Opetusta siitä miten selvittää ongelmia
KOVINKAAN monen ihmisen ei ole tarvinnut ratkaista kaikkia niitä ongelmia, joita oli Jobilla. Lyhyessä ajassa hän koki musertavan menetyksen: hän menetti rikkautensa ja elinkeinonsa, kaikki hänen lapsensa kuolivat traagisesti ja lopuksi hän sai erittäin tuskallisen sairauden. Hänen ystävänsä ja sukulaisensa alkoivat karttaa häntä, ja hänen vaimonsa kehotti häntä ’kiroamaan Jumalan ja kuolemaan’. (Job 2:9; 19:13, 14.)
Job on kuitenkin ainutlaatuinen rohkaisun lähde kaikille sellaisille, jotka joutuvat samanlaisiin koettelemuksiin. Hänen koetuksensa myönteinen lopputulos osoittaa, että kestävyys vastoinkäymisissä ilahduttaa Jehovan sydäntä, kun vaikuttimenamme on oman edun sijasta aito jumalinen antaumus. (Job, 1. ja 2. luku; 42:10–17; Sananlaskut 27:11.)
Tämä Raamatun kertomus sisältää myös arvokasta opetusta siitä, miten selvittää ongelmia. Siinä on vaikuttavia esimerkkejä siitä, miten tulisi – ja miten ei tulisi – neuvoa ihmistä, joka joutuu koettelemukseen. Kamppaillessamme epäsuotuisissa olosuhteissa Jobin oma kokemus voi lisäksi auttaa meitä suhtautumaan tilanteeseen tasapainoisesti.
Opetusta kielteisestä neuvonnasta
Ilmaus ”Jobin lohduttaja” on ruvennut tarkoittamaan ihmistä, joka hieroo suolaa haavaan sen sijaan, että hän osoittaisi myötätuntoa onnettomuuden hetkellä. Mutta huolimatta siitä maineesta, jonka Jobin kolme toveria ovat itselleen ansaitusti hankkineet, meidän ei tule otaksua, että heillä oli kokonaan huono vaikutin. He ovat jossain määrin saattaneet haluta auttaa Jobia erheellisten käsitystensä mukaisesti. Miksi he epäonnistuivat? Miten heistä tuli Saatanan välikappaleita, Saatanan, joka oli päättänyt murtaa Jobin nuhteettomuuden?
He perustivat melkein kaikki neuvonsa väärään olettamukseen: siihen, että vain ne, jotka tekevät syntiä, kohtaavat kärsimyksiä. Ensimmäisessä puheessaan Elifas sanoi: ”Kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon? Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.” (Job 4:7, 8.) Elifas uskoi virheellisesti, etteivät viattomat voi joutua onnettomuuteen. Hän järkeili, että Jobin oli täytynyt tehdä syntiä Jumalaa vastaan, koska hän oli joutunut suuriin vaikeuksiin.a Sekä Bildad että Soofar vaativat Jobia katumaan syntejään (Job 8:5, 6; 11:13–15).
Jobin kolme toveria masensivat häntä vielä lisää tuomalla julki omia mielipiteitään jumalisen viisauden sijasta. Elifas sanoi jopa, ettei Jumala ’luota palvelijoihinsakaan’ ja ettei Jehova todellisuudessa välitä siitä, onko Job vanhurskas vai ei (Job 4:18; 22:2, 3). On vaikea kuvitella masentavampaa – tai valheellisempaa – toteamusta! Ei ihme, että Jehova nuhteli myöhemmin Elifasta ja hänen kumppaneitaan tällaisesta jumalanpilkasta. ”Ette ole puhuneet minusta oikein”, hän sanoi (Job 42:7). Kaikkein vahingollisin väite oli kuitenkin vielä edessä.
Elifas meni lopulta niin pitkälle, että hän alkoi esittää suoranaisia syytöksiä. Koska hän ei saanut Jobia myöntämään syyllisyyttä, hän turvautui keksimään syntejä, joihin hän otaksui Jobin varmasti syyllistyneen. ”Eikö pahuutesi ole suuri ja sinun pahat tekosi loppumattomat?” kysyi Elifas. ”Sillä otithan veljiltäsi pantin syyttä ja riistit vaatteet alastomilta. Et antanut nääntyvälle vettä juoda, ja nälkäiseltä kielsit leivän.” (Job 22:5–7.) Nämä syytökset olivat tyystin perusteettomia. Jehova itse oli sanonut Jobin olevan ”nuhteeton ja rehellinen mies” (Job 1:8).
