JUUDAS

(hepreasta, eräs muoto nimestä Juuda).

1. Jeesuksen Marian puoleinen esi-isä Natanin sukuhaarasta. Juudas, Joosefin poika ja Symeonin isä, oli seitsemättä sukupolvea Daavidin pojasta Natanista ja eli näin ollen ennen Babylonin pakkosiirtolaisuutta. (Lu 3:30, 31.)

2. Galilealainen Juudas, johon Gamaliel viittasi puhuessaan sanhedrinille (Ap 5:37). Syyrian käskynhaltijaan Quiriniukseen yhdistetyn henkikirjoituksen aikaan vuonna 6 Juudas johti juutalaiskapinaa. Josefus mainitsee hänet useita kertoja ja sanoo, että hän ”yllytti maanmiehiään kapinaan, moitti heitä pelkureiksi, koska he suostuivat maksamaan veroa roomalaisille ja suvaitsivat kuolevaisia herroja sen jälkeen kun Jumalasta oli tullut heidän herransa. Tämä mies oli sofisti, ja hän perusti oman lahkon, jolla ei ollut mitään yhteistä muiden kanssa.” (The Jewish War, II, 118 [viii, 1].) Eräässä kohdassa Josefus kutsuu Juudasta gaulanitilaiseksi, jonka nimityksen jotkut liittäisivät Galileanmeren itäpuolella sijainneeseen alueeseen. Muualla sama historioitsija sanoo kuitenkin Juudaksen olleen galilealainen niin kuin Gamalielkin sanoi. (Jewish Antiquities, XVIII, 4 [i, 1]; XVIII, 23 [i, 6].) Nämä kapinalliset korostivat vapautta, mutta eivät onnistuneet saamaan sitä. Juudas ”tuhoutui, ja kaikki, jotka tottelivat häntä, hajaantuivat” (Ap 5:37). Myös jotkut hänen jälkeläisistään osallistuivat kapinoihin (The Jewish War, II, 433–440 [xvii, 8]; VII, 253 [viii, 1]).

3. Yksi 12 apostolista; hänestä käytettiin myös nimityksiä Taddeus ja ”Juudas, Jaakobin poika”. Matteuksen 10:3:ssa ja Markuksen 3:18:ssa olevissa apostolien luetteloissa liitetään yhteen Jaakob, Alfeuksen poika, ja Taddeus. Luukkaan 6:16:n ja Apostolien tekojen 1:13:n luetteloissa ei esiinny Taddeusta, vaan niissä puhutaan ”Juudaksesta, Jaakobin pojasta”, millä perusteella voidaan päätellä Taddeuksen olleen apostoli Juudaksen toinen nimi. Välillä käytetään nimeä Taddeus ehkä siksi, ettei kahta Juudas-nimistä apostolia sekoitettaisi keskenään. Jotkut kääntäjät sanovat Luukkaan 6:16:ssa ja Apostolien tekojen 1:13:ssa ”Juudas, Jaakobin veli”, koska tarkka sukulaisuussuhde ei käy selville kreikkalaisesta tekstistä. Syyrialaisessa Pešittassa on kuitenkin sana ”poika”. Monissa nykykäännöksissä Juudasta sanotaankin ”Jaakobin pojaksi” (UM, KR-92, UTN, RS). Ainoa kohta Raamatussa, jossa Juudas mainitaan yksinään, on Johanneksen 14:22. Jotta voitaisiin erottaa, kuka Juudas puhui, häneen viitataan tässä jakeessa toteamalla: ”Juudas, ei Iskariot.”

Vuoden 1938 kirkkoraamattu lisää Matteuksen 10:3:een ”Taddeuksen” edelle sanat ”Lebbeus, lisänimeltä”. Lisäys perustuu Textus receptukseen, mutta Westcottin ja Hortin teksti jättää ilmauksen pois, koska sitä ei ole Codex Sinaiticuksen kaltaisissa käsikirjoituksissa.

4. Juudas Iskariot, Simonin poika ja se halpamainen apostoli, joka kavalsi Jeesuksen. Raamatussa kerrotaan hyvin vähän Juudaksen perheestä ja taustasta. Sekä häntä että hänen isäänsä nimitettiin Iskariotiksi. (Lu 6:16; Joh 6:71.) Tämän nimityksen on yleensä ajateltu osoittavan, että he olivat lähtöisin Kerijot-Hesronin kaupungista Juudeasta. Jos tämä pitää paikkansa, Juudas oli 12 apostolin joukossa ainoa juudealainen, muut olivat galilealaisia.

