Mikä on totuus Betlehemistä ja joulusta?
”KUN ajattelemme Betlehemin arvoitusta, emme voi välttyä siltä, että mieleemme tulee kysymyksiä ja epäilyksiä.” – Maria Teresa Petrozzi, Bethlehem.
’Miksi kysymyksiä ja epäilyksiä?’ saatat kysyä. Perustuvathan jouluun liittyvät eri uskomukset ja näihin uskomuksiin liittyvät paikat tosiasioihin. Vai perustuvatko?
Milloin hän syntyi?
Jeesuksen syntymäpäivästä Maria Teresa Petrozzi kysyy: ”Milloin Lunastaja oikeastaan syntyi? Haluaisimme tietää paitsi vuoden, myös kuukauden, päivän ja tunnin. Meille ei kerrota sitä matemaattisen tarkasti.” New Catholic Encyclopedia tukee tätä ajatusta: ”Jeesuksen Kristuksen syntymäpäivä voidaan laskea ainoastaan likimääräisesti.” Päivästä, jolloin Kristuksen katsotaan syntyneen, se sanoo: ”Joulukuun 25. päivä ei vastaa Kristuksen syntymäpäivää, vaan natalis Solis invicti -juhlaa, talvipäivän seisauksen aikaan vietettävää roomalaista auringonjuhlaa.”
Saatat siksi kysyä: ’Ellei Jeesus syntynyt 25. joulukuuta, milloin hän syntyi?’ Matteuksen 26. ja 27. luvusta me voimme ymmärtää, että Jeesus kuoli juutalaisen pääsiäisen aikaan, joka alkoi 1. huhtikuuta vuonna 33. Lisäksi Luukkaan 3:21–23 kertoo meille, että Jeesus oli noin 30-vuotias, kun hän alkoi palveluksensa. Koska hänen maallinen palveluksensa kesti kolme ja puoli vuotta, hän oli noin 33 1/2 vuoden ikäinen kuolemansa hetkellä. Puoli vuotta myöhemmin, mikä olisi näin ollen suunnilleen lokakuun 1. päivä, Kristus olisi täyttänyt 34 vuotta. Jos laskemme taaksepäin nähdäksemme, milloin Jeesus syntyi, emme tule joulukuun 25. päivään tai tammikuun 6. päivään, vaan suunnilleen lokakuun 1. päivään vuonna 2 eaa.
On myös merkille pantavaa, että joulukuussa Betlehemissä ja sen ympäristössä on talvisen viileä sää, jäätävän kylmiä sateita ja joskus lunta. Tuona aikana paimenet eivät ole laumoineen ulkona öisin. Tämä ei ole mikään viimeaikainen sääilmiö. Raamattu kertoo, että Juudan kuningas Joojakim ”istui talvihuoneessa – oli yhdeksäs kuukausi [kislev, joka vastaa marras-joulukuuta] – ja hänen edessään oli palamassa hiilipannu”. (Jeremia 36:22) Hän tarvitsi lämmitystä pysyäkseen lämpimänä. Lisäksi Esran 10:9, 13:sta me löydämme selvän todisteen siitä, että kislevkuussa oli ”sadeaika, niin ettei voida seisoa ulkona”. Kaikki tämä osoittaa, että Betlehemin sääolot joulukuussa eivät vastaa Raamatun kuvausta tapahtumista, jotka liittyivät Jeesuksen Kristuksen syntymään. – Luukas 2:8–11.
Missä paikassa?
Mikä on oikea näkemys siitä paikasta, joka osaksi yllytti Krimin sotaan (vuosina 1853–1856), ’veriseen taisteluun’, joka vaati yli sadan tuhannen ranskalaisen sotilaan hengen? Onko tuo paikka tosiaan Jeesuksen syntymäpaikka?
Ensiksikin Raamattu itse ei mainitse Jeesuksen syntymän tarkkaa paikkaa. Matteus ja Luukas vahvistavat sen, että Jeesuksen syntymä täytti Miikan 5:1:ssä olevan messiaanisen profetian, jossa oli ennustettu, että ”se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudesta”, tulisi Betlehemistä. (Matteus 2:1, 5; Luukas 2:4) Kummatkin evankeliumikertomukset mainitsevat vain kaikkein olennaisimmat asiat, nimittäin sen, että Jeesus syntyi Betlehemissä ja että, Luukkaan mukaan, lapsi kapaloitiin ja pantiin seimeen. – Luukas 2:7.
Miksi evankeliumin kirjoittajat eivät lisänneet enempää yksityiskohtia? Maria Teresa Petrozzi huomauttaa: ”Evankelistat jättävät nämä yksityiskohdat mainitsematta ilmeisesti siksi, että he pitävät niitä merkityksettöminä.” On itse asiassa ilmeistä, ettei Jeesus itsekään pitänyt syntymäänsä liittyviä yksityiskohtia erityisen merkityksellisinä, sillä hänen ei kertaakaan sanota maininneen enempää syntymäpäiväänsä kuin syntymänsä tarkkaa paikkaakaan. Vaikka Jeesus syntyikin Betlehemissä, hän ei pitänyt tuota paikkaa kotinaan, vaan Galilean aluetta sanottiin ’hänen kotiseudukseen’. – Markus 6:1, 3, 4; Matteus 2:4, 5; 13:54.
