Näetkö pelkästään ulkoisen olemuksen?
TEINI-IKÄINEN Heinz suunnitteli vihan vimmassa tappavansa isäpuolensa. Onneksi hän ei uskaltanut tehdä sitä. Useita vuosia myöhemmin hän päätti tehdä itsemurhan mutta ei saanut sitäkään tehtyä. Hän sekaantui varkauksiin ja huumekauppaan, minkä vuoksi hän joutui vankilaan. Sitten hänen avioliittonsa hajosi.
Nykyään Heinz ei ole enää huumeiden orja. Hänellä on rehellinen työ, onnellinen avioliitto ja hyvä suhde isäpuoleensa. Mikä sai aikaan tämän muutoksen? Hän alkoi tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Vähitellen hänen näkemyksensä elämästä alkoi muuttua.
Epäilemättä monet niistä, jotka tunsivat entisen Heinzin, sivuuttivat hänet toivottomana tapauksena. Hänen ja monen hänen kaltaisensa ihmisen onneksi Jumala piti häntä yhä lunastuskelpoisena. Syy on yksinkertainen: ”Ei ole, niinkuin ihminen näkee: ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen.” – 1. Samuelin kirja 16:7.
Tämä on yksi suuri ero ihmisen ja Jumalan välillä. Meillä on taipumus tuomita ulkoisen olemuksen perusteella. Me jopa sanomme, että ”ensivaikutelma on pysyvä”. Toisin sanoen me pyrimme luokittelemaan ihmiset ensimmäisten reaktioittemme perusteella. Mutta koska Jumala pystyy lukemaan sydämen, hän on oikeudenmukainen ja puolueeton. Ja siksi hän lähetti Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, maan päälle, niin että ”kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden täsmälliseen tuntemukseen”. (1. Timoteukselle 2:4) Vihkiytyneillä kristityillä on tässä suhteessa etu olla ”Jumalan työtovereita” saarnaamalla toimeliaasti Jumalan valtakunnan hyvää uutista koko ihmiskunnalle. (1. Korinttolaisille 3:9) Kristityillä on kuitenkin omat rajoituksensa: he eivät pysty lukemaan ihmisten sydäntä. Sen vuoksi heidän täytyy olla puolueettomia ja välttää olemasta ennakkoluuloisia pelkän ulkonäön perusteella.
Jeesuksen velipuoli Jaakob oli selvillä tästä varhaiskristillisessä seurakunnassa vallinneesta vaarasta. Hän sanoi: ”Veljeni, koska uskotte Herraamme Jeesukseen Kristukseen, joka hallitsee kirkkaudessa, te ette saa koskaan osoittaa puolueellisuutta. Palvontapaikkaanne saattaa esimerkiksi tulla kaksi vierailijaa, toinen hyvin pukeutunut mies, jolla on kultasormuksia, ja toinen köyhä mies nukkavieruissa vaatteissa. Entä jos kiinnitätte erikoishuomiota hyvin pukeutuneeseen mieheen – –? Ettekö näe, että olette epäjohdonmukaisia ja tuomitsette väärin perustein?” Tämän huomioon ottaen tuomitsemmeko me toisinaan väärin ihmisiä, jotka tulevat valtakunnansaliimme ensimmäistä kertaa? – Jaakob 2:1–4, The New English Bible.
Jeesus antoi esimerkin
Jeesus ei pitänyt ihmisiä lunastuskelvottomina syntisinä vaan vilpittöminä ihmisinä, jotka mahdollisesti olivat halukkaita muuttumaan, jos heille annettaisiin tarvittavaa apua ja riittävän hyvä syy siihen. Siksi hän ”antoi itsensä vastaaviksi lunnaiksi kaikkien puolesta”. (1. Timoteukselle 2:6) Saarnaamistoiminnassaan hän ei pitänyt ketään hyväsydämistä ihmistä ala-arvoisena, sellaisena joka ei ansaitsisi huomiota. Hänen suhtautumisensa ihmisiin ei paljastanut lainkaan ylpeitä tunteita eikä omavanhurskautta. – Luukas 5:12, 13.
Jeesus toimi hyvin eri tavalla kuin fariseukset, joista voimme lukea: ”Mutta kun fariseusten kirjanoppineet näkivät, että hän söi syntisten ja veronkantajien kanssa, he rupesivat sanomaan hänen opetuslapsilleen: ’Syökö hän veronkantajien ja syntisten kanssa?’ Tämän kuultuaan Jeesus sanoi heille: ’Ne, jotka ovat voimakkaita, eivät tarvitse lääkäriä, vaan ne, jotka ovat sairaita. En tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.’” – Markus 2:16, 17.
Tämä ei tietenkään merkitse sitä, että Jeesus olisi hyväksynyt näiden syntisten ja veronkantajien epärehelliset ja väärät teot. Mutta hän tiesi, että ihmiset voivat joutua väärän elämäntavan ansaan ehkä tahtomattaankin tai sellaisten olosuhteiden vuoksi, joita on vaikea hallita. Hän osoitti siksi ymmärtämystä, ja hänen ”tuli heitä sääli, koska he olivat kuin lampaat ilman paimenta”. (Markus 6:34) Hän rakkaudellisesti teki selvän eron heidän pahojen tekojensa ja heidän mahdollisesti hyvän sydämensä välillä.
