MAANJÄRISTYS
Maansisäisen jännityksen äkillisestä laukeamisesta johtuva kiinteän maankuoren tärinä. Heprealaisella substantiivilla raʹʽaš ei tarkoiteta ainoastaan ”maanjäristystä” (1Ku 19:11; Am 1:1), vaan myös marssivan armeijan aiheuttamaa ”töminää” (Jes 9:5, Rbi8, alav.), sotavaunujen ’räminää’ (Jer 47:3), heittokeihään ”kalistelua” (Job 41:29) ja hevosten ’tömistelyä’ (Job 39:24). Kreikkalainen sana sei·smosʹ (maanjäristys) merkitsee ’järistystä, ravistelua tai vapinaa’ (Mt 27:54; vrt. Mt 27:51; 28:4; Il 6:13).
Kautta Raamatun historian on kerrottu maan tärähtelyistä ja vavistuksista. Toisinaan ne olivat luonnon geologisten voimien aiheuttamia (Sak 14:5), toisinaan Jumalan suoranaisia tekoja hänen oikeudellisten tai palvelijoitaan koskevien tarkoitustensa toteuttamiseksi. Alueen geologia selittää sen seismisen toiminnan, joka on kuulunut Israelin historiaan eikä ole vieläkään lakannut.
Jerusalemin temppelialue sijaitsee seismisellä vyöhykkeellä. Maanjäristykset ovat toistuvasti vaurioittaneet temppelialueella sijaitsevaa Al-Aqsan moskeijaa (ei Kalliomoskeija).
Valtavan suuri maanjäristys, johon liittyi ilmeisesti myös vulkaanista toimintaa, loi kunnioittavaa pelkoa herättävät puitteet lakiliiton asettamiselle Siinailla (2Mo 19:18; Ps 68:8). Jehova oli suoranaisesti mukana tässä voimannäytteessä, sillä hän puhui vuorelta enkelin välityksellä (2Mo 19:19; Ga 3:19; Hpr 12:18–21).
Aika ajoin maanjäristysten pelottava voima on ollut selvä merkki tuomiosta, jonka Jehova on langettanut lakinsa rikkomisesta (Na 1:3–6). Jehova pani tuomion täytäntöön kapinalliselle Datanille, Abiramille ja Korahin huonekunnalle maanjäristyksen välityksellä: maa avasi kitansa ja nielaisi heidät elävinä alas Šeoliin (4Mo 16:27, 32, 33). Elia tunsi maan järisevän, ennen kuin Jehova puhui oikaistakseen hänen näkemystään ja lähettääkseen hänet takaisin suorittamaan uusia palvelustehtäviä (1Ku 19:11–18). Ihmeinä maanjäristykset ovat olleet avuksi Jehovan kansalle, esim. kun Jonatan aseenkantajineen hyökkäsi rohkeasti filistealaisen etuvartion kimppuun. Jehova vahvisti heidän uskoaan häneen aiheuttamalla maanjäristyksen, joka syöksi koko filistealaisten leirin sekasortoon, niin että he surmasivat toinen toisensa ja kärsivät murskatappion. (1Sa 14:6, 10, 12, 15, 16, 20, 23.)
Jeesuksen kuolinpäivänä n. klo 15 sattui maanjäristys, joka halkaisi kallioita ja sai aikaan sen, että muistohaudat avautuivat ja ruumiita sinkoutui ulos haudoistaan. Herodeksen uudelleen rakentaman temppelin pyhäkön esirippu repeytyi kahtia, ylhäältä alas asti. Ennen tätä maahan oli tullut pimeys. Jotkut ajattelevat, että tapaukseen liittyi vulkaanista toimintaa, sillä tulivuorethan syytävät usein savua ja tuhkaa, jotka synkentävät taivaan. Tämän maanjäristyksen yhteydessä esiintyneestä vulkaanisesta toiminnasta ei ole kuitenkaan mitään konkreettisia todisteita. (Mt 27:45, 51–54; Lu 23:44, 45.) Myös Jeesuksen ylösnousemuspäivänä tapahtui maanjäristys enkelin tullessa alas taivaasta ja vierittäessä kiven pois hänen hautansa edestä (Mt 28:1, 2). Kun apostoli Paavali ja hänen toverinsa Silas olivat vankilassa Filippissä, heidän rukouksiinsa ja ylistyslauluihinsa vastattiin suurella maanjäristyksellä, joka avasi vankilan ovet ja irrotti vankien kahleet. Tämä johti vanginvartijan ja hänen huonekuntansa kääntymykseen. (Ap 16:25–34.)
