Helvetti – ikuinen piina vai ihmiskunnan yhteinen hauta?

ONKO sinulle kerrottu, että varhaiset apostoliset ja kirkkoisät, keskiajan teologit ja uskonpuhdistajat väittivät helvetissä koettavan piinan olevan ikuista? Jos on, niin hämmästynet saadessasi tietää, että jotkut erittäin arvostetut raamatunoppineet kiistävät nykyään tämän näkemyksen. Eräs heistä, englantilainen John R. W. Stott, kirjoittaa, että ”Raamattu viittaa tuhoon ja että ’tajuissaan olevan ihmisen ikuinen piinaaminen’ on perinteinen uskomus, jonka täytyy väistyä ylimmän auktoriteetin, Raamatun, tieltä” (Essentials — A Liberal-Evangelical Dialogue).

Mikä sai hänet päättelemään, ettei opetus ikuisesta piinasta perustu Raamattuun?

Kielen opetus

Hänen ensimmäinen todisteensa koskee kieltä. Hän selittää, että kun Raamatussa puhutaan lopullisen tuomion tilasta (”Gehenna”, ks. sivun 8 tekstiruutua), siinä käytetään usein sanasta ”tuho” muodostettuja sanoja, kreikan ”verbiä apollymi (tuhota) ja substantiivia apòleia (tuho)”. Viittaavatko nämä sanat piinaan? Stott kiinnittää huomiota siihen, että kun verbi ”apollymi” on aktiivissa ja transitiivinen, se merkitsee ’surmata’ (Matteus 2:13; 12:14; 21:41). Siksi Matteuksen 10:28 – jossa Kuningas Jaakon käännöksen mukaan sanotaan Jumalan tuhoavan ”sekä sielun että ruumiin helvetissä” – pitää sisällään ajatuksen siitä, että ihminen tuhoutuu kuolemassa – ei kärsimällä ikuisesti. Matteuksen 7:13, 14:ssä Jeesus asettaa vastakkain kapean tien, ”joka vie elämään”, ja leveän tien, ”joka vie tuhoon”. Stott toteaa: ”Tuntuisi siksi oudolta, että ihmisiä, joiden sanotaan kärsivän tuhon, ei todellisuudessa tuhotakaan.” Hän tekee hyvin perustein seuraavan päätelmän: ”Jos surmaaminen on ruumiin elämän riistämistä, helvetti näyttäisi merkitsevän sekä ruumiillisen että henkisen elämän riistämistä eli olemassaolon päättymistä.” (Essentials s. 315, 316.)

Helvettikuvausten selittäminen

Monet uskonnolliset ihmiset lienevät kuitenkin samaa mieltä kuin erään baptistijärjestön (Southern Baptist Convention) puheenjohtaja Morris H. Chapman, joka sanoi: ”Saarnaan kirjaimellista helvettiä.” Hän lisäsi: ”Raamatussa sitä sanotaan ’tuliseksi järveksi’, eikä tätä määritelmää voida mielestäni parannella.”

Tuli, Raamatussa käytetty kielikuva, voi toki synnyttää mielikuvan kiduttamisesta. Kirjassa Essentials mainitaan kuitenkin seuraavasti: ”Se että yhdistämme mielessämme tulen ’tajuissaan olevan ihmisen piinaan’, johtuu epäilemättä siitä, että olemme kaikki kokeneet joskus ankaraa tuskaa saatuamme palovamman. Tulen päätarkoitus ei kuitenkaan ole aiheuttaa tuskaa vaan tuhota, minkä kaikki maailman jätteenpolttolaitokset todistavat.” (S. 316.) Pitäessäsi tämän merkittävän eron mielessäsi vältyt lukemasta Raamatusta jotakin sellaista, mitä siellä ei todellisuudessa sanota. Seuraavassa joitakin esimerkkejä.

