Vahvista luottamustasi Jehovaan

Murhanhimoinen juoni on syntynyt. Kaikki maan korkeat virkamiehet ovat neuvotelleet yhdessä ja laatineet uuden lakiehdotuksen. He haluavat säätää kuolemanrangaistuksen sellaisen palvonnan harjoittamisesta, jota valtio ei hyväksy.

KUULOSTAAKO tutulta? Historia on täynnä esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat tehneet väkivaltaa lain varjolla. Edellä mainittu tapaus sattui Persian valtakunnassa profeetta Danielin päivinä. Laissa, jonka kuningas Dareios sitten säätikin, määrättiin: ”Jokainen, joka kolmenkymmenen päivän aikana esittää anomuksen muulle jumalalle tai ihmiselle kuin – – kuninkaalle, tulee heittää leijonakuoppaan.” (Daniel 6:7–9.)

Mitä Daniel teki kuolemanvaaran uhatessa? Luottiko hän edelleen Jumalaansa Jehovaan, vai myöntyikö hän tekemään niin kuin kuningas määräsi? Muistiinmerkinnät kertovat: ”Heti kun Daniel sai tietää, että kirjoitus oli allekirjoitettu, hän meni taloonsa, ja kattohuoneensa ikkunoiden ollessa häntä varten auki Jerusalemiin päin hän laskeutui polvilleen, niin, kolmesti päivässä, ja rukoili ja ylisti Jumalansa edessä, niin kuin hän oli tehnyt säännöllisesti tätä ennen.” (Daniel 6:10.) Kertomuksen loppu tunnetaankin yleisesti. Daniel heitettiin leijonakuoppaan uskonsa vuoksi, mutta Jehova ’tukki leijonien suut’ ja pelasti uskollisen palvelijansa (Heprealaisille 11:33; Daniel 6:16–22).

Itsetutkistelun aika

Jehovan palvelijat elävät nykyään vihamielisessä maailmassa ja joutuvat vastatusten monien sellaisten tekijöiden kanssa, jotka uhkaavat heidän fyysistä ja hengellistä hyvinvointiaan. Esimerkiksi joissakin maissa monia todistajia on kuollut rotuvihan synnyttämissä levottomuuksissa. Toisaalla Jehovan palvelijoilla on ollut puutetta ravinnosta ja he ovat kohdanneet taloudellisia vaikeuksia, luonnononnettomuuksia, vakavia sairauksia ja muita hengenvaarallisia tilanteita. Lisäksi heidän on täytynyt kestää vainoa, työpaineita ja monenlaisia kiusauksia toimia väärin – seikkoja, jotka voivat uhata heidän hengellisyyttään. Suuri Vastustaja, Saatana, on tosiaankin päättänyt tuhota Jehovan palvelijat millä tahansa keinolla, joka vain tepsii (1. Pietarin kirje 5:8).

Mitä voimme tehdä kohdatessamme tällaisia tilanteita? On luonnollista tuntea pelkoa henkensä ollessa uhattuna, mutta pitäkäämme mielessämme apostoli Paavalin rauhoittavat sanat: ”[Jehova] on sanonut: ’En missään tapauksessa jätä sinua enkä suinkaan hylkää sinua.’ Voimme siten olla rohkealla mielellä ja sanoa: ’Jehova on minun auttajani; en pelkää. Mitä voi ihminen minulle tehdä?’” (Heprealaisille 13:5, 6.) Voimme olla varmoja siitä, että Jehova tuntee samoin nykyisiä palvelijoitaan kohtaan. On kuitenkin aivan eri asia tietää, mitä Jehova on luvannut, kuin olla vakuuttunut siitä, että hän toimii meidän hyväksemme. Siksi on elintärkeää pohtia huolellisesti, mihin luottamuksemme Jehovaan perustuu, ja pitää tuo luottamus vahvana. Jos toimimme tällä tavoin, niin ”Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ajatuksen, varjelee – – [sydämemme ja mielemme] Kristuksen Jeesuksen välityksellä” (Filippiläisille 4:7). Kun koettelemuksia sitten tulee, kykenemme ajattelemaan selkeästi ja toimimaan viisaasti.

