MARIA

(hepr. nimestä Mirjam, joka merkitsee mahd. ’kapinallista’).

Raamatussa mainitaan kuusi Maria-nimistä naista.

1. Maria, Jeesuksen äiti. Hän oli Heelin tytär, vaikka Luukkaan esittämä sukuluettelo sanookin, että Marian aviomies Joosef oli Heelin poika. M’Clintockin ja Strongin Cyclopædia (1881, III osa, s. 774) kertoo: ”On varsin tunnettua, että kun juutalaiset laativat sukutaulujaan, he ottivat huomioon yksinomaan miespuoliset jäsenet, joten kun kyseessä oli tyttärenpojan isoisä, he jättivät itse tyttären nimen pois ja pitivät tuon tyttären miestä [tyttärenpojan] äidinpuoleisen isoisän poikana (4Mo 26:33; 27:4–7).” Epäilemättä juuri tästä syystä historioitsija Luukas sanoo Joosefin olleen Heelin poika (Lu 3:23).

Maria oli Juudan heimoa ja Daavidin jälkeläinen. Siitä syystä hänen pojastaan Jeesuksesta voitiin sanoa, että hän ”polveutui Daavidin siemenestä lihan mukaan”. (Ro 1:3.) Kasvatusisänsä Joosefin, Daavidin jälkeläisen, kautta Jeesuksella oli laillinen oikeus Daavidin valtaistuimeen, ja äitinsä kautta hän oli Daavidin ”jälkeläinen” ja ”juuri” sekä ”Daavidin siementä”, joten hänellä oli luonnollinen, perinnöllinen oikeus ”isänsä Daavidin valtaistuimeen” (Mt 1:1–16; Lu 1:32; Ap 13:22, 23; 2Ti 2:8; Il 5:5; 22:16).

Jos perimätieto on oikeassa, Heelin vaimo, Marian äiti, oli Anna, jonka sisarella oli tytär nimeltä Elisabet, Johannes Kastajan äiti. Tämän perimätiedon mukaan Elisabet olisi ollut Marian serkku. Raamattu itse sanoo, että Maria oli sukua Elisabetille, joka oli ”Aaronin tyttäriä” Leevin heimosta (Lu 1:5, 36). Jotkut arvelevat, että Salome, Sebedeuksen vaimo, jonka kaksi poikaa, Jaakob ja Johannes, kuuluivat Jeesuksen apostoleihin, oli Marian sisar (Mt 27:55, 56; Mr 15:40; 16:1; Joh 19:25).

Enkelin vierailu. Vuoden 2 eaa. alkuvaiheilla Jumala lähetti enkeli Gabrielin neitsyt Marian luo Nasaretin kaupunkiin. Enkelin sangen epätavallinen tervehdys kuului: ”Päivää, suuresti suosittu, Jehova on sinun kanssasi.” Kun enkeli kertoi Marialle, että hänessä tapahtuisi sikiäminen ja hän synnyttäisi pojan, jolle annettaisiin nimi Jeesus, Maria, joka oli silloin vasta kihloissa Joosefin kanssa, kysyi: ”Kuinka tämä tapahtuu, kun minulla ei ole suhdetta mieheen?” ”Pyhää henkeä tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima peittää sinut varjoonsa. Siksi myös sitä, mikä syntyy, kutsutaan pyhäksi, Jumalan Pojaksi”, selitti enkeli. Riemuissaan tästä odotteesta mutta kuitenkin asiaankuuluvan vaatimattomasti ja nöyrästi Maria vastasi: ”Katso: Jehovan orjatar! Tapahtukoon minulle julistuksesi mukaan.” (Lu 1:26–38.)

Marian uskoa tähän merkitykselliseen kokemukseen oli syytä vahvistaa, joten hänelle kerrottiin, että hänen sukulaisensa Elisabet oli vanhalla iällään raskaana jo kuudennella kuukaudella, koska Jehovan ihmeitä tekevä voima oli poistanut hänen hedelmättömyytensä. Maria lähti käymään Elisabetin luona, ja kun hän saapui tämän kotiin, lapsi Elisabetin kohdussa hypähti ilosta, jolloin Elisabet onnitteli Mariaa sanoen: ”Siunattu olet sinä naisten joukossa, ja siunattu on sinun kohtusi hedelmä!” (Lu 1:36, 37, 39–45.) Sen jälkeen Maria puhkesi henkeytetyin sanoin ylistämään Jehovaa hänen hyvyydestään (Lu 1:46–55).

