Muinaiset rahat vahvistavat profeetallisen totuuden
TASKUSSASI tai kukkarossasi kilisevät kolikot eivät ehkä kerro juuri muuta kuin sen, että sinulla on varaa ostaa jotakin pientä. Mutta eräillä kolikoilla on kerrottavanaan paljon painavampi sanoma.
Vähän ennen kuolemaansa Jeesus ennusti, että Jerusalemia, uskottoman Israelin kansan pääkaupunkia, kohtaisi yllättäen hirvittävä tuho. (Matteus 23:37–24:2) Jeesus sanoi: ”Kun näette Jerusalemin leiriytyneiden sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen autioitus on tullut lähelle. Silloin ruvetkoot Juudeassa olevat pakenemaan vuorille – –, koska nämä ovat oikeuden jakamisen päiviä, jotta kaikki, mikä on kirjoitettu, täyttyisi.” – Luukas 21:20–22.
Tuohon aikaan juutalaiset olivat mahtavan Rooman ankarassa valvonnassa. Miten Jeesuksen ennustus voisi sitten toteutua? Juutalaiset nousivat kapinaan vuonna 66. Cestius Gallus johti Rooman voimakkaat sotajoukot heitä vastaan ja jopa piiritti Jerusalemia, kuten Jeesus oli ennustanut. Sitten ilman mitään näkyvää syytä roomalaiset vetäytyivät kiireisesti. Kapinalliset riemuitsivat voitosta, joka näytti merkitsevän heille vihdoinkin vapautta. He jopa löivät rahoja, joista yksi näkyy viereisellä sivulla. (Kuvat 1 ja 2)
Kristuksen opetuslapsia ei kuitenkaan petetty. He ottivat huomioon hänen varoituksensa ’paeta vuorille’ ja jättivät Juudeassa sijainneen kotinsa. He pakenivat ensin alas Jordanille, ylittivät sen ja sitten kiiruhtivat pohjoiseen ja asettuivat Pellan kaupunkiin. Oliko se kuitenkaan tarpeellista, sillä vaikka muutamia vuosia kului, niin juutalaiset olivat edelleen vapaina Jerusalemissa? Mutta vaikka noilla juutalaisilla olikin omat rahansa, pian heillä ei olisi enää ruokaa, mitä ostaa niillä. Miksi ei?
Katsohan kuvissa 3 ja 4 kuvattua rahaa. Näet roomalaisen sotapäällikön Vespasianuksen, joka nimitettiin Cestius Galluksen tilalle. Encyclopædia Britannican mukaan Vespasianuksen ”oli määrä johtaa sotaa Juudeassa, mistä yleinen kapinointi uhkasi levitä kaikkialle itämaihin, koska noilla seuduilla oli vallalla se käsitys, että tulevaisuuden maailmanhallitsijat tulevat Juudeasta. Vespasianus, joka oli vahvasti taipuvainen taikauskoisuuteen, saatiin uskomaan, että hänen itsensä oli määrä täyttää tuo odotus.” Historioitsija Josephus kuvailee seuranneita taisteluja eloisasti. Sen jälkeen kun Vespasianuksesta tuli keisari vuonna 69, hänen poikansa Titus jatkoi sodankäyntiä ja lopulta piiritti Jerusalemin. Nälkä ja pelko ahdistivat piiritettyjä. Kun kaupunki kukistui, sen muurit revittiin maahan ja temppeli hävitettiin.
Miten kävi ihmisille, jotka eivät ottaneet huomioon Jeesuksen varoitusta? ”Nälästä puolikuolleina miehet puolustivat linnoitustaan hämmästyttävän sitkeästi; tapahtumien edetessä he menettivät yli satatuhatta toveriaan. Lähes yhtä monta vietiin orjiksi, sen jälkeen kun heidän oli täytynyt tuskaisina katsella, kuinka heidän pyhä temppelinsä poltettiin, ryöstettiin ja tuhottiin maan tasalle. Monet heistä pakotettiin – – palvelemaan tuomittuina gladiaattoreina tai olemaan villieläinten avuttomana riistana ’huvinäytöksissä’, joita voittoisa Titus järjesti.” – Coins of Bible Days (Raamatun ajan rahat).
Tuo kirja kertoo, että vuonna 71 Vespasianus ja Titus marssivat voittoisina Rooman läpi juhliakseen tätä voittoa. Mutta ”kestävämpiä kuin mitkään paraatit tai juhlat olivat lukuisat voiton kunniaksi lyödyt rahat”. Yksi sellainen oli viereisellä sivulla näkyvä kultaraha (kuva 5), jonka Vespasianus lyötti roomalaisten Juudeassa saaman voiton muistoksi.
Vaikka monet juutalaiset olivat ehkä pilkanneet Jeesuksen profeetallista lausuntoa juutalaisen järjestelmän lopusta, hänen sanansa täyttyivät, kuten nämä rahat vahvistavat. Jeesuksen ennustuksella on myös suurempi täyttymys nykyään, sillä se viittaa nykyistä maailmanlaajuista asiainjärjestelmää lähestyvään tuhoon. Sinun velvollisuutesi on ottaa selville, mikä tuo nykypäivää koskeva sanoma on ja miten voit välttyä joutumasta tämän lähestyvän tuhon uhriksi.
[Tekstiruutu/Kuvat s. 31]
1. Etupuoli: Pronssinen prutah (tai perutah), joka lyötiin juutalaisten ensimmäisen kapinan (v. 66–70) jälkeen ja jossa on kuvattuna amfora (kaksikahvainen astia). Hepreankielinen kirjoitus kuuluu: ”Vuosi kaksi.” Kyseessä on vuosi 67, juutalaisten itsehallinnon toinen vuosi
2. Kääntöpuoli: Viiniköynnöksen lehti, jonka ympärillä on sanat ”Siionin vapaus” tai ”Siionin vapautus”
3. Etupuoli: Pronssinen sesterius, jonka keisari Vespasianus lyötti Juudeassa saadun voiton muistoksi. Latinankieliset lyhenteet hänen muotokuvansa ympärillä ovat IMP[erator] (keisari) CAES[ar] VESPASIAN[us] AVG[ustus] P[ontifex] M[aximus] (ylipappi) TR[ibunicia] P[otestate] (tribuunin vallan haltija) P[ater] P[atriae] (isänmaan isä) CO[n]S[ul] III (hänen kolmannella konsulikaudellaan). Teksti paljastaa rahan olevan vuodelta 71
4. Kääntöpuoli: Vasemmalla on voitonriemuinen keisari Vespasianus (tai kenraali Titus), joka on pukeutunut sota-asuun käsissään keihäs ja tikari ja jonka jalka lepää kypärän päällä. Oikealla juutalaisnainen, joka istuu rintahaarniskan päällä taatelipalmun juurella. Hän on surupuvussa ja itkee. Sanat IVDAEA CAPTA merkitsevät ”vangittu Juudea”. Tämä raha on lyöty S[enatus] C[onsulto] eli ”senaatin suostumuksella”
5. Kääntöpuoli: Vespasianuksen aureus (kultaraha), jossa kuvataan Juudeaa suremassa
[Lähdemerkintä]
Pictorial Archive (Near Eastern History) Est.