Perusta jolle luottamus Jehovaan rakentuu

Meillä on totisesti monia syitä luottaa Luojaamme Jehovaan. Yksi niistä on se, että Jehova on rakkaudellinen Jumala, joka välittää palvelijoistaan aidosti. Raamattuun on merkitty muistiin lukemattomia kertomuksia siitä, miten Jehova on pitänyt rakkaudellisesti huolta palvelijoistaan. Mooses kirjoitti Jehovan kanssakäymisestä valitun kansansa Israelin kanssa: ”Hän löysi hänet erämaasta ja tyhjältä, ulvovalta aavikolta. Niin hän asettui hänen ympärilleen, huolehti hänestä, varjeli häntä kuin silmäteräänsä.” (5. Mooseksen kirja 32:10.) Jehova pitää yhä hyvää huolta palvelijoistaan, niin yksilöinä kuin kansanakin. Esimerkiksi kun joillakuilla todistajilla oli Bosnian sisällissodan aikana huutava pula ruoasta, Jehova huolehti siitä, että he saivat kipeästi tarvitsemaansa apua kroatialaisten ja itävaltalaisten veljiensä rohkeiden ponnistusten ansiosta. Nämä veljet vaaransivat henkensä kuljettaessaan avustustarvikkeita erään erittäin vaarallisen alueen halki.a

Koska Jehova Jumala on Kaikkivaltias, hän kykenee varmasti suojelemaan palvelijoitaan millaisissa olosuhteissa tahansa (Jesaja 33:22; Ilmestys 4:8). Silloinkin kun Jehova sallii sen, että hänen palvelijoittensa uskollisuus koetellaan aina kuolemaan saakka, hän tukee heitä ja auttaa heitä säilyttämään nuhteettomuutensa, minkä ansiosta he voivat pysyä lujina, iloisina ja tyyninä loppuun asti. Meillä voi siksi olla samanlainen luottamus kuin psalmistalla, joka sanoi: ”Jumala on meille turva ja voima, helposti saatava apu ahdistusten aikana. Siksi emme pelkää, vaikka maa muuttuu ja vaikka vuoret horjuvat aavan meren sydämeen.” (Psalmit 46:1, 2.)

Raamattu paljastaa myös, että Jehova on totuuden Jumala. Tämä merkitsee sitä, että hän pitää aina lupauksensa. Raamattu kuvaileekin häntä Jumalaksi, ”joka ei voi valehdella” (Titukselle 1:2). Koska Jehova on ilmaissut kerta toisensa jälkeen halukkuutensa suojella palvelijoitaan ja pelastaa heidät, voimme olla täysin varmoja, että hän paitsi kykenee täyttämään lupauksensa myös haluaa täyttää ne (Job 42:2).

Tapoja vahvistaa luottamustamme

Vaikka meillä onkin kaikki syyt luottaa Jehovaan, meidän ei pitäisi pitää luottamustamme itsestään selvänä asiana. Syynä tähän on se, että luottamus Jumalaan on maailmassa yleensä harvinaista, mikä voi helposti heikentää myös omaa luottamustamme häneen. Siksi meidän täytyy ponnistella hellittämättä pitääksemme luottamuksemme vahvana. Jehova tietää tämän hyvin, ja hän on antanut meille tähän tarkoitukseen monia apukeinoja.

Ensinnäkin hän on antanut kirjoitetun Sanansa, Raamatun, johon on merkitty muistiin lukuisia mahtavia tekoja, joita hän on tehnyt palvelijoittensa puolesta. Mietihän, kuinka paljon voit luottaa johonkuhun, josta et tiedä muuta kuin hänen nimensä. Todennäköisesti hyvin vähän, jos lainkaan. Jotta voisit luottaa johonkuhun, sinun täytyy tietää, miten hänellä on tapana menetellä eri tilanteissa, eikö totta? Kun luemme ja mietiskelemme Raamatun kertomuksia, tietomme Jehovasta ja hänen oivallisista menettelytavoistaan syvenevät ja alamme tajuta yhä paremmin, kuinka luotettava hän on. Siten luottamuksemme häneen vahvistuu. Psalmista antoi meille erinomaisen esimerkin, kun hän sanoi Jumalalle hartaassa rukouksessa: ”Tulen muistamaan Jahin menettelytavat, sillä tahdon muistella muinaisia ihmetekojasi. Ja olen mietiskelevä kaikkea toimintaasi, ja sinun menettelyissäsi tahdon antaa ajatusteni askarrella.” (Psalmit 77:11, 12.)