Viivyttyään noin kolme kuukautta Elisabetin luona Juudean vuorimaassa Maria palasi Nasaretiin (Lu 1:56). Kun Joosef sai tietää, että Maria oli raskaana (todennäköisesti siten että Maria kertoi sen hänelle), hän aikoi salaa erota Mariasta, sen sijaan että olisi saattanut hänet julkisesti häpeään. (Kihloissa oleviin suhtauduttiin kuin naimisissa oleviin, ja kihlauksen purkamiseksi tarvittiin ero.) Mutta Jehovan enkeli näyttäytyi Joosefille ja paljasti hänelle, että se, mikä Mariassa oli siinnyt, oli pyhästä hengestä. Joosef mukautui silloin Jumalan neuvoihin ja otti Marian vaimokseen, ”mutta hän ei ollut sukupuolisuhteissa hänen kanssaan, ennen kuin tämä synnytti pojan; ja Joosef antoi hänelle nimen Jeesus”. (Mt 1:18–25.)

Synnyttää Jeesuksen Betlehemissä. Tapahtumien edetessä kävi ilmi, että keisari Augustuksen säädös, jonka mukaan kaikkien oli mentävä henkikirjoitettavaksi synnyinkaupunkiinsa, osoittautui ajoitukseltaan johdatukseksi, sillä Jeesuksen synnyinpaikkaa koskevan profetian oli täytyttävä (Mi 5:2). Joosef otti siis mukaansa Marian, joka ”odotti parhaillaan lasta”, yli 110 km:n pituiselle rasittavalle matkalle heidän kotoaan pohjoisessa sijaitsevasta Nasaretista etelään Betlehemiin. Koska heille ei ollut sijaa majapaikassa, lapsi syntyi erittäin vaatimattomissa oloissa, ja vastasyntynyt pienokainen pantiin seimeen. Tämä tapahtui luultavasti vuoden 2 eaa. lokakuun 1. päivän vaiheilla. (Lu 2:1–7; ks. kuvat, 2. osa, s. 537; JEESUS KRISTUS.)

Kun paimenet kuulivat enkelin sanovan: ”Teille on syntynyt tänään Daavidin kaupungissa Pelastaja, joka on Kristus, Herra”, he kiiruhtivat Betlehemiin, josta he löysivät tunnusmerkin: Marian pienokaisen, ’joka oli kapaloitu ja makasi seimessä’. He kertoivat onnelliselle perheelle, mitä suuri enkelikuoro oli laulanut: ”Kunnia ylimmissä korkeuksissa Jumalalle, ja maan päällä rauha hyvän tahdon ihmisten keskuudessa.” Niin Maria ”alkoi säilyttää kaikkia näitä sanoja ja teki päätelmiä sydämessään”. (Lu 2:8–20.)

Kahdeksantena päivänä Maria kuuliaisena Jehovan laille ympärileikkautti poikansa. 40. päivän jälkeen hän ja hänen aviomiehensä veivät lapsen Jerusalemin temppeliin esittääkseen säädetyn uhrin. Lain vaatima teurasuhri oli nuori pässi ja kyyhkysenpoika tai turturikyyhky. Jos perheellä ei ollut varaa lampaaseen, oli uhrattava kaksi turturikyyhkyä tai kaksi kyyhkysenpoikaa. Joosef oli ilmeisesti vähävarainen mies, sillä Maria uhrasi joko ”parin turturikyyhkyjä tai kaksi kyyhkysenpoikaa”. (Lu 2:21–24; 3Mo 12:1–4, 6, 8.) Nähtyään lapsen Simeon, joka oli vanhurskas mies, ylisti Jehovaa siitä, että tämä oli sallinut hänen vanhalla iällään ennen kuolemaansa nähdä Pelastajan. Kääntyen Marian puoleen hän sanoi: ”Niin, sinun oman sielusi läpi tulee käymään pitkä miekka.” Tällä hän ei tarkoittanut sitä, että Maria lävistettäisiin kirjaimellisella miekalla, vaan hän viittasi siihen tuskaan ja kärsimykseen, jota Maria kokisi, kun hänen poikansa ennustuksen mukaisesti kuolisi kidutuspaalussa. (Lu 2:25–35.)