Jeesus sanoi niistä, jotka heitetään Gehennaan, että heidän ”ruumiidensa mato ei kuole eikä tulta sammuteta” (Markus 9:47, 48). Joissakin Raamatun selitysteoksissa, joihin apokryfisen Juuditin kirjan sanat ovat vaikuttaneet (”Hän antaa tulen ja matojen syödä heidän lihansa, niin että he tuskasta vaikeroitsevat iankaikkisesti.” [Juudit 16:17.]), väitetään Jeesuksen sanojen viittaavan ikuiseen piinaan. Apokryfinen Juuditin kirja, joka ei ole Jumalan henkeyttämä, on tuskin mittapuu, jonka mukaan Markuksen sanojen merkitys voitaisiin määritellä. Jesajan 66:24:ssa, raamatunkohdassa, johon Jeesus todennäköisesti viittasi, sanotaan tulen ja matojen tuhoavan Jumalan vihollisten kuolleita ruumiita (”heidän”, KR-38; ”niissä”, ”niiden”, UM). Eivät Jesajan eivätkä Jeesuksenkaan sanat edes vihjaa tajuissaan olevan ihmisen ikuiseen piinaan. Tuli kuvaa täydellistä tuhoa.

Ilmestyksen 14:9–11:ssä puhutaan joistakuista, joita ”piinataan tulella ja rikillä – –. Ja heidän piinansa savu nousee aina ja ikuisesti.”a Todistaako tämä, että tajuissaan olevia ihmisiä piinataan ikuisesti helvetissä? Todellisuudessa tässä raamatunkohdassa sanotaan, että vain pahoja piinataan, mutta heitä ei sanota piinattavan ikuisesti. Siinä sanotaan ikuiseksi savua – todistetta siitä, että tuli on tehnyt tehtävänsä ja tuhonnut – ei tulista piinaa.

Ilmestyksen 20:10–15:ssä sanotaan, että ”tuli- ja rikkijärvessä – – heitä piinataan päivät ja yöt aina ja ikuisesti”. Ensi lukemalta tämä tuntuu ehkä todistavan, että tajuissaan olevia luomuksia piinataan ikuisesti tulella, mutta se ei missään tapauksessa pidä paikkaansa. Miksi ei? Muun muassa koska ”sekä peto että väärä profeetta” ja ”kuolema ja Haades” päätyvät sinne, mitä tässä sanotaan ”tulijärveksi”. Kuten voit helposti päätellä, peto, väärä profeetta, kuolema ja Haades eivät ole kirjaimellisia persoonia eivätkä ne siksi voi tietoisesti kärsiä tuskaa. G. B. Caird kirjoittaa kirjassaan A Commentary on the Revelation of St. John the Divine, että ”tulijärvi” tarkoittaa sen sijaan ”häviämistä ja täydellisesti unohdettuna olemista”. Tämä pitäisi olla helppo ymmärtää, sillä Raamattu itse sanoo tästä tulijärvestä: ”Tämä tarkoittaa toista kuolemaa, tulijärvi.” (Ilmestys 20:14.)

Teologisten kaksosten erottaminen toisistaan

Näistä todisteista huolimatta monet uskovat väittävät, että sana ”tuho” ei tarkoita tuhoa vaan ikuista piinaa. Miksi? Heidän ajatteluunsa vaikuttaa helvettiopin uskonnollinen kaksonen: oppi ihmissielun kuolemattomuudesta. Koska heidän kirkkonsa on lisäksi saattanut vaalia näitä kahta oppia vuosisatojen ajan, he ajattelevat ehkä tuhoa koskevien raamatunkohtien tarkoittavan todellisuudessa ikuista piinaa. Kuolematon ihmissielu ei joka tapauksessa voi hävitä olemassaolosta – näin monet ainakin järkeilevät.

Pane kuitenkin merkille, mitä anglikaaninen pappi Philip E. Hughes sanoo: ”Väittämällä, että vain ihmissielu on synnynnäisesti kuolematon, ylläpidetään sellaista näkemystä, jota Raamatun opetus ei lainkaan tue, koska Raamatun esityksen mukaan ihmisluonto ymmärretään aina sekä hengen että ruumiin erottamattomaksi yhdistelmäksi. – – Jumalan alussa antama varoitus kielletystä puusta – ’Sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman’ – lausuttiin ihmiselle, joka oli ruumiillis-henkinen luomus – jos hän söisi siitä puusta, sellaisena hän myös kuolisi. Tässä ei viitata lainkaan siihen, että osa hänestä olisi ollut kuolematon ja että siksi hän kuolisi vain osittaisesti.” (The True Image — The Origin and Destiny of Man in Christ.)