Raamatun lisäksi meillä on runsaasti hengellistä ravintoa Jehovan järjestön tuottamissa raamatullisissa julkaisuissa. Ne sisältävät usein muun muassa koskettavia kertomuksia Jumalan nykyisistä palvelijoista ja siitä, miten Jehova on kyennyt antamaan heille apua ja huojennusta, kun he ovat joutuneet epätoivoisiin tilanteisiin. Esimerkiksi Martin Pötzinger, josta tuli myöhemmin Jehovan todistajien hallintoelimen jäsen, sairastui vakavasti toimiessaan tienraivaajana kaukana kotimaastaan sijaitsevilla Euroopan alueilla. Hänellä ei ollut rahaa, eikä yksikään lääkäri suostunut ottamaan häntä vastaan. Mutta Jehova ei hylännyt häntä. Lopulta saatiin yhteys paikallisen sairaalan ylilääkäriin. Tämä mies, joka uskoi lujasti Raamattuun, huolehti veli Pötzingeristä kuin omasta pojastaan eikä veloittanut hoidosta mitään. Tällaisten kokemusten lukeminen voi vahvistaa luottamustamme taivaalliseen Isäämme.

Toinen korvaamaton apukeino, jonka Jehova on antanut vahvistaakseen luottamustamme häneen, on kallisarvoinen mahdollisuus rukoilla. Apostoli Paavali neuvoo rakkaudellisesti: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan antakaa anomustenne tulla kaikessa rukouksen ja nöyrän pyynnön avulla kiitoksen ohella Jumalalle tunnetuiksi.” (Filippiläisille 4:6.) ”Kaikkeen” voivat sisältyä tunteemme, tarpeemme, pelkomme ja huolemme. Mitä useammin ja hartaammin rukoilemme, sitä vahvempi luottamuksemme Jehovaan tulee olemaan.

Kun Jeesus Kristus oli maan päällä, hän meni joskus yksin syrjäiseen paikkaan, jossa hän saattoi rukoilla rauhassa (Matteus 14:23; Markus 1:35). Ennen tärkeiden ratkaisujen tekemistä hän vietti jopa koko yön rukoillen Isäänsä (Luukas 6:12, 13). Ei ihme, että Jeesuksen luottamus Jehovaan oli niin vahva, että hän kykeni kestämään hirvittävimmän koetuksen, mikä koskaan on ketään kohdannut. Hänen viimeiset sanansa kidutuspaalussa olivat: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Ne ilmaisevat, että Jeesuksen luottamus Isäänsä Jehovaa kohtaan ei heikentynyt, vaikka tämä ei puuttunut asiaan ja pelastanut häntä. (Luukas 23:46.)

Vielä yksi keino rakentaa luottamustamme Jehovaan on säännöllinen yhdessäolo niiden kanssa, jotka luottavat häneen koko sydämestään. Jehova käski kansaansa kuuluvia kokoontumaan säännöllisesti yhteen oppimaan hänestä enemmän ja rohkaisemaan toisiaan (5. Mooseksen kirja 31:12; Heprealaisille 10:24, 25). Tuollainen yhdessäolo vahvisti heidän luottamustaan Jehovaan ja auttoi heitä kestämään ankaria uskonkoetuksia. Eräässä Afrikan maassa, missä saarnaamistyö oli kielletty, Jehovan todistajilta evättiin poliisin suojelus, matkustamiseen tarvittavat asiakirjat, avioliittotodistukset, sairaalahoito ja työpaikka. Kun yhdellä alueella puhkesi sisällissota, 39 todistajaa lähistöllä toimivasta seurakunnasta, lapset mukaan luettuina, pakeni kotikaupunkinsa pommituksia autiomaahan, missä he asuivat erään matalan sillan alla noin neljä kuukautta. Tuollaisten äärimmäisten vaikeuksien aikana päivän tekstin tarkastelu ja muut kokoukset antoivat heille paljon voimaa. Siten he kykenivät kestämään tuon koettelemuksen menettämättä hengellisyyttään. Tämä kokemus osoittaa selvästi, miten tärkeää on kokoontua säännöllisesti yhteen Jehovan kansan kanssa.

