Mitä rakkaus Jumalaan merkitsee
”Rakkaus Jumalaan merkitsee sitä, että noudatamme hänen käskyjään.” – 1. JOHANNES 5:3.
1. Miten meidän tulisi osoittaa rakkautemme Jumalaa kohtaan, ja mikä on tuloksena?
IHMISTEN velvollisuudesta palvoa Jumalaa Jeesus sanoi: ”Sinun tulee rakastaa Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämelläsi ja koko sielullasi ja koko mielelläsi.” (Matteus 22:37) Miten meidän tulisi osoittaa tätä rakkautta? Raamattu vastaa: ”Rakkaus Jumalaan merkitsee sitä, että noudatamme hänen käskyjään.” (1. Johannes 5:3) Mitä hyviä tuloksia siitä on näin menetteleville? Johannes sanoi: ”Joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalan yhteydessä.” – 1. Johannes 4:16b.
2. Kenen ainoan tulisi saada palvontamme?
2 Jos rakastamme Jumalaa, emme anna palvontaamme millekään luomukselle, elävälle tai kuolleelle, vaan ainoastaan Jumalalle. (Luukas 4:7, 8) Apostoli Pietari ja jopa enkeli kieltäytyivät ottamasta vastaan palvontaa ihmisiltä. (Apostolien teot 10:25, 26; Ilmestys 22:8, 9) Lisäksi Jeesus osoitti, ettei hänen äidilleen, Marialle, tulisi osoittaa palvovaa kunnioitusta, sillä sellainen kuuluu vain Jumalalle. (Luukas 11:27, 28; Johannes 2:3, 4; Ilmestys 4:11) Palvonnan suuntaaminen väärään kohteeseen johtaa ristiriitaan Jumalan käskyjen kanssa, sillä ”kukaan ei voi olla kahden isännän orja”. – Matteus 6:24.
Ristin käyttö uskonnossa
3. Miten kristikunta suhtautuu ristin käyttöön?
3 On myös olemassa elottomia kohteita, joiden kunnioittaminen voi johtaa Jumalan käskyjen rikkomiseen. Niistä huomattavimpiin kuuluu risti. Kristikunnan ihmiset ovat satojen vuosien ajan käyttäneet sitä osana palvontaansa. The New Encyclopædia Britannica kutsuu ristiä ”kristillisen uskonnon tärkeimmäksi vertauskuvaksi”. Erään Kreikassa pidetyn oikeudenkäynnin aikana Kreikan ortodoksinen kirkko jopa väitti, että ne, jotka eivät hyväksy ’pyhää ristiä’, eivät ole kristittyjä. Mutta onko risti todella kristillinen vertauskuva? Mistä se on saanut alkunsa?
4, 5. a) Mitä sanakirja sanoo sanasta stau·rosʹ, joka on joissakin Raamatuissa käännetty ”ristiksi”? b) Mistä ristin käyttö on alkuisin?
4 Jeesuksen surmaamisessa käytetty väline mainitaan sellaisissa raamatunkohdissa kuin Matteuksen 27. luvun jakeissa 32 ja 40. Siinä esiintyvä kreikkalainen sana stau·rosʹ käännetään useissa Raamatuissa ”ristiksi”. Mutta mitä stau·rosʹ merkitsi ensimmäisellä vuosisadalla, kun Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset kirjoitettiin? W. E. Vine sanoo sanakirjassaan: ”Stauros – – tarkoittaa ensi sijassa pystysuoraa paalua tai pylvästä. Pahantekijät teloitettiin naulaamalla sellaiseen. Sekä substantiivi [stau·rosʹ] että verbi stauroō, kiinnittää pylvääseen tai paaluun, on alun perin erotettava kirkollisesta muodosta, jossa kaksi hirttä on ristissä. Jälkimmäisen muoto juontaa alkunsa muinaisesta Kaldeasta, ja sitä käytettiin tuossa maassa sekä naapurimaissa, mm. Egyptissä, Tammus-jumalan vertauskuvana (koska se oli hänen nimensä alkukirjaimen, salaperäisen taun, muotoinen).” – An Expository Dictionary of New Testament Words.
