Onko Raamattu ristiriitainen?

”JUMALAN on mahdotonta valehdella”, julistaa Raamattu. (Heprealaisille 6: 18) Miten siis hänen kirjansa voisi olla täynnä räikeästi yhteensopimattomia kohtia ja huomattavia ristiriitoja ja miten sitä silti voitaisiin kutsua Jumalan sanaksi? Ei se voikaan. ’Miksi siinä on kuitenkin ristiriitoja?’ kysytään.

Kuten saattaisi odottaakin, kirjaan, jota vuosisatojen ajan jäljennettiin vaivalloisesti käsin ja jota tarvitsi kääntää kunkin aikakauden kansankielille, pujahti joitakin kirjurista johtuvia muutoksia. Mutta yksikään niistä ei ole laajuudeltaan ja painavuudeltaan sitä luokkaa, että se loisi epäilyksiä Raamatun henkeytyksestä ja lähteestä kokonaisuudessaan. Huolellinen tutkiminen voi osoittaa, että näennäisillä ristiriidoilla on luotettava selitys. Aivan liian usein ihmiset, jotka väittävät Raamatun olevan ristiriitainen, eivät ole itse tutkineet perusteellisesti, vaan he vain hyväksyvät sellaisten ihmisten heittämän mielipiteen, jotka eivät halua uskoa Raamattua tai olla sen ohjailtavissa. ”Jos kuka vastaa, ennenkuin on kuullut, on se hulluutta ja koituu hänelle häpeäksi”, varoittaa Raamattu Sananlaskujen 18:13:ssa.

Toisinaan jotkut arvostelevat sitä, että raamatunkirjoittajat eivät näytä aina olevan yhtä mieltä seikoissa, jotka liittyvät lukuihin, tapahtumajärjestykseen, lainausten sanamuotoon ja niin edelleen. Mutta harkitsehan: Jos sinun olisi pyydettävä jonkin tapauksen useita silminnäkijöitä kirjoittamaan näkemänsä muistiin, olisivatko kaikki selostukset täysin yhtäpitäviä sanamuodoltaan ja yksityiskohdiltaan? Jos olisivat, niin etkö epäilisikin kirjoittajien kesken olleen salaista yhteistoimintaa? Niinpä Jumala salli myös raamatunkirjoittajien säilyttää oman erityisen tyylinsä ja kielensä, samalla kun hän huolehti siitä, että hänen ajatuksensa ja tärkeät tosiasiat välitettiin täsmällisesti.

Lainauksia aikaisemmista kirjoituksista saatettiin vähän muutella alkuperäisistä lausunnoista uuden kirjoittajan tarpeita ja tarkoitusta vastaaviksi perusmerkityksen ja -ajatuksen kuitenkin säilyessä. Samaa voidaan sanoa tapahtumien ryhmittämistavoista. Toinen kirjoittaja saattaa seurata tiukkaa aikajärjestystä, kun taas toinen saattaa luetteloida tapahtumat sen mukaan, miten ne liittyvät käsiteltävänä oleviin asioihin. Samaten kirjoittajan näkökulma ja kertomuksen supistaminen aiheuttaisivat sen, että jotakin jätettäisiin pois. Niinpä Matteus puhuu kahdesta sokeasta miehestä, jotka Jeesus paransi, kun taas Markus ja Luukas mainitsevat ainoastaan yhden. (Matteus 20:29–34; Markus 10:46; Luukas 18:35) Matteuksen selostus ei ole näiden kanssa ristiriidassa. Hän on vain yksityiskohtaisempi numerotiedoissa, kun taas Markus ja Luukas keskittyvät siihen mieheen, jonka kanssa Jeesus keskusteli.

Lisäksi ajan laskemiseen oli erilaisia tapoja. Juutalainen kansa käytti kahta kalenteria, pyhää kalenteria ja maallista eli maatalouskalenteria, jotka kumpikin alkoivat eri aikaan vuodesta. Kirjoittajat, jotka mainitsevat eri kuukauden ja päivän viitatessaan samaan tapahtumaan, ovat vain saattaneet käyttää eri kalentereita. Koska itämaiset kirjoittajat käyttivät harvoin murtolukuja, vuoden osat laskettiin kokonaisiksi vuosiksi. Ne pyöristettiin lähimpään kokonaiseen numeroon. Pane tämä merkille esimerkiksi 1. Mooseksen kirjan 5. luvun sukuluetteloissa.

”Ristiriitaisuuksien” saattaminen sopusointuun

Mutta eikö Raamatussa ole kohtia, joissa sanotaan juuri päinvastoin kuin toisissa raamatunkohdissa? Tarkastelkaamme muutamia kohtia, joita jotkut raamatunkriitikot ovat lainanneet.

Johanneksen 3:22:sta me luemme, että Jeesus ”kastoi”, kun taas vain vähän myöhemmin Johanneksen 4:2:ssa oleva muistiinmerkintä sanoo, että ”Jeesus ei itse kastanut”. Mutta kuten jakeen loppuosa osoittaa, Jeesuksen opetuslapset suorittivat varsinaiset kastamiset hänen nimessään ja ohjauksessaan. Tämä on samanlainen kuin tapaus, jossa liikemies ja hänen sihteerinsä voivat molemmat väittää kirjoittaneensa jonkin nimenomaisen kirjeen.

