Vanhurskaus – ei suullisten perinteiden avulla
”Jos teidän vanhurskautenne ei ole runsaampi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin ette missään tapauksessa tule menemään taivasten valtakuntaan.” – MATTEUS 5:20.
1, 2. Mitä tapahtui juuri ennen kuin Jeesus piti vuorisaarnansa?
JEESUS oli viettänyt yön vuorella. Tähtitaivas kaareutui hänen päänsä yläpuolella. Pienet yöeläimet rapistelivat pensaikoissa. Idästä kuului, miten Galileanmeren vedet loiskahtelivat lempeästi rantaa vasten. Mutta saattoi olla, että Jeesus vain hämärästi tajusi ympärillään vallinneen rauhaisan ja tyynnyttävän kauneuden. Hän oli viettänyt yön rukoillen taivaallista Isäänsä Jehovaa. Hän tarvitsi Isänsä ohjausta. Edessä oli ratkaiseva päivä.
2 Idässä taivas vaaleni. Lintuja lähti liikkeelle, ja ne visertelivät vienosti. Kedon kukat huojuivat hiljaa tuulessa. Auringon lähettäessä ensi säteitään taivaanrannasta Jeesus kutsui opetuslapsensa luokseen ja valitsi 12 heidän joukostaan apostoleikseen. Sitten yhdessä kaikkien heidän kanssaan hän alkoi laskeutua vuoren rinnettä. Ihmisjoukkojen saattoi jo nähdä virtaavan koolle Galileasta, Tyroksesta ja Sidonista, Juudeasta ja Jerusalemista. He tulivat siinä toivossa, että heidät parannettaisiin sairauksistaan. Jehovasta peräisin olevaa voimaa lähti ulos Jeesuksesta, kun monet koskettivat häntä ja paranivat. He olivat tulleet myös kuuntelemaan hänen sanojaan, jotka olivat kuin parantavaa palsamia heidän levottomille sieluilleen. – Matteus 4:25; Luukas 6:12–19.
3. Miksi opetuslapset ja ihmisjoukot olivat odotuksen vallassa, kun Jeesus alkoi puhua?
3 Rabbit olivat muodollisemmissa opetustilaisuuksissaan tottuneet istumaan, ja tänä nimenomaisena kevätaamuna vuonna 31 Jeesuskin istuutui, ilmeisesti jollekin tasaiselle paikalle, joka sijaitsi ylempänä kukkulan rinteessä. Nähdessään tämän hänen opetuslapsensa ja ihmisjoukot ymmärsivät, että jotakin erikoista oli tekeillä, ja siksi he odotuksen vallassa kokoontuivat hänen ympärilleen. Kun hän alkoi puhua, he odottivat mitä hän sanoisi; kun hän jonkin aikaa myöhemmin lopetti, he olivat hämmästyneitä kuulemastaan. Katsokaamme, mistä se johtui. – Matteus 7:28.
Kahdenlaista vanhurskautta
4. a) Mitkä kaksi vanhurskauden lajia olivat kiistakysymyksen kohteena? b) Mikä oli suullisten perinteiden tarkoitus, ja toteutuiko se?
4 Vuorisaarnassaan, josta kerrotaan sekä Matteuksen 5:1–7:29:ssä että Luukkaan 6:17–49:ssä, Jeesus osoitti, miten suuri kuilu erotti toisistaan kaksi luokkaa: kirjanoppineet ja fariseukset ja toisaalta tavallisen kansan, jota nämä sortivat. Hän puhui kahdenlaisesta vanhurskaudesta, fariseusten ulkokultaisesta vanhurskaudesta ja Jumalan tosi vanhurskaudesta. (Matteus 5:6, 20) Fariseusten omavanhurskaus perustui suullisiin perinteisiin. Nämä oli pantu alulle 100-luvulla eaa. ”aidaksi Lain ympärille” suojelemaan sitä hellenismin (kreikkalaisen kulttuurin) hyökkäyksiltä. Niitä oli alettu pitää Lakiin kuuluvina. Kirjanoppineet jopa asettivat suulliset perinteet kirjoitetun Lain yläpuolelle. Mišna sanoo: ”Kirjanoppineitten sanoja [heidän suullisia perinteitään] on noudatettava tiukemmin kuin kirjoitetun Lain sanoja.” Sen sijaan että heidän perinteensä olisivat olleet ”aitana Lain ympärillä” sen suojelemiseksi, ne siis heikensivät Lakia ja mitätöivät sen, kuten Jeesus sanoi: ”Te syrjäytätte taitavasti Jumalan käskyn pitääksenne perinteenne.” – Markus 7:5–9; Matteus 15:1–9.
