”Kukin lipas oli eri tarkoitusta varten, ja se osoitettiin hepreankielisellä kirjoituksella. Ensimmäiseen oli kirjoitettu: Uudet sekelit; toisin sanoen sen vuoden kuluja varten lahjoitetut sekelit. Toinen: Vanhat sekelit; toisin sanoen edellisen vuoden kuluja varten omistetut sekelit. Kolmas: Turturikyyhkyset ja nuoret kyyhkyset; tähän lippaaseen pantu raha oli niiden maksama hinta, joiden täytyi uhrata kaksi turturikyyhkystä tai kaksi nuorta kyyhkystä, toinen polttouhriksi, toinen syntiuhriksi. Neljännen lippaan ylle oli kirjoitettu: Polttouhrit; tämä raha peitti muiden polttouhrien kulut. Viidennessä oli kirjoitus: Puut, ja siinä olivat uskollisten antamat lahjat alttaripuiden ostoa varten. Kuudes: Suitsuke (rahat suitsukkeen ostoa varten). Seitsemäs: Pyhäkölle (rahat armoistuinta varten). Kuudessa jäljellä olevassa lippaassa oli kirjoitus: Vapaaehtoiset uhrilahjat.”

Kansan tuli myös lain mukaan esittää erilaisia uhreja omasta puolestaan. Jotkin niistä esitettiin tehtyjen syntien vuoksi, toiset seremoniallisista syistä ja toiset heidän antaumuksensa ja kiitoksensa ilmauksina. Arkkuja joissa oli merkinnät ”Turturikyyhkyset ja nuoret kyyhkyset” ja ”Polttouhrit”, käytettiin näihin tarkoituksiin. Kirjassa The Temple, Its Ministry and Services kerrotaan: ”Kolmanteen trumpettiin pudottivat ne naiset, joiden täytyi tuoda turturikyyhkysiä poltto- ja syntiuhriksi, niitä vastaavan summan rahaa, ja nuo rahat otettiin päivittäin pois lippaasta ja vastaava määrä turturikyyhkysiä uhrattiin.” Jeesus-lapsen vanhemmat tekivät todennäköisesti juuri tällä tavalla. – Ks. Luukas 2:22–24; 3. Mooseksen kirja 12:6–8.