Miten Job suhtautui siihen, että hänen nuhteettomuuttaan kohtaan hyökättiin tällä tavoin? Ymmärrettävästikin se katkeroitti ja masensi häntä jonkin verran, mutta sai hänet päättämään entistä lujemmin, että hän osoittaisi nämä syytökset vääriksi. Hän syventyi itse asiassa niin täysin oman maineensa puhdistamiseen, että hän alkoi tavallaan syyttää Jehovaa tukalasta tilanteestaan. (Job 6:4; 9:16–18; 16:11, 12.) Varsinaiset kiistakysymykset jäivät huomiotta, ja alkoi turhanpäiväinen väittely siitä, oliko Job vanhurskas vai ei. Mitä kristityt voivat oppia tästä onnettomasta neuvontatilanteesta?
1. Rakkaudellinen kristitty ei oleta ensimmäiseksi, että veljen ongelmat ovat tämän itsensä aiheuttamia. Menneiden virheiden – olivatpa ne todellisia tai kuviteltuja – ankara arvosteleminen voi masentaa täysin ihmisen, joka kamppailee jatkaakseen eteenpäin. Masentunutta sielua täytyy pikemminkin ’lohduttaa’ kuin sättiä (1. Tessalonikalaisille 5:14). Jehova haluaa valvojien olevan ”turvana tuulelta” eikä ”kurjia lohduttajia” niin kuin Elifas, Bildad ja Soofar olivat (Jesaja 32:2; Job 16:2).
2. Meidän ei tule koskaan syyttää ilman selviä todisteita. Kuulopuheet ja oletukset, joita Elifas esitti, eivät ole oikea peruste oikaisemiseen. Jos esimerkiksi vanhin syyttää jotakuta väärin, hän voisi hyvinkin menettää uskottavuutensa ja aiheuttaa tunneperäistä painetta. Miltä Jobista tuntui, kun hän joutui kuuntelemaan tällaisia vääriä neuvoja? Hän purki ahdistustaan huudahtamalla ironisesti: ”Kuinka oletkaan auttanut voimatonta!” (Job 26:2.) Huolehtivainen valvoja ’ojentaa hervonneet kädet’ eikä pahenna ongelmaa (Heprealaisille 12:12).
3. Neuvojen tulee perustua Jumalan sanaan, ei henkilökohtaisiin mielipiteisiin. Jobin tovereiden väitteet olivat sekä vääriä että tuhoisia. Sen sijaan että ne olisivat vetäneet Jobia lähemmäksi Jehovaa, ne saivat hänet ajattelemaan, että jokin este erotti hänet hänen taivaallisesta Isästään. (Job 19:2, 6, 8.) Toisaalta Raamatun käyttäminen taitavasti voi oikaista asioita, voimistaa toisia ja todella lohduttaa heitä (Luukas 24:32; Roomalaisille 15:4; 2. Timoteukselle 3:16; 4:2).
Samalla kun Jobin kirja auttaa kristittyjä tunnistamaan jotkin piilevät vaarat, se myös opettaa hyödyllisen läksyn siitä, miten neuvoa tehokkaasti.
Miten antaa neuvoja
Elihun neuvot erosivat täysin Jobin kolmen toverin neuvoista sekä sisällöltään että siinä, miten Elihu kohteli Jobia. Hän käytti Jobin nimeä ja puhui hänelle kuin ystävä eikä tuomari. ”Mutta kuule nyt, Job, minun puhettani, ja ota korviisi kaikki minun sanani. Katso, Jumalan edessä minä olen samanlainen kuin sinä: hyppysellinen savea olen minäkin.” (Job 33:1, 6.) Elihu ei myöskään epäröinyt kiittää Jobia tämän nuhteettomasta vaelluksesta. ”Olen saanut iloa vanhurskaudestasi”, hän vakuutti Jobille (Job 33:32, UM). Sen lisäksi että Elihu osasi neuvoa ystävällisesti, hän onnistui myös muista syistä.
Odotettuaan kärsivällisesti kunnes toiset olivat lakanneet puhumasta Elihun oli helpompi ymmärtää kiistakysymykset, ennen kuin hän antoi neuvoja. Jos Job kerran oli vanhurskas, rankaisisiko Jehova häntä? ”Pois se! Ei Jumalassa ole jumalattomuutta eikä Kaikkivaltiaassa vääryyttä”, huudahti Elihu. ”Hän ei käännä silmiänsä pois hurskaista.” (Job 34:10; 36:7.)
