Kristillinen näkemys vallasta

”Ei ole valtaa muutoin kuin Jumalalta.” (ROOMALAISILLE 13:1)

 1. Miksi voidaan sanoa, että Jehovalla on ylin valta?

VALTA liittyy usein luojaan. Korkein, joka saattoi niin elollisen kuin elottomankin luomakunnan olemassaoloon, on Jehova Jumala. Hänellä on kiistattomasti ylin valta. Tosi kristityt ajattelevat niiden taivaallisten olentojen tavoin, jotka julistavat: ”Sinä, Jehova, niin, meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan kirkkauden ja kunnian ja voiman, koska sinä loit kaikki ja sinun tahdostasi ne olivat olemassa ja luotiin.” (Ilmestys 4:11.)

 2. Miten varhaisten aikojen ihmishallitsijat tavallaan myönsivät, ettei heillä ollut luontaista oikeutta vallita ihmistovereitaan, ja mitä Jeesus sanoi Pontius Pilatukselle?

² Monet varhaisimpien aikojen ihmishallitsijat yrittivät perustella valtaansa väittämällä itseään jumaliksi tai jonkin jumalan edustajiksi, ja siten he sanattomasti myönsivät, ettei kenelläkään ihmisellä ole synnynnäisesti oikeutta hallita toisia ihmisiä (Jeremia 10:23).a Ainoa vallan lähde, jolla on ehdoton oikeus valtaan, on Jehova Jumala. Kristus sanoi Juudean roomalaiselle maaherralle Pontius Pilatukselle: ”Sinulla ei olisi yhtään mitään valtaa minua vastaan, ellei sitä olisi suotu sinulle ylhäältä.” (Johannes 19:11.)

”Ei ole valtaa muutoin kuin Jumalalta”

 3. Mitä apostoli Paavali sanoi ”esivalloista”, ja mitä kysymyksiä Jeesuksen ja Paavalin lausunnot herättävät?

³ Apostoli Paavali kirjoitti Rooman valtakunnan hallinnon alaisuudessa eläville kristityille: ”Olkoon jokainen sielu alamainen esivalloille, sillä ei ole valtaa muutoin kuin Jumalalta; olemassa olevat vallat ovat suhteellisissa asemissaan Jumalan asettamina.” (Roomalaisille 13:1.) Mitä Jeesus tarkoitti, kun hän sanoi, että Pilatuksen valta oli suotu tälle ”ylhäältä”? Entä millä tavoin Paavali ajatteli aikansa poliittisten valtojen olevan asemissaan Jumalan asettamina? Tarkoittivatko he sitä, että Jehova on itse vastuussa joka ainoan tämän maailman poliittisen hallitsijan nimittämisestä?

 4. Mitä nimeä Jeesus ja Paavali käyttivät Saatanasta, ja mitä Saatanan väitettä Jeesus ei kieltänyt?

⁴ Kuinka voisikaan olla niin, kun kerran Jeesus sanoi Saatanaa ”tämän maailman hallitsijaksi” ja apostoli Paavali nimitti häntä ”tämän asiainjärjestelmän jumalaksi”? (Johannes 12:31; 16:11; 2. Korinttolaisille 4:4.) Sitä paitsi kun Saatana kiusasi Jeesusta, hän tarjosi tälle ”valtaa” ”kaikkiin asutun maan valtakuntiin” ja väitti, että tämä valta oli luovutettu hänelle. Jeesus hylkäsi Saatanan tarjouksen, mutta ei kieltänyt sitä, että tämä saattoi antaa sellaisen vallan. (Luukas 4:5–8.)

 5. a) Miten meidän on ymmärrettävä Jeesuksen ja Paavalin sanat ihmisten vallasta? b) Missä mielessä esivallat ”ovat suhteellisissa asemissaan Jumalan asettamina”?

