Neuvoja vieraanvaraisuudesta ja rukoilemisesta

Öljymäen itärinteellä noin kolmen kilometrin päässä Jerusalemista sijaitsee Betanian kylä (Johannes 11:18). Jeesus menee sinne ja vierailee Martan ja Marian luona. He ovat sisaruksia, ja he ja heidän veljensä Lasarus ovat Jeesuksen ystäviä. He ottavat hänet lämpimästi vastaan.

On suuri kunnia saada Messias kylään. Martta haluaa tarjota Jeesukselle parastaan, joten hän ryhtyy valmistamaan monimutkaista ateriaa. Maria sen sijaan istuu Jeesuksen jalkojen juuressa ja kuuntelee häntä. Jossain vaiheessa Martta sanoo Jeesukselle: ”Herra, etkö välitä siitä, että sisareni on jättänyt kaikki työt minun tehtäväkseni? Käske hänen tulla auttamaan minua.” (Luukas 10:40.)

Jeesus ei kuitenkaan arvostele Mariaa. Sitä vastoin hän neuvoo Marttaa, koska tämä on liian huolissaan tarjoiluista. Jeesus sanoo: ”Martta, Martta, sinä olet levoton ja huolissasi monista asioista. Tarvitaan kuitenkin vain muutamia tai vain yksi. Maria puolestaan on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.” (Luukas 10:41, 42.) Jeesus tarkoittaa sitä, että tarjolla ei tarvitse olla monia ruokalajeja, joiden valmistamiseen menee paljon aikaa. Yksinkertainen ateria riittää hyvin.

Martta tarkoittaa hyvää: hän haluaa olla vieraanvarainen. Mutta koska hän on liian huolissaan ateriasta, hän menettää arvokkaan tilaisuuden saada opetusta Jumalan Pojalta! Jeesus sanoo, että Maria on tehnyt viisaan valinnan, josta on hänelle pysyvää hyötyä. Myös me voimme oppia siitä paljon.

Erään kerran Jeesus puhuu toisesta yhtä tärkeästä asiasta. Yksi hänen opetuslapsistaan pyytää häneltä: ”Herra, opeta meitä rukoilemaan, niin kuin Johanneskin opetti opetuslapsiaan.” (Luukas 11:1.) Noin puolitoista vuotta aikaisemmin Jeesus antoi vuorisaarnassa ohjeita rukoilemisesta (Matteus 6:9–13). Tämä opetuslapsi ei ehkä ollut paikalla, joten nyt Jeesus kertaa pääajatukset. Sitten hän kertoo vertauksen korostaakseen sitä, että on tärkeää rukoilla hellittämättä:

”Kuvitellaanpa, että jollain teistä on ystävä, jonka luo hän menee keskiyöllä ja sanoo: ’Ystävä, lainaa minulle kolme leipää, sillä eräs ystäväni on tullut matkallaan luokseni, eikä minulla ole hänelle mitään tarjottavaa.’ Mutta toinen vastaa sisältä: ’Älä häiritse minua. Ovi on jo lukossa, ja lapset ovat vieressäni nukkumassa. En minä voi nousta antamaan sinulle mitään.’ Minä sanon teille: vaikka ystävä ei nousisikaan antamaan hänelle mitään heidän ystävyytensä vuoksi, niin hänen sinnikkyytensä vuoksi ystävä varmasti nousee antamaan hänelle, mitä tahansa hän tarvitsee.” (Luukas 11:5–8.)

Jeesus ei tarkoita sitä, että Jehova olisi kuin vertauksen ystävä ja että hän olisi haluton vastaamaan rukouksiin. Vertauksen opetus on, että jos välinpitämätön ystävä vastaa sinnikkäisiin pyyntöihin, rakastava taivaallinen Isämme varmasti vastaa vilpittömiin pyyntöihin, joita hänen uskolliset palvelijansa esittävät! Jeesus jatkaa: ”Minä sanon teille: Pyytäkää jatkuvasti, niin teille annetaan. Etsikää hellittämättä, niin te löydätte. Kolkuttakaa lakkaamatta, niin teille avataan. Jokainen pyytävä saa, jokainen etsivä löytää, ja jokaiselle kolkuttavalle avataan.” (Luukas 11:9, 10.)

Asian korostamiseksi Jeesus esittää myös toisen vertauksen: ”Kuka teistä tosiaankaan on sellainen isä, joka ojentaa pojalleen käärmeen, jos hän pyytää kalaa? Tai ojentaa hänelle skorpionin, jos hän pyytää kananmunaa? Jos siis te, vaikka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljon ennemmin taivaassa oleva Isä antaakaan pyhää henkeä niille, jotka pyytävät häneltä!” (Luukas 11:11–13.) Voimme siis olla varmoja siitä, että Isämme haluaa kuunnella meitä ja huolehtia tarpeistamme!