5. a) Millainen oli niiden tavallisten ihmisten tila, jotka tulivat kuuntelemaan Jeesusta, ja miten kirjanoppineet ja fariseukset suhtautuivat heihin? b) Mikä teki suullisista perinteistä niin raskaan kuorman työtätekevien ihmisten harteille?
5 Tavalliset ihmiset, jotka kerääntyivät kuuntelemaan Jeesusta, olivat hengellisesti köyhtyneitä, ”kiusattuja ja sysittyjä niin kuin lampaat ilman paimenta”. (Matteus 9:36) Pöyhkeän ylimielisinä kirjanoppineet ja fariseukset ylenkatsoivat heitä, käyttivät heistä nimitystä ‛am-ha·’aʹrets (maan kansa) ja pitivät heitä halveksuvasti tietämättöminä, kirottuina syntisinä, jotka eivät olleet arvollisia saamaan ylösnousemusta, koska he eivät noudattaneet suullisia perinteitä. Jeesuksen aikaan mennessä nuo perinteet olivat paisuneet laajoiksi ja niistä oli tullut lainopillisen saivartelun sortava järjestelmä, joka oli siinä määrin kyllästetty palvontamenoihin liittyvillä aikaa vievillä muotomenoilla, ettei kukaan työmies voinut mitenkään noudattaa niitä. Ei ihme, että Jeesus tuomitsi perinteet sanoen niiden olevan ’raskaita kuormia ihmisten hartioilla’. – Matteus 23:4; Johannes 7:45–49.
6. Mitä hyvin yllättävää Jeesus sanoi ensimmäisissä julistuksissaan, ja minkä muutoksen ne ilmaisivat hänen opetuslapsilleen ja kirjanoppineille ja fariseuksille?
6 Kun siis Jeesus istuutui kukkulan rinteelle, niin hänen lähelleen kuuntelemaan vetäytyneet koostuivat hänen opetuslapsistaan ja hengellistä nälkää näkevistä ihmisjoukoista. He varmasti yllättyivät kuullessaan hänen aluksi esittämänsä julistukset: ’Onnellisia ovat köyhät, onnellisia ovat nälkäiset, onnellisia ovat ne jotka itkevät, onnellisia ovat ne joita vihataan.’ Mutta ketkä voivat olla onnellisia köyhinä, nälkäisinä, itkevinä ja vihattuina? Ja voi-huutoja esitettiin niille, jotka olivat rikkaita, hyvin ravittuja, nauravia ja ihailtuja! (Luukas 6:20–26) Vain muutamilla sanoilla Jeesus mullisti kaikki tavanomaiset arviot ja ihmisten hyväksytyt normit. Se muutti dramaattisesti eri ihmisten aseman, kuten Jeesus myöhemmin sanoi: ”Jokainen, joka korottaa itsensä, nöyryytetään, mutta joka nöyrryttää itsensä, se korotetaan.” – Luukas 18:9–14.
7. Miten Jeesuksen ensimmäisten sanojen on täytynyt vaikuttaa siihen hengellisesti nälkiintyneeseen ihmisjoukkoon, joka kuunteli Jeesusta?
7 Ne ihmiset, jotka tänä nimenomaisena aamuna tulivat Jeesuksen luo, olivat omahyväisten kirjanoppineiden ja fariseusten vastakohta: he olivat tietoisia surkeasta hengellisestä tilastaan. Jeesuksen ensimmäisten sanojen on täytynyt täyttää heidät toivolla: ”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan, koska taivasten valtakunta kuuluu heille.” Ja miten he ovatkaan riemuinneet, kun hän lisäsi: ”Onnellisia ovat ne, jotka tuntevat vanhurskauden nälkää ja janoa, koska he tulevat kylläisiksi”! (Matteus 5:3, 6; Johannes 6:35; Ilmestys 7:16, 17) He tulisivat tosiaankin kylläisiksi vanhurskaudesta, mutta eivät farisealaisesta vanhurskaudesta.