⁵ Jehova luovutti tämän maailman hallitusvallan Saatanalle antamalla hänen elää sen jälkeen kun hän oli kapinoinut ja kiusannut Aadamia ja Eevaa ja saanut heidät kapinoimaan Hänen suvereeniuttaan vastaan (1. Mooseksen kirja 3:1–6; vrt. 2. Mooseksen kirja 9:15, 16). Jeesuksen ja Paavalin sanojen täytyy siksi merkitä sitä, että kun ensimmäinen ihmispari oli Eedenissä hylännyt teokratian eli Jumalan hallitusvallan, Jehova salli hänestä loitontuneiden ihmisten luoda valtarakennelmia, joiden turvin he voisivat elää järjestyksellisessä yhteiskunnassa. Toisinaan Jehova on tarkoituksensa toteuttamiseksi saattanut joitakin hallitsijoita tai hallituksia kukistumaan (Daniel 2:19–21). Toisten hän on antanut pysyä vallassa. Hallitsijoista, joiden olemassaolon Jehova sallii, voidaan sanoa, että ne ovat ”suhteellisissa asemissaan Jumalan asettamina”.

Varhaiskristityt ja Rooman vallanpitäjät

 6. Miten varhaiskristityt suhtautuivat Rooman vallanpitäjiin ja miksi?

⁶ Varhaiskristityt eivät liittyneet juutalaisiin lahkoihin, jotka vehkeilivät ja taistelivat Israelin roomalaisia miehittäjiä vastaan. Niin kauan kuin roomalaiset vallanpitäjät, joilla oli oma laeiksi koottu oikeusjärjestelmänsä, pitivät yllä järjestystä maalla ja merellä, rakensivat monia hyödyllisiä akvedukteja, teitä ja siltoja sekä edistivät yleistä hyvinvointia, kristityt katsoivat heidän toimivan ”Jumalan palvelijana” heidän hyväkseen (Roomalaisille 13:3, 4). Laki ja järjestys loivat kristityille otolliset olosuhteet saarnata hyvää uutista laajalti, kuten Jeesus oli käskenyt (Matteus 28:19, 20). He saattoivat täysin hyvällä omallatunnolla maksaa roomalaisten määräämät verot, vaikka osa tuosta rahasta käytettiinkin sellaisiin tarkoituksiin, joita Jumala ei hyväksynyt (Roomalaisille 13:5–7).

 7, 8. a) Mitä havaitsemme lukemalla huolellisesti Roomalaiskirjeen 13:1–7:n, ja mitä tekstiyhteys osoittaa? b) Missä olosuhteissa Rooman vallanpitäjät eivät toimineet ”Jumalan palvelijana”, ja miten varhaiskristityt suhtautuivat tällaiseen tilanteeseen?

⁷ Lukemalla huolellisesti Roomalaiskirjeen 13. luvun seitsemän ensimmäistä jaetta havaitsemme, että poliittiset ”esivallat” olivat ”Jumalan palvelija”, jonka oli määrä kiittää hyvää tekeviä ja rangaista pahaa harjoittavia. Tekstiyhteys osoittaa, etteivät esivallat vaan Jumala ratkaisee, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Siksi jos Rooman keisari tai kuka tahansa muu poliittinen vallanpitäjä vaati tekemään sellaista, minkä Jumala kielsi, tai toisaalta kielsi tekemästä sellaista, mitä Jumala vaati, hän ei toiminut enää Jumalan palvelijana. Jeesus sanoi: ”Maksakaa – – takaisin keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan.” (Matteus 22:21.) Jos Rooman valtio vaati sellaista, mikä kuului Jumalalle, esimerkiksi antamaan palvontansa tai henkensä, tosi kristityt noudattivat apostolien neuvoa: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.” (Apostolien teot 5:29.)

⁸ Se että varhaiskristityt kieltäytyivät harjoittamasta keisarinpalvontaa ja epäjumalanpalvelusta, jättämästä kristillisiä kokouksiaan ja lopettamasta hyvän uutisen saarnaamista, aiheutti vainoa. Yleisesti uskotaan, että apostoli Paavali teloitettiin keisari Neron määräyksestä. Jotkut muutkin keisarit, varsinkin Domitianus, Marcus Aurelius, Septimius Severus, Decius ja Diocletianus, vainosivat varhaiskristittyjä. Kun nämä keisarit ja heidän alaisuudessaan toimivat vallanpitäjät vainosivat kristittyjä, he eivät varmastikaan toimineet ”Jumalan palvelijana”.

