Usko Raamatun profetiaan auttaa säilymään elossa

KUN Jeesus on lähdössä Jerusalemin temppelistä viimeistä kertaa, yksi hänen opetuslapsistaan huudahtaa: ”Opettaja, katso, millaisia kiviä ja millaisia rakennuksia!” Temppeli on juutalaisten ilon ja ylpeyden aihe. Jeesus kuitenkin sanoo: ”Näetkö nämä suuret rakennukset? Tähän ei missään tapauksessa jätetä kiveä kiven päälle maahan hajottamatta.” (Markus 13:1, 2.)

Pelkkä ajatuskin on uskomaton! Jotkin temppelin kivistä ovat suunnattoman suuria. Jeesuksen sanat viittaavat lisäksi siihen, että Jerusalem ja kenties jopa itse juutalainen valtio, jonka hengellisen elämän keskus sen temppeli on, tuhoutuvat. Niinpä Jeesuksen opetuslapset tivaavat häneltä: ”Sano meille: milloin nämä tapahtuvat, ja mikä tulee olemaan tunnusmerkkinä siitä, milloin kaikkien näiden päättymisen on määrä tulla?” (Markus 13:3, 4.)

”Loppu ei ole vielä”, Jeesus varoittaa. Ensiksi opetuslapset tulisivat kuulemaan sodista, maanjäristyksistä, nälänhädästä ja ruttotaudeista, joita olisi paikassa toisensa jälkeen. Sitten kauheat tapahtumat syöksisivät juutalaisen kansakunnan perikatoon, totisesti ennennäkemättömän ”suureen ahdistukseen”. Jumala kuitenkin puuttuisi tilanteeseen pelastaakseen ”valitut”, toisin sanoen uskolliset kristityt. Miten? (Markus 13:7; Matteus 24:7, 21, 22; Luukas 21:10, 11.)

Kapina Roomaa vastaan

Kuluu 28 vuotta, ja Jerusalemissa asuvat kristityt odottavat yhä ennustettua loppua. Rooman valtakuntaa raastavat sodat, maanjäristykset, nälänhätä ja ruttotaudit (ks. tekstiruutu s. 9). Juudea on sisällissodan ja etnisten selkkausten näyttämönä. Jerusalemin muurien suojassa on kuitenkin suhteellisen rauhallista. Kuten aina ennenkin, ihmiset syövät, tekevät työtä, menevät naimisiin ja saavat lapsia. Jykevää temppeliä katsellessa saattaa tuntua, että kaupunki on vakaa ja horjumaton.

Vuoden 61 tienoilla Jerusalemin kristityt saavat kirjeen apostoli Paavalilta. Hän kiittää heitä heidän kestävyydestään mutta on huolissaan siitä, että jotkut seurakuntalaiset eivät näytä tajuavan ajan kiireellisyyttä. Jotkut ovat hengellisesti tuuliajolla, tai heiltä puuttuu kristillistä kypsyyttä. (Heprealaisille 2:1; 5:11, 12.) Paavali kehottaa heitä: ”Älkää sen tähden heittäkö pois puhumisen vapauttanne – –. Sillä vielä ’aivan vähän aikaa’, niin ’hän, joka on tulossa, saapuu eikä viivyttele’. ’Mutta minun vanhurskaani tulee elämään uskosta’ ja ’jos hän vetäytyy pois, ei sieluni mielly häneen’.” (Heprealaisille 10:35–38.) Hyvin ajankohtainen neuvo! Mutta onko Jerusalemin kristityillä uskoa, ja odottavatko he valppaina Jeesuksen profetian täyttymistä? Uhkaako Jerusalemia tosiaan tuho?

Seuraavien viiden vuoden aikana olot Jerusalemissa huononevat kaiken aikaa. Lopulta vuonna 66 kelvoton roomalainen käskynhaltija Florus anastaa pyhästä temppelirahastosta 17 talenttia ”verorästejä”. Juutalaiset raivostuvat ja nousevat kapinaan. Selootteja, juutalaisia kapinallisia, tulee joukoittain Jerusalemiin, ja he käyvät siellä olevien roomalaisten sotilaiden kimppuun. Sitten he sumeilematta julistavat Juudean itsenäiseksi Roomasta. Juudea ja Rooma ovat nyt sodassa keskenään!

Kolmen kuukauden kuluttua Syyrian roomalainen käskynhaltija Cestius Gallus marssii etelään 30000 miehen kanssa kukistamaan juutalaisten kapinaa. Hänen armeijansa saapuu Jerusalemiin lehtimajanjuhlan aikaan ja tunkeutuu nopeasti sen esikaupunkialueille. Roomalaisten ylivoiman edessä selootit hakevat turvaa temppelialueelta. Roomalaiset sotilaat alkavat tuota pikaa kaivaa maata temppelin muurin alta. Juutalaiset ovat kauhuissaan. Saastuttavathan pakanasotilaat nyt heidän pyhintä paikkaansa! Mutta kaupungissa olevat kristityt muistavat Jeesuksen sanat: ”Kun näette autioittavan iljetyksen – – seisovan pyhässä paikassa – –, silloin alkakoot Juudeassa olevat paeta vuorille.” (Matteus 24:15, 16.) Ilmaisisivatko he uskovansa Jeesuksen profeetallisiin sanoihin, ja toimisivatko he uskonsa mukaisesti? Tapahtumien kulku osoittaisi, että on kyse elämästä ja kuolemasta. Kuinka niin?

