”Minä olen – – sydämeltäni nöyrä”

1–3. Miten Jeesus saapuu Jerusalemiin, ja miksi jotkut katsomaan kerääntyneistä ihmisistä saattavat yllättyä?

JÄNNITYS tiivistyy Jerusalemissa. Sinne on tulossa merkittävä mies. Ihmiset kerääntyvät kaupungin ulkopuolelle tien varteen. He haluavat innokkaasti toivottaa tämän miehen tervetulleeksi, koska jotkut sanovat, että hän on kuningas Daavidin jälkeläinen ja Israelin laillinen hallitsija. Monet tuovat mukanaan palmunoksia, joita he aikovat heiluttaa tervehdykseksi. Toiset levittävät maahan vaatteita ja puunoksia tasoittaakseen tietä hänen edessään. (Matteus 21:7, 8; Johannes 12:12, 13.) Moni luultavasti pohtii, miten hän saapuisi kaupunkiin.

² Jotkut saattavat odottaa loisteliasta tapahtumaa. He ovat varmasti kuulleet tärkeistä henkilöistä, jotka ovat saapuneet paikalle näyttävästi. Esimerkiksi kun Daavidin poika Absalom julistutti itsensä kuninkaaksi, hän käski 50 miehen juosta vaunujensa edellä (2. Samuelin kirja 15:1, 10). Rooman hallitsija Julius Caesar vaati jotain vieläkin loistokkaampaa. Kerran kun hän johti voittokulkuetta Rooman Capitoliumille, kulkueessa oli 40 norsua, jotka astelivat hänen molemmilla puolillaan lamppuja kantaen. Mutta Jerusalemin asukkaat odottavat nyt paljon merkittävämpää henkilöä. Tajuavatpa ihmiset sitä täysin tai eivät, tulossa on Messias, suurin ihminen, joka koskaan on elänyt. Jotkut saattavat kuitenkin yllättyä, kun tämä tuleva kuningas ilmaantuu näkyviin.

³ He eivät näe sotavaunuja, eivät juoksijoita, eivät hevosia – eivätkä varsinkaan norsuja. Jeesus ratsastaa vaatimattomalla juhdalla, aasilla.a Hän ei ole sonnustautunut upeisiin vaatteisiin, eikä hänen ratsullaan ole hienoja koristeita. Jeesus ei istu kalliissa satulassa, vaan hänen läheiset seuraajansa ovat levittäneet aasin selkään päällysvaatteita. Miksi Jeesus on päättänyt saapua Jerusalemiin näin vaatimattomasti, kun paljon vähäpätöisemmät miehet ovat vaatineet paljon näyttävämmät puitteet?

 4. Mitä Raamattu ennusti tavasta, jolla messiaaninen kuningas tulisi Jerusalemiin?

⁴ Jeesus täyttää parhaillaan erästä ennustusta: ”Iloitse suuresti – –. Huuda riemuiten, Jerusalemin tytär. Katso! Kuninkaasi tulee luoksesi. Hän on vanhurskas ja saa aikaan pelastuksen. Hän on nöyrä, ja hän ratsastaa aasilla.” (Sakarja 9:9.) Tämä ennustus osoitti, että jonain päivänä Jumalan voideltu, Messias, esittäytyisi Jerusalemin asukkaille Jumalan nimittämänä kuninkaana. Lisäksi se, miten hän tämän tekisi – ratsun valintaa myöten – paljastaisi hänestä kauniin ominaisuuden: hän olisi nöyrä.

 5. Miksi Jeesuksen nöyryyden miettiminen koskettaa sisintämme, ja miksi meidän on välttämätöntä oppia jäljittelemään häntä nöyryyden osoittamisessa?

⁵ Nöyryys on yksi Jeesuksen vetoavimmista ominaisuuksista, ja sen miettiminen koskettaa sisintämme. Kuten edellisessä luvussa osoitettiin, yksin Jeesus on ”tie, totuus ja elämä” (Johannes 14:6). On selvää, ettei kukaan maan päällä eläneistä miljardeista ihmisistä ole ollut läheskään yhtä merkittävä kuin Jumalan Poika. Silti Jeesuksessa ei ollut häivähdystäkään ylpeyttä, ylimielisyyttä eikä omahyväisyyttä, jotka vaivaavat lukemattomia epätäydellisiä ihmisiä. Voidaksemme olla hänen seuraajiaan meidän täytyy vastustaa päättäväisesti taipumusta ylpeyteen (Jaakobin kirje 4:6). Muista, että Jehova vihaa ylpeyttä. Meidän on siksi välttämätöntä oppia jäljittelemään Jeesuksen nöyryyttä.