Palaa Nasaretiin. Jonkin aikaa myöhemmin enkeli varoitti Joosefia Herodes Suuren suunnitelmasta surmata lapsukainen ja neuvoi häntä pakenemaan Jeesuksen kanssa Egyptiin (Mt 2:1–18). Herodeksen kuoleman jälkeen perhe palasi ja asettui asumaan Nasaretiin, jossa Maria seuraavina vuosina synnytti muita lapsia, ainakin neljä poikaa sekä tyttäriä (Mt 2:19–23; 13:55, 56; Mr 6:3).

Vaikka Laki ei vaatinutkaan naisia olemaan läsnä vuotuisessa pesah-juhlassa, Marialla oli tapana lähteä joka vuosi Joosefin mukaan tälle noin 150 km:n matkalle Jerusalemiin (2Mo 23:17; 34:23). Yhdellä tällaisella matkalla noin vuonna 12, kun perhe oli jo kokonaisen päivän ajan ollut palaamassa Jerusalemista kotiaan kohti, he huomasivat, ettei Jeesus-poika ollut mukana. Vanhemmat palasivat heti Jerusalemiin etsimään häntä. Kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet temppelistä, jossa hän kuunteli opettajia ja kyseli heiltä. Maria huudahti: ”Lapsi, minkä tähden sinä kohtelit meitä tällä tavoin? Isäsi ja minä olemme tässä tuskaisina etsiskelleet sinua.” Jeesus vastasi: ”Miksi teidän oli lähdettävä minua etsimään? Ettekö tienneet, että minun täytyy olla Isäni huoneessa?” Oli tietenkin johdonmukaista, että Jumalan Poika löytyi temppelistä, jossa hän saattoi saada raamatullista opetusta. Maria ”säilytti huolellisesti kaikkia näitä sanoja sydämessään”. (Lu 2:41–51.)

Tämä 12-vuotias Jeesus-poika ilmaisi ikäisekseen häikäisevää oppimis- ja käsityskykyä. ”Kaikki, jotka kuuntelivat häntä, hämmästelivät hänen ymmärrystään ja vastauksiaan.” (Lu 2:47.) Jeesuksen raamatuntuntemus ja se, miten hyvin hän ymmärsi Raamattua, olivat osoitus hänen vanhempiensa antamasta erinomaisesta valmennuksesta. Marian samoin kuin Joosefinkin on täytynyt hyvin ahkerasti opettaa ja valmentaa lastaan, kasvattaa häntä ”Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa” ja kehittää hänessä arvostusta sellaista tapaa kohtaan, että hän oli joka sapatti synagogassa. (Lu 4:16; Ef 6:4.)

Jeesuksen kunnioittama ja rakastama. Kasteensa jälkeen Jeesus ei osoittanut erikoissuosiota Mariaa kohtaan; hän ei kutsunut häntä ”äidiksi”, vaan pelkästään ”naiseksi” (Joh 2:4; 19:26). Tämä ei missään tapauksessa ilmaissut kunnioituksen puutetta, jollaiselta se voisi nykyään suomen kielessä kuulostaa. Maria oli Jeesuksen äiti lihan mukaan, mutta sen jälkeen, kun Jeesus kasteensa yhteydessä oli siitetty pyhällä hengellä, hän oli ensisijaisesti Jumalan Poika, ja hänen ’äitinsä’ oli ”ylhäällä oleva Jerusalem” (Ga 4:26). Jeesus korosti tätä seikkaa, kun Maria ja hänen muut lapsensa keskeyttivät eräässä tilaisuudessa Jeesuksen opetuksen pyytämällä häntä tulemaan ulos heidän luokseen. Jeesus teki selväksi, että todellisuudessa hänen äitinsä ja lähisukulaisensa olivat hänen hengellisen perheensä jäsenet, että hengelliset asiat ovat etusijalla lihallisiin verrattuna. (Mt 12:46–50; Mr 3:31–35; Lu 8:19–21.)

