Jeesuksen elämä ja palvelus
Avulias samarialainen
JEESUS on mahdollisesti lähellä Betanian kylää, joka sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä Jerusalemista. Eräs mies, joka tuntee hyvin Mooseksen lain, lähestyy häntä kysymys mielessään ja tiedustelee: ”Opettaja, mitä tekemällä minä perin ikuisen elämän?”
Jeesus huomaa, ettei tämä lakimies kysy vain saadakseen tietoa, vaan siksi, että hän haluaa koetella Jeesusta. Lakimiehen tavoitteena voi olla saada Jeesus vastaamaan juutalaisten herkkätunteisuutta loukkaavalla tavalla. Niinpä Jeesus kääntää kysymyksen takaisin lakimiehelle tiedustelemalla: ”Mitä Lakiin on kirjoitettu? Kuinka luet?”
Osoittaen tuntevansa Jumalan lain harvinaisen tarkasti lakimies lainaa vastaukseksi 5. Mooseksen kirjan 6:5:tä ja 3. Mooseksen kirjan 19:18:aa ja sanoo: ”’Sinun tulee rakastaa Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämelläsi ja koko sielullasi ja koko voimallasi ja koko mielelläsi’ ja ’lähimmäistäsi niin kuin itseäsi’.”
”Oikein vastasit; ’tee näin jatkuvasti, niin saat elämän’”, Jeesus vastaa.
Mutta lakimies ei ole tyytyväinen. Hänen mielestään Jeesuksen vastaus ei ole tarpeeksi yksityiskohtainen. Hän haluaa Jeesuksen vahvistavan, että hänen omat käsityksensä ovat oikeita ja että hän niin ollen kohtelee toisia vanhurskaasti. Sen vuoksi hän kysyy: ”Kuka oikeastaan on minun lähimmäiseni?”
Juutalaiset uskovat, että sana ”lähimmäinen” soveltuu ainoastaan toisiin juutalaisiin, kuten 3. Mooseksen kirjan 19:18:n tekstiyhteys näyttää osoittavan. Itse asiassa jopa apostoli Pietari sanoi myöhemmin: ”Te tiedätte hyvin, kuinka lainvastaista juutalaisen on liittyä toisheimoisen miehen seuraan tai lähestyä häntä.” Niinpä lakimies ja ehkä Jeesuksen opetuslapsetkin luulevat olevansa vanhurskaita, jos he kohtelevat pelkästään toisia juutalaisia ystävällisesti, koska heidän mielestään ei-juutalaiset eivät ole todellisuudessa heidän lähimmäisiään.
Miten Jeesus voi oikaista heidän näkemyksensä loukkaamatta kuulijoitaan? Hän esittää mahdollisesti tosi tilanteeseen perustuvan kertomuksen. Jeesus selittää: ”Eräs [juutalainen] mies oli menossa Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryöstäjien käsiin, jotka sekä riisuivat hänet että antoivat hänelle iskuja ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi.”
Jeesus jatkaa: ”Sattumalta eräs pappi oli menossa alas sitä tietä, mutta nähtyään hänet hän meni ohi vastakkaista puolta. Samoin muuan leeviläinenkin, kun hän tuli alas sille paikalle ja näki hänet, meni ohi vastakkaista puolta. Mutta eräs samarialainen, joka kulki sitä tietä, tuli hänen kohdalleen, ja nähdessään hänet hän liikuttui säälistä.”
Monet Jerusalemin temppelissä palvelevat papit ja heidän leeviläiset avustajansa asuvat Jerikossa. Jerusalemista on laskeuduttava noin parinkymmenen kilometrin matka vaarallista tietä alas Jerikoon, ja korkeuseroa tuolla välillä on lähes kilometri. Papin ja leeviläisen odottaisi auttavan ahdingossa olevaa juutalaista toveriaan. Mutta he eivät auta. Sen sijaan samarialainen auttaa. Juutalaiset vihaavat samarialaisia niin paljon, että he loukkasivat äskettäin Jeesusta kaikkein voimakkaimmalla ilmaisulla kutsuen häntä ”samarialaiseksi”.
Mitä samarialainen tekee auttaakseen juutalaista? Jeesus sanoo: ”Hän lähestyi häntä ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä. Sitten hän nosti hänet oman juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. Ja seuraavana päivänä hän otti kaksi denaaria [noin kahden päivän palkka], antoi ne majatalonpitäjälle ja sanoi: ’Pidä hänestä huolta, ja mitä sinulta tämän lisäksi kuluukin, sen minä korvaan sinulle, kun tulen tänne takaisin.’”
Kerrottuaan tarinan Jeesus kysyy lakimieheltä: ”Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi teki itsestään ryöstäjien käsiin joutuneen miehen lähimmäisen?”
Koska lakimiehestä tuntuu nololta antaa mitään tunnustusta samarialaiselle, hän vastaa vain: ”Se joka toimi armollisesti häntä kohtaan.”
”Lähde matkaan ja tee itse samoin”, Jeesus toteaa lopuksi.
Jos Jeesus olisi sanonut lakimiehelle suoraan, että myös ei-juutalaiset olivat hänen lähimmäisiään, tuo mies ei olisi hyväksynyt sitä, ja lisäksi monet kuulijat olisivat luultavasti olleet lakimiehen puolella Jeesuksen kanssa käydyssä keskustelussa. Mutta tämä kertomus tosi elämästä osoitti vastaansanomattoman selvästi, että lähimmäisiimme kuuluu erilaisia ihmisiä omaa rotuamme ja kansallisuuttamme edustavien ihmisten lisäksi. Jeesus opettaa todella hämmästyttävällä tavalla! Luukas 10:25–37; Apostolien teot 10:28; Johannes 4:9; 8:48.
◆ Mitä lakimies kysyi Jeesukselta, ja mihin hän ilmeisesti pyrki kysymyksillään?
◆ Keitä juutalaiset pitivät lähimmäisinään, ja mitä syitä on uskoa, että jopa opetuslapset ajattelivat näin?
◆ Miten Jeesus toi esille oikean näkökannan niin, ettei lakimies pystynyt kumoamaan sitä?