1. Mooseksen kirjan 2:2:ssa taas kerrotaan Jumalan levänneen ”kaikesta työstänsä”. Tämän vastakohtana on Jeesuksen lausunto Johanneksen 5:17:ssä, jossa hän sanoo, että Jumala ”on tehnyt jatkuvasti työtä tähän asti”. Mutta kuten tekstiyhteys osoittaa, 1. Mooseksen kirjan muistiinmerkinnässä puhutaan erityisesti Jumalan aineellisista luomistöistä, kun taas Jeesus viittasi Jumalan töihin siinä mielessä, että hän antaa jumalallista ohjausta ja pitää huolta ihmiskunnasta.

Toinen näennäinen ristiriita löytyy, kun verrataan 2. Mooseksen kirjan 34:7:ää Hesekielin 18:20:een. Ensimmäinen raamatunkohta sanoo, että Jumala ’kostaisi isien pahat teot lapsille ja lasten lapsille’, kun taas jälkimmäisessä kohdassa sanotaan, että ”poika ei kanna isän syntivelkaa”. Miksi nämä kohdat näyttävät olevan ristiriitaiset? Koska ne on otettu pois tekstiyhteydestä. Tutkiessasi ympäröivää aineistoa ja taustaa käy selvästi ilmi, että kun Jumala mainitsi rangaistuksen tulevan ei ainoastaan isille vaan myös lapsille ja lastenlapsille, hän puhui siitä, mitä tapahtuisi israelilaisille kansana, jos he rikkoisivat häntä vastaan ja heidät vietäisiin vankeuteen. Toisaalta mainitessaan, että poika ei olisi vastuussa isänsä syntivelasta, kirjoittaja puhui henkilökohtaisesta vastuusta.

Eroja voidaan löytää, kuten esimerkiksi kertomuksissa Jeesuksen syntymästä, jotka on merkitty muistiin Matteuksen 1:18–25:een ja Luukkaan 1:26–38:aan. Mutta ovatko ne keskenään ristiriidassa?

Oletko koskaan lukenut kahta elämäkertaa samasta kuuluisasta henkilöstä? Jos olet, niin oletko huomannut, että nämä elämäkerrat saattavat olla erilaisia olematta välttämättä ristiriidassa keskenään? Usein se johtuu kirjoittajan henkilökohtaisista vaikutelmista tai hänen käyttämistään tietolähteistä. Se riippuu myös siitä, mitä kirjailijan mielestä on tärkeää kertoa esityksessään, mitä puolta asiasta hän kehittelee ja millaiselle lukijakunnalle teos on tarkoitettu. Siten ei-juutalaisille lukijoille kirjoitetut kertomukset eroaisivat kertomuksista, jotka oli tarkoitettu juutalaisille lukijoille, jotka jo ymmärsivät ja hyväksyivät tiettyjä tosiasioita.

Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä Raamatun kohdista, jotka ilman huolellista erittelyä näyttävät olevan ristiriidassa keskenään. Mutta kun tutkitaan huolellisesti ja pidetään mielessä kirjoittajan näkökulma ja tekstiyhteys, havaitaan, että ne eivät ole laisinkaan ristiriitaisuuksia, vaan yksinkertaisesti kohtia, jotka vaativat lisätutkimista. Useimmat ihmiset eivät kuitenkaan viitsi nähdä tätä välttämätöntä vaivaa, sillä heidän mielestään on paljon helpompi vain sanoa: ”Raamattu on ristiriitainen.”

Luottamuksemme arvoinen

Jumalan pyhä henki antoi raamatunkirjoittajille paljon liikkumatilaa kertomustensa kirjoittamisessa. (Apostolien teot 3:21) Sen vuoksi he pystyivät saamaan aikaan värikkään ja havainnollisen kuvan siitä, mitä he näkivät. Heidän kertomustensa eroavaisuudet itse asiassa vahvistavat heidän luotettavuutensa ja rehellisyytensä jättämättä sijaa syytöksille petoksesta ja salaisesta yhteistoiminnasta. (2. Pietari 1:16–21) Vaikka kirjoittajat erosivatkin esitystavassaan, kaikki opastivat samaan suuntaan ja kaikilla oli sama tarkoitus: osoittaa ihmisille, miten Jehova Jumala tekee ihmiskunnan onnelliseksi ja mitä ihmisten puolestaan täytyy tehdä saadakseen Jumalan hyväksymyksen. – Sananlaskut 2:3–6, 9.

Raamattu on kirja, joka vetoaa ajattelukykyymme. Se on kauttaaltaan sopusointuinen. Se ei ole ristiriitainen. Kaikki 66 kirjaa (1 189 lukua tai 31 173 jaetta Kuningas Jaakon käännöksen mukaan) ansaitsee täyden luottamuksemme. Sinä voit tosiaan luottaa Raamattuun!

[Tekstiruutu s. 7]

Jos löydät Raamatusta ”ristiriitaisuuden”, voisiko syynä olla jokin seuraavista:

◆ Et tiedä joitakin historiallisia tosiasioita tai muinaisia tapoja

◆ Et ole ottanut huomioon tekstiyhteyttä

◆ Et ole huomannut kirjoittajan näkökulmaa

◆ Yrität sovittaa yhteen virheellisiä uskonnollisia ajatuksia sen kanssa, mitä Raamattu todella sanoo

◆ Käytät epätarkkaa tai vanhentunutta raamatunkäännöstä

[Kuvat s. 5]

Matteus sanoi, että Jeesus paransi kaksi sokeaa miestä. Markus ja Luukas mainitsevat vain yhden. Onko tässä ristiriita?