BETSAIDA

(arameasta, merk. ’metsästäjän [tai: kalastajan] huone’).

Kaupunki, josta Filippus, Andreas ja Pietari olivat kotoisin (Joh 1:44), vaikka Simon Pietari ja Andreas näyttävätkin Jeesuksen palveluksen aikaan asuneen Kapernaumissa (Mt 8:5, 14; Mr 1:21, 29). Betsaida oli ”Galilean” kaupunki (Joh 12:21). Johannes Kastajan kuoleman jälkeen Jeesus vetäytyi opetuslapsineen Betsaidaan, ja sen läheisyydessä olleessa syrjäisessä, ruohoisessa paikassa hän ruokki ihmeen avulla n. 5000 miestä sekä naiset ja lapset, jotka olivat kokoontuneet kuuntelemaan häntä (Lu 9:10–17; vrt. Mt 14:13–21; Joh 6:10). Betsaidan ulkopuolella Jeesus palautti myöhemmin erään sokean miehen näön (Mr 8:22). Koska nämä voimateot tapahtuivat Betsaidan ympäristössä, sen asukkaat saivat joukkona ansaitut moitteet katumattoman asenteensa vuoksi samoin kuin Korasinin väki (Lu 10:13).

Betsaidan ”kylän” (Mr 8:22, 23) tai ”kaupungin” (Lu 9:10) tunnistaminen on herättänyt jonkin verran keskustelua. Raamatun mainintojen perusteella se sijaitsi Galileanmeren pohjoisrannalla. Josefus yhdistää nimen väekkääseen kylään, joka sijaitsee hiukan itään paikasta, jossa Jordan laskee Galileanmereen. Tetrarkki Filippos rakensi tuon kylän uudelleen, ja sille annettiin nimi Julias keisari Augustuksen tyttären kunniaksi. (Jewish Antiquities, XVIII, 28 [ii, 1].) Juliaan sijaintipaikan ikivanhat rauniot ovat et-Tellissä n. 3 km:n päässä Galileanmerestä. Pienemmän kalastajayhdyskunnan jäännöksiä on kuitenkin el-ʽArajissa aivan rannan tuntumassa. Kalastajat ovat käyttäneet siellä olevaa luonnonsatamaa lähes nykypäiviin saakka, joten paikka sopii maantieteellisesti Betsaida-nimen merkitykseen.

Jotkut kommentaattorit hyväksyvät sen, että joissakin raamatunkohdissa Betsaida on voinut tarkoittaa tätä paikkaa, mutta he väittävät samalla, että jossakin Jordanin länsipuolella on ollut toinen Betsaida. Tämä näkemys perustuu siihen Josefuksen ja joidenkuiden muiden esittämien ajatusten pohjalta syntyneeseen käsitykseen, että Galilean aluerajat eivät ulottuneet Jordanin itäpuolelle. Josefus itse sanoo Juliaan olleen ”ala-Gaulanitiksessa”, Galileanmeren itäpuolella sijainneella seudulla (The Jewish War, II, 168, [ix, 1]). Mutta Betsaidan sanotaan kuuluneen ”Galileaan” (Joh 12:21). Galilean rajat eivät kuitenkaan ole ilmeisesti aina olleet kovin täsmällisesti määritetyt, sillä Josefus sanoo jopa erästä Gaulanitiksesta kotoisin ollutta Juudasta ”galilealaiseksi” (Jewish Antiquities, XVIII, 4 [i, 1]; The Jewish War, II, 118, [viii, 1]). On myös täysin mahdollista, että Betsaidan kaupungin asutus ulottui n. 1,5 km:n päähän Jordanin länsirannalle.

Lisäksi vuoden 1938 kirkkoraamattu sanoo Markuksen 6:45:ssä Jeesuksen neuvoneen apostoleitaan ”kulkemaan [veneellä] edeltä toiselle rannalle, Beetsaidaan”, mutta Johanneksen 6:17:n rinnakkaiskertomuksessa heidän määränpäänsä sanotaan olleen Kapernaum, ja jotkut ovat siksi arvelleet, että tämänkin perusteella Jordanin länsirannalla, lähellä Kapernaumia on täytynyt olla toinen Betsaida. Joidenkin uudempien käännösten perusteella Markuksen 6:45 voidaan kuitenkin ymmärtää myös siten, että apostolit aloittivat matkansa kohti Kapernaumia kulkemalla ensin rannikon suuntaisesti ”kohti Betsaidaa” (ilmeisesti he erosivat Jeesuksesta lähellä paikkaa, jossa 5000 oli ihmeen avulla ruokittu ja joka todennäköisesti sijaitsi jonkin verran Betsaidasta etelään ja Kapernaumista katsoen meren vastakkaisella puolella) ja ylittivät sitten meren sen pohjoispäässä sekä suuntasivat kulkunsa kohti lopullista määränpäätään Kapernaumia. He astuivat maihin Gennesaretin alueella, ilmeisesti hiukan Kapernaumin kaupungista etelään (Mr 6:53).

Vaikka toisen Betsaidan sijainnista onkin siis esitetty erilaisia arveluja, Raamatun kertomukset eivät vaadi sitä. Lisäksi on huomionarvoista, että kaikki nämä arvioidut sijaintipaikat ovat lähellä Kapernaumia, ja olisi jokseenkin epätodennäköistä, että kaksi Betsaida-nimistä kaupunkia olisi sijainnut vain muutaman kilometrin päässä toisistaan.