’Vanhurskaus ihmisten edessä’ ei riitä
8. Miksi jotkut ihmettelisivät, miten heidän vanhurskautensa voisi olla runsaampi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, mutta miksi sen kuitenkin piti olla?
8 ”Jos teidän vanhurskautenne ei ole runsaampi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten”, Jeesus sanoi, ”niin ette missään tapauksessa tule menemään taivasten valtakuntaan.” (Matteus 5:17–20; ks. Markus 2:23–28; 3:1–6; 7:1–13.) Joku varmasti ajatteli: ’Vieläkö vanhurskaampi kuin fariseukset? He paastoavat ja rukoilevat ja suorittavat kymmenykset ja antavat almuja ja viettävät elämänsä tutkien Lakia. Miten meidän vanhurskautemme voisi koskaan mennä pitemmälle kuin heidän?’ Mutta sen piti olla runsaampaa. Ihmiset saattoivat pitää fariseuksia korkeassa arvossa, mutta Jumala ei pitänyt. Erään toisen kerran Jeesus sanoi fariseuksille: ”Juuri te julistatte itsenne vanhurskaiksi ihmisten edessä, mutta Jumala tuntee teidän sydämenne, sillä se, mikä on ihmisten keskuudessa korkeaa, on Jumalan silmissä iljetys.” – Luukas 16:15.
9–11. a) Mikä oli yksi tapa, jolla kirjanoppineet ja fariseukset ajattelivat saavansa vanhurskaan aseman Jumalan edessä? b) Millä toisella tavalla he odottivat saavansa vanhurskauden? c) Mikä oli kolmas tapa, johon he luottivat, ja mitä sellaista apostoli Paavali sanoi, mikä tuomitsi tämän tavan epäonnistumaan?
9 Rabbit olivat keksineet omia sääntöjään siitä, miten vanhurskaus saadaan. Yksi oli ansio, joka koitui Aabrahamista polveutumisen vuoksi: ”Isämme Aabrahamin opetuslapset nauttivat tästä maailmasta ja perivät tulevan maailman” (Mišna). Johannes Kastaja halusi mahdollisesti antaa vastaiskun juuri tälle perinteelle varoittaessaan luokseen tulleita fariseuksia: ”Tuottakaa – – katumukseen sopivaa hedelmää älkääkä juljetko sanoa itseksenne: ’Meillä on isänä Aabraham [ikään kuin se riittäisi].’” – Matteus 3:7–9; ks. myös Johannes 8:33, 39.
10 Toinen tapa saada vanhurskaus oli heidän mukaansa almujen antaminen. Kaksi hartaiden juutalaisten 100-luvulla eaa. kirjoittamaa apokryfikirjaa kuvastaa tuota perinteistä näkemystä. Yksi lausunto on Tobiaan kirjan 12:9:ssä: ”Almut pelastavat kuolemasta ja puhdistavat kaikesta synnistä.” Siirakin kirjan 3:30 myöntää: ”Vesi sammuttaa liekehtivän tulen, ja almut sovittavat synnit.” – The New American Bible.
11 Kolmas tapa, jolla he pyrkivät vanhurskauteen, oli Lain tekojen kautta. Heidän suulliset perinteensä opettivat, että jos ihmisen teot olivat enimmäkseen hyviä, hän pelastuisi. Tuomio ”tulee sen mukaan, onko hyviä vai pahoja tekoja enemmän” (Mišna). Saadakseen suotuisan tuomion he halusivat ”hankkia niin paljon ansioita, että ne painaisivat vaa’assa enemmän kuin synnit”. Jos ihmisen hyvien tekojen määrä ylitti hänen pahojen tekojensa määrän yhdellä, hän pelastuisi – ikään kuin Jumala tuomitsisi pitämällä lukua heidän mitättömistä toimistaan! (Matteus 23:23, 24) Paavali esitti oikean näkemyksen kirjoittaessaan: ”Ei mitään lihaa julisteta hänen [Jumalan] edessään vanhurskaaksi lain teoista.” (Roomalaisille 3:20) Kristittyjen vanhurskauden täytyy varmasti olla runsaampaa kuin kirjanoppineiden ja fariseusten.