Jeesus ennusti, että yksi hänen läsnäolonsa tunnusmerkin piirre olisivat lukuisat voimakkaat maanjäristykset (Mt 24:3, 7, 8; Lu 21:11). Vuodesta 1914 lähtien maanjäristysten määrä on lisääntynyt, ja ne ovat aiheuttaneet paljon ahdistusta. Boulderissa Coloradossa Yhdysvalloissa sijaitsevasta National Geophysical Data Centeristä saatujen tietojen sekä useiden arvovaltaisten hakuteosten perusteella laadittiin vuonna 1984 taulukko, jossa olivat mukana vain sellaiset maanjäristykset, joiden voimakkuudeksi oli mitattu vähintään 7,5 Richterin asteikolla tai jotka olivat aiheuttaneet vähintään viiden miljoonan dollarin omaisuusvahingot tai joissa oli kuollut ainakin sata ihmistä. Laskettiin, että vuotta 1914 edeltäneinä 2000 vuotena oli ollut 856 tällaista maanjäristystä. Samainen taulukko osoitti, että vuoden 1914 jälkeen vain 69 vuoden aikana oli 605 tällaista järistystä. Nämä tilastot osoittavat, missä määrin maanjäristykset ovat aiheuttaneet kärsimystä tänä historian ajanjaksona.
Kuvaannollista käyttöä. Maanjäristykset kuvaavat usein Raamatussa kansakuntien ja valtakuntien järkyttämistä ja kukistumista. Muinainen Babylon turvautui vääriin jumaliin, esim. Neboon ja Mardukiin, jotka täyttivät ihmisten mielikuvituksessa heidän taivaansa. Lisäksi heillä oli luja luottamus väkevien sotajoukkojensa voimaan. Jumala sanoi kuitenkin Babylonin vastaisessa julistuksessa: ”Minä vavisutan taivaan, ja maa järkkyy paikaltaan armeijoiden Jehovan vimmasta.” (Jes 13:13.) Babylonialle on täytynyt olla suuri järkytys, kun sen valtakunta kukistui eikä se enää omistanut sille kolmantena maailmanvaltana kuuluneita alueita vaan siitä tuli pelkkä Persian imperiumin maakunta (Da 5:30, 31).
Toisaalla Daavid kuvailee Jehovan taistelevan hänen puolestaan ikään kuin maanjäristyksen avulla (2Sa 22:8; Ps 18:7). Jehova puhuu taivaiden ja maan, meren ja kuivan maan järkyttämisestä, kaikkien kansakuntien järkyttämisestä kansansa tähden, jolloin kaikkien kansakuntien halutut tulisivat ja hän täyttäisi huoneensa kunnialla (Hag 2:6, 7).
Apostoli Paavali käyttää Siinailla esitettyä, kunnioittavaa pelkoa herättävää näytelmää kuvauksena ja vertaa sitä suurempaan ja vielä enemmän kunnioittavaa pelkoa herättävään kristillisen esikoisten seurakunnan kokoontumiseen Jumalan ja hänen Välittäjänä toimivan Poikansa eteen taivaallisen Siioninvuoren luo. Hän jatkaa kuvaustaan kertomalla maanjäristyksestä, joka sattui Siinailla, ja esittää vertauskuvallisen sovelluksen sekä kehottaa kristittyjä palvelemaan edelleen rohkeina uskossa, koska he tajuavat, että Valtakunta ja ne, jotka pitävät siitä lujasti kiinni, voivat pysyä pystyssä, kun kaikki muu vertauskuvallisiin taivaisiin ja maahan kuuluva järkkyy ja hajoaa kappaleiksi. (Hpr 12:18–29.)
Kaikkien aikojen suurin, vielä edessä oleva maanjäristys on vertauskuvallinen, ja sitä kuvaillaan Ilmestyskirjan vertauskuvallisista seitsemästä viimeisestä vitsauksesta seitsemännen yhteydessä. Sen ei kerrota raunioittavan vain yhtä tai kahta kaupunkia, kuten jotkin tuhoisimmista maanjäristyksistä ovat raunioittaneet, vaan ”kansakuntien kaupungit”. Johannes sanoo tästä katastrofista: ”Tuli suuri maanjäristys, jollaista ei ollut sattunut siitä lähtien, kun ihmisiä ilmaantui maan päälle, niin laaja maanjäristys, niin suuri. Ja se suuri kaupunki [Suuri Babylon] jakautui kolmeen osaan, ja kansakuntien kaupungit kukistuivat.” (Il 16:18, 19.)