 6. Mitä nöyryys on, ja mistä Jehova tiesi, että Messias olisi nöyrä?

⁶ Nöyryys on mielen vaatimattomuutta, sitä ettei ole ylimielinen eikä ylpeä. Se on ominaisuus, joka lähtee sydämestä ja ilmenee puheessa, käytöksessä ja siinä, miten kohtelee toisia. Mistä Jehova tiesi, että Messias olisi nöyrä? Hän tiesi Poikansa jäljittelevän hänen omaa täydellistä esimerkkiään nöyryydestä (Johannes 10:15). Hän oli myös nähnyt Pojan osoittavan nöyryyttä käytännössä.

7–9. a) Miten Mikael osoitti nöyryyttä joutuessaan vastatusten Saatanan kanssa? b) Miten kristityt voisivat jäljitellä Mikaelia nöyryyden osoittamisessa?

⁷ Juudaksen kirjeessä paljastetaan kiehtova esimerkki: ”Kun ylienkeli Mikael oli eri mieltä kuin Paholainen ja väitteli Mooseksen ruumiista, hän ei uskaltanut lausua tuomiota häntä vastaan herjaavin sanoin vaan sanoi: ’Jehova nuhdelkoon sinua.’” (Juudaksen kirje 9.) Nimeä Mikael käytetään Jeesuksesta ennen kuin hän tuli maan päälle ja sen jälkeen kun hän palasi taivaaseen. Häntä sanotaan ylienkeliksi, koska hän on Jehovan taivaallisen enkeliarmeijan päällikkö (1. Tessalonikalaisille 4:16).b Huomaa, miten Mikael käsitteli tilanteen, jossa hän joutui vastatusten Saatanan kanssa.

⁸ Juudas ei kerro, mitä Saatana halusi tehdä Mooseksen ruumiilla, mutta epäilemättä Saatanan aikeet olivat pahat. Ehkä hän pyrki siihen, että tämän uskollisen miehen jäännöksiä käytettäisiin väärässä palvonnassa. Vaikka Mikael vastusti Saatanan kavalaa juonta, hän osoitti huomattavaa itsehillintää. Saatana ansaitsi nuhteita, mutta Mikael, jolle ei vielä tuolloin ollut annettu ”kaikkea tuomiovaltaa”, oli sitä mieltä, että tällaisessa asiassa ainoastaan Jehova Jumalan tuli lausua tuomio (Johannes 5:22). Ylienkelinä Mikaelilla oli paljon valtaa. Siitä huolimatta hän jätti asian Jehovan päätettäväksi eikä yrittänyt kahmia itselleen lisää valtaa. Nöyryyden lisäksi hän osoitti vaatimattomuutta eli tiedosti rajansa.

⁹ Juudas kirjoitti tästä tapauksesta tietystä syystä. Valitettavasti jotkut hänen päivinään eläneet kristityt eivät olleet nöyriä. He herjasivat ylpeästi ”kaikkea, mitä he eivät todellisuudessa ymmärtäneet” (Juudaksen kirje 10). Me epätäydelliset ihmiset tosiaan annamme kovin helposti myöten ylpeydelle. Miten suhtaudumme, kun emme ymmärrä jotain, mitä kristillisessä seurakunnassa tehdään, kenties jotain vanhimmiston päätöstä? Emmekö osoittaisi nöyryyden puutetta, jos puhuisimme kielteisesti ja kriittisesti, vaikka emme voi tietää kaikkia päätöksiin vaikuttaneita tekijöitä? Meidän tulisi sen sijaan jäljitellä Mikaelia eli Jeesusta ja pidättyä lausumasta tuomiota asioissa, joihin Jumala ei ole antanut meille valtaa puuttua.

10, 11. a) Mitä merkittävää oli siinä, että Jumalan Poika otti halukkaasti vastaan tehtävän tulla maan päälle? b) Miten voisimme jäljitellä Jeesuksen nöyryyttä?

