Jeesus opettaa matkalla Jerusalemiin

Jeesus on jonkin aikaa keskittänyt toimintansa lähinnä Galilean alueelle, missä hän on saanut paremman vastaanoton kuin Juudeassa. Lisäksi kun hän Jerusalemissa ollessaan paransi miehen sapattina, ”juutalaiset halusivat – – entistä enemmän tappaa hänet”. (Johannes 5:18; 7:1.)

On vuoden 32 syksy, ja lehtimajanjuhla lähestyy. Juhlaa vietetään seitsemän päivää, ja sen jälkeen kahdeksantena päivänä on pyhä kokous. Tuo juhla päättää maanviljelysvuoden, ja silloin iloitaan ja kiitetään Jehovaa.

Jeesuksen velipuolet Jaakob, Simon, Joosef ja Juudas kehottavat häntä: ”Lähde täältä ja mene Juudeaan.” Jerusalem on maan uskonnollinen keskus, ja kolmen vuotuisen juhlan aikana se täyttyy ihmisistä. Jeesuksen veljet sanovat: ”Eihän kukaan tee mitään salassa, jos haluaa tulla tunnetuksi. Jos teet näitä tekoja, tee ne niin, että maailma näkee ne.” (Johannes 7:3, 4.)

Jeesuksen veljet eivät todellisuudessa usko, että hän on Messias. Silti he haluavat, että juhlaan tulleet näkevät hänen tekevän ihmeitä. Jeesus ymmärtää, mitä riskejä tähän liittyy, ja sanoo heille: ”Maailmalla ei ole mitään syytä vihata teitä, mutta minua se vihaa, koska minä todistan, että sen teot ovat pahat. Menkää te ylös juhlaan. Minä en vielä mene tähän juhlaan, koska minun aikani ei ole vielä koittanut.” (Johannes 7:5–8.)

Jeesuksen veljet lähtevät Jerusalemiin samaan aikaan useimpien muiden kanssa, mutta Jeesus ja opetuslapset matkustavat joitain päiviä myöhemmin salaa ihmisten tietämättä. He eivät kulje Jordania seurailevaa tavanomaista reittiä vaan suorempaa reittiä Samarian halki. He tarvitsevat Samariassa majapaikkoja, joten Jeesus lähettää miehiä edellään tekemään valmisteluja. Eräällä paikkakunnalla ihmiset eivät ota heitä vastaan eivätkä osoita heille normaalia vieraanvaraisuutta, koska Jeesus on matkalla Jerusalemiin juutalaisten juhlaan. Jaakob ja Johannes kysyvät vihaisina: ”Herra, haluatko, että käskemme tulen syöksähtää taivaasta ja tuhota heidät?” (Luukas 9:54.) Jeesus nuhtelee heitä siitä, että he edes ehdottavat sellaista, ja he jatkavat matkaa.

Heidän kulkiessaan eteenpäin eräs kirjanoppinut sanoo Jeesukselle: ”Opettaja, minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin.” Jeesus vastaa hänelle: ”Ketuilla on kolot ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole omaa kotia.” (Matteus 8:19, 20.) Jeesus tarkoittaa, että kirjanoppineen elämä ei olisi helppoa, jos hän alkaisi seurata Jeesusta. Nähtävästi mies on liian ylpeä vaihtaakseen elämäntyyliään. Meidän kaikkien pitäisi miettiä, kuinka mielellämme seuraamme Jeesusta.

Eräälle toiselle miehelle Jeesus sanoo: ”Tule minun seuraajakseni.” Mies vastaa: ”Herra, anna minun ensin mennä hautaamaan isäni.” Jeesus tietää miehen olosuhteet ja sanoo: ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa, mutta mene sinä ja julista laajalti Jumalan valtakuntaa.” (Luukas 9:59, 60.) Miehen isä ei ilmeisesti ole vielä kuollut. Jos olisi, poika ei luultavasti olisi nyt puhumassa Jeesuksen kanssa. Hän ei ole valmis asettamaan Jumalan valtakuntaa ensimmäiseksi elämässään.

Kun he jatkavat matkaa kohti Jerusalemia, eräs mies sanoo Jeesukselle: ”Minä kyllä seuraan sinua, Herra, mutta anna minun ensin käydä sanomassa hyvästit kotiväelleni.” Jeesus vastaa: ”Ei kukaan, joka on tarttunut auraan ja katsoo siihen, mikä on jäänyt taakse, ole sopiva Jumalan valtakuntaan.” (Luukas 9:61, 62.)

Niiden jotka haluavat olla Jeesuksen opetuslapsia, täytyy pitää katseensa valtakunnan työssä. Jos kyntäjä ei katso suoraan eteenpäin, kyntövaosta ei luultavasti tule suoraa. Jos hän laskee auran käsistään katsoakseen taakseen, työ voi jäädä tekemättä. Samoin jos joku katsoo taakseen tätä vanhaa maailmaa, hän voi helposti horjahtaa pois ikuiseen elämään johtavalta tieltä.