Johanneksen 7:40–42:n lukeminen osoittaa, että yleensä ihmiset olivat tietämättömiä hänen syntymäpaikastaan ja ajattelivat, että hän oli syntynyt Galileassa: ”Jotkut sanoivat: ’Ei kai nyt Kristus tule Galileasta?’” Syntymäkirkkoa käsittelevä kirja perustaa lausuntonsa siihen, mitä merkittiin muistiin Johanneksen 7:41:een, ja sanoo lopuksi: ”Se että sellaisia keskusteluja heräsi, ei itsessään kumoa sitä tosiasiaa, että Kristus syntyi Betlehemissä; mutta ainakin se osoittaa sen, että monet Hänen seuralaisistaan olivat tietämättömiä siitä.” – The Church of the Nativity, Bethlehem.
On ilmeistä, että oman maallisen elämänsä aikana Jeesus ei tehnyt tiettäväksi syntymäänsä liittyneitä yksityiskohtia. Hänen syntymäpaikkaansa ei tähdennetty lainkaan. Millä perusteella sitten uskotaan, että Syntymäluola on se paikka, jonne Joosef toi Marian synnyttämään?
Petrozzi myöntää suoraan: ”Ei voida tietää varmasti, oliko tuo luola yksi Betlehemin lähistöllä olleista lukuisista luonnonluolista vai majatalon tallina käytetty luola. Perimätieto, joka ulottuu 100-luvun ensimmäiselle puoliskolle, on kuitenkin tarkkaa; kyseessä on luolatalli.” – Kursivointi meidän.
Pelkkä perinne
Maria Teresa Petrozzi ja R. W. Hamilton sekä monet muut Betlehemin historian tutkijat osoittavat, että toisella vuosisadalla elänyt Justinus Marttyyri oli ensimmäinen, joka väitti, että Jeesus oli syntynyt luolassa, nimeämättä mitään erityistä luolaa. Justinus Marttyyrin lausunnosta Hamilton päättelee: ”Tämä on satunnainen maininta, ja sen olettaminen, että Pyhällä Justinuksella oli mielessään jokin tietty luola, mikä vielä enemmän, että hän viittasi nykyiseen Syntymäluolaan, olisi liian suuren painon panemista yksittäiselle sanalle todisteena.”
Alaviitteessä Hamilton kirjoittaa: ”Syntymää koskevassa kertomuksessa, joka esiintyy suunnilleen samaan aikaan kirjoitetussa apokryfisessä ’Jaakobin kirjassa’ eli ’Protoevankeliumissa’, esiintyy myös luola, mutta sen kuvaillaan sijaitsevan puolimatkassa Betlehemiin. Sikäli kuin kertomuksella on mitään historiallista arvoa, se antaa ymmärtää, ettei traditio liittynyt vielä mihinkään yksittäiseen paikkaan, ei ainakaan Syntymäluolaan.”
200-luvulla eläneet uskonnolliset kirjoittajat Origenes ja Eusebius yhdistävät tuolloin tunnetun perimätiedon tiettyyn paikkaan. Hamilton päättelee: ”Kun tarina oli kerran liitetty tiettyyn luolaan, se ei todennäköisesti enää vaihtaisi paikkaa, ja on turvallista päätellä, että heti vuoden 200 a.D. jälkeen vierailijoille näytetty luola on sama kuin nykyinen Syntymäluola.”
Kirjassaan Walks About the City and Environs of Jerusalem (1842) W. H. Bartlett otaksui seuraavaa tästä luolasta: ”Vaikka se perimätieto, että tämä on Vapahtajamme syntymäpaikka, on kunnioitettavan vanha, – mainitsihan siitä viereisessä kammiossa elänyt ja kuollut Pyhä Hieronymus – paikka sotii todennäköisyyttä vastaan. Vaikka toisinaan luolia saatetaankin Palestiinassa käyttää talleina, tämä luola ei soveltuisi sellaiseen tarkoitukseen, koska se on liian syvällä maan alla. Lisäksi kun tarkastelemme munkkien taipumusta väittää merkittävien raamatullisten tapahtumien sattuneen luolissa, kenties sellaisten paikkojen vaikuttavuuden tähden, tätä paikkaa ei juuri mitenkään voida pitää oikeana.”