Kun viini loppui eräissä Galilean Kaanassa vietetyissä häissä ja Maria sanoi Jeesukselle: ”Heillä ei ole viiniä”, Jeesus vastasi: ”Mitä tekemistä minulla on sinun kanssasi, nainen? Minun hetkeni ei ole vielä tullut.” (Joh 2:1–4.) Jeesus käytti tässä muinaista kysymysmuotoa, joka esiintyy useita kertoja Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa (Jos 22:24; Tu 11:12; 2Sa 16:10; 19:22; 1Ku 17:18; 2Ku 3:13; 2Ai 35:21; Ho 14:8) ja kuusi kertaa Kreikkalaisissa kirjoituksissa (Mt 8:29; Mr 1:24; 5:7; Lu 4:34; 8:28; Joh 2:4). Kirjaimellisesti käännettynä kysymys kuuluu: ”Mitä minulle ja sinulle?”, mikä merkitsee: ”Mitä yhteistä on minulla ja sinulla?” eli ”Mitä tekemistä minulla on sinun kanssasi?” Kaikissa tapauksissa, joissa tätä kysymystä käytetään, se on vastalause asialle, jota ehdotetaan tai odotetaan. Jeesus puki sen vuoksi lempeän nuhteensa tähän sanamuotoon ja osoitti äidilleen, että hän ei saanut ohjeitaan tältä vaan hänet lähettäneeltä Korkeimmalta Valtiaalta (1Ko 11:3). Maria oli luonteeltaan herkkätunteinen ja nöyrä, ja siksi hän oivalsi nopeasti asian ytimen ja otti oikaisun vastaan. Hän vetäytyi syrjään, antoi Jeesuksen ottaa johdon ja sanoi palvelijoille: ”Mitä hän teille sanookin, se tehkää.” (Joh 2:5.)

Maria seisoi kidutuspaalun ääressä, kun Jeesus naulittiin siihen. Hänelle Jeesus oli enemmän kuin vain rakas poika, hän oli Messias, hänen Herransa ja Pelastajansa, Jumalan Poika. Maria oli tuolloin ilmeisesti leski. Siitä syystä Jeesus täytti vastuunsa Joosefin huonekunnan esikoisena pyytämällä apostoli Johannesta, joka todennäköisesti oli hänen serkkunsa, ottamaan Marian kotiinsa ja pitämään hänestä huolta kuin omasta äidistään (Joh 19:26, 27). Miksi Jeesus ei luovuttanut häntä jonkun oman velipuolensa huostaan? Yhdenkään heistä ei kerrota olleen läsnä. Sitä paitsi he eivät olleet vielä uskovia, ja Jeesus katsoi hengellisen suhteen lihallista tärkeämmäksi (Joh 7:5; Mt 12:46–50).

Uskollinen opetuslapsi. Raamatun viimeinen Mariaa koskeva maininta osoittaa hänen olleen uskon ja antaumuksen nainen, joka pysyi yhä läheisesti toisten uskollisten yhteydessä Jeesuksen taivaaseennousemisen jälkeenkin. Yksitoista apostolia, Maria sekä muutamat muut kokoontuivat eräässä ylähuoneessa, ja he ”kaikki pysyivät hellittämättä yksimielisesti rukouksessa” (Ap 1:13, 14).

2. Maria, Martan ja Lasaruksen sisar. Nämä kolme olivat Jeesuksen ystäviä, joita kohtaan hän tunsi erityistä kiintymystä, ja hän vieraili heidän kotonaan Betaniassa, joka sijaitsi noin kolmen kilometrin päässä Jerusalemin temppelivuoresta Öljyvuoren itärinteellä (Joh 11:18). Kerran kun Jeesus vieraili heidän luonaan kolmannen palvelusvuotensa aikana Martta, joka oli päättänyt olla hyvä emäntä, oli liiankin huolissaan Jeesuksen aineellisesta mukavuudesta. Maria puolestaan osoitti toisenlaista vieraanvaraisuutta. Hän ”istui Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen sanaansa”. Martan valittaessa sitä, ettei hänen sisarensa auttanut häntä, Jeesus kiitti Mariaa sanoen: ”Maria puolestaan on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.” (Lu 10:38–42.)