Juudas mainitaan ensi kerran evankeliumikertomuksissa apostolien luettelossa jolloinkin vuoden 31 pesahin jälkeen ja puolisentoista vuotta sen jälkeen kun Jeesus oli aloittanut palveluksensa (Mr 3:19; Lu 6:16). On johdonmukaista päätellä, että Juudas oli ollut jo hetken aikaa opetuslapsi ennen kuin Jeesus teki hänestä apostolin. Monet kirjailijat esittävät Juudaksen erittäin epäedullisessa valossa, mutta hän oli ilmeisesti ollut jonkin aikaa opetuslapsi, joka nautti Jumalan ja Jeesuksen suosiota – eihän häntä muuten olisi valittu apostoliksi. Lisäksi Jeesuksen ja 12 apostolin yhteinen rahasto uskottiin hänen hoitoonsa. Tämä antaa suotuisan kuvan hänen luotettavuudestaan tuohon aikaan sekä hänen kyvyistään tai koulutuksestaan, etenkin kun otetaan huomioon, ettei Matteus, jolla oli kokemusta rahoista ja luvuista, saanut tätä tehtävää. (Joh 12:6; Mt 10:3.) Juudaksesta tuli kaikesta huolimatta täysin turmeltunut, mikä oli anteeksiantamatonta. Epäilemättä juuri tästä syystä hänet mainitaan viimeisenä apostolien luettelossa ja hänen sanotaan olevan se Juudas, ”joka myöhemmin kavalsi hänet” ja ”josta tuli petturi” (Mt 10:4; Lu 6:16).

Hänestä tuli turmeltunut. Vähän ennen vuoden 32 pesahia Juudas lähetettiin yhdessä toisten apostolien kanssa saarnaamaan (Mt 10:1, 4, 5). Pian Juudaksen palattua ja hänen oltuaan apostolina alle vuoden Kristus tuomitsi hänet, vaikkei maininnutkaan häntä nimeltä. Jotkut opetuslapset lähtivät pois Jeesuksen luota järkyttyneinä hänen opetuksistaan, mutta Pietari sanoi, että he 12 pysyisivät Kristuksen luona. Vastauksessaan Jeesus tunnusti, että hän oli valinnut ne 12, mutta lisäsi: ”Yksi teistä on panettelija [kreik. di·aʹbo·los].” Kertomuksessa selitetään, että panettelijalla tarkoitettiin tässä Juudasta, joka ”aikoi kavaltaa hänet, vaikka oli yksi niistä kahdestatoista”. (Joh 6:66–71.)

Johannes sanoo tämän tapauksen yhteydessä: ”Jeesus tiesi alusta asti, – – kuka oli se, joka kavaltaisi hänet.” (Joh 6:64.) Raamatun heprealaisten kirjoitusten profetioiden perusteella Kristus tiesi, että hänen läheinen seuralaisensa kavaltaisi hänet (Ps 41:9; 109:8; Joh 13:18, 19). Lisäksi edeltätietämyksensä avulla Jumala oli nähnyt, että tämä läheinen muuttuisi petturiksi, mutta sellainen ajatus, että Juudaksen oli epäonnistuttava, ikään kuin hänen kohtalonsa olisi ollut ennalta määrätty, on ristiriidassa Jumalan ominaisuuksien ja aikaisempien menettelytapojen kanssa (ks. EDELTÄTIETÄMYS, ENNALTAMÄÄRÄYS). Juudas oli sen sijaan apostoliutensa alkuaikoina uskollinen Jumalalle ja Jeesukselle, kuten edellä todettiin. Johanneksen on siis täytynyt tarkoittaa ilmauksella ”alusta asti” sitä, että heti kun Juudas alkoi mennä huonoon suuntaan ja antaa periksi epätäydellisyydelle ja syntisille taipumuksille, Jeesus huomasi sen. (Joh 2:24, 25; Il 1:1; 2:23.) Vaikka Juudas on varmasti tiennyt, että hän oli Jeesuksen mainitsema ”panettelija”, hän jatkoi kulkemista Jeesuksen ja uskollisten apostolien kanssa eikä ilmeisesti tehnyt mitään muutoksia.