Jeesus katsoi ulkoista olemusta syvemmälle myös ollessaan tekemisissä seuraajiensa kanssa. He olivat syntisiä, jotka tekivät usein virheitä, mutta Jeesus ei ollut kohtuuton täydellisyydentavoittelija, joka olisi vaatinut heidät tilille jokaisesta pikku virheestä. Hän tiesi, että heidän aikomuksensa olivat hyvät tai – kuten ehkä nykyään sanoisimme, että heillä oli sydän paikallaan. He tarvitsivat vain apua ja rohkaisua; antaessaan sitä Jeesus ei ollut koskaan kitsas. Ei ole epäilystäkään siitä, että hän näki ihmiset samoin kuin Jumala näkee heidät. Yritämmekö me jäljitellä hänen suurenmoista esimerkkiään?
’Tuomitsetko sinä vanhurskaan tuomion’?
Erään kerran Jeesus kohtasi joukon omavanhurskaita valittajia, joita ärsytti se, että hän oli suorittanut parannusteon sapattina. Hän neuvoi heitä: ”Älkää enää tuomitko ulkonäön mukaan, vaan tuomitkaa vanhurskas tuomio.” Mikseivät he iloinneet nähdessään Jeesuksen olevan ihmeidentekijä, joka oli tehnyt ”ihmisen täysin terveeksi”, sen sijaan että he tulivat ”kiihkeän vihaisiksi” ja näkivät hänessä vain sapattilain rikkojan. Tuomitsemalla ulkonäön mukaan he paljastivat omat pahat vaikuttimensa. He osoittivat tuomionsa olevan omavanhurskas ja samalla epävanhurskas. – Johannes 7:23, 24.
Miten me voisimme kenties tehdä saman erehdyksen? Siten, että emme iloitsisi, kun joku katuva henkilö palaa seurakunnan yhteyteen tai kun joku hyvin maailmallinen henkilö oppii totuuden ja alkaa hyötyä hengellisestä parannuksesta. Toisinaan me saatamme tuomita ihmisiä heidän epäsovinnaisen pukeutumisensa tai ulkonäkönsä perusteella ja ajatella, että heistä ei varmaan koskaan tule Jehovan todistajia. Kuitenkin monista entisistä hipeistä ja muista, jotka ovat eläneet hyvin epäsovinnaista elämää, on lopulta tullut Jehovan kristittyjä todistajia. Silloin kun tällaiset henkilöt edistyvät ja tekevät muutoksia, me emme halua ’ulkonäön mukaan tuomitsemisen’ sokaisevan itseämme näkemästä heidän hyvää sydämen tilaansa.
Miten paljon parempaa ja Jeesuksen esimerkin mukaista onkaan rukoilla heidän puolestaan ja tarjota heille käytännöllistä apua kristillisen kypsyyden saavuttamisessa! Voi tuntua vaikealta nähdä heissä syytä iloitsemiseen. Mutta jos Jehova vetää heidät luokseen Kristuksen kautta, keitä me olemme hylkäämään heidät oman rajoittuneen näkemyksemme perusteella? (Johannes 6:44) Jos omavanhurskaasti tuomitsisimme jonkun tuntematta lainkaan hänen sydämentilaansa tai olosuhteitaan, me voisimme saada itse epäsuotuisan tuomion. – Vrt. Matteus 7:1–5.
Sen sijaan että ankarasti tuomitsisimme tällaiset uudet, meidän tulisi auttaa, rohkaista ja kehottaa heitä oman esimerkkimme avulla. Samalla kun osoitamme uusille ystävällisyyttä, meidän ei kuitenkaan tulisi missään tapauksessa epäjumaloida sellaisia, jotka ehkä ovat maailmassa kuuluisia. Se olisi eräänlaista puolueellisuutta. Se olisi myös osoitus meidän omasta epäkypsyydestämme. Auttaisiko se, että me mielistelisimme tuota uutta, häntä itseään olemaan nöyrä? Vai saattaisiko se pikemminkin hämmentää häntä? – 3. Mooseksen kirja 19:15.
Älä odota enempää kuin Jumala odottaa
Näkemyksemme toisista on hyvin rajallinen verrattuna Jehovan näkemykseen, sillä hän pystyy lukemaan sydämen. (1. Aikakirja 28:9) Tämän ymmärtäminen estää meitä tulemasta nykyajan omavanhurskaiksi fariseuksiksi, jotka yrittävät panna ihmiset omaan tekemäänsä vanhurskauden muottiin, niin että nämä sopivat heidän käsitykseensä siitä, mikä on oikein. Jos yritämme nähdä ihmiset sellaisina kuin Jumala näkee heidät, emme vaadi heiltä enempää kuin hän vaatii. Me emme ”mene yli sen, mikä on kirjoitettu”. (1. Korinttolaisille 4:6) Kristittyjen vanhinten on erityisen tärkeätä suhtautua tähän vakavasti. – 1. Pietari 5:2, 3.