Näkee Lasaruksen kuolleista herättämisen. Muutamien kuukausien kuluttua edellä mainitusta vierailusta Lasarus tuli kuolemansairaaksi. Maria ja Martta lähettivät siksi sanan Jeesukselle, joka oli luultavasti Pereassa, jossakin Jordanin itäpuolella. Jeesuksen saapuessa Lasarus oli kuitenkin ollut kuolleena jo neljä päivää. Saatuaan tiedon Jeesuksen tulosta Martta riensi tervehtimään häntä, mutta Maria ”jäi istumaan kotiin”. Vasta sitten kun Martta palasi kylän laitamilta ja kuiskasi surun murtamalle sisarelleen: ”Opettaja on täällä ja kutsuu sinua”, Maria kiirehti häntä vastaan. Hän nyyhkytti Jeesuksen jalkojen juuressa: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.” Hän käytti täsmälleen samoja sanoja kuin sisarensa Martta, joka ensiksi meni Jeesusta vastaan. Nähdessään Marian ja hänen kanssaan olevien juutalaisten kyynelehtivän Jeesuskin liikuttui huokaamaan ja itkemään. Kun Jeesus oli suorittanut tavattoman ihmetekonsa, herättänyt Lasaruksen kuolleista, ”monet juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luo [lohduttamaan häntä] – – uskoivat sen tähden häneen [Jeesukseen]”. (Joh 11:1–45.)

Voitelee Jeesuksen öljyllä. Viisi päivää ennen Jeesuksen viimeistä pesahia hän ja hänen opetuslapsensa olivat jälleen vieraisilla Betaniassa, tällä kertaa spitaalisen Simonin kodissa, jossa myös Maria ja hänen perheensä olivat. Martta palveli illallisella; Maria kiinnitti jälleen huomionsa Jumalan Poikaan. Jeesuksen ollessa pitkällään pöydän ääressä Maria ”otti kolmanneskilon hyvänhajuista öljyä, aitoa nardusta, hyvin kallisarvoista” (määrä vastasi arvoltaan vuoden palkkaa) ja vuodatti sen hänen päähänsä ja jalkoihinsa. Tätä tekoa, joka oli suoritettu rakkaudesta ja kunnioituksesta Jeesusta kohtaan, ei sillä hetkellä yleensä arvostettu, mutta todellisuudessa sillä valmisteltiin Jeesuksen kuolemaa ja hautaamista, jotka olivat hyvin lähellä. Kuten aikaisemminkin, toiset arvostelivat Marian rakkaudenilmausta, ja kuten ennenkin, Jeesus puolusti ja arvosti suuresti hänen rakkauttaan ja antaumustaan. Hän sanoi: ”Missä tätä hyvää uutista saarnataankin kaikessa maailmassa, myös se, mitä tämä nainen teki, on kerrottava hänen muistokseen.” (Mt 26:6–13; Mr 14:3–9; Joh 12:1–8.)

Edellä esitettyä Matteuksen, Markuksen ja Johanneksen kertomaa tapausta, jossa Maria voiteli Jeesuksen, ei tule sekoittaa siihen voiteluun, joka mainitaan Luukkaan 7:36–50:ssä. Näissä kahdessa tapauksessa on joitakin samankaltaisuuksia mutta myös eroja. Aikaisempi, Luukkaan kertoma tapaus sattui pohjoisessa Galilean alueella, myöhempi etelässä Juudean Betaniassa. Aikaisempi tapahtui erään fariseuksen, myöhempi spitaalisen Simonin kodissa. Aiemman voitelun suoritti nimeltä mainitsematon nainen, joka yleisesti tiedettiin ”syntiseksi”, luultavasti portoksi, myöhemmän suoritti Martan sisar Maria. Näiden kahden tapahtuman välinen aikaero oli lisäksi toista vuotta.