5 Vine jatkaa sanoen: ”200-luvun puoliväliin mennessä kirkot olivat joko hylänneet eräät kristillisen uskon opit tai omaksuneet niiden irvikuvat. Tämän luopiokirkollisen pappisjärjestelmän arvonannon lisäämiseksi pakanoita otettiin kirkkoon siitä riippumatta, olivatko he uskosta uudestisyntyneitä, ja heidän sallittiin suurimmaksi osaksi pitää pakanalliset merkkinsä ja vertauskuvansa. Niinpä tau eli T, jonka poikkipuu oli tavallisesti laskettu alas, omaksuttiin Kristuksen ristin muodoksi.”
6, 7. a) Mistä sana ”risti” tulee, ja miksi ei ole oikein käyttää sitä Raamatuissa? b) Miten tapa, jolla Raamattu käyttää sanaa xyʹlon, vahvistaa sen, että stau·rosʹ oli pystysuora paalu?
6 The Companion Bible sanoo otsikon ”Risti ja ristiinnaulitseminen” jälkeen näin: ”Sanamme ’risti’ on käännetty latinan sanasta crux; mutta kreikan stauros ei enää merkitse cruxia enempää kuin ’keppi’ merkitsee ’kainalosauvaa’. Homeros käyttää sanaa stauros tavallisesta pylväästä tai paalusta tai yksinkertaisesta hirrenkappaleesta. Tässä merkityksessä sitä käyttävät kaikki muutkin kreikkalaiset klassikot. Se ei koskaan tarkoita kahta hirrenkappaletta, jotka olisi jollakin tavalla pantu ristiin – –. U[uden] T[estamentin] kreikassa mikään ei edes vihjaa kahteen hirrenkappaleeseen.”
7 Raamatussa käytetään toistakin kreikkalaista sanaa, xyʹlon, siitä välineestä, jolla Jeesus kuoli. Tämä sana auttaa osoittamaan, että stau·rosʹ oli pystysuora paalu, jossa ei ollut poikkipuuta. The Companion Bible sanookin: ”Sana [xyʹlon] – – merkitsee yleensä kuollutta puupölkkyä tai hirttä, jota käytetään polttoaineeksi tai mihin tahansa muuhun tarkoitukseen. – – Se, että viimeksi mainittua sanaa [xyʹlon] käytetään edellä mainitun sanan stauros vastineena, osoittaa molempien merkityksen olevan täsmälleen sama. Siitä johtuu – – [xylon]-sanan käyttö Herramme kuolintavan yhteydessä ja se, että se käännetään ’puuksi’ Apostolien tekojen 5:30:ssä; 10:39:ssä; 13:29:ssä; Galatalaiskirjeen 3:13:ssä; Pietarin 1. kirjeen 2:24:ssä [Kuningas Jaakon käännöksessä].”
8. Mitä muut lähteet sanovat rististä ja sen alkuperästä?
8 Ranskalainen sanakirja (Dictionnaire Encyclopédique Universel) sanoo: ”Pitkän aikaa uskoimme, että uskonnollisena vertauskuvana pidetty risti oli nimenomaan tarkoitettu kristityille. Tämä ei pidä paikkaansa.” Eräs toinen kirja (Dual Heritage – The Bible and the British Museum) sanoo: ”Saattaa olla järkyttävää kuulla, ettei Uuden testamentin kreikassa ole sellaista sanaa kuin ’risti’. ’Ristiksi’ on aina käännetty kreikkalainen sana [stau·rosʹ], joka merkitsee ’pylvästä’ tai ’pystysuoraa paalua’. Risti ei ollut alun perin kristillinen vertauskuva; se on peräisin Egyptistä ja Konstantinukselta.” Uusi katolinen tietosanakirja sanoo: ”Kristuksen Golgatalla tapahtunutta lunastuskuolemaa ei esitetä ensimmäisten kristillisten vuosisatojen kuvataiteessa. Varhaiskristityt, joihin vaikutti Vanhassa testamentissa esitetty kaiverrettuja kuvia koskeva kielto, eivät halunneet kuvata edes Herran – – [kuoleman] välikappaletta. – – Risti tulee esiin Konstantinuksen aikoina.” – New Catholic Encyclopedia.
