PARATIISI

Kaunis puisto tai puistomainen puutarha. Kreikkalainen sana pa·raʹdei·sos esiintyy kolme kertaa Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa (Lu 23:43; 2Ko 12:4; Il 2:7). Jo Ksenofonin (n. 431–352 eaa.) aikaiset kreikkalaiset kirjoittajat käyttivät tuota sanaa, ja Pollux katsoi sen olevan persialaista alkuperää (pairidaeza) (Cyropaedia [Kyrupaideia], I, iii, 14; Anabasis [Kyyroksen sotaretki], I, ii, 7; Onomastikon, IX, 13). Joidenkin sanakirjantekijöiden mielestä heprealaisella sanalla par·desʹ (joka merkitsee pohjimmiltaan ’puistoa’) on sama alkuperä. Koska Salomo (11. vuosisadalla eaa.) kuitenkin käytti kirjoituksissaan sanaa par·desʹ ja nykyään olemassa olevat persialaiset kirjoitukset ulottuvat vain noin 500-luvulle eaa., tuon heprealaisen sanan persialainen alkuperä on vain oletus (Sr 2:5; Lal 4:13). Sanaa par·desʹ käytetään vielä Nehemian 2:8:ssa, kun puhutaan 400-luvulla eaa. hallinneen Persian kuninkaan Artakserkses Longimanuksen kuninkaallisesta puistosta. (Ks. PUISTO.)

Kaikki kolme sanaa (heprean par·desʹ, persian pairidaeza ja kreikan pa·raʹdei·sos) välittävät kuitenkin pohjimmiltaan ajatuksen kauniista puistosta tai puistomaisesta puutarhasta. Ensimmäisen tuollaisen puiston teki ihmisen Luoja, Jehova Jumala, Eedeniin (1Mo 2:8, 9, 15). Siitä käytetään hepreassa sanaa gan ’puutarha’, mutta ilmeisesti se oli kooltaan ja luonteeltaan puistomainen. Kreikkalaisessa Septuagintassa käytetään tuosta puutarhasta sopivasti sanaa pa·raʹdei·sos. (Ks. EEDEN nro 1; PUUTARHA: Eedenin puutarha.) Aadam menetti synnin vuoksi oikeutensa elää tuossa paratiisissa ja mahdollisuutensa saada oikeuden ikuiseen elämään, jota oikeutta edusti puutarhan keskellä kasvaneen, Jumalan osoittaman puun hedelmä. Eedenin puutarha on ehkä ollut jollain tavoin rajattu, koska enkelivartijoita ei tarvinnut asettaa muualle kuin sen itäpuolelle estämään ihmisten pääsy sinne. (1Mo 3:22–24.)

Mihin paratiisiin Jeesus lupasi vierellään kuolleen pahantekijän pääsevän?

Luukkaan kertomuksesta käy ilmi, että Jeesuksen Kristuksen vierelle teloitettavaksi ripustettu pahantekijä puhui Jeesuksen puolesta ja pyysi myös, että Jeesus muistaisi häntä, kun hän ’pääsisi valtakuntaansa’. Jeesus vastasi: ”Totisesti minä sanon sinulle tänään: sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa.” (Lu 23:39–43.) Välimerkit, joita näitä sanoja käännettäessä käytetään, riippuvat tietenkin siitä, mitä kääntäjä ymmärtää Jeesuksen tarkoittaneen, sillä alkuperäisessä kreikkalaisessa tekstissä välimerkkejä ei käytetty systemaattisesti. Nykyisen kaltaiset välimerkit yleistyivät vasta 800-luvun tienoilla. Monissa käännöksissä sanan ”tänään” eteen pannaan kaksoispiste (tai pilkku), jolloin annetaan se kuva, että pahantekijä pääsi paratiisiin tuona samana päivänä. Muualla Raamatussa ei kuitenkaan tueta tätä ajatusta millään tavoin. Jeesus itse oli kuolleena haudassa kolmanteen päivään saakka, minkä jälkeen hänet herätettiin kuolleista ylösnousemuksen ”ensi hedelmänä” (Ap 10:40; 1Ko 15:20; Kol 1:18). Hän nousi taivaaseen 40 päivää myöhemmin (Joh 20:17; Ap 1:1–3, 9).

Tämän perusteella Jeesus ei siis käyttänyt sanaa ”tänään” kertoakseen, milloin pahantekijä pääsisi paratiisiin, vaan kiinnittääkseen huomiota ajankohtaan, jolloin tuo lupaus annettiin ja jolloin pahantekijä oli osoittanut jonkin verran uskoa Jeesukseen. Tuona päivänä Jeesuksen oman kansan korkeimmat uskonnolliset johtajat olivat hylänneet ja tuominneet hänet, minkä jälkeen Rooman viranomaiset langettivat hänelle kuolemantuomion. Hänestä oli tullut ylenkatseen ja pilkan kohde. Hänen rinnallaan riippuva pahantekijä oli näin ollen osoittanut merkittävää ominaisuutta ja kiitettävää sydämen asennetta, kun hän ei ollut mennyt joukon mukana vaan puhui sen sijaan Jeesuksen puolesta ja ilmaisi uskovansa hänen tulevaan kuninkuuteensa. Muissakin käännöksissä, esim. Rotherhamin ja Lamsan englanninkielisissä ja Reinhardtin ja W. Michaelisin saksankielisissä käännöksissä sekä 400-luvulta peräisin olevassa Syrus Curetonianuksessa, ymmärretään, että paino on ajankohdalla, jolloin lupaus annettiin, eikä ajankohdalla, jolloin se täyttyisi, ja tuo raamatunkohta käännetään niissä samalla tavalla kuin tässä lainatussa Uuden maailman käännöksessä.

