He tekivät Jehovan tahdon

Samarialainen osoittautuu hyväksi lähimmäiseksi

JEESUKSEN päivinä juutalaisten ja pakanoiden välit olivat ilmiselvästi vihamieliset. Aikanaan juutalaisten Mišnaan jopa sisällytettiin laki, joka kielsi israelilaisnaisia auttamasta ei-juutalaista synnytyksessä, koska se vain edistäisi uuden pakanan maailmaan tuloa (Abodah Zarah 2:1).

Samarialaiset olivat juutalaisia lähempänä kuin pakanat niin uskonnollisesti kuin rodullisesti. Mutta heitäkin pidettiin hylkiöinä. ”Juutalaiset eivät ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa”, kirjoitti apostoli Johannes (Johannes 4:9). Talmud opetti, että ”samarialaisen antama leipäpala on epäpuhtaampi kuin sianliha”. Jotkut juutalaiset jopa käyttivät sanaa ”samarialainen” halveksunnan ja häpäisyn ilmauksena (Johannes 8:48).

Tämän tilanteen vuoksi Jeesuksen sanat eräälle juutalaiseen lakiin perehtyneelle miehelle ovat hyvin opettavat. Tämä lähestyi Jeesusta ja kysyi: ”Opettaja, mitä tekemällä minä perin ikuisen elämän?” Vastaukseksi Jeesus kiinnitti hänen huomionsa Mooseksen lakiin, joka käskee ’rakastamaan Jehovaa koko sydämestään ja koko sielullaan, voimallaan ja mielellään’ sekä ’rakastamaan lähimmäistään niin kuin itseään’. Silloin lainoppinut kysyi Jeesukselta: ”Kuka oikeastaan on minun lähimmäiseni?” (Luukas 10:25–29; 3. Mooseksen kirja 19:18; 5. Mooseksen kirja 6:5.) Fariseusten mukaan sana ”lähimmäinen” sopi ainoastaan niihin, jotka noudattivat juutalaisten perinteitä – ei missään nimessä pakanoihin eikä samarialaisiin. Mikäli tämä utelias lainoppinut luuli Jeesuksen tukevan tuota näkemystä, häntä odotti yllätys.

Sääliväinen samarialainen

Jeesus vastasi miehen kysymykseen esittämällä vertauksen.a Hän sanoi: ”Eräs mies oli menossa Jerusalemista alas Jerikoon.” Matka Jerusalemista Jerikoon on noin 23 kilometriä. Näiden kahden kaupungin välinen tie mutkitteli jyrkästi ja sen reunoilla oli ulkonevia kallionkielekkeitä, minkä vuoksi ryöstäjien oli helppo piiloutua, hyökätä ja paeta. Jeesuksen vertauksen matkalainen joutuikin ”ryöstäjien käsiin, jotka sekä riisuivat hänet että antoivat hänelle iskuja ja menivät pois ja jättivät hänet puolikuolleeksi”. (Luukas 10:30.)

”Sattumalta”, Jeesus jatkoi, ”eräs pappi oli menossa alas sitä tietä, mutta nähtyään hänet hän meni ohi vastakkaista puolta. Samoin muuan leeviläinenkin, kun hän tuli alas sille paikalle ja näki hänet, meni ohi vastakkaista puolta.” (Luukas 10:31, 32.) Papit ja leeviläiset olivat Lain opettajia – Lain johon sisältyi laki lähimmäisenrakkaudesta (3. Mooseksen kirja 10:8–11; 5. Mooseksen kirja 33:1, 10). Heistä jos keistä olisi varmasti pitänyt tuntua siltä, että heidän oli pakko auttaa loukkaantunutta matkalaista.

Jeesus puhui edelleen: ”Eräs samarialainen, joka kulki sitä tietä, tuli hänen kohdalleen.” Samarialaisen mainitseminen epäilemättä vain lisäsi lainoppineen uteliaisuutta. Vahvistaisiko Jeesus kielteisen näkemyksen tuosta kansasta? Päinvastoin: kun samarialainen näki onnettoman matkalaisen, hän ”liikuttui säälistä”. Jeesus sanoi: ”Niin hän lähestyi häntä ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä. Sitten hän nosti hänet oman juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta.b Ja seuraavana päivänä hän otti kaksi denaaria, antoi ne majatalonpitäjälle ja sanoi: ’Pidä hänestä huolta, ja mitä sinulta tämän lisäksi kuluukin, sen minä korvaan sinulle, kun tulen tänne takaisin.’” (Luukas 10:33–35.)

Nyt Jeesus kysyi tiedustelijaltaan: ”Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi teki itsestään ryöstäjien käsiin joutuneen miehen lähimmäisen?” Lainoppinut tiesi vastauksen, mutta ei tuntunut haluavan sanoa ”samarialainen”. Sen sijaan hän vastasi vain: ”Se, joka toimi armollisesti häntä kohtaan.” Silloin Jeesus sanoi: ”Mene ja tee itse samoin.” (Luukas 10:36, 37.)

Opetus meille

Jeesukselle kysymyksen esittänyt mies ”tahtoi todistaa itsensä vanhurskaaksi” (Luukas 10:29). Hän ehkä ajatteli, että Jeesus kiittäisi häntä hänen äärimmäisen huolellisesta Mooseksen lain seuraamisestaan. Tämän suuriluuloisen ihmisen täytyi kuitenkin oppia, miten totta oli Raamatun sananlasku: ”Jokainen miehen tie on oikea hänen omissa silmissään, mutta Jehova arvioi sydämet.” (Sananlaskut 21:2.)

Jeesuksen vertaus osoittaa, että todella oikeamielinen ihminen on se, joka ei ainoastaan noudata Jumalan lakeja vaan myös jäljittelee hänen ominaisuuksiaan (Efesolaisille 5:1). Raamatussa esimerkiksi kerrotaan, että ”Jumala ei ole puolueellinen” (Apostolien teot 10:34). Jäljittelemmekö häntä tässä suhteessa? Jeesuksen koskettava vertaus osoittaa, että lähimmäisenrakkauden tulisi ylittää kansallisuuteen, kulttuuriin ja uskontoon liittyvät esteet. Kristittyjä kehotetaan tosiaan tekemään ”hyvää kaikille” – ei vain samaan yhteiskuntaluokkaan, rotuun tai kansaan kuuluville ihmisille eikä vain uskonveljille (Galatalaisille 6:10).

Jehovan todistajat pyrkivät noudattamaan tätä Raamatun neuvoa. Kun esimerkiksi sattuu luonnononnettomuuksia, he ulottavat humanitaarisen avun sekä uskonveljilleen että niille, jotka eivät ole todistajia.c Lisäksi he käyttävät yhteensä yli miljardi tuntia joka vuosi työhön, jossa he auttavat ihmisiä tuntemaan paremmin Raamattua. He pyrkivät viemään Valtakunnan sanomaa jokaiselle, sillä Jumalan tahto on, että ”kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden täsmälliseen tuntemukseen”. (1. Timoteukselle 2:4; Apostolien teot 10:35.)

[Alaviitteet]