiseen tärkeysjärjestykseen?

10, 11. a) Mitä Jeesus käski apostoleita tekemään lähettäessään heidät matkaan? b) Mihin Jeesuksen huomio kiinnittyi, ennen kuin hän lähetti apostolit?

¹⁰ Aikanaan Jeesus antoi noille 12:lle voiman parantaa toisia ja ajaa ulos demoneja (Matteus 10:1; Luukas 9:1). Sitten hän lähetti heidät matkaan ”Israelin huoneen kadonneiden lampaiden luo”. Mitä heidän oli määrä tehdä? Jeesus neuvoi: ”Kun menette, saarnatkaa sanoen: ’Taivasten valtakunta on tullut lähelle.’ Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa spitaalisia, ajakaa ulos demoneja.” (Matteus 10:5–8; Luukas 9:2.) Mitä he tosiasiassa tekivät? ”Niin he lähtivät ja [1] saarnasivat, jotta ihmiset katuisivat, ja [2] he ajoivat ulos monia demoneja ja sivelivät moniin sairaisiin öljyä ja paransivat heitä.” (Markus 6:12, 13.)

¹¹ Koska opettamista ei mainita joka kerta ensimmäisenä, niin päättelemmekö nyt edellä mainitun järjestyksen perusteella liian paljon siitä, mitkä asiat asetettiin etusijalle tai mistä vaikuttimista toimittiin? (Luukas 10:1–9.) Ei tulisi väheksyä sitä, miten usein opettaminen mainitaan ennen parantamista. Pane merkille edellä mainitun tapauksen tekstiyhteys. Juuri ennen kuin Jeesus lähetti 12 apostolia, ihmisjoukkojen tila oli herättänyt hänessä sääliä. Raamatussa kerrotaan: ”Jeesus lähti kiertomatkalle kaikkiin kaupunkeihin ja kyliin ja opetti niiden synagogissa ja saarnasi valtakunnan hyvää uutista ja paransi kaikenlaisia tauteja ja kaikenlaista raihnaisuutta. Nähdessään ihmisjoukot hän tunsi sääliä heitä kohtaan, koska he olivat kiusattuja ja sysittyjä niin kuin lampaat ilman paimenta. Sitten hän sanoi opetuslapsilleen: ’Niin, eloa on paljon, mutta työntekijöitä on vähän. Anokaa sen tähden elonkorjuun Herralta, että hän lähettäisi työntekijöitä elonkorjuuseensa.’” (Matteus 9:35–38.)

12. Mitä lisähyötyä Jeesuksen ja apostolien ihmetöistä saattoi olla?

¹² Olemalla Jeesuksen seurassa apostolit saattoivat omaksua Kristuksen mieltä. He saattoivat ymmärtää, että todelliseen rakkauteen ja sääliväisyyteen ihmisiä kohtaan sisältyi Valtakuntaa koskevien asioiden saarnaaminen ja opettaminen; tämän piti olla etusijalla heidän tehdessään hyviä töitään. Kun he toimivat näin, niin fyysiseksi hyödyksi koituvat hyvät teot, esimerkiksi sairaiden parantaminen, saivat aikaan muutakin hyvää. Luonnollisesti parannusteot ja ihmeen avulla annettu ruoka itsessään saattoivat vetää joitakuita puoleensa (Matteus 4:24, 25; 8:16; 9:32, 33; 14:35, 36; Johannes 6:26). Mutta sen lisäksi, että näistä teoista oli fyysistä apua, ne saivat tarkkailijat tajuamaan, että Jeesus oli Jumalan Poika ja ”se profeetta”, josta Mooses oli ennustanut (Johannes 6:14; 5. Mooseksen kirja 18:15).