Paratiisi, josta Jeesus puhui, ei selvästikään ole Kristuksen taivaallisen Valtakunnan synonyymi. Aiemmin tuona päivänä Jeesuksen uskollisille opetuslapsille oli avattu mahdollisuus päästä taivaalliseen Valtakuntaan sillä perusteella, että he olivat ’pysyneet hänen kanssaan hänen koettelemuksissaan’, mitä pahantekijä ei ollut milloinkaan tehnyt, sillä hän kuoli paalussa Jeesuksen vierellä pelkästään omien rikostensa vuoksi (Lu 22:28–30; 23:40, 41). Pahantekijä ei todellakaan ollut ’syntynyt uudelleen’ vedestä ja hengestä, minkä Jeesus osoitti olevan yksi taivasten valtakuntaan pääsemisen edellytys (Joh 3:3–6). Pahantekijä ei ollut myöskään yksi niistä, ’jotka voittavat’, joiden kirkastettu Kristus Jeesus sanoi tulevan olemaan hänen kanssaan hänen taivaallisella valtaistuimellaan ja joilla on osa ”ensimmäisessä ylösnousemuksessa” (Il 3:11, 12, 21; 12:10, 11; 14:1–4; 20:4–6).

Joissakin hakuteoksissa esitetään näkemys, jonka mukaan Jeesus tarkoitti Haadeksessa tai Šeolissa olevaa paratiisin paikkaa, joka olisi niissä sijaitseva, Jumalan hyväksymille ihmisille tarkoitettu osasto. Tuon ajan juutalaisten rabbien väitetään opettaneen, että sellainen paratiisi oli olemassa niitä varten, jotka olivat kuolleet ja odottivat ylösnousemusta. Hastingsin Dictionary of the Bible (1905, III osa, s. 669, 670) toteaa noiden rabbien opetuksista: ”Rabbiininen teologia – sellaisena kuin me olemme sen saaneet – esittää melkoisen kirjon ajatuksia näistä kysymyksistä, ja monesti on vaikea päätellä, miten ne pitäisi ajoittaa. – – Sellaisenaan tuo kirjallisuus näyttäisi osoittavan, että paratiisi oli joidenkuiden mielestä itse maapallolla, toisten mielestä osa Šeolia, ja vielä joidenkuiden mielestä se ei ollut maan päällä eikä maan alla vaan taivaassa – –. Ainakin osaa tästä voidaan kuitenkin epäillä. Näitä erilaisia käsityksiä tosiaan löytyy myöhemmästä juutalaisuudesta. Tarkimmin ja yksityiskohtaisimmin ne esiintyvät keskiaikaisessa kabbalistisessa juutalaisuudessa – –. On kuitenkin epävarmaa, kuinka kauas taaksepäin niiden voidaan katsoa ulottuvan. Ainakaan vanhemmassa juutalaisessa teologiassa – – ei tunnu juuri olevan sijaa ajatukselle välissä olevasta paratiisista. Sen mukaan jumalattomia varten on Gehinnom ja oikeamielisiä varten Gan Eden eli Eedenin puutarha. On kyseenalaista, meneekö se näiden käsitysten ulkopuolelle ja opettaako se, että Šeolissa on paratiisi.”

Vaikka rabbit olisivatkin opettaneet niin, olisi täysin järjetöntä uskoa, että Jeesus olisi levittänyt sellaista käsitystä, sillä hänhän oli tuominnut juutalaisten uskonnollisten johtajien epäraamatulliset uskonnolliset perinteet (Mt 15:3–9). Todennäköisesti juutalaiselle pahantekijälle, jolle Jeesus puhui, oli todella tuttu vain se maallinen paratiisi, Eedenin paratiisi, jota kuvaillaan Raamatun heprealaisten kirjoitusten ensimmäisessä kirjassa. Tämän perusteella olisi johdonmukaista, että Jeesuksen lupaus viittasi sellaisten paratiisiolosuhteiden ennallistamiseen maan päälle. Hänen väärintekijälle antamansa lupaus vahvisti siis toivoa siitä, että tämänkaltainen epävanhurskas ihminen saisi ylösnousemuksensa jälkeen mahdollisuuden elää tuossa ennallistetussa paratiisissa. (Vrt. Ap 24:15; Il 20:12, 13; 21:1–5; Mt 6:10.)

