Jeesuksen elämä ja palvelus
Päivällinen fariseuksen kanssa
JEESUKSEN vastattua arvostelijoille, jotka asettavat kyseenalaiseksi sen, mistä hänen voimansa puhekyvyttömän miehen parantamiseen on peräisin, kutsuu eräs fariseus hänet päivälliselle. Ennen ruokailua fariseuksilla on rituaali, jossa he pesevät kätensä kyynärpäihin asti. He tekevät tämän ennen ja jälkeen aterian ja jopa ruokalajien välillä. Vaikkei tuo perinne rikokaan Jumalan kirjoitettua lakia, se menee yli sen, mitä Jumala vaatii palvontamenojen mukaisen puhtauden suhteen.
Kun Jeesus ei noudata tätä perinnettä, hänen isäntänsä on yllättynyt. Vaikkei hänen hämmästyksensä ehkä ilmenekään sanallisena, Jeesus huomaa sen ja sanoo: ”Niin, te fariseukset, te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta teidän sisäpuolenne on täynnä ryöstöä ja pahuutta. Te mielettömät! Eikö se, joka teki ulkopuolen, tehnyt sisäpuoltakin?”
Jeesus paljastaa siten fariseusten ulkokultaisuuden. He pesevät kätensä rituaalinomaisesti, mutta eivät pese sydämiään puhtaaksi jumalattomuudesta. Hän neuvoo: ”Antakaa – – armonlahjoiksi se, mikä on sisäpuolella, ja katso, kaikki muukin on puhdasta teissä.” Heidän antamisensa vaikuttimena pitäisi olla rakastava sydän, eikä se, että he haluavat tehdä vaikutuksen toisiin teeskentelemällä vanhurskasta.
”Voi teitä fariseuksia”, jatkaa Jeesus, ”koska te annatte kymmenesosan mintusta ja ruudasta ja jokaisesta muusta vihanneksesta, mutta sivuutatte Jumalan oikeuden ja rakkauden! Näitä te olitte velvolliset tekemään, mutta noita toisiakaan ei pitänyt jättää huomiotta.” Jumalan Israelille antama laki vaatii maksamaan kymmenykset eli kymmenesosan peltojen tuotosta. Minttu ja ruuta ovat pieniä kasveja tai yrttejä, joita käytetään ruoan maustamiseen. Fariseukset maksavat tarkasti kymmenesosan jopa näistä vähäpätöisistä yrteistä, mutta Jeesus tuomitsee heidät, koska he ovat välinpitämättömiä tärkeämpien vaatimusten suhteen, joihin kuuluvat rakkauden osoittaminen, hyvyyden harjoittaminen ja vaatimattomana oleminen.
Jeesus jatkaa heidän tuomitsemistaan sanoen: ”Voi teitä fariseuksia, koska te rakastatte etumaisia istuimia synagogissa ja tervehdyksiä toreilla! Voi teitä, koska te olette kuin nuo muistohaudat, jotka eivät ole näkyvissä, niin että ihmiset tietämättään kävelevät niiden päällä!” Heidän epäpuhtautensa ei ole ilmeistä. Fariseusten uskonnossa on ulkonaista loistoa, mutta ei sisäistä arvoa! Se perustuu ulkokultaisuuteen.
Kuunnellessaan tällaista tuomitsemista eräs lakimies, yksi niistä jotka ovat perehtyneet Jumalan lakiin, valittaa: ”Opettaja, tämän sanoessasi sinä solvaat myös meitä.”
Jeesus pitää näitä laintuntijoita myös vastuullisina sanoessaan: ”Voi teitäkin, jotka olette lainoppineita, koska te sälytätte ihmisille vaikeasti kannettavia kuormia, mutta itse ette koske kuormiin yhdellä sormellannekaan! Voi teitä, koska te rakennatte profeettojen muistohautoja, mutta esi-isänne tappoivat heidät!”
Jeesuksen mainitsemat kuormat ovat suullisia perinteitä, mutta nämä lakimiehet eivät poistaisi edes yhtä pientä sääntöä tehdäkseen kansan olon helpommaksi. Jeesus paljastaa, että he jopa antavat suostumuksensa profeettojen murhaamiseen, ja hän varoittaa: ”’Kaikkien profeettojen veri, joka on vuodatettu maailman perustamisesta asti, – – [vaaditaan] tältä sukupolvelta, Aabelin verestä aina Sakarjan vereen asti, hänen joka surmattiin alttarin ja huoneen välillä.’ Niin, sanon teille, se vaaditaan tältä sukupolvelta.”
Lunastuskelpoinen ihmismaailma sai alkunsa silloin, kun Aadamille ja Eevalle syntyi lapsia; Aabel eli siis ”maailman perustamisen” aikaan. Sakarjan ilkeämielistä murhaa seurasi se, että syyrialainen sotajoukko riisti Juudaa. Mutta Jeesus ennustaa pahemman riistämisen kohtaavan omaa sukupolveaan sen suuremman jumalattomuuden vuoksi. Tämä riistäminen tapahtuu noin 38 vuotta myöhemmin, vuonna 70.
Jatkaessaan tuomitsemistaan Jeesus sanoo: ”Voi teitä, jotka olette lainoppineita, koska olette ottaneet pois tiedon avaimen; itse te ette ole menneet sisälle, ja sisälle meneviä te olette estäneet!” Laintuntijat ovat velvoitetut selittämään Jumalan sanaa kansalle ja paljastamaan sen merkityksen. Mutta he jättävät tämän tekemättä ja jopa ottavat kansalta pois tilaisuuden ymmärtää Sanaa.
Fariseukset ja lainoppineet ovat raivoissaan Jeesukselle hänen paljastaessaan heidät. Kun hän lähtee talosta, he alkavat kiihkeästi vastustaa häntä ja ahdistaa häntä kysymyksillä. He yrittävät saada hänet ansaan jonkin sellaisen sanomisesta, josta he voivat pidätyttää hänet. Luukas 11:37–54; 5. Mooseksen kirja 14:22; Miika 6:8; 2. Aikakirja 24:20–25.
◆ Miksi Jeesus tuomitsee fariseukset ja laintuntijat?
◆ Mitä kuormia lakimiehet panevat kansan kannettavaksi?
◆ Milloin oli ”maailman perustaminen”?