Jeesuksen elämä ja palvelus

Kysymys perinnönjaosta

IHMISET ilmeisesti tietävät, että Jeesus on ollut syömässä päivällistä fariseuksen talossa. Niinpä tuhansia ihmisiä kerääntyy talon ulkopuolelle odottamaan sitä, että Jeesus tulee ulos. Toisin kuin fariseukset, jotka vastustavat Jeesusta ja yrittävät saada hänet kiinni joistain vääristä sanoista, kansa innoissaan kuuntelee häntä arvostaen.

Jeesus kääntyy ensin opetuslastensa puoleen ja sanoo: ”Varokaa fariseusten hapatusta, joka on ulkokultaisuutta.” Kuten jo päivällistä syötäessä oli tullut esille, koko fariseusten uskonnollinen järjestelmä on läpeensä ulkokultainen. Mutta vaikka fariseusten pahuus saattaakin olla kätketty hurskauden ulkokuoren taakse, lopulta se tulee esille. ”Ei ole mitään huolellisesti kätkettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä salaista, mikä ei tule tunnetuksi”, Jeesus sanoo.

Jeesus jatkaa toistamalla ne rohkaisun sanat, jotka hän oli esittänyt niille 12:lle, kun hän lähetti heidät saarnaamaan ympäri Galileaa. Hän sanoo: ”Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin eivätkä sen jälkeen voi tehdä mitään enempää.” Koska Jumala ei unohda edes yhtä varpusta, Jeesus vakuuttaa seuraajilleen, että Jumala ei unohda heitä. Hän selittää: ”Kun he vievät teitä joukkokokousten ja hallitusviranomaisten ja vallanpitäjien eteen, – – pyhä henki opettaa teille juuri sillä hetkellä sen, mitä teidän pitäisi sanoa.”

Muuan mies ihmisjoukosta korottaa äänensä. ”Opettaja”, hän anoo, ”käske veljeäni jakamaan perintö kanssani.” Mooseksen laissa vaaditaan, että esikoispojan on määrä saada kaksi osaa perinnöstä, joten ei pitäisi olla mitään syytä kiistellä. Mutta nähtävästi tuo mies haluaa enemmän kuin sen, mikä on hänen laillinen osuutensa perinnöstä.

Sopivasti Jeesus kieltäytyy sekaantumasta asiaan. Hän kysyy: ”Ihminen, kuka on minut asettanut teille tuomariksi tai osittajaksi?” Sitten hän esittää tämän erittäin tärkeän muistutuksen ihmisjoukolle: ”Pitäkää silmänne auki ja varokaa kaikenlaista ahneutta, koska vaikka jollakulla on runsaastikin, niin hänen elämänsä ei johdu siitä, mitä hän omistaa.” Saisipa ihminen siis kuinka paljon omaisuutta tahansa, niin poikkeuksetta hän kuolee ja jättää sen kaiken taakseen. Jeesus käyttää kuvausta korostaakseen tätä tosiasiaa sekä osoittaakseen sen, kuinka mieletöntä on laiminlyödä hyvän maineen luominen Jumalan edessä. Hän selittää:

”Erään rikkaan miehen maa tuotti hyvin. Niinpä hän rupesi pohdiskelemaan itsekseen sanoen: ’Mitä minä nyt teen, kun minulla ei ole mihin kokoaisin satoni?’ Niin hän sanoi: ’Minä teen näin: minä puran aittani ja rakennan isommat ja kokoan niihin kaiken viljani ja kaiken hyväni ja sanon sielulleni: ”Sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moniksi vuosiksi; rentoudu, syö, juo ja pidä hauskaa.”’ Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä mieletön, tänä yönä sinulta vaaditaan sielusi. Kuka sitten saa sen, minkä olet varastoinut?’”

Lopuksi Jeesus huomauttaa: ”Niin käy sille, joka kerää aarteita itselleen, mutta ei ole rikas Jumalalle.” Vaikkei mieletön varallisuuden kokoaminen ehkä olekaan kietonut opetuslapsia pauloihinsa, jokapäiväisen elämän huolet saattaisivat helposti kääntää heidän huomionsa pois kokosieluisesta Jehovan palvelemisesta. Niinpä Jeesus tässä tilaisuudessa toistaa sen erinomaisen neuvon, jonka hän oli antanut vuorisaarnassaan noin puolitoista vuotta sitten. Kääntyen opetuslastensa puoleen hän sanoo:

”Tämän johdosta minä sanon teille: Lakatkaa olemasta huolissanne sielustanne, siitä mitä söisitte, tai ruumiistanne, siitä mitä pitäisitte yllänne. – – Pankaa merkille, että korpit eivät kylvä eivätkä leikkaa, eikä niillä ole latoa eikä aittaa, ja kuitenkin Jumala ruokkii ne. – – Pankaa merkille, kuinka liljat kasvavat; ne eivät uurasta eivätkä kehrää, mutta minä sanon teille: ei edes Salomo kaikessa loistossaan ollut puettu niin kuin yksi näistä. – –

”Lakatkaa siis etsimästä, mitä söisitte ja mitä joisitte, ja lakatkaa olemasta huolestuneessa jännityksessä, sillä näitä kaikkia maailman kansat tavoittelevat kiihkeästi, mutta teidän Isänne tietää, että te tarvitsette näitä. Etsikää kuitenkin jatkuvasti hänen valtakuntaansa, niin nämä lisätään teille.”

Erityisesti taloudellisten vastoinkäymisten aikoina kannattaa todella harkita tarkkaan Jeesuksen sanoja. Ihminen, joka huolestuu liiaksi aineellisista tarpeistaan ja veltostuu hengellisissä pyrkimyksissä, osoittaa itse asiassa, että häneltä puuttuu uskoa Jumalan kykyyn huolehtia palvelijoistaan. Luukas 12:1–31; 5. Mooseksen kirja 21:17.

◆ Miksi mies mahdollisesti kysyi perinnöstä, ja minkä muistutuksen Jeesus esitti?

◆ Millaista kuvausta Jeesus käytti, ja mikä oli sen opetus?

◆ Minkä neuvon Jeesus toisti, ja miksi se oli sopiva tässä tilanteessa?