Konstantinuksen risti
9. Miten keisari Konstantinus yhdistetään ristiin?
9 Konstantinus oli Rooman keisari, joka kutsui kokoon Nikean kirkolliskokouksen vuonna 325 ja käytti vaikutusvaltaansa, niin että se hyväksyi epäraamatullisen opin, jonka mukaan Kristus oli Jumala. Hän teki tämän vahvistaakseen pakanoista ja luopiokristityistä koostuvan valtakuntansa yhtenäisyyttä. Tietosanakirja sanoo hänestä: ”Maxentiuksesta vuonna 312 saamansa voiton aattona Konstantinus näki näyssä ristin ’taivaallisen tunnusmerkin’, jota hän uskoi jumalalliseksi lupaukseksi voitostaan.” Tuo kirja sanoo lisäksi, että Konstantinus edisti sen jälkeen ristin kunnioitusta. – The New Encyclopædia Britannica.
10. Miksi ei ole järkevää eikä raamatullista uskoa, että Jumala tai Kristus antoi Konstantinukselle ristiä koskevan ”tunnusmerkin”?
10 Mutta antaisiko Jumala jonkin tunnusmerkin pakanalliselle johtajalle, joka ei tehnyt Jumalan tahtoa, ja kaiken lisäksi pakanallisen tunnusmerkin? Jeesus nuhteli omia maanmiehiään siitä, että nämä halusivat tunnusmerkkejä. (Matteus 12:38–40) Sitä paitsi tämä pakanahallitsija vuodatti viatonta verta saadakseen lihallisilla aseilla poliittisen yliherruuden ja järjesti poliittisten juonien avulla joidenkin sukulaistensa ja muiden kumppaniensa murhaamisen. Jeesus oli hänen vastakohtansa, sillä hän sanoi: ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta. Jos minun valtakuntani olisi osa tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet.” (Johannes 18:36) Siksi hän käski Pietaria: ”Pistä miekkasi takaisin paikalleen, sillä kaikki jotka miekan ottavat, ne miekkaan tuhoutuvat.” – Matteus 26:52.
11. Mikä sai Konstantinuksen edistämään ristin käyttöä?
11 Eräs kirja sanoo Konstantinuksesta ja hänen rististään: ”Voimme tuskin epäillä sitä, että hänen menettelynsä ilmaisi valtioviisautta; hänen käyttöön ottamansa vertauskuva ilahdutti kristittyjä hänen armeijansa toisella puolella ja [pakana]gallialaisia toisella. – – Viimeksi mainituille se oli merkki heidän aurinko-jumalansa suosiosta”, jota jumalaa he palvoivat. Konstantinuksen ’taivaallisella tunnusmerkillä’ ei siis ollut mitään tekemistä Jumalan eikä Kristuksen kanssa, vaan se oli pakanuuden läpitunkema. – Strange Survivals.
Tulisiko kuoleman välikappaletta kunnioittaa?
12, 13. Mistä muista syistä ristiä ei tulisi kunnioittaa?
12 Vaikka jättäisimme nämä todisteet huomiotta ja olettaisimme, että Jeesus surmattiin ristillä, niin tulisiko ristiä sittenkään kunnioittaa? Ei, sillä Jeesus teloitettiin hänen vieressään paaluihin pantujen miesten tavoin kuin rikollinen, ja hänen kuolintapansa saattoi hänet pahimmalla mahdollisella tavalla väärään valoon. Ensimmäisen vuosisadan kristityt eivät pitäneet hänen teloitusvälinettään pyhänä. Sen kunnioittaminen olisi merkinnyt sillä suoritetun väärän teon, Jeesuksen murhan, ylistämistä.
