-
’Olkoon teillä rakkaus keskuudessanne’Vartiotorni 2003 | 1. helmikuuta
-
-
5, 6. a) Mitkä kaksi lyhyttä kuvausta Jeesus kertoi? b) Mitä nämä kuvaukset paljastavat Jehovasta?
5 Opettaakseen kuulijoilleen, miten Jehova suhtautuu niihin, jotka ovat eksyneet, Jeesus kertoi kaksi lyhyttä kuvausta. Ensimmäinen koski paimenta. Jeesus sanoi: ”Kuka ihminen teistä, jolla on sata lammasta ja joka kadottaa niistä yhden, ei jätä niitä yhdeksääkymmentäyhdeksää taakseen erämaahan ja lähde kadonneen perään, kunnes hän löytää sen? Ja sen löydettyään hän panee sen hartioilleen ja iloitsee. Ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa koolle ja sanoo heille: ’Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut.’ Minä sanon teille, että näin on taivaassa enemmän iloa yhdestä syntisestä, joka katuu, kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät tarvitse katumusta.” (Luukas 15:4–7.)
-
-
’Olkoon teillä rakkaus keskuudessanne’Vartiotorni 2003 | 1. helmikuuta
-
-
Kadonneita mutta arvokkaita
8. a) Miten paimen ja nainen suhtautuivat siihen, minkä he olivat kadottaneet? b) Mitä heidän reaktionsa kertovat meille siitä, miten he suhtautuivat puuttuvaan omaisuuteen?
8 Molemmissa kuvauksissa oli kadotettu jotain, mutta pane merkille, miten omistajat reagoivat. Paimen ei sanonut: ”Mitäpä yhdestä lampaasta, kun minulla on vielä 99 jäljellä! Tulen kyllä toimeen ilman sitä.” Nainen ei sanonut: ”Miksi murehtia yhtä kolikkoa? Tyydyn niihin yhdeksään, jotka minulla on vielä jäljellä.” Sen sijaan paimen etsi kadonnutta lammastaan, ikään kuin se olisi ollut hänen ainokaisensa. Ja nainen suri kolikon katoamista, ikään kuin hänellä ei olisi ollut muita kolikoita. Molemmissa tapauksissa se, mikä puuttui, pysyi omistajan silmissä arvokkaana. Mitä tämä valaisee?
9. Mitä paimenen ja naisen tuntema huoli kuvaa?
9 Pane merkille, mitä Jeesus kummassakin tapauksessa sanoo lopuksi: ”Näin on taivaassa enemmän iloa yhdestä syntisestä, joka katuu”, ja: ”Minä sanon teille: näin nousee ilo Jumalan enkelien keskuudessa yhdestä syntisestä, joka katuu.” Sekä paimenen että naisen tuntema huoli heijastaa siis omalla pienellä tavallaan Jehovan ja hänen taivaallisten luomustensa tunteita. Se, mikä oli kadotettu, pysyi kallisarvoisena paimenen ja naisen silmissä, ja vastaavasti ne jotka ovat ajautuneet pois ja kadottaneet kosketuksen Jumalan kansaan, pysyvät kallisarvoisina Jehovan silmissä (Jeremia 31:3). Nämä yksilöt saattavat olla hengellisesti heikkoja, mutta he eivät silti välttämättä ole kapinallisia. Heikkoudestaan huolimatta he saattavat yhä jossain määrin noudattaa Jehovan vaatimuksia (Psalmit 119:176; Apostolien teot 15:29). Siksi Jehova on nykyään samoin kuin menneisyydessäkin haluton ’heittämään heitä pois kasvojensa edestä’ (2. Kuninkaiden kirja 13:23).
10, 11. a) Millaisina haluamme nähdä ne, jotka ovat ajelehtineet pois seurakunnasta? b) Miten voimme ilmaista huolemme heistä, kuten Jeesuksen kaksi kuvausta osoittavat?
10 Jehovan ja Jeesuksen tavoin mekin olemme syvästi huolissamme niistä, jotka ovat heikkoja ja joita ei enää näy kristillisessä seurakunnassa (Hesekiel 34:16; Luukas 19:10). Hengellisesti heikko yksilö on meidän näkökulmastamme katsottuna kadonnut lammas – ei toivoton tapaus. Emme ajattele: ”Miksi murehtia jonkun heikon takia? Seurakunta tulee mainiosti toimeen ilman häntä.” Sen sijaan pidämme Jehovan tavoin arvokkaina niitä, jotka ovat ajelehtineet pois mutta haluavat palata.
-
-
’Olkoon teillä rakkaus keskuudessanne’Vartiotorni 2003 | 1. helmikuuta
-
-
Ota aloite
12. Mitä se, että paimen lähtee ”kadonneen perään”, kertoo hänen asenteestaan?
12 Ensimmäisessä näistä kahdesta kuvauksesta Jeesus sanoo, että paimen lähtee ”kadonneen perään”. Paimen ottaa aloitteen käsiinsä ja ponnistelee määrätietoisesti löytääkseen puuttuvan lampaan. Vaikeudet, vaarat ja matkan pituus eivät pidättele häntä. Päinvastoin paimen ei anna periksi, ennen kuin ”hän löytää sen”. (Luukas 15:4.)
13. Miten vanhan ajan uskolliset miehet reagoivat heikkojen tarpeisiin, ja miten voimme jäljitellä tällaisia raamatullisia esimerkkejä?
13 Rohkaisun tarpeessa olevan auttaminen vaatii samaten usein sitä, että vahvempi ottaa aloitteen. Vanhan ajan uskolliset miehet ymmärsivät tämän. Esimerkiksi kun kuningas Saulin poika Jonatan huomasi, että hänen läheinen ystävänsä Daavid tarvitsi rohkaisua, Jonatan ”nousi – – ja meni Daavidin luo Horesiin voidakseen vahvistaa hänen kättään Jumalassa” (1. Samuelin kirja 23:15, 16). Kun käskynhaltija Nehemia satoja vuosia myöhemmin näki, että jotkut hänen juutalaisista veljistään olivat heikentyneet, hänkin ’nousi heti’ ja kannusti heitä ’pitämään mielessään Jehovan’ (Nehemia 4:14). Mekin haluamme nykyään ’nousta’ – ottaa aloitteen – vahvistaaksemme niitä, jotka ovat heikkoja. Mutta keiden seurakunnassa pitäisi tehdä niin?
14. Keiden kristillisessä seurakunnassa pitäisi tarjota apua niille, jotka ovat heikkoja?
14 Erityisesti kristityillä vanhimmilla on velvollisuus ’vahvistaa heikot kädet, lujittaa horjuvat polvet’ ja sanoa ”sydämeltään huolestuneille: ’Olkaa lujat. Älkää pelätkö.’” (Jesaja 35:3, 4; 1. Pietarin kirje 5:1, 2.) Huomaa kuitenkin, ettei Paavalin kehotusta: ”Puhukaa lohduttavasti masentuneille sieluille, tukekaa heikkoja” annettu ainoastaan vanhimmille. Hänen sanansa oli sen sijaan suunnattu koko ”tessalonikalaisten seurakunnalle”. (1. Tessalonikalaisille 1:1; 5:14.) Avun tarjoaminen niille, jotka ovat heikkoja, kuuluu siis kaikille kristityille. Kuvauksen paimenen tavoin jokaisen kristityn pitäisi haluta lähteä ”kadonneen perään”. On tietysti tehokkainta tehdä tämä yhteistoiminnassa vanhinten kanssa. Voisitko sinä tehdä jotain jonkun seurakunnassasi olevan heikon auttamiseksi?
-