Raamatussa ei kerrota yksityiskohtaisesti, mitkä olivat Juudaksen turmeltuneen menettelyn motiivit, mutta asiaan luo valoa se, mitä tapahtui 9. nisankuuta vuonna 33, viisi päivää ennen Jeesuksen kuolemaa. Spitaalisen Simonin talossa Betaniassa Lasaruksen sisar Maria voiteli Jeesuksen hyvänhajuisella öljyllä, jonka arvo oli 300 denaaria, mikä vastasi suunnilleen työmiehen vuoden palkkaa (Mt 20:2). Juudas paheksui tätä voimakkaasti ja sanoi, että öljy olisi voitu myydä ja rahat ”antaa köyhille”. Muut apostolit ilmeisesti vain yhtyivät tähän järkevän tuntuiseen näkökantaan, mutta Jeesus nuhteli heitä. Juudas esitti vastalauseensa todellisuudessa siksi, että hän huolehti kassalippaasta ja hän ”oli varas – – ja hänellä oli tapana viedä, mitä siihen oli pantu”. Juudas oli siis ahne, ja hänelle oli tullut tavaksi varastaa. (Joh 12:2–7; Mt 26:6–12; Mr 14:3–8.)

Kavallushinta. Rahankäyttöä koskeva Jeesuksen nuhde epäilemättä satutti Juudasta. Tuolloin ”Saatana meni Juudakseen” todennäköisesti siinä mielessä, että tuo petollinen apostoli alistui Panettelijan tahtoon ja suostui toteuttamaan Saatanan pahat aikeet Kristuksen raivaamiseksi tieltä. Muutamaa päivää myöhemmin, 12. nisankuuta, Juudas meni ylipappien ja temppelin päälliköiden luo ottamaan selvää, kuinka paljon he maksaisivat hänelle Jeesuksen kavaltamisesta, ja paljasti näin jälleen ahneutensa. (Mt 26:14–16; Mr 14:10, 11; Lu 22:3–6; Joh 13:2.) Ylipapit olivat tuona päivänä kokoontuneet ”kansan vanhinten”, sanhedriniin kuuluvien vaikutusvaltaisten miesten, kanssa (Mt 26:3). Temppelin päälliköt oli noudettu paikalle ehkä heidän vaikutusvaltansa vuoksi ja laillisuuden tunnun luomiseksi Jeesuksen suunnitellulle pidätykselle.

Miksi juutalaisten uskonnolliset johtajat tarjosivat Jeesuksen kavaltamisesta vain 30 hopearahaa?

Tarjottu hinta oli 30 hopearahaa (jos sekeleitä, 66 dollaria) (Mt 26:14, 15). Uskonnolliset johtajat määräsivät tämän summan nähtävästi ilmaistakseen halveksuntansa Jeesusta kohtaan ja osoittaakseen, kuinka halpa-arvoisena he pitivät häntä. 2. Mooseksen kirjan 21:32:n mukaan 30 sekeliä oli orjan hinta. Mainittakoon tässä yhteydessä myös, että Sakarjalle maksettiin ”kolmekymmentä hopearahaa” hänen työstään kansan paimenena. Jehova ylenkatsoi tätä mitätöntä summaa ja piti Sakarjalle maksettua palkkaa osoituksena siitä, kuinka uskoton kansa suhtautui itse Jumalaan. (Sak 11:12, 13.) Tarjotessaan Jeesuksesta vain 30 hopearahaa uskonnolliset johtajat väittivät siis hänen olevan halpa-arvoinen. Samalla he täyttivät kuitenkin Sakarjan 11:12:n ja pitivät Jehovaa vähäarvoisena suhtautumalla näin hänen edustajaansa, jonka hän oli lähettänyt paimentamaan Israelia. Turmeltunut Juudas hyväksyi hinnan ”ja alkoi etsiä sopivaa tilaisuutta kavaltaakseen hänet [Jeesuksen] heille, kun ympärillä ei olisi ihmisjoukkoa” (Lu 22:6).