Voimme valaista tätä pukeutumista koskevalla esimerkillä. Raamattu – toisin sanoen Jumala – vaatii, että kristityn asun on oltava siisti ja puhdas, huoliteltu, eikä sellainen, joka heijastaisi ”häveliäisyyden ja tervemielisyyden” puutetta. (1. Timoteukselle 2:9; 3:2) Muutama vuosi sitten erään seurakunnan veljet menivät näin ollen ilmeisestikin ”yli sen mikä on kirjoitettu”, kun he vaativat jokaista seurakuntansa esitelmän pitäjää pitämään yllään valkoista paitaa, vaikka tuossa maassa pastellinväriset paidatkin olivat yleisesti hyväksyttyjä. Vierailevien puhujien, jotka tulivat paikalle yllään värillinen paita, pyydettiin vaihtamaan se johonkin niistä monista valkoisista paidoista, joita veljet pitivät aina varalla valtakunnansalissa juuri tällaisia hätätapauksia varten. Kuinka varovaisia meidän tuleekaan olla sen suhteen, ettemme pakota toisia noudattamaan omaa henkilökohtaista makuamme! Paavalin neuvo on todella sopiva: ”Tulkoon järkevyytenne tunnetuksi kaikille ihmisille”! – Filippiläisille 4:5.
Hyviä seurauksia siitä että katsoo muutakin kuin ulkoista olemusta
Kun ymmärrämme sen, ettemme pysty lukemaan ihmisten sydäntä, meidän on helpompi säilyttää paremmat suhteet ympärillämme oleviin sekä kristillisen seurakunnan sisä- että ulkopuolella. Se auttaa meitä suhtautumaan toisiin myönteisesti, olemaan epäilemättä heidän vaikuttimiaan, ”sillä mekin olimme kerran ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyneitä, monenlaisten halujen ja nautintojen orjia”. (Tiitukselle 3:3) Kun tajuamme tämän, haluamme saarnata jokaiselle, jopa niille, jotka ulkoisen olemuksensa perusteella saattaisivat näyttää arvottomilta. Loppujen lopuksi heidän on itse ratkaistava se, hyväksyvätkö he vai hylkäävätkö he totuuden. Meidän vastuunamme on saarnata sitä jokaiselle.
Monet Jehovan todistajat Heinzin tavoin ovat onnellisia siitä, että sellaiset veljet ja sisaret toivottivat heidät tervetulleiksi kristilliseen seurakuntaan, jotka katsoivat muutakin kuin vain ulkoista olemusta eivätkä tuominneet ensivaikutelman perusteella.
Ottakaamme esimerkiksi Frank, joka ilmaantui eräänä sunnuntaina Jehovan todistajien valtakunnansalille Etelä-Saksassa. Mitä läsnäolijat näkivät? Epäsiistin nuorenmiehen, jolla oli parta ja olkapäille ulottuva tukka ja joka oli pukeutunut likaisiin vaatteisiin; hän oli tunnettu paikallisissa kapakoissa kävijä ja kova tupakoimaan – ja suhtautui lisäksi välinpitämättömästi tyttöystäväänsä ja heidän pieniin kaksosiinsa. Siitä huolimatta hänet toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi kokoukseen. Se teki häneen niin suuren vaikutuksen, että hän tuli uudelleen viikkoa myöhemmin. Mitä seurakuntalaiset silloin näkivät? Nuorenmiehen, jolla oli siististi leikattu tukka ja puhtaat vaatteet. Kolmannella viikolla he näkivät nuorenmiehen, joka ei enää tupakoinut, ja tällä kertaa hänen mukanaan oli hänen tyttöystävänsä ja heidän kaksi lastaan. Neljäntenä sunnuntaina he näkivät nuorenmiehen ja nuoren naisen, jotka olivat juuri hankkineet luvan avioitua voidakseen laillistaa suhteensa. Viidentenä sunnuntaina he näkivät nuorenmiehen, joka oli katkaissut kaikki siteensä väärään uskontoon. Nykyään, noin neljä vuotta myöhemmin, he näkevät, kuten eräs Jehovan todistaja kertoo, ”perheen, joka tekee jokaiseen niin hyvän vaikutuksen, että voisi luulla heidän olleen totuudessa jo vuosikausia”.
Se miten kirja on sidottu ei aina paljasta sisällön laatua samoin kuin ei talon julkisivukaan talon kuntoa. Samalla tavoin ihmisen todellinen laatu ei välttämättä näy hänen ulkoisessa olemuksessaan. Kristityt, jotka yrittävät nähdä ihmiset sellaisina kuin Jumala näkee heidät, eivät tuomitse ensivaikutelman perusteella. Jumala kiinnittää huomion ”sydämen salaiseen ihmiseen”, ja siitä voimme olla kiitollisia. – 1. Pietari 3:3, 4.