13 Jos rakkain ystäväsi teloitettaisiin väärien syytteiden perusteella, tekisitkö teloitusvälineestä (esimerkiksi hirttosilmukasta tai sähkötuolista tai teloituskomennuskunnan kivääristä) kuvan ja suutelisitko sitten tuota jäljennöstä, polttaisitko kynttilöitä sen edessä tai kantaisitko sitä kaulassasi pyhänä koristeena? Se tuntuisi mahdottomalta. Sama pätee ristin palvontaan. Se tosiasia, että ristillä on pakanallinen alkuperä, tekee asian vielä pahemmaksi.
14. Mihin ristiä koskevaan johtopäätökseen maalliset ja raamatulliset todisteet väistämättä tuovat meidät?
14 Ristin kunnioittaminen ei ole kristillistä. Se ei osoita rakkautta Jumalaa tai Kristusta kohtaan, vaan pitää pilkkanaan sitä mitä he edustavat. Se rikkoo epäjumalanpalveluksesta esitettyjä Jumalan kieltoja. Se kunnioittaa kristillisenä esiintyvää pakanallista vertauskuvaa. (2. Mooseksen kirja 20:4, 5; Psalmi 115:4–8; 1. Korinttolaisille 10:14) Pakanallisen vertauskuvan pitäminen pyhänä rikkoo Jumalan käskyä: ”Älkää iestykö epäsuhtaisesti yhteen epäuskoisten kanssa. Sillä mitä tekemistä vanhurskaudella on laittomuuden kanssa? – – ’Lakatkaa koskemasta epäpuhtaaseen.’” – 2. Korinttolaisille 6:14, 17.
Henkeytetystä Sanasta kiinni pitäminen
15. Miksi meidän tulisi hylätä perinteet, jotka ovat ristiriidassa Jumalan sanan kanssa?
15 Kirkot sanovat, että sellaiset tavat kuin ristin kunnioittaminen kuuluvat ”pyhään perinteeseen”. Mutta kun perinne on ristiriidassa Jumalan sanan kanssa, niin Jumalaa rakastavat hylkäävät perinteen. Se mitä me todella tarvitsemme tosi palvontaan, sisältyy jo Jumalan sanaan. On niin kuin Paavali kirjoitti Timoteukselle: ”Pienokaisesta asti olet tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi pelastuaksesi sen uskon välityksellä, joka on Kristuksen Jeesuksen yhteydessä. Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, täydelleen varustautunut kaikkeen hyvään työhön.” (2. Timoteukselle 3:15–17) Raamattu ei missään sano, että Jumalan sanan kanssa ristiriidassa olevat perinteet ovat välttämättömiä pelastumiseksi.
16. Mitä Jeesus sanoi juutalaisille uskonnollisille johtajille heidän perinteistään?
16 Raamatun ja ihmisten perinteen välinen ristiriita ei ole mitään uutta. Sinä ajanjaksona, joka ulottui henkeytettyjen Heprealaisten kirjoitusten valmistumisesta Jeesuksen tuloon, juutalaiset uskonnolliset johtajat lisäsivät monia suullisia perinteitä, jotka he myöhemmin panivat kirjalliseen muotoon. Mutta ne eivät olleet Jumalan henkeyttämiä. Nuo perinteet olivat usein ristiriidassa Raamatun kanssa. Siksi Jeesus sanoi uskonnollisille johtajille: ”Minkä vuoksi tekin rikotte Jumalan käskyn perinteenne takia? – – te olette tehneet Jumalan sanan pätemättömäksi perinteenne takia.” Hän sovelsi heihin Jumalan sanaa, joka kuului: ”Turhaan nämä ihmiset jatkavat minun palvomistani, koska he opettavat ihmisten käskyjä oppeina.” (Matteus 15:1–6, 9) Jeesus ei opetuksissaan koskaan lainannut sellaisia perinteitä. Hän vetosi Jumalan henkeytettyyn kirjoitettuun sanaan. – Matteus 4:4–10; Markus 12:10; Luukas 10:26.