Oliko Jobin vanhurskaus kuitenkaan tärkein kiistakysymys? Elihu kiinnitti Jobin huomion erääseen tasapainottomaan näkökantaan. ”Olet sanonut: ’Vanhurskauteni on suurempi kuin Jumalan’”, hän selitti. ”Katso taivaalle ja näe, ja katsele pilviä: ovathan ne korkeammalla kuin sinä.” (Job 35:2, 5, UM.) Samoin kuin taivaat ovat meitä paljon korkeammalla ovat Jehovan tiet korkeammat kuin meidän tiemme. Me emme voi tuomita tapaa, jolla hän toimii. ”Sentähden peljätkööt häntä ihmiset; hän ei katso keneenkään, joka on omasta mielestään viisas”, sanoi Elihu lopuksi. (Job 37:24; Jesaja 55:9.)
Elihun järkevät neuvot valmistivat Jobia siihen, että hän saattoi ottaa vastaan lisäohjeita itse Jehovalta. Luvussa 37 oleva Elihun katsaus ”Jumalan ihmetöihin” vastaakin hämmästyttävästi sitä, mitä Jehova itse sanoi Jobille luvuissa 38–41. Elihu ilmeisesti näki asiat Jehovan näkökannalta. (Job 37:14.) Miten kristityt voivat jäljitellä Elihun erinomaista esimerkkiä?
Elihun tavoin varsinkin valvojat haluavat olla empaattisia ja ystävällisiä ja muistaa, että hekin ovat epätäydellisiä. Heidän on hyvä kuunnella tarkkaavaisesti saadakseen selville tosiasiat ja ymmärtääkseen kiistakysymykset ennen neuvojen antamista (Sananlaskut 18:13). He voivat lisäksi Raamattua ja raamatullisia julkaisuja käyttämällä huolehtia siitä, että Jehovan näkökanta käy selvästi esiin (Roomalaisille 3:4).
Sen lisäksi että Jobin kirjassa on käytännöllistä opetusta vanhimmille, se opettaa meitä kohtaamaan ongelmat tasapainoisesti.
Miten ei tule suhtautua epäsuotuisiin olosuhteisiin
Koska Job oli tuskastunut kärsimyksiinsä ja turhautunut valheellisiin lohduttajiinsa, hän katkeroitui ja masentui. ”Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin – –. Minun sieluni on kyllästynyt elämään”, hän vaikeroi (Job 3:3; 10:1). Hän ei tiennyt, että syyllinen oli Saatana, ja oletti siksi, että Jumala oli aiheuttanut hänen onnettomuutensa. Se että hänen – vanhurskaan miehen – täytyi kärsiä, tuntui erittäin epäoikeudenmukaiselta. (Job 23:10, 11; 27:2; 30:20, 21.) Tämä asenne esti Jobia näkemästä muita seikkoja ja sai hänet arvostelemaan sitä, miten Jumala kohteli ihmiskuntaa. Jehova kysyi: ”Sinäkö teet tyhjäksi minun oikeuteni, tuomitset minut syylliseksi, ollaksesi itse oikeassa?” (Job 40:3.)
Kun kohtaamme vastoinkäymisiä, meistä saattaa aluksi tuntua, että meitä kohdellaan kaltoin, niin kuin Jobista nähtävästi tuntui. Yleisesti reagoidaan kysymällä: ”Miksi minulle on käynyt näin? Miksi toiset, jotka ovat paljon pahempia kuin minä, saavat nauttia melko ongelmattomasta elämästä?” Voimme torjua tällaiset kielteiset ajatukset keskittymällä Jumalan sanaan.
Toisin kuin Job me voimme ymmärtää, että kyseessä on paljon suuremmat kiistakysymykset. Tiedämme, että Saatana ”vaeltaa ympäri niin kuin karjuva leijona etsien kenet niellä” (1. Pietarin kirje 5:8). Kuten Jobin kirjassa paljastetaan, Panettelija iloitsisi siitä, että hän saisi nuhteettomuutemme murtumaan aiheuttamalla ongelmia. Hän on päättänyt todistaa oikeaksi sen väitteensä, että me olemme Jehovan todistajia vain suotuisissa olosuhteissa. (Job 1:9–11; 2:3–5.) Onko meillä rohkeutta kannattaa Jumalan suvereeniutta ja todistaa siten Panettelija valehtelijaksi?