Vahvistaaksemme luottamustamme Jehovaan meidän täytyy lisäksi pysyä aktiivisina Valtakunnan saarnaamistyössä ja olla aina valmiita kertomaan hyvää uutista toisille. Tämä kävi ilmi erään innokkaan nuoren kanadalaisen julistajan kokemuksesta. Tuo sisar sairasti parantumatonta leukemiaa, mutta hän halusi silti ryhtyä vakituiseksi tienraivaajaksi eli kokoaikaiseksi sananpalvelijaksi. Kun hänen oireensa helpottivat lyhyeksi aikaa, hän pystyi palvelemaan osa-aikaisena tienraivaajana yhden kuukauden. Sitten hänen tilansa huononi, ja muutaman kuukauden kuluttua hän kuoli. Hän pysyi kuitenkin hengellisesti vahvana loppuun saakka, eikä hänen luottamuksensa Jehovaan horjunut missään vaiheessa. Hänen äitinsä muistelee: ”Hän oli loppuun saakka kiinnostuneempi toisista kuin itsestään. Hän kannusti heitä tutkimaan Raamattua sanoen: ’Tulemme olemaan yhdessä paratiisissa.’”

Miten osoitamme luottavamme Jehovaan

”Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.” (Jaakobin kirje 2:26.) Nämä Jaakobin sanat uskosta Jumalaan pitävät paikkansa myös luottamuksestamme Häneen. Sanoimmepa luottavamme Jumalaan kuinka paljon tahansa, sillä ei ole mitään merkitystä, ellemme osoita tuota luottamusta teoillamme. Abraham luotti Jehovaan täysin ja osoitti sen noudattamalla hänen käskyjään empimättä. Hän oli jopa valmis uhraamaan poikansa Iisakin. Tuollaisen huomattavan luottamuksen ja tottelevaisuuden vuoksi Abraham tultiin tuntemaan Jehovan ystävänä. (Heprealaisille 11:8–10, 17–19; Jaakobin kirje 2:23.)

Meidän ei tarvitse odottaa jotakin vaikeaa koetusta ennen kuin osoitamme luottavamme Jehovaan. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Vähimmässä uskollinen on paljossakin uskollinen, ja vähimmässä epävanhurskas on paljossakin epävanhurskas.” (Luukas 16:10.) Meidän tulisi oppia luottamaan Jehovaan kaikissa päivittäisissä toimissamme ja totella häntä sellaisissakin asioissa, jotka saattavat tuntua merkityksettömiltä. Kun näemme tällaisesta tottelevaisuudesta koituvan hyödyn, luottamuksemme taivaalliseen Isäämme vahvistuu ja kykenemme kestämään suurempia tai pelottavampia koetuksia.

Maailman lähestyessä katastrofaalista loppuaan Jehovan kansa kohtaa varmasti vielä lisää koettelemuksia ja vaaroja (Apostolien teot 14:22; 2. Timoteukselle 3:12). Kun rakennamme vahvan ja ehdottoman luottamuksen Jehovaan nyt, voimme odottaa pelastuvamme hänen lupaamaansa uuteen maailmaan – joko säilymällä elossa suuresta ahdistuksesta tai saamalla ylösnousemuksen (2. Pietarin kirje 3:13). Älkäämme koskaan antako luottamuksen puutteen vahingoittaa kallisarvoista suhdettamme Jehovaan. Silloin meistä voidaan sanoa samoin kuin Danielista sen jälkeen kun hänet oli pelastettu leijonakuopasta: ”Hänessä [ei] havaittu mitään vammaa, koska hän oli luottanut Jumalaansa.” (Daniel 6:23.)

[Alaviite]

[Kuva s. 9]

On uskoa vahvistavaa lukea omakohtaisia kokemuksia, joita Jehovan uskolliset palvelijat, kuten Martin Pötzinger, ovat kertoneet