¹⁰ Jumalan Poika osoitti nöyryyttä myös ottamalla vastaan tehtävän tulla maan päälle. Mistä hänen täytyi luopua? Hän oli ylienkeli. Hän oli myös ”Sana”, Jehovan henkilökohtainen edustaja (Johannes 1:1–3). Hän asui taivaassa, Jehovan ”pyhässä ja loistokkaassa asuinpaikassa” (Jesaja 63:15). Silti Poika ”tyhjensi itsensä, otti orjan muodon ja tuli ihmiseksi” (Filippiläisille 2:7). Ajattelehan, mitä hänen maanpäälliseen tehtäväänsä sisältyi. Hänen elämänsä siirrettiin juutalaisen neitsyen kohtuun, missä hänestä kehittyi yhdeksän kuukauden aikana ihmislapsi. Hän syntyi avuttomaksi vauvaksi köyhän puusepän perheeseen, ja vähitellen hän kasvoi taaperosta pikkupojaksi ja teini-ikäiseksi. Vaikka hän itse oli täydellinen, hän pysyi koko nuoruutensa ajan alamaisena epätäydellisille ihmisvanhemmilleen. (Luukas 2:40, 51, 52.) Miten ainutlaatuista nöyryyttä!

¹¹ Voimmeko jäljitellä Jeesuksen nöyryyttä ottamalla halukkaasti vastaan palvelustehtäviä, jotka voivat näyttää vähäisiltä? Esimerkiksi tehtävämme saarnata Jumalan valtakunnan hyvää uutista voi vaikuttaa vähäarvoiselta, kun ihmiset suhtautuvat meihin välinpitämättömästi, ivallisesti tai vihamielisesti (Matteus 28:19, 20). Jos kuitenkin pysymme kestävinä tässä työssä, saatamme pelastaa ihmishenkiä. Vaikka näin ei kävisikään, opimme paljon nöyryydestä ja seuraamme Herramme Jeesuksen Kristuksen jalanjälkiä.

12–14. a) Miten Jeesus osoitti nöyryyttä, kun ihmiset ylistivät häntä? b) Miten Jeesuksen nöyryys ilmeni, kun hän oli tekemisissä toisten kanssa? c) Mikä osoittaa, ettei Jeesuksen nöyryys ollut pelkkää muodollisuutta tai vain hyvien tapojen noudattamista?

¹² Nöyryys leimasi Jeesuksen maanpäällistä palvelusta alusta loppuun asti. Hän osoitti nöyryyttä ohjaamalla kaiken ylistyksen ja kunnian Isälleen. Toisinaan ihmiset ylistivät Jeesusta hänen viisaiden sanojensa, vaikuttavien ihmeidensä ja hyvyytensä johdosta. Kerran toisensa jälkeen Jeesus käänsi huomion pois itsestään ja antoi kunnian Jehovalle. (Markus 10:17, 18; Johannes 7:15, 16.)

¹³ Jeesus osoitti nöyryyttä siinä, miten hän kohteli toisia. Hän teki selväksi, että hän ei tullut maan päälle palveltavaksi vaan palvelemaan (Matteus 20:28). Hänen nöyryytensä ilmeni siten, että hän oli lempeä ja joustava. Kun hänen seuraajansa tuottivat hänelle pettymyksen, hän ei sättinyt heitä vaan yritti tavoittaa heidän sydämensä (Matteus 26:39–41). Kun ihmisjoukot tulivat paikkaan, josta Jeesus etsi lepoa ja rauhaa, hän ei lähettänyt heitä pois vaan itseään säästämättä opetti heille ”monia asioita” (Markus 6:30–34). Kun muuan ei-israelilainen nainen pyysi sinnikkäästi Jeesusta parantamaan hänen tyttärensä, Jeesus antoi aluksi ymmärtää, ettei hän ollut halukas tekemään sitä. Hän ei kuitenkaan kieltäytynyt vihaisesti, ja lopulta hän naisen poikkeuksellisen uskon vuoksi suostui pyyntöön. Tätä tapausta tarkastellaan lähemmin 14. luvussa. (Matteus 15:22–28.)

¹⁴ Jeesus osoitti lukemattomilla tavoilla tosiksi ne sanat, jotka hän lausui itsestään: ”Minä olen lempeä ja sydämeltäni nöyrä.” (Matteus 11:29.) Hänen nöyryytensä ei ollut pinnallista – pelkkää muodollisuutta tai vain hyvien tapojen noudattamista. Se tuli sydämestä, hänen sisimmästään. Ei siis ihme, että Jeesuksesta oli hyvin tärkeää opettaa seuraajiaan olemaan nöyriä.