Mitä voimme päätellä saatavilla olevien historiallisten todisteiden perusteella ja, mikä vielä tärkeämpää, sen raamatullisen tosiasian perusteella, ettei Jeesus eivätkä hänen opetuslapsensa pitäneet hänen syntymäpaikkaansa tärkeänä? On ilmeistä, että kun kuningatar Helena, Konstantinus Suuren äiti, määräsi paikan Syntymäkirkolle vuonna 326, hän perusti valintansa sille, mitä Hamilton sanoo ’yhteydeksi pitkäaikaiseen traditioon’. Paikkaa ei valittu historiallisten tai raamatullisten todisteiden perusteella.
Tämä johtaa siihen lisäpäätelmään, että Kristuksen todellinen syntymäpaikka on tuntematon. Onko sen vuoksi johdonmukaista, että uskovien pitää lähteä pyhiinvaellusmatkoille sellaisiin paikkoihin kuin Syntymäkirkko ja kunnioittaa niitä? Jos sellaista tosiaan vaadittaisiin kristityiltä, eikö Jeesus itse olisi kertonut opetuslapsilleen tuosta velvoitteesta tai edes maininnut itse toivovansa sitä? Eikö sitä olisi merkitty muistiin Jumalan sanaan Raamattuun ihmismaailman luettavaksi? Koska sellaisia todisteita ei selvästikään ole Pyhässä Raamatussa, toimimme viisaasti ottaessamme selville, mitä Jeesus piti muistamisen arvoisena.
Vaikka kuinka etsisimme, huomaamme, että ainoa tapaus, joka Jeesuksen opetuslasten tuli muistaa halki sukupolvien, oli hänen uhrikuolemansa. Hän kuoli keväällä, vähän sen jälkeen, kun hän oli nauttinut viimeisen pääsiäisateriansa opetuslastensa kanssa. Tuossa tilaisuudessa hän neuvoi uskollisia opetuslapsiaan nauttimaan vertauskuvallisen aterian käyttämällä happamatonta leipää, kuten matsoja, ja punaviiniä. Tästä yksinkertaisesta juhlasta, jota vietettiin ensi kertaa 1. huhtikuuta 33, hän käski: ”Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.” – Luukas 22:19, 20.
Tätä Jeesuksen itsensä esittämää raamatullista käskyä totellen Jehovan todistajat kautta maailman viettävät vuosittain Kristuksen uhrikuoleman muistonviettoa. He eivät järjestä tätä kristillistä yhteenkokoontumista johonkin tiettyyn paikkaan ylähuoneeseen Jerusalemiin, sillä Jeesus ei maininnut sitä erikseen. Mutta kaikkialla maailmassa he kokoontuvat valtakunnansaleihinsa ja muihin oman paikkakuntansa tarkoituksenmukaisiin kokouspaikkoihin. Seuraavan kerran tätä juhlaa vietetään auringonlaskun jälkeen 30. maaliskuuta 1991. Olet tervetullut olemaan läsnä kotiasi lähinnä olevassa Jehovan todistajien valtakunnansalissa.
Osallistuaksesi tämän tärkeän juhlan viettoon Jeesuksen käskyn tottelemiseksi sinun ei tarvitse matkustaa Jerusalemiin eikä Betlehemiin. Ei Jeesus eivätkä hänen opetuslapsensa pitäneet mitään paikkoja niin tärkeinä, että olisivat tehneet niistä kristillisen palvonnan polttopisteitä. Sitä vastoin samarialaiselle naiselle, joka keskitti palvontansa Jerusalemin pohjoispuolella Samariassa sijaitsevalle Garisiminvuorelle, Jeesus sanoi: ”Usko minua, nainen: tulee hetki, jolloin ette palvo Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Kuitenkin tulee hetki, ja se on nyt, jolloin tosi palvojat palvovat Isää hengessä ja totuudessa, sillä Isähän etsii senkaltaisia palvomaan häntä.” – Johannes 4:21, 23.
Ne jotka palvovat Isää hengessä ja totuudessa, eivät ole palvonnassaan riippuvaisia erityisistä Betlehemin kaltaisista paikoista tai kuvien kaltaisista esineistä. Apostoli Paavali sanoi: ”Niin kauan kuin meillä on kotimme tässä ruumiissa, olemme poissa Herran luota, sillä me vaellamme uskon emmekä näkemisen avulla.” – 2. Korinttolaisille 5:6, 7.
Saatat silti pohtia sitä, miten Jumalaa voidaan palvoa hänen hyväksymällään tavalla? Kun joku Jehovan todistaja seuraavan kerran tulee ovellesi, kehotamme sinua kysymään häneltä.
[Kuva s. 5]
Talvella lumi saattaa peittää maan Betlehemin lähistöllä. Nukkuisivatko paimenet ulkona lampaittensa kanssa?
[Lähdemerkintä]
Pictorial Archive (Near Eastern History) Est.
[Kuvat s. 7]
Syntymäkirkko Betlehemissä ja sen maanalainen luola
[Lähdemerkintä]
Pictorial Archive (Near Eastern History) Est.
[Lähdemerkintä]
Garo Nalbandian