Jeesus sanoo miehelle: ”Oikein vastasit. Tee näin jatkuvasti, niin saat elämän.” Keskustelu ei kuitenkaan pääty tähän, sillä mies ei halua vain vastausta kysymykseen, vaan hän haluaa ”osoittaa toimivansa oikein”. Hän hakee vahvistusta sille, että hänen näkemyksensä ja tapansa kohdella toisia on oikea. Siksi hän kysyy: ”Kuka oikeastaan on minun lähimmäiseni?” (Luukas 10:28, 29.) Kysymys ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen kuin miltä se ehkä kuulostaa.

Juutalaiset uskovat, että sana ”lähimmäinen” sopii vain niihin, jotka noudattavat juutalaisia perinteitä. Lisäksi 3. Mooseksen kirjan 19:18 voi näyttää tukevan tätä näkemystä. Joidenkin juutalaisten mielestä heidän ei ole edes sallittua olla tekemisissä ei-juutalaisten kanssa (Apostolien teot 10:28). Niinpä tämä mies ja mahdollisesti jotkut Jeesuksen opetuslapsetkin katsovat toimivansa oikein, jos he kohtelevat ystävällisesti vain toisia juutalaisia. Ei-juutalaisia he voivat mielestään kohdella epäystävällisesti; eiväthän he oikeastaan ole heidän ”lähimmäisiään”.

Jeesus käyttää tosiaan tehokasta opetusmenetelmää. Jos hän olisi vain sanonut miehelle, että myös ei-juutalaiset ovat hänen lähimmäisiään, mies ja muut juutalaiset eivät luultavasti olisi hyväksyneet ajatusta. Mutta kun Jeesus kertoo tämän suhteellisen yksinkertaisen vertauksen, jonka piirteet ovat kuulijoille tuttuja, kenellekään ei jää epäselväksi, mitä ”lähimmäinen” tarkoittaa. Aito lähimmäinen osoittaa toisille rakkautta ja huomaavaisuutta niin kuin Raamattu käskee.