Jeesuksen ja lukemattomien muiden Jehovan uskollisten palvelijoiden esimerkki osoittaa, että tässä asiainjärjestelmässä joutuu todennäköisesti kohtaamaan jonkinlaista kärsimystä. Jeesus sanoi, että hänen opetuslastensa täytyy olla halukkaita ’ottamaan kidutuspaalunsa’, jos he haluavat seurata häntä (Luukas 9:23). Henkilökohtainen ”kidutuspaalumme” saattaa olla jokin tai joitakin niistä vastoinkäymisistä, joita Job kesti – huono terveys, jonkun rakkaan kuolema, masennus, taloudelliset vaikeudet tai ei-uskovien vastustus. Valoisa puolikin on olemassa, kohtaammepa millaisia ongelmia tahansa. Voimme pitää olosuhteitamme tilaisuutena osoittaa kestävyytemme ja horjumaton uskollisuutemme Jehovalle. (Jaakob 1:2, 3.)
Jeesuksen apostolit suhtautuivat juuri näin. Pian helluntain jälkeen heidät piestiin siksi, että he saarnasivat Jeesuksesta. Sen sijaan että he olisivat masentuneet, he jatkoivat matkaansa ”iloiten”. He eivät iloinneet kärsimysten itsensä vuoksi, vaan siksi, että ”heidät oli katsottu arvollisiksi kärsimään häpäisyä hänen [Kristuksen] nimensä puolesta”. (Apostolien teot 5:40, 41.)
Kaikki vaikeutemme eivät tietenkään johdu siitä, että palvelemme Jehovaa. Olemme saattaneet ainakin jossain määrin aiheuttaa itse itsellemme ongelmia. Tai kenties ongelma vaikuttaa hengelliseen tasapainoomme ilman omaa syytämme. Olipa tilanne mikä tahansa, samanlainen nöyrä asenne kuin Jobilla auttaa meitä havaitsemaan, missä olemme tehneet virheitä. Job myönsi Jehovalle: ”Minä puhuin ymmärtämättömästi.” (Job 42:3.) Se joka tunnistaa virheensä tällä tavoin, pystyy paljon todennäköisemmin välttämään samanlaisia vaikeuksia tulevaisuudessa. Kuten sananlaskussa sanotaan, ”mielevä näkee vaaran ja kätkeytyy” (Sananlaskut 22:3).
Mikä tärkeintä, Jobin kirja muistuttaa meitä siitä, että ongelmamme eivät kestä ikuisesti. Raamatussa sanotaan: ”Me sanomme onnellisiksi niitä, jotka ovat kestäneet. Olette kuulleet Jobin kestävyydestä ja olette nähneet Jehovan antaman tuloksen, että Jehova on hyvin hellä kiintymyksessään ja armollinen.” (Jaakob 5:11.) Voimme olla varmoja siitä, että Jehova palkitsee samoin nykyisten palvelijoidensa uskollisuuden.
Odotamme myös innokkaasti aikaa, jolloin kaikenlaiset ongelmat – ”entiset” – ovat poissa (Ilmestys 21:4). Tuon päivän koittoon saakka Jobin kirja on korvaamaton opas, joka voi auttaa meitä selvittämään ongelmia viisaasti ja rohkeasti.
[Alaviitteet]
a Vaikka Raamatussa sanotaankin, että ”mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää”, niin sillä ei tarkoiteta sitä, että ihmisen kärsimysten täytyy olla rangaistus Jumalalta (Galatalaisille 6:7). Tässä Saatanan hallitsemassa maailmassa vanhurskaat kohtaavat usein enemmän ongelmia kuin pahat (1. Johanneksen kirje 5:19). ”Te tulette olemaan kaikkien ihmisten vihaamia minun nimeni vuoksi”, sanoi Jeesus opetuslapsilleen (Matteus 10:22). Kuka tahansa Jumalan uskollinen palvelija voi sairastua tai kohdata muita onnettomuuksia (Psalmit 41:4; 73:3–5; Filippiläisille 2:25–27).
[Kuva s. 28]
”Katso taivaalle ja näe, ja katsele pilviä: ovathan ne korkeammalla kuin sinä.” Elihu auttoi näin Jobia ymmärtämään, että Jumalan tiet ovat ihmisten teitä korkeammat