”Te olette kuulleet sanotun”
12. a) Miten Jeesus vuorisaarnassaan muutti yleisen tapansa esitellä viittauksia Raamatun heprealaisiin kirjoituksiin ja miksi? b) Mitä opimme ilmauksen ”Te olette kuulleet sanotun” kuudennesta käyttökerrasta?
12 Lainatessaan aiemmin Raamatun heprealaisista kirjoituksista Jeesus sanoi: ”On kirjoitettu.” (Matteus 4:4, 7, 10) Mutta vuorisaarnassa hän esitteli kuusi kertaa lausunnot, jotka kuulostivat ikään kuin Heprealaisista kirjoituksista otetuilta, sanoen: ”Te olette kuulleet sanotun” tai: ”On sanottu.” (Matteus 5:21, 27, 31, 33, 38, 43) Miksi? Koska hän viittasi Raamatun kirjoituksiin sellaisina kuin niitä tulkittiin Jumalan käskyjen kanssa ristiriidassa olevien fariseusten perinteiden valossa. (5. Mooseksen kirja 4:2; Matteus 15:3) Tämä ilmenee kuudennesta ja viimeisestä Jeesuksen tähän sarjaan kuuluvasta lausunnosta: ”Te olette kuulleet sanotun: ’Sinun täytyy rakastaa lähimmäistäsi ja vihata vihollistasi.’” Mutta mikään kohta Mooseksen laista ei käskenyt ’vihaamaan vihollistaan’. Se oli kirjanoppineiden ja fariseusten lausunto. He tulkitsivat Lakia siten, että piti rakastaa lähimmäistään – juutalaista lähimmäistään – ei muita.
13. Miten Jeesus varoittaa edes aloittamasta käytöstä, joka voisi johtaa todelliseen murhaan?
13 Harkitse nyt ensimmäistä lausuntoa, joka kuului tähän kuuden lausunnon sarjaan. Jeesus julisti: ”Te olette kuulleet sanotun muinoin eläneille: ’Sinä et saa murhata; mutta se, joka tekee murhan, on tilivelvollinen tuomioistuimelle.’ Kuitenkin minä sanon teille, että jokainen, joka pysyy veljeensä vihastuneena, on tilivelvollinen tuomioistuimelle.” (Matteus 5:21, 22) Sydämessä oleva viha voi johtaa herjaavaan puheeseen ja siitä tuomioiden langettamiseen, ja se voi lopulta johtaa itse murhan toimeenpanemiseen. Sydämessä hellitty pitkittynyt viha voi olla kuolettavaa: ”Jokainen, joka vihaa veljeään, on tappaja.” – 1. Johannes 3:15.
14. Miten Jeesus neuvoo meitä, ettemme alkuunkaan lähtisi aviorikokseen johtavalle tielle?
14 Seuraavaksi Jeesus sanoi: ”Te olette kuulleet sanotun: ’Sinä et saa tehdä aviorikosta.’ Mutta minä sanon teille, että jokainen, joka jatkuvasti katsoo naista niin että tuntee intohimoa häneen, on jo sydämessään tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.” (Matteus 5:27, 28) Sinähän et aio tehdä aviorikosta? Älä sen vuoksi lähde edes siihen johtavalle tielle vaalimalla sitä koskevia ajatuksia. Varjele sydäntäsi, josta sellaiset asiat lähtevät. (Sananlaskut 4:23; Matteus 15:18, 19) Jaakobin 1:14, 15 varoittaa: ”Kutakin koetellaan siten, että hänen oma halunsa vetää ja houkuttelee häntä. Kun sitten halu on hedelmöitynyt, se synnyttää synnin; kun synti on vuorostaan suoritettu, se tuottaa kuoleman.” Joskus sanotaan: ’Älä aloita sellaista, mitä et voi saattaa päätökseen.’ Mutta tässä tapauksessa meidän pitäisi sanoa: ’Älä aloita sellaista, mitä et voi lopettaa.’ Jotkut, jotka ovat olleet uskollisia silloinkin, kun heitä on uhattu kuolemalla teloituskomennuskunnan edessä, ovat myöhemmin langenneet sukupuolisen moraalittomuuden petolliseen ansaan.