17. Miksi voimme luottaa siihen, että Raamattu on toivollemme luja ankkuri?
17 Jumala ei jättänyt ”elämän sanan” säilyttämistä uskonnollisten perinteiden kannattajien epävarmoihin käsiin. (Filippiläisille 2:16) Sen sijaan hän voimakkaan pyhän henkensä avulla henkeytti Raamatun kirjoittamisen, jotta meillä ”Raamatun kirjoitusten lohdutuksen avulla olisi toivo”. (Roomalaisille 15:4) Sen väittäminen, että Raamattu on epätäydellinen ja että meidän täytyy turvautua myös epätäydellisten, henkeyttämättömien ihmisten epäluotettaviin ajatuksiin, merkitsee Jumalan voiman kieltämistä. Varmasti kaikkeuden kaikkivaltias, kunnioittavaa pelkoa herättävä Luoja saattoi valmistaa kirjan! Ja hän teki tämän, jotta meillä voisi olla toivollemme luja ankkuri eikä meidän tarvitsisi turvautua ihmisten perinteisiin, jotka saavat ihmiset rikkomaan Jumalan käskyjä. Siksi Jumalan sana sanoo: ”Älä mene yli sen, mikä on kirjoitettu.” (1. Korinttolaisille 4:6) Ne jotka todella rakastavat Jumalaa, noudattavat tätä neuvoa. – Ks. myös Sananlaskut 30:5, 6.
”Noudatamme hänen käskyjään”
18. Mitä käskyä meidän täytyy totella, jos todella rakastamme Jumalaa?
18 ”Rakkaus Jumalaan merkitsee sitä, että noudatamme hänen käskyjään”, sanoo Johanneksen 1. kirjeen 5:3. Kun uskonnolliset johtajat vesittävät noita käskyjä tai jättävät ne huomioon ottamatta tai korvaavat ne ihmisten vastakkaisilla perinteillä, niin silloin he johtavat seuraajiaan vastoin Jumalan tahtoa. Harkitse esimerkiksi kristillisyyden perusperiaatetta: rakkautta. Se oli Jeesuksen opetuksen tärkeä osa. Hän sanoi: ”Sinun tulee rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” – Matteus 22:39.
19. a) Miten tärkeää tosi kristittyjen on rakastaa toisiaan? b) Millä tavoin Jeesuksen rakkaudesta antama ”uusi käsky” erosi vanhasta?
19 Miten tärkeää tämä lähimmäisen rakkaus on? Jeesus opetti, että tosi kristityt voidaan tunnistaa rakkaudesta, joka heillä on keskuudessaan. Hän sanoi: ”Minä annan teille uuden käskyn, että rakastatte toisianne; että niin kuin minä olen rakastanut teitä, tekin rakastatte toisianne. Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Johannes 13:34, 35) On totta, että muinaiselle Israelille annettuun lakiin sisältyi käsky: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” (3. Mooseksen kirja 19:18) Mutta Jeesuksen käskyssä oli uutta ilmaus ”niin kuin minä olen rakastanut teitä”. Tämä lisäsi kristillisen rakkauden voimaa, sillä kristityn täytyy olla halukas jopa antamaan elämänsä toisten uskovien puolesta, kuten Jeesus antoi.
20. Keiden tällä vuosisadalla kirjoitettu historia ilmaisee tottelevan käskyä ’rakastaa toisiaan’?
20 Jumalan tosi palvelijat voidaan siis nykyään tunnistaa siitä, että heillä on murtumaton, yhdistävä rakkauden side kansainvälisesti. Ketkä meidän aikanamme osoittavat sellaista tottelevaisuutta rakkautta koskeville Jumalan käskyille? Keitä on vainottu, vangittu, heitetty keskitysleireihin tai teloitettu, koska he eivät tartu aseisiin toisiin kansoihin kuuluvia uskonveljiään vastaan – tai edes niitäkään vastaan, jotka eivät ole uskovia? Tällä vuosisadalla kirjoitettu historia vastaa: vain Jehovan todistajat.
