TANSSI

Rytminen liikehdintä tavallisesti musiikin säestyksellä; ruumiinliikkeet voivat vaihdella hitaista kiihkeän raivoisiin asti. Tanssi on ulkoinen ilmaus ihmisen tunteista ja asenteista: usein ilosta ja hurmiosta, harvemmin vihasta ja kostosta (esim. sotatanssit). Tanssin ilmentämiä tunteita ja mielialoja tehostavat sopivan värikkäät puvut tai muu symbolinen rekvisiitta.

Tanssitaito on hyvin vanhaa perua, ja miltei kaikenrotuiset ihmiset ovat alun alkaenkin ilmaisseet tanssin avulla tunteitaan, varsinkin palvontamenojen yhteydessä. Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa esiintyy useita ilmauksia, jotka on käännetty sanoilla ”tanssi”, ”piiritanssit”, ”tanssia piirissä”, ”pyörähdellä tanssien” ja ”hypellä”. Heprean verbin ḥul perusmerkitys on ’kieppua, kääntyä’, mutta se käännetään myös vastineella ”tanssia” (Tu 21:21; vrt. Jer 30:23; Va 4:6). Tästä verbistä on johdettu kaksi substantiivia, ma·ḥōlʹ (Jer 31:4; Ps 150:4) ja meḥo·lahʹ (Lal 6:13; Tu 21:21), joiden merkitykset ovat ’tanssi’ ja ’piiritanssi’.

Voitto- ja juhlatanssit. Tanssijat ylistivät ja kiittivät Jehovaa sydämensä kyllyydestä sen jälkeen, kun Israel oli nähnyt uskoa vahvistavan osoituksen Jehovan voimasta hänen tuhotessaan egyptiläiset. Niinpä samaan aikaan kun miehet lauloivat Mooseksen kanssa voittolaulua, naiset tanssivat Mirjamin johdolla tamburiinien säestyksellä (2Mo 15:1, 20, 21). Myös Jeftan tyttären voittotanssi kumpusi syvistä uskonnollisista tunteista: hän tuli ulos ylistääkseen isänsä kanssa Jehovaa siksi, että tämä oli antanut ammonilaiset hänen isänsä käsiin (Tu 11:34). Luuttu- ja tamburiinimusiikin tahdissa tanssivat israelilaisnaiset toivottivat Saulin ja Daavidin tervetulleiksi takaisin sen jälkeen, kun Jehova oli voittanut filistealaiset (1Sa 18:6, 7; 21:11; 29:5). Tanssi kuului joihinkin Jehovan palvontaan liittyviin vuosittaisiin juhliin (Tu 21:19–21, 23). Psalmeissakin tunnustetaan, että tanssin välityksellä voidaan tuottaa kunniaa ja ylistystä Jehovalle. ”Ylistäkää Jahia! – – Ylistäkööt he hänen nimeään tanssien. Tamburiinilla ja harpulla he esittäkööt hänelle sävelmää.” ”Ylistäkää häntä tamburiinein ja piiritanssein.” (Ps 149:1, 3; 150:4.)

Liiton arkun saapuminen vihdoin viimein Jerusalemiin oli suuri tapaus, varsinkin kuningas Daavidille, joka päästi tunteensa valloilleen hyvin vauhdikkaassa tanssissa. ”Ja Daavid pyörähteli tanssien Jehovan edessä kaikin voiminensa, – – Daavidin [nähtiin] hyppivän ja pyörähtelevän tanssien Jehovan edessä.” (2Sa 6:14–17.) Rinnakkaiskohdassa Daavidin kuvaillaan ’hypelleen’ (1Ai 15:29).

Tanssilla oli uskonnollista merkitystä myös pakanakansojen keskuudessa. Muinaisen Babylonian ja muiden kansakuntien juhlakulkueet olivat tavallisesti luonteeltaan uskonnollisia, ja juhlatanssit kuuluivat usein asiaan. Kreikkalaiset näyttelivät tanssimalla useasti jonkin jumaliinsa liittyvän legendan; itse jumalien kuvattiin tanssivan. Hedelmällisyystanssien tarkoitus oli kiihottaa seksuaalisesti sekä tanssijoita että katselijoita. Kanaanilaiset tanssivat piiritansseja epäjumaliensa ja pyhien paalujensa ympärillä ja osoittivat näin kunnioitusta hedelmällisyyteen liittyville luonnonvoimille. Rajut, hillittömät tanssit liittyivät Baalin palvontaan. Elian aikana Baalin papit viiltelivät itseään veitsillä ’onnuskellessaan’ alttarin ympärillä tällaisen demonistisen tanssin pyörteissä (1Ku 18:26–29). Muissa käännöksissä sanotaan, että he ”esittivät ontumistanssin” (AT), ”tanssivat ontuen” (JP) tai ”esittivät nilkutustanssinsa” (JB). Kun israelilaiset tekivät kultaisen vasikan, hekin sortuivat eräänlaiseen pakanalliseen tanssiin epäjumalankuvansa edessä, minkä vuoksi he ansaitsivat Jehovan tuomion (2Mo 32:6, 17–19).

Muita Raamatun mainintoja tanssimisesta. Israelilaiset, etenkin naiset, tanssivat useimmiten ryhmissä. Kun miehet tulivat tanssiin mukaan, he olivat omissa ryhmissään; miehet ja naiset eivät ilmeisesti tanssineet keskenään. Tanssittiin sekä jono- että piiritansseja (Tu 21:21; 2Sa 6:14–16), mutta nämä tanssitavat eivät tehneet tansseista pakanallisten jono- tai piiritanssien kaltaisia. Ratkaistaessa tanssityylien samankaltaisuuksia on tärkeää pohtia ja vertailla itse tanssien taustalla olevia vaikuttimia ja tavoitteita, tanssien ilmoitettua tarkoitusta, tanssijoiden vartalonliikkeitä sekä tanssiliikkeiden katselijoille välittämiä ajatuksia.

Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa sana or·kheʹo·mai käännetään vastineella ”tanssia”. W. E. Vinen mukaan sen ”alkuperäinen merkitys oli luultavasti ’nostaa’, esimerkiksi jalkaa; ts. ’hyppiä säännöllisin liikkein’” (An Expository Dictionary of New Testament Words, 1962, 1. osa, s. 266). Herodes mieltyi syntymäpäiväjuhlissaan Salomen tanssiin niin suuresti, että hän suostui tämän pyyntöön ja mestautti Johannes Kastajan (Mt 14:6–11; Mr 6:21–28; ks. SALOME nro 2). Jeesus Kristus vertasi sukupolveaan lapsukaisiin, joiden hän näki leikkivän ja tanssivan torilla (Mt 11:16–19; Lu 7:31–35). Jeesuksen tuhlaajapoikavertauksessa käytetään kuitenkin toista kreikan sanaa, sanaa kho·rosʹ, josta juontuu suomen sana ”kuoro”. Tämä kreikkalainen sana liittyy tanssijoiden ryhmään, ilmeisesti kiertelevään tanssiryhmään, jonka saattoi palkata viihdyttämään sellaiseen juhlatilaisuuteen. (Lu 15:25.)