Hengellinen paratiisi. Kaikkialla Raamatun monissa profeetallisissa kirjoissa on Jumalan lupauksia, jotka koskevat Israelin palauttamista takaisin sen autioitettuun kotimaahan niistä maista, joihin se oli joutunut pakkosiirtolaisuuteen. Jumala saisi aikaan sen, että tuo hylätty maa muokattaisiin ja siihen kylvettäisiin siementä, että se tuottaisi runsaan sadon ja että siellä olisi paljon sekä ihmisiä että eläimiä; kaupungit rakennettaisiin uudelleen ja asutettaisiin, ja ihmiset sanoisivat: ”Tuo maa tuolla, joka autioitettiin, on tullut Eedenin puutarhan kaltaiseksi.” (Hes 36:6–11, 29, 30, 33–35; vrt. Jes 51:3; Jer 31:10–12; Hes 34:25–27.) Nämäkin profetiat osoittavat, että paratiisiolosuhteet liittyivät itse niihin ihmisiin, jotka olivat uskollisia Jumalalle ja saattoivat siksi nyt ’versoa’ ja kukoistaa kuin ’vanhurskauden puut’ ja nauttia kauniista hengellisestä hyvinvoinnista kuin ”hyvin kasteltu puutarha”, johon sataa Jumalan runsaita siunauksia, koska heillä on hänen suosionsa (Jes 58:11; 61:3, 11; Jer 31:12; 32:41; vrt. Ps 1:3; 72:3, 6–8, 16; 85:10–13; Jes 44:3, 4). Israelin kansa oli ollut Jumalan viinitarha, hänen istutuksensa, mutta siihen kuuluvien pahuus ja luopuminen tosi palvonnasta oli saanut heidän hengellisen peltonsa kuvaannollisesti ’lakastumaan’ jo ennen kuin heidän maansa autioitui kirjaimellisesti (vrt. 2Mo 15:17; Jes 5:1–8; Jer 2:21).

Heprealaisten profeettojen kirjoittamissa ennallistusprofetioissa on kuitenkin selvästi piirteitä, jotka täyttyvät ennallistetussa maallisessa paratiisissa myös kirjaimellisesti. Esimerkiksi Jesajan 35:1–7:ssä on yksityiskohtia, mm. sokeiden ja rampojen paraneminen, jotka eivät täyttyneet kirjaimellisesti muinaisesta Babylonista vapautumisen jälkeen ja jotka eivät toteudu siten myöskään kristittyjen hengellisessä paratiisissa. Jumalan olisi epäjohdonmukaista henkeyttää sellaisia profetioita kuin Jesajan 11:6–9, Hesekielin 34:25 ja Hoosean 2:18, jos niillä olisi vain kuvaannollinen tai hengellinen merkitys eikä lainkaan kirjaimellista täyttymystä Jumalan palvelijoiden elämässä. Myös se paratiisi, jonka Paavali mainitsee 2. Korinttilaiskirjeen 12:4:ssä, viittaa mahdollisesti samaan tulevaan paratiisiin – sekä kirjaimelliseen että hengelliseen – josta puhutaan heprealaisten kirjoitusten ennustuksissa. Se saattoi olla myös näky ”Jumalan paratiisista”, taivaassa vallitsevista onnellisista olosuhteista (Il 2:7).

”Jumalan paratiisissa” syöminen. Ilmestyksen 2:7:ssä mainitaan ”elämän puu, joka on Jumalan paratiisissa”, ja siitä syömisen sanotaan olevan mahdollista ”sille, joka voittaa”. Koska muut lupaukset, joita tässä Ilmestyskirjan osassa annetaan niille, jotka voittavat, liittyvät selvästi heidän taivaalliseen perintöönsä (Il 2:26–28; 3:12, 21), ”Jumalan paratiisi” on tässä tapauksessa selvästikin taivaallinen. Sana ”puu” on tässä käännetty kreikan sanasta ksyʹlon, joka kirjaimellisesti tarkoittaa puuta aineena mutta jota voidaan käyttää myös kasvavista puista; monikossa se voi viitata hedelmätarhaan, jossa on puita. Eedenin maallisessa paratiisissa elämän puusta syöminen olisi merkinnyt ihmiselle ikuista elämää (1Mo 3:22–24). Muidenkin puutarhan puiden hedelmien syöminen olisi pitänyt yllä ihmisen elämää niin kauan kuin hän olisi pysynyt tottelevaisena. ”Jumalan paratiisissa” olevasta ”elämän puusta [tai puista]” syöminen liittyy siis ilmeisesti Jumalan järjestelyyn kristittyjen voittajien elämän ylläpitämiseksi, ja muissa raamatunkohdissa osoitetaan, että he saavat palkakseen kuolemattomuuden ja turmeltumattomuuden taivaallisen Päänsä ja Herransa, Kristuksen Jeesuksen, rinnalla (1Ko 15:50–54; 1Pi 1:3, 4).