21. Millaisen maineen kristikunnan kirkot ovat hankkineet itselleen uskonveljien rakastamista koskevan käskyn suhteen?
21 Toisaalta kristikunnan uskonnot ovat säännöllisesti rikkoneet rakkautta koskevia Jumalan käskyjä. Kaikissa tämän vuosisadan sodissa kristikunnan kirkkojen papit ovat johdattaneet kannattajansa taistelukenttien vastakkaisille puolille teurastamaan toisiaan miljoonittain. Protestantit tappoivat toisia protestantteja, katolilaiset tappoivat toisia katolilaisia, ja silti kaikki väittivät olevansa kristittyjä. Mutta Jumalan sana julistaa: ”Jos joku sanoo: ’Minä rakastan Jumalaa’ ja kuitenkin vihaa veljeään, niin hän on valehtelija. Sillä joka ei rakasta veljeään, jonka hän on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. Ja tämä käsky meillä on häneltä, että sen, joka rakastaa Jumalaa, tulee rakastaa myös veljeään.” – 1. Johannes 4:20, 21.
22. Kenen lapsia kristikunnan kirkot Johanneksen 1. kirjeen 3:10–12:n määritelmän mukaan ovat ja miksi?
22 Jumalan sana sanoo myös: ”Jumalan lapset ja Panettelijan lapset käyvät ilmi tästä: kukaan, joka ei harjoita vanhurskautta, ei ole Jumalasta, eikä sekään, joka ei rakasta veljeään. – – meidän tulisi rakastaa toisiamme eikä olla Kainin kaltaisia, joka oli paholaisesta ja tappoi veljensä.” (1. Johannes 3:10–12) Kristikunnan kirkot väittävät olevansa Jumalan lapsia, mutta ne eivät voi olla, sillä ne ovat räikeän tottelemattomia rakkautta koskeville Jumalan käskyille ja ’tappavat veljiään’. Ne voivat olla vain ”paholaisen” lapsia. Siksi Jumalan sana kehottaa noissa uskonnoissa olevia vilpittömiä ihmisiä: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ellette tahdo osallistua hänen kanssaan hänen synteihinsä ja ellette tahdo saada osaa hänen vitsauksistaan.” (Ilmestys 18:4) Pian Jumala panee täytäntöön tuomionsa kaikkia vääriä uskontoja vastaan. Niistä kiinni pitävät kärsivät niiden kohtalon. (Ilmestys 17:16) Toisaalta ”se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy ikuisesti”. – 1. Johannes 2:17.
Miten vastaisit
◻ Miksi sana ”risti” on väärä käännös kreikkalaisesta sanasta stau·rosʹ?
◻ Mistä ristin kunnioitus on saanut alkunsa, ja miksi meidän tulisi hylätä se?
◻ Millaisen mallin Jeesus antoi uskonnollisten perinteiden suhteen?
◻ Mitä todisteita on niiden tunnistamiseksi, jotka noudattavat veljellistä rakkautta koskevia käskyjä?
[Tekstiruutu/Kuvat s. 25]
RISTIN ALKUPERÄ
Kauan ennen kristillistä aikaa ristin muotoja käytettiin lähes kaikissa maailman osissa uskonnollisina vertauskuvina
Muinaiset egyptiläiset käyttivät crux ansataa eli silmukkaristiä tulevan elämän vertauskuvana
Crux quadrata eli kreikkalainen risti vertauskuvasi neljää alkuainetta, joista kaiken uskottiin luodun
Crux gammatan eli hakaristin ajatellaan olleen tulen tai auringon ja niin ollen elämän vertauskuva
Kristikunnassa suosittu latinalainen risti
Tämä risti on monogrammi, jossa on sanan ”Kristus” kaksi ensimmäistä kreikkalaista kirjainta
[Kuva s. 24]
Kristus kuoli pystysuoralla paalulla, ei ristillä
[Kuvat s. 26, 27]
”He julistavat julkisesti tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he kieltäytyvät tunnustamasta häntä.” – Tiitukselle 1:16