 9. a) Mikä pitää edelleen paikkansa poliittisista esivalloista, ja keneltä poliittinen peto saa voiman ja vallan? b) Mitä voidaan johdonmukaisesti sanoa kristittyjen alistumisesta esivaltojen alaisuuteen?

⁹ Kaikki tämä valaisee sitä, että vaikka poliittiset esivallat palvelevat joissakin suhteissa ”Jumalan järjestelynä” ylläpitääkseen järjestystä yhteiskunnassa, ne pysyvät osana sitä maailmallista asiainjärjestelmää, jonka jumala on Saatana (1. Johanneksen kirje 5:19). Ne kuuluvat siihen maailmanlaajuiseen poliittiseen järjestöön, jonka vertauskuva on Ilmestyksen 13:1, 2:n ”peto”. Tuo peto saa voimansa ja valtansa ”suurelta lohikäärmeeltä”, Saatana Panettelijalta (Ilmestys 12:9). On siksi johdonmukaista, että kristittyjen alistuminen sellaisten valtojen alaisuuteen on suhteellista, ei ehdotonta (vrt. Daniel 3:16–18).

Asianmukainen kunnioitus valtaa kohtaan

10, 11. a) Miten Paavali osoitti, että meidän pitäisi suhtautua kunnioittavasti vallassa oleviin? b) Missä tilanteessa ja miksi voidaan esittää rukouksia ”kuningasten ja kaikkien niiden puolesta, jotka ovat korkeassa asemassa”?

¹⁰ Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että kristittyjen pitäisi omaksua röyhkeä, uhmakas asenne poliittisia esivaltoja kohtaan. On kyllä totta, että monet näistä miehistä eivät erityisemmin ansaitse kunnioitusta yksityiselämänsä tai edes julkisenkaan elämänsä perusteella. Apostolit osoittivat kuitenkin esimerkillään ja neuvoillaan, että vallassaolijoita pitäisi kohdella kunnioittavasti. Ollessaan sukurutsaisen kuninkaan Herodes Agrippa II:n edessä Paavali puhui hänelle asianmukaista kunnioitusta osoittaen. (Apostolien teot 26:2, 3, 25.)

¹¹ Paavali jopa sanoi, että on sopivaa mainita maailmallisia vallanpitäjiä rukouksissamme, erityisesti kun heitä pyydetään tekemään elämäämme ja kristillisiin toimiimme vaikuttavia ratkaisuja. Hän kirjoitti: ”Kehotan sen tähden ennen kaikkea, että nöyriä pyyntöjä, rukouksia, esirukouksia ja kiitoksen ilmauksia esitetään kaikenlaisten ihmisten puolesta, kuningasten ja kaikkien niiden puolesta, jotka ovat korkeassa asemassa, jotta saisimme edelleenkin viettää rauhallista ja hiljaista elämää täydessä jumalisessa antaumuksessa ja vakavuudessa. Tämä on hyvää ja otollista Pelastajamme, Jumalan, silmissä, jonka tahto on, että kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden täsmälliseen tuntemukseen.” (1. Timoteukselle 2:1–4.) Kunnioittava asenteemme sellaisia vallanpitäjiä kohtaan voi johtaa siihen, että he antavat meidän jatkaa vapaammin työtämme yrittää pelastaa ”kaikenlaisia ihmisiä”.

12, 13. a) Mitä tasapainoisia neuvoja vallasta Pietari esitti? b) Miten voimme tehdä tehottomaksi niiden ”mielettömien ihmisten tietämättömän puheen”, jotka lietsovat ennakkoluuloisuutta Jehovan todistajia vastaan?