13. Mitä tulevan ”profeetan” tehtävää 5. Mooseksen kirjan 18:18:n ennustus korosti?

¹³ Miksi sillä, että Jeesus oli ”se profeetta”, oli merkitystä? Palautahan mieleen, minkä ennustettiin olevan hänen päätehtävänsä. Pitikö tuon ”profeetan” olla kuuluisa siitä, että hän paransi ihmeen avulla sairaita tai antoi sääliväisesti ruokaa nälkäisille? 5. Mooseksen kirjan 18:18:ssa ennustettiin: ”Profeetan minä herätän heille heidän veljiensä keskuudesta, sinun [Mooseksen] kaltaisesi, ja minä panen sanani hänen suuhunsa, ja hän puhuu heille kaiken, minkä minä käsken hänen puhua.” Apostolit saattoivat tästä päätellä, että Kristuksen mielen ei pitänyt näkyä vain siinä, että he oppisivat kasvattamaan ja ilmaisemaan lämpimiä tunteita, vaan heidän piti myös saarnata ja opettaa ihmisiä. Se olisi kaikkein parasta, mitä he voisivat tehdä näiden hyväksi. Sen ansiosta sairaat ja köyhät voisivat saada pysyvää hyötyä, joka ei rajoittuisi vain ihmisen lyhyeen elinikään tai yhteen tai kahteen ateriaan (Johannes 6:26–30).

Miten kehittää Kristuksen mieltä nykyään

14. Miten se, että meillä on Kristuksen mieli, liittyy saarnaamistyöhömme?

¹⁴ Kukaan meistä ei sanoisi, että Kristuksen mieltä osoitettiin vain ensimmäisellä vuosisadalla, että sen omaksuivat ainoastaan Jeesus ja varhaiset opetuslapset, joista apostoli Paavali kirjoitti: ”Meillä on Kristuksen mieli.” (1. Korinttilaisille 2:16.) Myönnämme myös auliisti, että meillä on velvollisuus saarnata hyvää uutista ja tehdä opetuslapsia (Matteus 24:14; 28:19, 20). On silti hyödyllistä miettiä sitä, mistä vaikuttimista itse teemme tuota työtä. Sitä ei tulisi tehdä pelkästään velvollisuudentunnosta. Pääsyitä osallistua sananpalvelukseen on rakkaus Jumalaan, ja Jeesuksen kaltaisena olemiseen sisältyy se, että sääliväisyys herättää halun saarnata ja opettaa (Matteus 22:37–39).

15. Miksi säälillä on sopiva osa julkisessa sananpalveluksessamme?

¹⁵ Ei tietenkään ole aina helppoa tuntea sääliä niitä kohtaan, joilla ei ole samanlaista vakaumusta kuin meillä, eikä varsinkaan silloin, kun kohtaamme välinpitämättömyyttä, kylmäkiskoisuutta tai vastustusta. Mutta jos menettäisimme rakkautemme ja säälimme ihmisiä kohtaan, voisimme kadottaa erittäin tärkeän vaikuttimen, joka saa osallistumaan kristilliseen sananpalvelukseen. Miten sitten voimme kehittää sääliä? Voimme yrittää nähdä ihmiset sellaisina kuin Jeesus näki heidät, ”kiusattuina ja sysittyinä niin kuin lampaat ilman paimenta” (Matteus 9:36). Eikö tämä sovellukin moniin nykyään eläviin ihmisiin? Väärät uskonnolliset paimenet ovat laiminlyöneet heitä ja sokaisseet heidät hengellisesti. Siksi heillä ei ole tietoa Raamatussa olevasta tervehenkisestä opastuksesta eikä paratiisioloista, jotka Jumalan valtakunta tuo pian maan päälle. He joutuvat kohtaamaan arkielämän ongelmia – esimerkiksi köyhyyttä, perheriitoja, sairauksia ja kuoleman – ilman Valtakunnan toivoa. Meillä on jotain sellaista, mitä he tarvitsevat: elämää pelastava hyvä uutinen Jumalan valtakunnasta, joka on nyt perustettuna taivaassa!

16. Miksi meidän pitäisi haluta kertoa hyvää uutista toisille?

¹⁶ Kun siis pohdit ympärilläsi olevien ihmisten hengellisiä tarpeita, niin eikö sydämessäsi herääkin halu kertoa heille mahdollisuuksiesi mukaan Jumalan rakkaudellisesta tarkoituksesta? Sääliväisyys panee meidät liikkeelle. Kun tunnemme Jeesuksen tavoin empatiaa ihmisiä kohtaan, se ilmenee äänensävystämme, kasvonilmeistämme ja opetustavastamme. Kaiken tämän ansiosta sanomamme vetoaa voimakkaammin niihin, jotka ovat ”asetetut ehdolle ikuiseen elämään” (Apostolien teot 13:48).