Viimeinen ilta Jeesuksen kanssa. Vaikka Juudas oli kääntynyt Kristusta vastaan, hän pysytteli edelleen hänen seurassaan. Hän kokoontui Jeesuksen ja apostolien kanssa 14. nisankuuta vuonna 33 viettämään pesahia. Pesah-aterian aikana Jeesus palveli apostoleita pesemällä nöyrästi heidän jalkansa. Ulkokultainen Juudas antoi Jeesuksen pestä hänenkin jalkansa. Jeesus sanoi kuitenkin: ”Ette kaikki ole puhtaita.” (Joh 13:2–5, 11.) Hän mainitsi myös, että yksi pöydän ääressä olevista apostoleista kavaltaisi hänet. Ehkä siksi, ettei vaikuttaisi syylliseltä, Juudas kysyi, oliko hän se. Tunnistamisen helpottamiseksi Jeesus antoi Juudakselle suupalan ja käski hänen tehdä nopeasti sen, mitä hän oli tekemässä. (Mt 26:21–25; Mr 14:18–21; Lu 22:21–23; Joh 13:21–30.)

Juudas lähti heti heidän joukostaan. Vertailtaessa Matteuksen 26:20–29:ää Johanneksen 13:21–30:een havaitaan, että hän poistui ennen kuin Jeesus asetti Herran illallisen vieton. Luukas ei selosta tapahtumien kulkua ilmeisesti tarkassa aikajärjestyksessä, sillä Juudas oli jo varmasti poissa siinä vaiheessa, kun Kristus kiitti apostoleita siitä, että he olivat pysyneet hänen kanssaan; tämä ei olisi sopinut Juudakseen eikä häntä olisi otettu ”liittoon – – valtakunnasta” (Lu 22:19–30).

Juudas löysi myöhemmin Jeesuksen ja hänen uskolliset apostolinsa Getsemanen puutarhasta, paikasta jonka kavaltaja tunsi hyvin, sillä he olivat kokoontuneet siellä aikaisemminkin. Juudas johti suurta ihmisjoukkoa, johon kuului roomalaisia sotilaita ja yksi sotapäällikkö. Väkijoukolla oli mukanaan nuijat ja miekat sekä soihdut ja lamput siltä varalta, että pilvet peittäisivät täysikuun tai Jeesus olisi pimennossa. Roomalaiset eivät olisi luultavasti tunteneet Jeesusta, joten niin kuin oli etukäteen sovittu, Juudas tervehti Kristusta ja ulkokultaisuutta ilmaisten ”suuteli häntä hyvin hellästi”, mistä he saattoivat tunnistaa Jeesuksen. (Mt 26:47–49; Joh 18:2–12.) Myöhemmin Juudas tajusi syyllisyytensä valtavuuden. Hän yritti aamulla palauttaa ne 30 hopearahaa, mutta ylipapit kieltäytyivät ottamasta niitä vastaan. Lopulta Juudas heitti rahat temppeliin. (Mt 27:1–5.)

Kuolema. Matteuksen 27:5:n mukaan Juudas hirttäytyi, mutta Apostolien tekojen 1:18:ssa sanotaan, että ”syöksyen pää edellä hän rusahtaen halkesi keskeltä, ja kaikki hänen sisälmyksensä valuivat ulos”. Matteus näyttää käsittelevän itsemurhayrityksen tapaa, kun taas Apostolien teoissa kuvaillaan sen seurausta. Kun nämä kaksi kertomusta yhdistetään, vaikuttaa siltä, että Juudas yritti hirttäytyä jollakin kallionkielekkeellä, mutta köysi tai puunoksa katkesi, jolloin hän putosi alas ja halkesi alla oleville kallioille. Jerusalemin ympäristön pinnanmuodostus osoittaa tällaisen olleen hyvinkin mahdollista.

Hänen kuolemaansa liittyy myös kysymys, kuka osti kedon hautausmaaksi 30 hopearahalla. Matteuksen 27:6, 7:n mukaan ylipapit päättivät, etteivät he voineet panna rahoja pyhään rahastoon, joten he ostivat niillä kedon. Apostolien tekojen 1:18, 19:n kertomuksessa puhutaan Juudaksesta ja sanotaan: ”Juuri tämä mies siis osti epävanhurskauden palkalla kedon.” Vastaus näyttää olevan, että papit ostivat kedon, mutta koska Juudas antoi rahat, hänen voitiin sanoa ostaneen sen. Tri A. Edersheim huomautti: ”Ei ollut luvallista ottaa temppelirahastoon pyhien tarvikkeiden ostamista varten rahaa, joka oli hankittu laittomasti. Juutalaisten laki määräsi tällaisissa tapauksissa palauttamaan rahat lahjoittajalle, ja jos hän halusi ehdottomasti antaa ne, hänet tuli taivutella käyttämään ne johonkin yleishyödylliseen hankkeeseen. – – Lain näkökulmasta katsottiin rahojen edelleen kuuluneen Juudakselle ja hänen käyttäneen ne kuuluisan ’savenvalajan pellon’ ostamiseen.” (The Life and Times of Jesus the Messiah, 1906, II osa, s. 575.) Tämä osto täytti Sakarjan 11:13:ssa olevan profetian.