Äkkiä ilman näkyvää syytä Cestius Gallus vetää joukkonsa pois ja lähtee kohti rannikkoa selootit kannoillaan. Kaupungin ahdinko on odottamatta päättynyt! Kristityt osoittavat uskovansa Jeesuksen profeetalliseen varoitukseen ja pakenevat Jerusalemista Pellaan, Jordanin toisella puolella sijaitsevaan puolueettomaan vuoristokaupunkiin. He lähtevät pakoon juuri oikeaan aikaan. Selootit palaavat pian Jerusalemiin ja pakottavat sinne jääneet asukkaat mukaan kapinaansa.a Pellasta turvaa hakeneet kristityt taas jäävät odottelemaan, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Kohti anarkiaa

Muutaman kuukauden kuluttua Rooman armeija lähtee jälleen liikkeelle. Vuonna 67 kenraali Vespasianus ja hänen poikansa Titus panevat liikekannalle valtavan 60000 miehen sotajoukon. Seuraavien kahden vuoden kuluessa tämä armeija etenee kohti Jerusalemia murskaten tieltään kaiken vastustuksen. Sillä välin keskenään kilpailevat juutalaisryhmät taistelevat kiivaasti Jerusalemissa. Kaupungin viljavarastot tuhotaan, rakennukset temppelin ympäriltä hajotetaan maan tasalle ja yli 20000 juutalaista menettää henkensä. Vespasianus lykkää hyökkäämistä Jerusalemiin ja selittää, että ”Jumala on parempi sotapäällikkö kuin hän” ja että ”heidän vihollisensa tuhoutuvat omin käsin”.

Kun keisari Nero kuolee, Vespasianus lähtee Roomaan varmistamaan valtaistuimen itselleen ja jättää Tituksen saattamaan päätökseen Juudean-sotaretken. Titus saapuu Jerusalemiin vuoden 70 pesahin tienoilla ja saartaa kaupungin asukkaat ja sinne tulleet pyhiinvaeltajat. Hänen joukkonsa hakkaavat puut Juudean maaseudulta ja rakentavat piiritetyn pääkaupungin ympärille seitsemän kilometriä pitkän aidan teroitetuista paaluista. Juuri tämän Jeesus oli ennustanutkin: ”Sinun vihollisesi rakentavat ympärillesi varustuksen teroitetuista paaluista ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta.” (Luukas 19:43.)

Kaupunki joutuu pian nälänhädän kouriin. Aseistautuneet rosvojoukot ryöstävät kuolleiden ja kuolevien koteja. Ainakin yksi epätoivoinen nainen tappaa ja syö pienokaisensa ja täyttää näin ennustuksen: ”Sinun on silloin syötävä kohtusi hedelmää, poikiesi ja tyttäriesi lihaa, – – sen ahdingon ja paineen vuoksi, jolla vihollisesi ahdistaa sinua.” (5. Mooseksen kirja 28:53–57.)

Lopulta viisi kuukautta kestävän piirityksen jälkeen Jerusalem kukistuu. Se ja sen komea temppeli ryöstetään ja poltetaan ja revitään sitten kivi kiveltä maan tasalle. (Daniel 9:26.) Kaikkiaan noin 1,1 miljoonaa ihmistä saa surmansa, ja 97000 myydään orjiksi (5. Mooseksen kirja 28:68).b Juudea käytännöllisesti katsoen tyhjennetään juutalaisista. Tämä on tosiaankin kansallinen katastrofi vailla vertaa, käännekohta juutalaisten poliittisessa, uskonnollisessa ja kulttuurielämässä.

Pellaan paenneet kristityt puolestaan kiittävät pelastuksestaan Jumalaa. Heidän uskonsa Raamatun profetiaan on auttanut heitä säilymään elossa!

Tarkastellessamme näitä tapahtumia meidän jokaisen on hyvä kysyä itseltämme: Onko minulla usko, joka auttaa minua säilymään elossa lähestyvästä suuresta ahdistuksesta? Olenko minä ”sellainen, jolla on usko sielun elossa säilymiseksi”? (Heprealaisille 10:39; Ilmestys 7:14.)

[Alaviitteet]

[Taulukko s. 9]

Ensimmäisellä vuosisadalla täyttyneen tunnusmerkin piirteitä

SODAT:

Gallia (v. 39, 40)

Pohjois-Afrikka (v. 41)

Britannia (v. 43, 60)

Armenia (v. 58–62)

Sisällissotaa ja etnisiä selkkauksia Juudeassa (v. 50–66)

MAANJÄRISTYKSET:

Rooma (v. 54)

Pompeji (v. 62)

Vähä-Aasia (v. 53, 62)

Kreeta (v. 62)

NÄLÄNHÄTÄ:

Rooma, Kreikka, Egypti (noin v. 42)

Juudea (noin v. 46)

RUTTOTAUDIT:

Babylonia (v. 40)

Rooma (v. 60, 65)

VÄÄRÄT PROFEETAT:

Juudea (noin v. 56)

[Kartta/Kuva s. 10]

(Ks. painettu julkaisu)

Roomalaisten sotaretki Palestiinaan vuosina 67–70

Ptolemais

Galileanmeri

Pella

PEREA

SAMARIA

Jerusalem

Suolameri

JUUDEA

Kesarea

[Lähdemerkintä]

Taustakartta: Based on maps copyrighted by Pictorial Archive (Near Eastern History) Est. and Survey of Israel

[Kuva s. 11]

Juutalaiset ”tuhoutuvat omin käsin”. (Vespasianus)

[Kuvat s. 11]

Rooman sotajoukot tuhosivat Jerusalemin vuonna 70.

[Kuvien lähdemerkinnät s. 11]

Reliefi: Soprintendenza Archeologica di Roma; Vespasianus: Bildarchiv Preussischer Kulturbesitz/Art Resource, NY