¹² Apostoli Pietari kirjoitti: ”Alistukaa Herran takia kaiken ihmisten luoman alaisuuteen: niin hyvin kuninkaan, joka on ylempi, kuin maaherrojen, jotka hän on lähettänyt määräämään rangaistuksen pahantekijöille, mutta kiittämään hyväntekijöitä. Sillä sellainen on Jumalan tahto, että te hyvää tekemällä vaientaisitte mielettömien ihmisten tietämättömän puheen. Olkaa kuin vapaat säilyttäen kuitenkin vapautenne, ei pahuuden verhona, vaan kuin Jumalan orjat. Kunnioittakaa kaikenlaisia ihmisiä, rakastakaa koko veljesseuraa, pelätkää Jumalaa, kunnioittakaa kuningasta.” (1. Pietarin kirje 2:13–17.) Todella tasapainoisia neuvoja! Jumalan orjina olemme Jumalalle velkaa ehdottoman alamaisuutemme, ja osoitamme suhteellista ja kunnioittavaa alamaisuutta poliittisille vallanpitäjille, jotka on lähetetty rankaisemaan pahantekijöitä.

¹³ On käynyt ilmi, että monilla maallisilla vallanpitäjillä on Jehovan todistajista mitä kummallisimpia vääriä käsityksiä. Tämä johtuu yleensä siitä, että Jumalan kansan ilkeämieliset viholliset ovat antaneet heille vääriä tietoja. Tai he ovat ehkä saaneet kaikki meitä koskevat tietonsa joukkoviestimistä, joiden selostukset eivät ole aina puolueettomia. Joskus voimme murtaa näitä ennakkoluuloja kunnioittavalla asenteellamme ja antamalla, mikäli mahdollista, vallanpitäjille paikkansapitävän kuvan Jehovan todistajien työstä ja uskonkäsityksistä. Kirjasesta Jehovan todistajat tällä vuosisadalla voivat kiireiset viranomaiset lukea ytimekkään selonteon. Yksityiskohtaisempien tietojen saamiseksi heille voidaan toimittaa kirja Jehovan todistajat – Jumalan valtakunnan julistajia, erinomainen väline, joka ansaitsee sijansa yleisten paikallisten ja kansallisten kirjastojen kirjahyllyillä.

Valta kristillisissä kodeissa

14, 15. a) Mihin valta kristityssä huonekunnassa perustuu? b) Miten kristittyjen vaimojen pitäisi suhtautua aviomieheensä ja miksi?

¹⁴ On sanomattakin selvää, että jos Jumala vaatii kristittyjä osoittamaan asianmukaista kunnioitusta maailmallisia vallanpitäjiä kohtaan, kristittyjen pitäisi samoin kunnioittaa sitä valtarakennelmaa, jonka Jumala on asettanut kristittyjä huonekuntia varten. Apostoli Paavali esitti lyhyesti pääpiirteissään johtoasemaa koskevan periaatteen, joka vallitsee Jehovan kansan keskuudessa. Hän kirjoitti: ”Tahdon teidän tietävän, että Kristus on jokaisen miehen pää, mutta mies on naisen pää, kun taas Jumala on Kristuksen pää.” (1. Korinttolaisille 11:3.) Tämä on teokratian eli Jumalan vallan periaate. Mitä siihen sisältyy?

¹⁵ Teokratian kunnioitus alkaa kotoa. Kristitty vaimo, joka ei osoita asianmukaista kunnioitusta aviomiehensä valtaa kohtaan – onpa mies hänen tavallaan uskova tai ei – ei ole teokraattinen. Paavali neuvoi kristittyjä: ”Olkaa alamaiset toinen toisellenne Kristuksen pelossa. Olkoot vaimot alamaiset miehelleen niin kuin Herralle, koska mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristuskin on seurakunnan pää, hän, tämän ruumiin pelastaja. Mutta niin kuin seurakunta on alamainen Kristukselle, niin olkoot vaimotkin miehelleen kaikessa alamaiset.” (Efesolaisille 5:21–24.) Samoin kuin kristittyjen miesten täytyy alistua Kristuksen johdon alaisuuteen, kristittyjen naisten pitäisi tunnustaa, että heidän on viisasta alistua aviomiehensä Jumalalta saaman vallan alaisuuteen. Tämä tuottaa heille syvää sisäistä tyydytystä ja – mikä vielä tärkeämpää – Jehovan siunauksen.

