Raamatun näkökanta

Onko helvetissä kuuma?

”IHMINEN palaa, palaa, palaa!” Pimennetyssä huoneessa puhuja, jonka paita on tulessa, levittelee käsiään ja ottaa pari askelta kohti hämmästyneitä kuulijoita. Onneksi esitys kestää vain muutaman sekunnin. Herkästi syttyvän pulverin avulla loihtimallaan helvetin tulella saarnamies on onnistunut tekemään yleisöönsä syvän vaikutuksen.

Hänen tavallaan monet muut uskonnolliset johtajat varsinkin kristikunnassa sanovat, että Jumala on varannut pahoille tällaisen ikuisen kohtalon. Mutta opettaako Raamattu todella näin?

Hyvät ja pahat samassa paikassa

Vanha kirkkoraamattu sanoo: ”Jospa jumalattomat palajaisivat helvettiin, ja kaikki pakanat, jotka Jumalan unohtavat.” (Psalmi 9:18) Uudemmat käännökset käyttävät tällä kohtaa ”helvetin” tilalla sanaa ”tuonela” tai sanaa ”šeol”, jota käyttävät esimerkiksi saksalainen Elberfeld-käännös ja englanninkielinen ”Uuden maailman käännös”. Mitä ”helvetillä” eli ”šeolilla” sitten tarkoitetaan?

Saarnaajan kirjassa Raamatussa kerrotaan tarkemmin šeolista. Me luemme: ”Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa [helvetissä eli šeolissa], jonne olet menevä.” (Saarnaaja 9:10) Jos ne, jotka ovat helvetissä eli šeolissa, eivät pysty ajattelemaan, tietämään eivätkä tekemään mitään, ei heillä voi varmasti myöskään olla kärsimyksiä.

Ei sen tähden ole yllätys, että Jumalan uskolliset palvelijatkin menivät šeoliin. Jaakob uskoi menevänsä sinne kuollessaan, ja Job toivoi, että Jumala kätkisi hänet sinne ja tekisi näin lopun hänen kärsimyksistään. (1. Mooseksen kirja 42:38; Job 14:13) Olisivatko nämä kaksi uskollista palvelijaa halunneet – tai edes pyytäneet – päästä pahojen seuraan palavaan, tuliseen helvettiin? Eivät varmasti.

Mitä ”tulella” tarkoitetaan?

Miten sitten ovat ymmärrettävissä ne Jeesuksen sanat, joiden mukaan ne, jotka eivät tee Jumalan tahtoa, menevät ”tuleen, jota ei voida sammuttaa”, tai ’tuliseen pätsiin, jossa tulee olemaan itku ja hampaiden kiristely’? – Markus 9:43–48; Matteus 13:42.

Puhuessaan tästä paikasta Jeesus ei käyttänyt heprealaisen ”šeol”-sanan kreikkalaista vastinetta, joka on ”Haades”.a Sen sijaan hän käytti sanaa ”Gehenna”. Sillä tarkoitettiin Jerusalemin lähistöllä sijainnutta kaatopaikkaa, Hinnominlaaksoa, jossa ylläpidettiin jatkuvaa tulta jätteiden hävittämiseksi. Se oli sopiva termi, joka pani Jeesuksen kuulijat ajattelemaan polttamalla tapahtuvaa täydellistä hävittämistä, ei ikuista piinaa.

Eräässä apostoli Johanneksen saamassa Ilmestyskirjan näyssä puhutaan ”järvestä, joka palaa tulesta ja rikistä” ja johon heitetään kaikki ne ihmiset, jotka harjoittavat pahuutta. (Ilmestys 21:8) Mikäli helvetti on olemassa, sen täytyy olla tämä, koskapa pahat menevät sinne. Samaisesta Raamatun kirjasta kuitenkin ilmenee, että Aadamilta peritty kuolema ja Haades tullaan heittämään tähän samaan tulijärveen. Ne kumpikin ovat käsitteitä, joten voivatko ne kärsiä? Eivät. Tässä mainittu tuli kuitenkin kuvaa niiden katoamista sen jälkeen, kun ne ovat ’antaneet ne kuolleet, jotka niissä olivat’, eli kuolleitten ylösnousemuksen jälkeen. – Ilmestys 20:13, 14.

Viimeksi mainitut esimerkit osoittavat, että tuli on ainoastaan hävityksen eli ikuisen tuhon vertauskuva. Tulijärvi eli Gehenna on siis yhtä vähän kärsimysten paikka kuin on Haades (eli šeol), johon sekä uskolliset Jumalan palvelijat että pahat ihmiset menevät. Mutta jos poraudumme hieman syvemmälle aiheemme tarkastelussa, ymmärrämme paremmin, miksi on epäjohdonmukaista uskoa Raamattuun ja samalla tulisen helvetin olemassaoloon.

Yhteen sopimaton Jumalan persoonallisuuden kanssa

Mitä ajattelisit vanhemmista, jotka pitävät lapsiaan päiväkausia huoneeseen teljettyinä tai jopa rääkkäävät heitä? Jos tällainen inhottaisi sinua, etkö tuntisi inhoa myös sellaista jumalaa kohtaan, joka kiduttaisi lapsiaan ikuisessa tulessa?

Tosi Jumala ei ole tällainen. Huomaamme sen siitä, kun hän kovin sanoin nuhteli israelilaisia, jotka olivat ’polttaneet tulessa poikiansa ja tyttäriänsä’. Jehova selitti sen olevan jotain sellaista, ’mitä hän ei ollut käskenyt ja mikä ei ollut hänen mieleensä tullut’. (Jeremia 7:31) Jos kerran Jumalalle ei ollut tullut tällainen koskaan mieleen, niin miten voidaan kuvitella, että hän olisi luonut luomuksiaan varten tulisen helvetin?b Jos julmuus ja kidutus inhottavat meitä, niin miten paljon enemmän niiden täytyykään inhottaa Jumalaa, joka on rakkaus. – 1. Johannes 4:8.

Oppi tulisesta helvetistä on myös vastoin oikeudenmukaisuutta. Kirjeessään roomalaisille apostoli Paavali selittää: ”Synnin maksama palkka on kuolema.” (Roomalaisille 6:23) Edelleen hän sanoo: ”Se, joka on kuollut, on vapautunut synnistään.” Jos kuolema poistaa ihmiseltä täysin hänen syyllisyytensä, miksi hänen pitäisi sen jälkeen kärsiä ikuisesti vain yhden ihmisiän aikaisista synneistä? – Roomalaisille 6:7.

Raamattu siis osoittaa, ettei sellaista helvettiä, millaiseksi se yleensä kuvitellaan, ole olemassakaan. Tietäessämme tämän voimme kehittää Jumalaan suhteen, joka perustuu rakkauteen eikä pelkoon. Ehdotammekin, että jatkat Raamatun tutkimista saadaksesi tietää, miten Jumalaa voidaan todellisuudessa miellyttää, ja voidaksesi lukeutua niihin, jotka tulevat näkemään sen suurenmoisen ajan, jolloin Haades eli šeol, ihmiskunnan yhteinen hauta, katoaa ainiaaksi. – 1. Johannes 4:16–18.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 18]

Mitä ajattelisit vanhemmista, jotka rääkkäävät lapsiaan?

[Kuva s. 19]

Tällainenko on Raamatun helvetti?