Teologi Clark Pinnock esittää samankaltaisen ajatuksen: ”Tämä uskomus [että ihmissielu on kuolematon] on vaikuttanut teologiaan jo hyvin pitkään, mutta se ei ole raamatullinen. Raamattu ei opeta, että sielu olisi luonnostaan kuolematon.” Hesekielin 18:4, 19 ja Matteuksen 10:28 vahvistavat tämän. Lisäksi Jeesus itse sanoi rakkaan ystävänsä Lasaruksen vaipuneen ”uneen”. Jeesus sanoi menevänsä ”herättämään hänet unesta”. (Johannes 11:11–14.) Ihminen eli ihmissielu Lasarus oli siis kuollut, mutta vaikka siitä oli kulunut jo jonkin aikaa, hänet voitiin herättää kuolleista, palauttaa elämään. Tosiasiat vahvistavat tämän. Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista. (Johannes 11:17–44.)

Miten nämä seikat vaikuttavat oppiin ikuisesta piinasta? 1600-luvulla elänyt esseekirjailija William Temple totesi: ”Joissakin [raamatunkohdissa] puhutaan heittämisestä sammumattomaan tuleen. Mutta ellemme niitä tarkastellessamme lähde siitä oletuksesta, että sinne heitettävä on häviämätön, ajattelemme sinne heitettävän tuhoutuvan eikä palavan ikuisesti.” Tämä virheetön erittely pitää yhä paikkansa, koska näin Raamattu todellisuudessa opettaa.

Sinulla on epäilemättä pakottavat syyt kyseenalaistaa ajatus tajuissaan olevan luomuksen piinaamisesta ikuisesti helvetissä. Tai ehkä haluat mennä vielä pitemmälle ja noudattaa teologian professorin Pinnockin neuvoa: ”Kaikki helvettiin liittyvät uskomukset, myös oppi ikuisesta piinasta, – – tulisi hylätä opillisen luotettavuuden nimessä.” Moraalisuus, oikeudenmukaisuus ja – mikä kaikkein tärkeintä – Jumalan sana, Raamattu, vaativat tosiaan sinulta juuri tätä.

Jos toimit siten, havaitset helvetin olevan todellisuudessa sellainen, johon voidaan uskoa. Voit saada hyödyllistä tietoa tästä aiheesta Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä -kirjasta.b Pyydä itsellesi tämä julkaisu tavatessasi Jehovan todistajia. Lue luvut ”Mitä kuolemassa tapahtuu?”, ”Onko ’helvetti’ todella olemassa?” ja ”Ketkä saavat ylösnousemuksen ja mihin?”. Havaitset helvetin olevan sellainen, johon voi uskoa ja johon liittyy myös monia lupauksia.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 8]

ILMAUSTEN MÄÄRITELMIÄ

Tämän kirjoituksen ilmaukset ”helvetti” ja ”helvetin tuli”, joita kristikunnan teologit käyttävät, viittaavat kreikkalaiseen sanaan geʹen·na, joka esiintyy 12 kertaa ”Uudessa testamentissa” (Matteus 5:22, 29, 30; 10:28; 18:9; 23:15, 33; Markus 9:43, 45, 47; Luukas 12:5; Jaakob 3:6). Vaikka monet raamatunkäännökset kääntävät tämän kreikkalaisen sanan ”helvetiksi”, niin toiset käännökset translitteroivat sen ”Gehennaksi”. Se merkitsee samaa kuin ”toinen kuolema, tulijärvi”, joka on Raamatun viimeisessä kirjassa oleva ikuisen tuhon vertauskuva (Ilmestys 20:14).

William Smithin toimittamassa Raamatun sanakirjassa (A Dictionary of the Bible, 1914) sanotaan kahdesta muusta sanasta, jotka joskus käännetään ”helvetiksi”, seuraavasti: ”Helvetti – – on se sana, joksi kääntäjämme yleensä ja valitettavasti kääntävät heprealaisen sanan Šeol. Olisi ehkä ollut parempi säilyttää heprealainen Šeol tai sitten kääntää se aina ’haudaksi’ tai ’kuopaksi’. – – UT:ssa [Uudessa testamentissa] sana Haades, kuten Šeol, tarkoittaa joskus vain ’hautaa’ – – Tässä mielessä uskontunnustuksissa sanotaan Herrastamme, että ’Hän astui alas helvettiin’, ja tarkoitetaan kuoleman tilaa yleensä.”

Toisin kuin Gehenna, joka kuvaa lopullista tuhoa, Šeol ja Haades tarkoittavat ihmiskunnan yhteistä hautaa, jossa olevilla kuolleilla on ylösnousemustoivo (Ilmestys 20:13).

[Kuva s. 9]

Jeesus herätti Lasaruksen kuolemanunesta