Juudaksen valitsema menettelytapa oli tahallinen, ja siihen liittyi ilkeämielisyyttä, ahneutta, ylpeyttä, ulkokultaisuutta ja juonittelua. Syyllisyyden taakka aiheutti hänelle myöhemmin samantapaisia tunnonvaivoja kuin tahallisella murhaajalla saattaa olla rikoksensa johdosta. Juudas oli kuitenkin omasta tahdostaan tehnyt sopimuksen niiden kanssa, joiden Jeesus oli sanonut olevan ”Gehennan tuomion” alaisia ja tekevän käännynnäisiä, jotka olivat Gehennan alaisia kaksin verroin enemmän kuin he itse (Mt 23:15, 33). Jeesus itse sanoi maallisen elämänsä viimeisenä iltana Juudaksesta: ”Parempi olisi ollut sille ihmiselle, jos hän ei olisi syntynytkään.” Myöhemmin Kristus nimitti häntä ”tuhon pojaksi”. (Mr 14:21; Joh 17:12; Hpr 10:26–29.)

Toinen hänen tilalleen. Jeesuksen taivaaseennousemisen ja vuoden 33 helluntaipäivän välisenä aikana Pietari sovelsi psalmia 109:8 ja selitti noin 120:lle koolla olevalle opetuslapselle, että näytti sopivalta valita Juudaksen tilalle uusi apostoli. Ehdolle asetettiin kaksi miestä, ja arvan heittämisen jälkeen Mattias valittiin ”ottamaan se paikka tässä palveluksessa ja apostoliudessa, josta Juudas kääntyi pois mennäkseen omaan paikkaansa”. (Ap 1:15, 16, 20–26.)

5. ”Jeesuksen Kristuksen orja mutta Jaakobin veli”. Omalla nimellään kulkevan henkeytetyn kirjeen kirjoittaja esittelee tällä tavalla itsensä. Juudas kirjoitti kirjeensä vuoden 65 tienoilla. Hän ei ilmeisestikään ollut sama henkilö kuin ”Juudas, Jaakobin poika”, yksi Jeesuksen Kristuksen 11 uskollisesta apostolista (Lu 6:16). Hän sanoo itseään ”orjaksi”, ei Jeesuksen Kristuksen apostoliksi, ja lisäksi hän puhuu apostoleista kolmannessa persoonassa eli ”he”-muodossa. (Ju 1, 17, 18.)

Vaikka Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa mainitaan muita Juudas-nimisiä henkilöitä, tämä raamatunkirjoittaja teki eron itsensä ja muiden välillä mainitsemalla veljensä nimen. Tästä voidaan päätellä, että hänen veljensä Jaakob oli erittäin tunnettu kristittyjen keskuudessa. Vain yksi tuonniminen mies on nähtävästi ollut erityisen huomattava. Apostoli Paavali sanoi tämän Jaakobin olleen yksi Jerusalemin seurakunnan ”pylväistä” ja ”Herran veli” (Ga 1:19; 2:9; ks. myös Ap 12:17; 15:13–21). Juudas oli siis ilmeisesti yksi Jeesuksen Kristuksen neljästä velipuolesta (Mt 13:55; Mr 6:3). Hän oli kuitenkin nöyrä eikä yrittänyt hyötyä lihallisesta sukulaisuussuhteestaan Jumalan Poikaan vaan sanoo itseään ”Jeesuksen Kristuksen orjaksi”.

Juudaan elämästä tiedetään hyvin vähän. Ilmeisesti hän oli Jeesuksen palveluksen alkuvaiheessa kolmen veljensä ja äitinsä Marian kanssa Kaanassa, kun Jeesus teki ihmeen, ja matkusti sitten Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa Kapernaumiin muutamaksi päiväksi (Joh 2:1–12). Toista vuotta myöhemmin hän oli ilmeisesti Marian ja veljiensä kanssa etsiskelemässä Jeesusta (Mt 12:46). Juudas on saattanut olla niiden joukossa, jotka sanoivat: ”Hän on järjiltään.” (Mr 3:21.) Joka tapauksessa Juudas ja hänen veljensä eivät vuonna 32 uskoneet Kristukseen Jeesukseen (Joh 7:5). Vähän ennen kuolemaansa Jeesus luovutti uskovan äitinsä apostoli Johanneksen hoiviin, mikä viittaa vahvasti siihen, ettei Juudaasta eikä hänen velipuolistaan ollut vielä tuossa vaiheessa tullut opetuslapsia (Joh 19:26, 27).

Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus näyttäytyi kuitenkin velipuolelleen Jaakobille (1Ko 15:7). Epäilemättä pitkälti juuri tämän tapauksen ansiosta Jaakobin lisäksi Juudas ja muut veljet vakuuttuivat siitä, että Jeesus oli todella Messias. He pysyivät siksi hellittämättä rukouksessa 11 uskollisen apostolin ja muiden erääseen Jerusalemissa sijaitsevaan ylähuoneeseen kokoontuneiden kanssa Jeesuksen taivaaseennousemisen ja vuoden 33 helluntaipäivän välisenä aikana. He olivat nähtävästi myös niiden noin 120:n joukossa, jotka olivat koolla, kun Mattias valittiin arvalla uskottoman Juudas Iskariotin tilalle. (Ap 1:13–26.) Tällöin olisi johdonmukaista ajatella Juudaan olleen niiden uskovien joukossa, jotka saivat ensimmäisinä pyhän hengen helluntaipäivänä (Ap 2:1–4).

6. Damaskolainen mies, jonka talo sijaitsi Suoraksi kutsutun kadun varrella. Heti kääntymyksensä jälkeen sokeaksi tullut Saul (Paavali) asui Juudaksen luona, ja Ananias lähetettiin sinne panemaan kätensä Saulin päälle. (Ap 9:11, 17.) Kertomuksesta ei käy ilmi, oliko Juudas tuolloin opetuslapsi, mutta se vaikuttaa epätodennäköiseltä, koska Ananias ja muut opetuslapset empivät lähestyä Saulia tämän vainoojan maineen vuoksi; silti Juudas otti Saulin kotiinsa (Ap 9:13, 14, 26).

7. Juudas, jota kutsuttiin myös Barsabbaaksi, oli toinen niistä kahdesta opetuslapsesta, jotka Jerusalemin hallintoelin lähetti Paavalin ja Barnabaan mukana näiden toimittaessa perille ympärileikkausta käsittelevän kirjeen (n. v. 49). Sekä Juudasta että hänen toveriaan Silasta pidettiin ”johtavina miehinä veljien joukossa”. (Ap 15:22.) Kirje oli osoitettu ”Antiokian ja Syyrian ja Kilikian veljille”. Juudaksen ja Silaksen mainitaan olleen vain Antiokiassa, eikä heidän kerrota menneen kauemmaksi. Heidän piti vahvistaa suusanallisesti kirjeen sanoma. Juudas oli ’profeetta’, ja vierailevana puhujana hän piti monia puheita Antiokian veljille ja näin rohkaisi ja vahvisti heitä. (Ap 15:22, 23, 27, 30–32.)

Apostolien tekojen 15:33 osoittaa, että Juudas ja Silas palasivat Jerusalemiin sen jälkeen kun he olivat ”viipyneet jonkin aikaa” Antiokian kristittyjen luona. Jotkin käsikirjoitukset (esim. Codex Ephraemi ja Codex Bezae Cantabrigiensis) sisältävät jakeen 34, jossa esitetään seuraavankaltainen ajatus: ”Mutta Silaksesta näytti hyvältä jäädä sinne; Juudas lähti kuitenkin yksin Jerusalemiin.” Tämä jae on poistettu vanhoista, luotettavista käsikirjoituksista (Codex Sinaiticus, Codex Alexandrinus ja Codex Vaticanus). Se oli luultavasti jakeen 40 selitykseksi tarkoitettu reunahuomautus, joka siirtyi aikanaan varsinaiseen tekstiin.

Jotkut kommentaattorit ovat ehdottaneet, että Barsabbaaksi kutsuttu Juudas oli ”Barsabbaaksi kutsutun Joosefin” (Juudas Iskariotin tilalle ehdolla olleen opetuslapsen) veli (Ap 1:23). Tämän tueksi ei ole kuitenkaan muita todisteita kuin nimen samankaltaisuus. Raamatussa ei enää mainita Juudasta hänen Jerusalemiin paluunsa jälkeen.