Annatko sinä anteeksi?

BILL ja hänen 16-vuotias tyttärensä Lisa tulivat huonosti toimeen keskenään. Heidän välisistään vähäisistä erimielisyyksistä kehittyi usein äänekäs riita. Lopulta nuo suhteet kiristyivät siihen pisteeseen, että Lisaa pyydettiin lähtemään kotoaan.a

Jonkin ajan kuluttua Lisa tajusi olleensa väärässä ja pyysi isältään anteeksi. Hänen katkeroitunut isänsä ei kuitenkaan suostunut unohtamaan Lisan menneitä virheitä vaan torjui tämän yritykset hieroa rauhaa. Ajattelehan! Hän ei halunnut osoittaa armoa omaa tytärtään kohtaan!

Satoja vuosia sitten eräs syytön mies tuomittiin kuolemaan rikoksen vuoksi, jota hän ei ollut tehnyt. Todistajat antoivat väärän todistuksen, ja poliittiset viranomaiset käänsivät päänsä pois ja sulkivat silmänsä oikeudelta. Tämä viaton mies oli Jeesus Kristus. Vähän ennen kuolemaansa hän pyysi Jumalalta rukouksessa: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät.” (Luukas 23:34.)

Jeesus antoi auliisti anteeksi, sydämestään, ja hänen seuraajiaan kehotettiin jäljittelemään häntä tässä suhteessa (Efesolaisille 4:32). Monet ovat kuitenkin Billin tavoin kovia eivätkä halua antaa anteeksi. Miten sinä toimit tässä suhteessa? Oletko halukas antamaan toisille anteeksi, kun he tekevät syntiä sinua vastaan? Entä miten on vakavien syntien laita? Täytyykö nekin antaa anteeksi?

Anteeksi antaminen on haastavaa

Aina ei ole helppoa antaa anteeksi. Näinä kriittisinä aikoina ihmissuhteista on tullut entistä ongelmallisempia. Varsinkin perhe-elämä on täynnä stressiä ja painetta. Kristitty apostoli Paavali sanoi kauan sitten, että tällaiset olosuhteet olisivat vallalla ”viimeisinä päivinä”. Hän totesi: ”Ihmiset tulevat olemaan itserakkaita, rahaa rakastavia, suuriluuloisia, kopeita, – – vailla hyvyyden rakkautta, kavaltajia, uppiniskaisia, ylpeydestä pöyhistyneitä.” (2. Timoteukselle 3:1–4.)

Me kaikki kohtaamme siis väistämättä ulkoisia paineita, jotka koettelevat kykyämme antaa toisille anteeksi. Lisäksi kamppailemme myös sisäisiä voimia vastaan. Paavali pahoitteli: ”Sitä hyvää, mitä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, sitä minä harjoitan. Mutta jos teen sitä mitä en tahdo, niin sitä en saa aikaan enää minä, vaan minussa asuva synti.” (Roomalaisille 7:19, 20.) Monet meistä eivät sen vuoksi ole niin anteeksiantavaisia kuin haluaisimme olla. Vaikuttavathan peritty epätäydellisyys ja synti voimakkaasti meihin kaikkiin ja riistävät meiltä toisinaan säälin lähimmäisiämme kohtaan.

Kun erästä naista kannustettiin antamaan anteeksi toisen tekemä pikku rike, hän vastasi: ”Kukaan ei ole sen ponnistelun arvoinen, mitä anteeksi antaminen vaatii.” Päällisin puolin tällainen lausunto saattaa vaikuttaa kylmältä, tunteettomalta ja jopa kyyniseltä. Mutta tarkemmin ajatellen voidaan nähdä, että se kertoo turhautuneisuudesta, jota monet ihmiset tuntevat kohdatessaan maailman, joka on heidän mielestään itsekäs, piittaamaton ja vihamielinen. Muuan mies sanoi: ”Ihmiset käyttävät hyväkseen niitä, jotka antavat heille anteeksi. He ikään kuin tallovat nämä jalkoihinsa.”

Ei ole siksi mikään ihme, että anteeksiantavaisuuden kehittäminen on vaikeaa näinä viimeisinä päivinä. Raamatussa kehotetaan silti antamaan anteeksi huomaavaisesti (vrt. 2. Korinttolaisille 2:7). Miksi meidän pitäisi antaa anteeksi?

[Alaviitteet]