16, 17. a) Miten kristityissä kodeissa kasvatetut lapset voivat erottautua monista nykyajan nuorista, ja miten heitä kannustetaan? b) Miten Jeesus oli erinomainen esimerkki nykyajan nuorille, ja mitä heitä kannustetaan tekemään?

¹⁶ Teokraattiset lapset osoittavat mielellään asianmukaista kunnioitusta vanhempiaan kohtaan. Viimeisten päivien nuorten sukupolvesta ennustettiin, että he olisivat ”vanhemmilleen tottelemattomia” (2. Timoteukselle 3:1, 2). Mutta kristityille lapsille sanotaan Jumalan henkeytetyssä sanassa: ”Te lapset, olkaa tottelevaisia vanhemmillenne kaikessa, sillä se on hyvin mieluista Herrassa.” (Kolossalaisille 3:20.) Vanhempien vallan kunnioittaminen miellyttää Jehovaa ja tuo hänen siunauksensa.

¹⁷ Tätä valaisee Jeesuksen esimerkki. Luukas kertoo: ”Hän meni alas heidän [vanhempiensa] kanssaan ja tuli Nasaretiin, ja hän pysyi heille alamaisena. – – Ja Jeesus edistyi yhä viisaudessa ja ruumiillisessa kasvussa ja suosiossa Jumalan ja ihmisten edessä.” (Luukas 2:51, 52.) Jeesus oli siihen aikaan 12-vuotias, ja tässä käytetty kreikkalainen verbimuoto korostaa sitä, että hän ”pysyi alamaisena” vanhemmilleen. Hänen alistuvaisuutensa ei siis päättynyt hänen saavuttaessaan teini-iän. Jos te nuoret haluatte edistyä hengellisyydessä ja suosiossa Jehovan ja jumalisten ihmisten edessä, niin osoitatte kunnioitusta valtaa kohtaan kotinne sisä- ja ulkopuolella.

Valta seurakunnassa

18. Kuka on kristillisen seurakunnan Pää, ja keille hän on delegoinut valtaa?

¹⁸ Käsitellessään järjestyksen tarpeellisuutta kristillisessä seurakunnassa Paavali kirjoitti: ”Ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala. – – kaikki tapahtukoon säädyllisesti ja järjestelyn mukaan [tai ”järjestyksen mukaan”, engl. viitelaitoksen alaviite].” (1. Korinttolaisille 14:33, 40.) Jotta kaikki tapahtuisi järjestyksellisesti, Kristus, kristillisen seurakunnan Pää, on delegoinut valtaa uskollisille miehille. Raamatussa kerrotaan: ”Hän antoi jotkut apostoleiksi, jotkut profeetoiksi, jotkut evankelistoiksi, jotkut paimeniksi ja opettajiksi, pitäen silmällä pyhien palauttamista kohdalleen, palvelustyöhön – – Mutta kasvakaamme totuutta puhuen rakkauden välityksellä kaikessa häneen, joka on pää, Kristus.” (Efesolaisille 4:11, 12, 15.)

19. a) Kenet Kristus on asettanut huolehtimaan kaikesta hänen maan päällä olevasta omaisuudestaan, ja keille hän on suonut erityisvaltaa? b) Miten valtaa delegoidaan kristillisessä seurakunnassa, ja mitä tämä vaatii meiltä?