15, 16. Miten Jeesuksen seuraajien asenteen piti erota maailman vallanpitäjien asenteesta?

¹⁵ Nöyryyden oppiminen oli Jeesuksen apostoleille vaikeaa. Jeesuksen oli yhä uudelleen yritettävä tavoittaa heidän sydämensä. Esimerkiksi kerran Jaakob ja Johannes pyysivät äitinsä välityksellä Jeesusta lupaamaan heille huomattavan aseman Jumalan valtakunnassa. Jeesus vastasi vaatimattomasti: ”Se, kuka istuu oikealla tai vasemmalla puolellani, ei ole minun päätettävissäni, vaan nuo paikat kuuluvat niille, joille Isäni on ne valmistanut.” Kymmenen muuta apostolia ”närkästyivät” Jaakobiin ja Johannekseen. (Matteus 20:20–24.) Miten Jeesus käsitteli ongelman?

¹⁶ Hän ojensi heitä kaikkia ystävällisesti: ”Te tiedätte, että kansojen hallitsijat määräilevät ihmisiä ja suuret pitävät heitä vallassaan. Näin ei saa olla teidän keskuudessanne, vaan sen, joka haluaa tulla suureksi teidän keskuudessanne, täytyy olla teidän palvelijanne, ja sen, joka haluaa olla ensimmäinen teidän keskuudessanne, täytyy olla teidän orjanne.” (Matteus 20:25–27.) Apostolit olivat todennäköisesti nähneet, miten ylpeitä, kunnianhimoisia ja itsekkäitä ”kansojen hallitsijat” saattoivat olla. Jeesus toi esiin, että hänen seuraajiensa täytyi olla erilaisia kuin nuo vallanhaluiset tyrannit. Heidän piti olla nöyriä. Ymmärsivätkö apostolit asian ytimen?

17–19. a) Millä mieliinpainuvalla tavalla Jeesus opetti apostoleilleen nöyryyttä kuolemaansa edeltävänä iltana? b) Mikä oli voimakkain opetus, minkä Jeesus ihmisenä ollessaan antoi nöyryydestä?

¹⁷ Se ei ollut heille helppoa. Tämä ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun Jeesus yritti opettaa heille nöyryyttä. Kun he olivat aiemmin kiistelleet siitä, kuka heistä oli suurin, hän oli asettanut pienen lapsen heidän keskelleen ja kehottanut heitä olemaan enemmän lasten kaltaisia, koska lapset eivät yleensä ole ylpeitä, kunnianhimoisia eivätkä tarkkoja arvostaan kuten monet aikuiset (Matteus 18:1–4). Kaikesta huolimatta Jeesus havaitsi kuolemaansa edeltävänä iltana, että ylpeys nosti yhä päätään apostolien keskuudessa. Silloin hän antoi heille mieliinpainuvan oppitunnin. Hän kietoi vyötärölleen pyyhkeen ja kävi käsiksi hyvin halpa-arvoiseen tehtävään, jonka tavallisesti palvelijat suorittivat vieraiden hyväksi. Jeesus pesi jokaisen apostolinsa jalat, myös Juudaksen, joka pian kavaltaisi hänet. (Johannes 13:1–11.)

¹⁸ Sitten Jeesus teki selväksi, miksi hän toimi näin: ”Näytin teille mallia.” (Johannes 13:15.) Menikö opetus vihdoinkin perille? Myöhemmin samana iltana he kiistelivät jälleen siitä, kuka heistä oli suurin! (Luukas 22:24–27.) Silti Jeesus oli edelleen kärsivällinen heitä kohtaan ja opetti heitä nöyrästi. Tämän jälkeen Jeesus antoi voimakkaimman mahdollisen opetuksen nöyryydestä: ”Hän alensi itsensä ja tuli tottelevaiseksi aina kuolemaan saakka – kidutuspaalussa kuolemaan saakka.” (Filippiläisille 2:8.) Jeesus alistui halukkaasti nöyryyttävään kuolemaan rikolliseksi ja Jumalan pilkkaajaksi tuomittuna. Tällä tavoin Jumalan Poika osoittautui ainutlaatuiseksi: kaikista enkeleistä ja ihmisistä juuri hänessä nöyryys ilmeni täydellisenä, ylivertaisena.