15. Miten Jeesuksen asenne avioeroon erosi täysin juutalaisten suullisiin perinteisiin sisältyvästä kannasta?
15 Nyt on vuorossa Jeesuksen kolmas lausunto. Hän sanoi: ”Edelleen on sanottu: ’Joka eroaa vaimostaan, antakoon hänelle erokirjan.’ Mutta minä sanon teille, että jokainen, joka eroaa vaimostaan muun kuin haureuden vuoksi, saattaa hänet aviorikokselle alttiiksi, ja joka menee naimisiin naisen kanssa, josta on erottu [muun kuin sukupuolisen moraalittomuuden perusteella], tekee aviorikoksen.” (Matteus 5:31, 32) Jotkut juutalaiset kohtelivat petollisesti vaimojaan ja erosivat heistä hatarin perustein. (Malakia 2:13–16; Matteus 19:3–9) Suulliset perinteet sallivat miehen erota vaimostaan ”jopa silloin, jos tämä olisi tärvellyt hänen ateriansa” tai ”jos hän havaitsisi toisen naisen vaimoaan kauniimmaksi”. – Mišna.
16. Mikä juutalaisten tapa teki valojen vannomisen merkityksettömäksi, ja miten Jeesus suhtautui siihen?
16 Jeesus jatkoi samaan tapaan sanomalla: ”Vielä olette kuulleet sanotun muinoin eläneille: ’Sinä et saa vannoa panematta täytäntöön – –.’ Mutta minä sanon teille: Älkää vannoko ensinkään.” Tällä kertaa juutalaiset käyttivät väärin valan tekemistä ja vannoivat monia valoja vähäpätöisistä asioista panematta niitä täytäntöön. Mutta Jeesus sanoi: ”Älkää vannoko ensinkään – –. Merkitköön vain teidän sananne kyllä ’kyllä’ ja ei ’ei’.” Hänen sääntönsä oli yksinkertainen: Puhukaa kaikkina aikoina totta, sillä silloin teidän ei tarvitse varmistaa sanaanne valalla. Säästäkää valat tärkeisiin asioihin. – Matteus 5:33–37; vrt. 23:16–22.
17. Mitä parempaa tapaa kuin ”silmä silmästä ja hammas hampaasta” Jeesus opetti?
17 Seuraavaksi Jeesus sanoi: ”Te olette kuulleet sanotun: ’Silmä silmästä ja hammas hampaasta.’ Mutta minä sanon teille: Älkää tehkö vastarintaa sille, joka on paha, vaan jos joku läimäyttää sinua oikealle poskellesi, käännä hänelle toinenkin.” (Matteus 5:38–42) Jeesus ei tässä viittaa iskuun, jonka on tarkoitus vahingoittaa, vaan kämmenselällä annettuun loukkaavaan läimäykseen. Älä alennu vaihtamaan loukkauksia. Kieltäydy maksamasta pahaa pahalla. Maksa sen sijaan hyvällä ja siten ”voita jatkuvasti paha hyvällä”. – Roomalaisille 12:17–21.
18. a) Miten juutalaiset muuttivat lähimmäisensä rakastamista koskevan lain, mutta miten Jeesus vastasi siihen? b) Mitä Jeesus vastasi eräälle lakimiehelle, joka halusi rajoittaa termin ”lähimmäinen” soveltamista?