¹⁹ Kristus on tänä lopun aikana asettanut kollektiivisen ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” huolehtimaan hänen ”kaikesta omaisuudestaan” eli maan päällä olevista Valtakunnan eduista (Matteus 24:45–47). Tätä orjaa edustaa nykyään samoin kuin ensimmäisellä vuosisadallakin sellaisten voideltujen kristittyjen miesten hallintoelin, joille Kristus on antanut vallan tehdä ratkaisuja ja nimittää muita valvojia (Apostolien teot 6:2, 3; 15:2). Hallintoelin delegoi vuorostaan valtaa haaratoimistokomiteoille, piiri- ja kierrosvalvojille sekä vanhimmille, jotka palvelevat Jehovan todistajien eri puolilla maailmaa toimivissa yli 73 000 seurakunnassa. Kaikki nämä antaumukselliset kristityt miehet ansaitsevat tukemme ja kunnioituksemme (1. Timoteukselle 5:17).

20. Mikä esimerkki osoittaa, että Jehova on tyytymätön niihin, jotka suhtautuvat epäkunnioittavasti vallassa oleviin kristittyihin tovereihinsa?

²⁰ Sitä kunnioitusta, jota olemme velvollisia osoittamaan kristillisessä seurakunnassa valtaa pitäville, voitaisiin verrata kiinnostavasti siihen alistuvaisuuteen, jota olemme velvollisia osoittamaan maallisia vallanpitäjiä kohtaan. Kun joku rikkoo sellaista ihmisten lakia vastaan, jonka Jumala hyväksyy, ”hallitsevien” toimeenpanema rangaistus on todellisuudessa epäsuora Jumalan vihan ilmaus ”sille, joka harjoittaa pahaa” (Roomalaisille 13:3, 4). Jos Jehova on vihainen, kun joku rikkoo ihmisten lakeja vastaan eikä kunnioita maailmallisia vallanpitäjiä asianmukaisella tavalla, niin miten paljon tyytymättömämpi hänen täytyykään olla, jos joku vihkiytynyt kristitty pitää pilkkanaan Raamatun periaatteita ja osoittaa epäkunnioitusta sellaisia kristittyjä tovereitaan kohtaan, joille on annettu valtaa!

21. Mitä raamatullisia neuvoja noudatamme mielellämme, ja mitä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa?

²¹ Sen sijaan että saattaisimme itsemme Jumalan tyytymättömyyden kohteiksi omaksumalla kapinallisen tai riippumattoman asenteen, noudatamme neuvoja, jotka Paavali antoi Filippin kristityille: ”Siis, rakkaani, sillä tavalla kuin olette aina totelleet, ei ainoastaan minun läsnä ollessani, vaan nyt paljon auliimmin minun poissa ollessani, työskennelkää jatkuvasti omaksi pelastukseksenne peläten ja vavisten, sillä Jumala on se, joka mielisuosionsa tähden vaikuttaa teissä sekä tahtomisen että toimimisen. Tehkää jatkuvasti kaikki nurisematta ja väittelyittä, jotta teistä tulisi moitteettomia ja viattomia, virheettömiä Jumalan lapsia nurjan ja kieroutuneen sukupolven keskuudessa, jonka joukossa te loistatte valaisijoina maailmassa.” (Filippiläisille 2:12–15.) Toisin kuin nykyinen nurja ja kieroutunut sukupolvi, joka on aiheuttanut itselleen auktoriteettikriisin, Jehovan kansaan kuuluvat alistuvat halukkaasti valtaan. Siten he saavat itselleen paljon hyötyä, kuten seuraavassa kirjoituksessa osoitetaan.

[Alaviitteet]

Kertaukseksi

◻ Kenellä on ylin valta, ja miksi hänellä on oikeus valtaan?

◻ Missä mielessä esivallat ”ovat suhteellisissa asemissaan Jumalan asettamina”?

◻ Milloin esivallat lakkaavat olemasta ”Jumalan palvelija”?

◻ Mikä valtarakennelma on kristityissä perheissä?

◻ Miten valtaa delegoidaan kristillisessä seurakunnassa?

[Kuvat s. 18]

Jeesus sanoi: ”Maksakaa takaisin keisarille, mikä on keisarin”