He tekivät Jehovan tahdon

Jeesusta tervehditään Messiaana ja Kuninkaana!

MELUISAN ihmisjoukon tulo Jerusalemiin 9. nisankuuta vuonna 33 sai monet juudealaiset hämmästymään. Vaikka ei ollut epätavallista nähdä, että kaupunkiin virtasi ihmisiä ennen pesahia, nämä vierailijat olivat erilaisia. Keskushahmona heidän joukossaan oli mies, joka ratsasti aasin varsalla. Mies oli Jeesus Kristus, ja ihmiset levittivät vaatteita ja palmunoksia hänen eteensä ja huusivat samalla: ”Oi pelasta Daavidin Poika! Siunattu on hän, joka tulee Jehovan nimessä! Oi pelasta hänet, ylimmissä korkeuksissa!” Nähdessään ihmisjoukon monet niistä, jotka olivat jo Jerusalemissa, halusivat liittyä kulkueeseen. (Matteus 21:7–9; Johannes 12:12, 13.)

Vaikka Jeesusta tervehdittiinkin nyt ihaillen, hän tiesi, että häntä odottivat koetukset. Jo viiden päivän kuluttua hänet tapettaisiin tässä samassa kaupungissa! Jeesus tosiaan tiesi Jerusalemin olevan vihamielistä aluetta, ja hän järjesti huomiota herättävän tulonsa kaupunkiin juuri tämä ajatus mielessään.

Muinainen profetia täyttyy

Vuonna 518 eaa. Sakarja ennusti Jeesuksen riemullisen tulon Jerusalemiin. Hän kirjoitti: ”Huuda riemuiten, oi Jerusalemin tytär. Katso! Sinun kuninkaasi tulee luoksesi. Hän on vanhurskas, niin, pelastettu, nöyrä ja ratsastaa aasilla, niin, täysikasvuisella eläimellä, aasintamman orivarsalla. – – Ja hän on puhuva rauhaa kansakunnille, ja hänen hallitusvaltansa ulottuu merestä mereen ja Virrasta maan ääriin.” (Sakarja 9:9, 10.)

Jeesuksen tulo Jerusalemiin 9. nisankuuta täytti siis Raamatun ennustuksen. Se ei ollut sattuma, vaan huolellisesti suunniteltu tapahtuma. Ennen tätä ollessaan lähellä Jerusalemia Jeesus oli antanut kahdelle opetuslapselleen ohjeen: ”Lähtekää kylään, joka on näkyvissänne, niin löydätte heti aasin sidottuna ja varsan sen kanssa; päästäkää ne irti ja tuokaa minulle. Ja jos joku sanoo teille jotakin, niin teidän täytyy sanoa: ’Herra tarvitsee niitä.’ Silloin hän lähettää ne heti.” (Matteus 21:1–3.) Mutta miksi Jeesus halusi ratsastaa Jerusalemiin aasilla, ja mitä ihmisjoukon reaktio merkitsi?

Sanoma kuninkuudesta

Se mitä ihminen näkee, vaikuttaa usein voimakkaammin kuin puhutut sanat. Siksi Jehova pani toisinaan profeettansa näyttelemään profeetallisen sanomansa antaakseen sille lisäpontta (1. Kuninkaiden kirja 11:29–32; Jeremia 27:1–6; Hesekiel 4:1–17). Tämä hyvin visuaalinen viestintätapa jätti lähtemättömän jäljen kovasydämisimmänkin tarkkailijan mieleen. Samalla tavalla Jeesus näytteli erään voimakkaan sanoman ratsastamalla Jerusalemin kaupunkiin aasilla. Miten?

Raamatun aikoina aasia käytettiin yleviin tarkoituksiin. Esimerkiksi Salomo ratsasti tilaisuuteen, jossa hänet voideltiin kuninkaaksi, isänsä ”muulitammalla”, aasioriin ja hevostamman risteytymällä (1. Kuninkaiden kirja 1:33–40). Jeesuksen tulo Jerusalemiin aasilla merkitsi siis sitä, että hän esittäytyi kuninkaana.a Ihmisjoukon toiminta vahvisti sanoman. Tämä joukko, joka koostui epäilemättä suurelta osin galilealaisista, levitti vaatteensa Jeesuksen eteen, mikä tuo mieleen julkisen ilmoituksen Jeehun kuninkuudesta (2. Kuninkaiden kirja 9:13). Se, että he kutsuivat Jeesusta ”Daavidin Pojaksi”, korosti hänen laillista oikeuttaan hallitusvaltaan (Luukas 1:31–33). Lisäksi se, että he käyttivät palmunoksia, osoitti ilmeisesti heidän alistuvan hänen kuninkaalliseen valtaansa (vrt. Ilmestys 7:9, 10).

Kulkue, joka 9. nisankuuta tuli Jerusalemiin, välitti selvän sanoman: Jeesus oli Jumalan nimittämä Messias ja Kuningas. Kaikki eivät toki iloinneet nähdessään, että Jeesus esiteltiin tällä tavalla. Erityisesti fariseukset pitivät täysin sopimattomana sitä, että Jeesus otettiin vastaan tällaisin suurin kuninkaallisin kunnianosoituksin. Epäilemättä heidän äänessään oli suuttumusta, kun he vaativat: ”Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi.” Jeesus vastasi: ”Minä sanon teille: jos nämä pysyisivät vaiti, niin kivet huutaisivat.” (Luukas 19:39, 40.) Jeesuksen saarnaamisen teema oli tosiaan Jumalan valtakunta. Hän julisti rohkeasti tätä sanomaa, ottivatpa ihmiset sen vastaan tai eivät.

Opetus meille

Jeesuksen tulo Jerusalemiin profeetta Sakarjan ennustamalla tavalla vaati häneltä suurta rohkeutta. Hän tiesi, että toimiessaan siten hän saisi päälleen vihollistensa raivon. Ennen taivaaseennousemistaan Jeesus antoi seuraajilleen tehtäväksi saarnata hyvää uutista Jumalan valtakunnasta ja tehdä ”opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä” (Matteus 24:14; 28:19, 20). Myös tämän työn tekeminen vaatii rohkeutta. Kaikki eivät iloitse sanoman kuulemisesta. Jotkut ovat välinpitämättömiä sen suhteen, toiset taas vastustavat sitä. Jotkin hallitukset ovat asettaneet saarnaamistyölle rajoituksia tai ovat suoranaisesti kieltäneet sen.

Siitä huolimatta Jehovan todistajat tajuavat, että hyvä uutinen Jumalan perustetusta valtakunnasta täytyy saarnata, kuuntelevatpa ihmiset tai ovat kuuntelematta (Hesekiel 2:7). Kun he jatkavat tämän elämää pelastavan työn tekemistä, heitä rohkaisee Jeesuksen lupaus: ”Katso, minä olen teidän kanssanne kaikkina päivinä asiainjärjestelmän päättymiseen asti.” (Matteus 28:20.)

[Alaviite]