¹⁹ Ehkä juuri tämä viimeinen opetus, jonka Jeesus antoi nöyryydestä ihmisenä, painoi lähtemättömästi uskollisten apostolien sydämeen, miten tärkeää nöyryys on. Raamatussa kerrotaan, että tämän jälkeen he työskentelivät nöyrästi vuosia, jopa vuosikymmeniä. Miten on meidän laitamme?

20. Mistä tiedämme, olemmeko nöyriä sydämeltämme?

²⁰ Paavali kehottaa meitä kaikkia: ”Säilyttäkää te tämä asenne, joka oli myös Kristuksella Jeesuksella.” (Filippiläisille 2:5.) Meidän täytyy Jeesuksen tavoin olla nöyriä sydämeltämme. Mistä tiedämme, olemmeko sellaisia? Paavali muistuttaa: ”Älkää tehkö mitään riidanhalusta tai itsekeskeisyydestä, vaan pitäkää nöyrästi toisia itseänne parempina.” (Filippiläisille 2:3.) Olennaista on siis se, miten näemme itsemme suhteessa muihin. Meidän tulee pitää toisia itseämme parempina ja tärkeämpinä. Noudatatko sinä tätä neuvoa?

21, 22. a) Miksi kristittyjen valvojien täytyy olla nöyriä? b) Miten voimme osoittaa, että olemme ”pukeutuneet nöyryyteen”?

²¹ Apostoli Pietari ajatteli nöyryyden tärkeyttä vielä vuosia Jeesuksen kuoleman jälkeen. Hän opetti kristittyjä valvojia, että heidän tuli huolehtia tehtävistään nöyrästi eikä määräillä Jehovan lampaita (1. Pietarin kirje 5:2, 3). Vastuu ei oikeuta olemaan ylpeä. Päinvastoin, vastuun myötä aidon nöyryyden tarve kasvaa. (Luukas 12:48.) Tämä ominaisuus ei tietenkään ole tärkeä vain valvojille vaan kaikille kristityille.

²² Pietari ei varmasti koskaan unohtanut sitä iltaa, jona Jeesus pesi hänen jalkansa – hänen vastusteluistaan huolimatta (Johannes 13:6–10). Pietari kirjoitti kristityille: ”Pukeutukaa kaikki nöyryyteen ollessanne tekemisissä toistenne kanssa.” (1. Pietarin kirje 5:5, alaviite.) Vastineella ”pukeutukaa” käännetty kreikan sana tuo mieleen palvelijan, joka sitoo vyötärölleen esiliinan ennen halpa-arvoiseen työhön ryhtymistä. Se voi hyvinkin palauttaa mieleemme sen, että Jeesus kietoi ympärilleen pyyhkeen, minkä jälkeen hän polvistui ja alkoi pestä apostolien jalkoja. Mitä Jumalan antamaa tehtävää voisimmekaan pitää arvollemme sopimattomana, jos seuraamme Jeesusta? Nöyryytemme tulisi olla ilmeinen kaikille, ikään kuin olisimme pukeutuneet siihen.

23, 24. a) Miksi meidän tulee vastustaa taipumusta ylpeyteen? b) Minkä väärän käsityksen nöyryydestä seuraava luku auttaa korjaamaan?

²³ Ylpeys on kuin myrkkyä. Sillä voi olla tuhoisa vaikutus. Se on ominaisuus, joka voi tehdä lahjakkaimmastakin ihmisestä Jumalalle hyödyttömän. Nöyryys taas voi tehdä vähäisimmästäkin ihmisestä hänelle hyvin hyödyllisen. Jos kehitämme tätä arvokasta ominaisuutta päivittäin pyrkimällä seuraamaan nöyrästi Kristuksen jalanjälkiä, meitä odottaa suurenmoinen palkinto. Pietari kirjoitti: ”Nöyrtykää sen vuoksi Jumalan voimakkaan käden alle, niin että hän voi korottaa teidät aikanaan.” (1. Pietarin kirje 5:6.) Jehova korotti Jeesuksen, joka alensi itsensä täydellisesti. Jumalamme iloitsee samalla tavoin sinunkin nöyryytesi palkitsemisesta.

²⁴ Valitettavasti jotkut ajattelevat, että nöyryys on heikkouden merkki. Jeesuksen esimerkki auttaa meitä näkemään, miten väärässä he ovatkaan, koska ihmisistä nöyrin oli myös kaikkein rohkein. Tätä aihetta käsitellään seuraavassa luvussa.