Jotkut kriitikot väittävät, että Johanneksen kertomus on ristiriidassa Matteuksen ja Markuksen kanssa, sillä hän sanoo, että öljy vuodatettiin Jeesuksen jaloille eikä hänen päähänsä (Mt 26:7; Mr 14:3; Joh 12:3). Albert Barnes sanoo Matteuksen 26:7:ään antamassaan selityksessä: ”Mitään ristiriitaa ei kuitenkaan ole. Hän todennäköisesti vuodatti sen sekä hänen päähänsä että hänen jaloilleen. Koska Matteus ja Markus olivat kirjoittaneet aikaisemmin, Johannes, joka kirjoitti evankeliuminsa osaksi merkitäkseen muistiin tapahtumia, jotka he olivat jättäneet pois, kertoo, että öljy vuodatettiin myös Pelastajan jaloille. Öljyn vuodattaminen päähän oli yleistä. Sen jaloille vuodattaminen oli teko, joka ilmaisi huomattavaa nöyryyttä ja kiintymystä Pelastajaan ja ansaitsi sen vuoksi tulla erityisesti muistiin merkityksi.” (Barnes’ Notes on the New Testament, 1974.)

3. Maria Magdaleena. Hänen lisänimensä (merk. ’Magdalasta [Magdalaan kuuluva]’) johtuu todennäköisesti Magdala-nimisestä kaupungista (ks. MAGADAN), joka sijaitsi Galileanmeren länsirannikolla, suunnilleen Kapernaumin ja Tiberiaan puolivälissä. Jeesuksen ei kerrota koskaan käyneen tässä kaupungissa, vaikka hän oli pitkän aikaa sen lähiympäristössä. Ei ole myöskään varmaa, että se oli Marian kotikaupunki tai asuinpaikka. Koska Luukas käyttää hänestä ilmausta ”Maria, Magdaleenaksi kutsuttu”, jotkut arvelevat hänen viittaavan johonkin erityiseen seikkaan (Lu 8:2).

Jeesus ajoi Maria Magdaleenasta ulos seitsemän demonia, mikä antoi hänelle riittävän syyn uskoa Jeesukseen Messiaana ja todistaa tämä uskonsa huomattavilla antaumuksen ja palveluksen teoilla. Hänet mainitaan ensimmäisen kerran Jeesuksen toista saarnaamisvuotta koskevassa kertomuksessa, jolloin hän ja hänen apostolinsa kulkivat ”kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään saarnaten ja julistaen Jumalan valtakunnan hyvää uutista”. Yhdessä Johannan, Herodeksen valtuutetun Kuusaan vaimon, sekä Susannan ja muiden naisten kanssa Maria Magdaleena huolehti jatkuvasti Jeesuksen ja hänen apostoleittensa tarpeista käyttämällä omia varojaan (Lu 8:1–3).

Huomattavin maininta Maria Magdaleenasta liittyy Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Kun Jeesus, Jumalan Karitsa, vietiin teurastettavaksi, hän oli niiden naisten joukossa, ”jotka olivat seuranneet Jeesusta Galileasta palvellakseen häntä” ja olivat ”matkan päästä katselemassa”, kun Jeesus riippui kidutuspaalussa. Hänen seurassaan olivat Jeesuksen äiti Maria, Salome ja myös ”se toinen Maria” (nro 4). (Mt 27:55, 56, 61; Mr 15:40; Joh 19:25.)