17. a) Mitä tapoja meillä on ilmaista rakkauttamme ja sääliämme toisia kohtaan? b) Miksi kysymys ei ole siitä, että valitsemme joko humanitaariset teot tai julkisen sananpalveluksen?

¹⁷ Rakkautemme ja sääliväisyytemme pitäisi tietysti näkyä koko elämästämme. Tähän sisältyy se, että olemme huomaavaisia vähäosaisia, sairaita ja köyhiä kohtaan eli teemme heidän osansa helpottamiseksi sen, mitä järkevästi voimme. Yritämme myös sanoin ja teoin keventää niiden surua, joilta on kuollut joku rakas ystävä tai omainen (Luukas 7:11–15; Johannes 11:33–35). Meidän hyvien tekojemme ei tule kuitenkaan olla pääasiassa vain tällaisia rakkauden, huomaavaisuuden ja säälin ilmauksia, kuten on joillakuilla humanitaarista toimintaa harjoittavilla ihmisillä. Paljon kestävämpiä tuloksia saadaan, jos vaikuttimina ovat samat jumalalliset ominaisuudet, mutta voimavarat ohjataan kristilliseen saarnaamiseen ja opettamiseen. Muista, mitä Jeesus sanoi juutalaisista uskonnollisista johtajista: ”Te annatte kymmenykset mintusta ja tillistä ja kuminasta, mutta olette jättäneet huomioon ottamatta Lain painavammat asiat, nimittäin oikeuden ja armon ja uskollisuuden! Näitä oli tehtävä, mutta ei pitänyt jättää huomioon ottamatta noita toisiakaan.” (Matteus 23:23.) Jeesus ei sanonut, että piti valita jompikumpi: joko auttaa ihmisiä tyydyttämään fyysiset tarpeensa tai opettaa heille elämää antavia hengellisiä asioita. Jeesus teki molempia. Silti opetustyö oli hänellä selvästikin ensimmäisellä sijalla, koska tästä hyvästä työstä saattoi olla ikuista hyötyä (Johannes 20:16).

18. Mihin Kristuksen mielen tarkastelumme pitäisi kannustaa meitä?

¹⁸ Voimme olla erittäin kiitollisia siitä, että Jehova on paljastanut meille Kristuksen mielen. Voimme evankeliumien välityksellä oppia tietämään paremmin, millaisia olivat suurimman koskaan eläneen ihmisen ajatukset, tunteet, ominaisuudet, toimet ja arvojärjestys. Meistä itsestämme riippuu, luemmeko, mietimmekö ja sovellammeko sitä, mitä Raamattu paljastaa Jeesuksesta. Muista, että voidaksemme toimia Jeesuksen tavoin meidän täytyy ensin oppia ajattelemaan, tuntemaan ja arvioimaan asioita hänen tavallaan, niin hyvin kuin se on meille epätäydellisille ihmisille mahdollista. Päättäkäämme siis kehittää ja osoittaa Kristuksen mieltä. Ei ole parempaa tapaa elää, ei parempaa tapaa kohdella ihmisiä eikä parempaa tapaa, jolla me ja muut voisimme lähestyä häntä, jota Jeesus heijasti täydellisesti, hellää Jumalaamme Jehovaa (2. Korinttilaisille 1:3; Heprealaisille 1:3).

Miten vastaisit?

• Mitä Raamattu kertoo siitä, miten Jeesus usein suhtautui tarpeessa oleviin ihmisiin?

• Mitä Jeesus korosti antaessaan ohjeita seuraajilleen?

• Miten voimme ilmaista ”Kristuksen mieltä” omissa toimissamme?

[Kokosivun kuva s. 23]

[Kuva s. 24]

Mikä on parasta, mitä kristityt voivat tehdä toisten hyväksi?