18 Kuudennessa ja viimeisessä esimerkissä Jeesus osoitti selvästi, miten rabbien perinne heikensi Mooseksen lakia: ”Te olette kuulleet sanotun: ’Sinun täytyy rakastaa lähimmäistäsi ja vihata vihollistasi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa jatkuvasti vihollisianne ja rukoilkaa jatkuvasti niiden puolesta, jotka vainoavat teitä.” (Matteus 5:43, 44) Kirjoitettu Mooseksen laki ei asettanut mitään rajoja rakkaudelle: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” (3. Mooseksen kirja 19:18) Fariseukset eivät halunneet noudattaa tätä käskyä, ja väistääkseen sitä he rajoittivat sanan ”lähimmäinen” koskemaan niitä, jotka noudattivat perinteitä. Siksi kun Jeesus muistutti myöhemmin erästä lakimiestä käskystä ’rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään’, mies kysyi saivarrellen: ”Kuka oikeastaan on minun lähimmäiseni?” Jeesus vastasi kuvauksella hyvästä samarialaisesta – asettaudu sen lähimmäiseksi, joka tarvitsee sinua. – Luukas 10:25–37.
19. Mitä Jehovan menettelyä pahoja kohtaan Jeesus suositteli meille jäljiteltäväksi?
19 Jeesus jatkoi saarnaansa julistamalla, että ’Jumala on osoittanut rakkautta pahoille. Hän on pannut auringon loistamaan ja sateen lankeamaan heidän ylleen. Niiden rakastamisessa, jotka rakastavat teitä, ei ole mitään poikkeuksellista. Jumalattomatkin tekevät niin. Siinä ei ole mitään palkan arvoista. Osoittautukaa Jumalan lapsiksi. Jäljitelkää häntä. Asettukaa kaikkien lähimmäiseksi ja rakastakaa lähimmäistänne. Ja siten ”olkaa täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen”.’ (Matteus 5:45–48) Miten haastava mittapuu, jonka mukaan elää! Ja miten puutteelliseksi se osoittikaan kirjanoppineiden ja fariseusten vanhurskauden!
20. Miten Jeesus laajensi ja syvensi Mooseksen lain vaikutusta ja asetti sen vielä korkeammalle tasolle, sen sijaan että hän olisi syrjäyttänyt sen?
20 Kun siis Jeesus viittasi Lain osiin ja lisäsi: ”Mutta minä sanon teille”, hän ei syrjäyttänyt Mooseksen lakia eikä korvannut sitä jollakin muulla. Ei, vaan hän syvensi ja laajensi sen tehoa osoittamalla sen takana olevan hengen. Korkeampi veljeyden laki tuomitsee jatkuvan pahantahtoisuuden murhaksi. Korkeampi puhtauden laki tuomitsee jatkuvan himokkaan ajattelun aviorikokseksi. Korkeampi avioliittolaki torjuu kevytmielisen eroamisen menettelyksi, joka johtaa aviorikosta merkitseviin uusiin avioliittoihin. Korkeampi totuuden laki osoittaa toistuvat valat tarpeettomiksi. Korkeampi lempeyden laki torjuu koston. Korkeampi rakkauden laki vaatii jumalista rakkautta, joka ei tunne mitään rajoja.
21. Mitä Jeesuksen kehotukset paljastivat rabbien omavanhurskaudesta, ja mitä muuta ihmisjoukot saisivat tietää?
21 Miten syvällinen vaikutus näillä ennenkuulumattomilla kehotuksilla onkaan täytynyt olla langetessaan niiden korville, jotka kuulivat niitä ensi kertaa! Miten äärimmäisen arvottomaksi ne tekivätkään sen ulkokultaisen omavanhurskauden, joka tuli rabbien perinteiden orjallisesta noudattamisesta! Mutta Jeesuksen jatkaessa vuorisaarnaansa Jumalan vanhurskauden nälkää ja janoa tunteneet ihmisjoukot tulisivat saamaan yksityiskohtaista opetusta siitä, miten tuo vanhurskaus on mahdollista saavuttaa. Seuraava kirjoitus osoittaa sen.
Kertauskysymyksiä
◻ Miksi juutalaiset loivat suullisia perinteitään?
◻ Minkä dramaattisen muutoksen Jeesus sai aikaan kirjanoppineiden ja fariseusten ja tavallisten ihmisten suhteen?
◻ Miten kirjanoppineet ja fariseukset odottivat saavansa vanhurskaan aseman Jumalan edessä?
◻ Minkä Jeesus osoitti olevan keino haureuden ja aviorikoksen välttämiseen?
◻ Mitä korkeampia mittapuita Jeesus asetti osoittaessaan Mooseksen lain takana olevan hengen?