Kun Jeesus oli haudattu, Maria Magdaleena ja toiset naiset menivät valmistamaan tuoksuyrttejä ja hyvänhajuista öljyä, ennen kuin sapatti alkoi auringonlaskusta. Sapatin jälkeisenä, viikon ensimmäisenä päivänä aamunkoitteessa Maria ja nuo toiset naiset toivat sitten hyvänhajuisen öljyn haudalle. (Mt 28:1; Mr 15:47; 16:1, 2; Lu 23:55, 56; 24:1.) Kun Maria näki, että hauta oli avoinna ja ilmeisesti tyhjä, hän kiirehti kertomaan hämmästyttävää uutista Pietarille ja Johannekselle, jotka juoksivat haudalle (Joh 20:1–4). Marian ehdittyä takaisin haudalle Pietari ja Johannes olivat jo lähteneet, ja vasta nyt Maria katsoi sisään ja hämmästyi suuresti nähdessään kaksi enkeliä valkoisissa. Sitten hän kääntyi ja näki Jeesuksen seisomassa. Hän luuli häntä puutarhuriksi ja kysyi, missä ruumis oli, jotta hän voisi huolehtia siitä. Kun Jeesus sanoi: ”Maria!” tämä heti tunnisti hänet, syleili häntä impulsiivisesti ja huudahti: ”Rabbuni!” Mutta nyt ei ollut aikaa maallisen kiintymyksen ilmauksille. Jeesus olisi heidän kanssaan vain lyhyen ajan. Marian oli kiirehdittävä kertomaan toisille opetuslapsille hänen ylösnousemuksestaan ja siitä, että Jeesus nousisi, kuten hän sanoi, ”oman Isäni ja teidän Isänne luo ja oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo”. (Joh 20:11–18.)

4. ”Se toinen Maria”. Hän oli Klopaksen (Alfeuksen) (ks. KLOPAS) vaimo ja Jaakob Vähäisen ja Joseksen äiti (Mt 27:56, 61; Joh 19:25). Perimätiedon mukaan – jolla tosin ei ole Raamatun tukea – Klopas ja Jeesuksen kasvatusisä Joosef olivat veljeksiä. Jos tämä pitää paikkansa, niin tämä Maria olisi ollut Jeesuksen sedän vaimo ja hänen poikansa olisivat olleet Jeesuksen serkkuja.

Maria ei ollut pelkästään niiden naisten joukossa, ”jotka olivat seuranneet Jeesusta Galileasta palvellakseen häntä”, vaan hän oli myös näkemässä omin silmin, kun Jeesus pantiin paaluun (Mt 27:55; Mr 15:40, 41). Yhdessä Maria Magdaleenan kanssa hän viipyi Jeesuksen haudan ulkopuolella tuona tuskaisena iltapäivänä 14. nisankuuta (Mt 27:61). Kolmantena päivänä mm. nämä kaksi menivät haudalle mukanaan tuoksuyrttejä ja hyvänhajuista öljyä voidellakseen Jeesuksen ruumiin, ja järkytyksekseen he totesivat haudan olevan avoinna. Enkeli selitti, että Kristus oli noussut kuolleista, ja tämän vuoksi hän käski: ”Menkää nopeasti sanomaan hänen opetuslapsilleen.” (Mt 28:1–7; Mr 16:1–7; Lu 24:1–10.) Kun he olivat matkalla, kuolleista herätetty Jeesus näyttäytyi tälle Marialle ja niille toisille (Mt 28:8, 9).

5. Maria, Johannes Markuksen äiti. Hän oli myös Barnabaan täti. (Ap 12:12; Kol 4:10.) Jerusalemin varhaiskristillinen seurakunta käytti hänen kotiaan kokouspaikkana. Hänen poikansa Markus oli läheisessä yhteydessä apostoli Pietariin, jolla oli ilmeisesti merkittävä osuus Markuksen hengellisessä kasvussa, sillä Pietari käyttää hänestä sanontaa ”poikani Markus” (1Pi 5:13). Vapauduttuaan Herodeksen vankilasta Pietari tuli suoraan Marian kotiin, ”jossa oli useita koolla ja rukoilemassa”. Talon on täytynyt olla melko suuri, ja palvelustytön läsnäolo viittaa siihen, että Maria oli varakas nainen. (Ap 12:12–17.) Koska talosta puhutaan hänen eikä hänen aviomiehensä kotina, hän oli luultavasti leski (Ap 12:12).

6. Roomassa asuva Maria. Paavali lähetti Roomalaiskirjeessään hänelle terveisiä ja kiitti häntä siitä, että hän oli nähnyt ”paljon vaivaa” Rooman seurakunnan hyväksi (Ro 16:6).