Jeesuksen loppurukous

Jeesus rakastaa apostoleja syvästi, ja siksi hän on valmistanut heitä lähtöönsä. Nyt hän katsoo taivasta kohti ja rukoilee Isäänsä: ”Saata poikasi kunniaan, jotta poikasi saattaisi sinut kunniaan. Sinä olet antanut hänelle vallan kaikkiin ihmisiin, jotta hän antaisi ikuisen elämän kaikille niille, jotka olet antanut hänelle.” (Johannes 17:1, 2.)

Jeesus tunnustaa selvästi, että kaikkein tärkeintä on Jumalan saattaminen kunniaan. Mutta lisäksi Jeesus esittää lohduttavan ajatuksen: ihmisillä on mahdollisuus saada ikuinen elämä! Hän on saanut ”vallan kaikkiin ihmisiin”, joten hän voi hyödyttää lunastusuhrillaan koko ihmiskuntaa. Vain jotkut kuitenkin hyötyvät siitä. Miksi? Koska lunastusuhrista voivat hyötyä vain ne, jotka toimivat seuraavien Jeesuksen sanojen mukaan: ”He voivat saada ikuisen elämän, kun he oppivat tuntemaan sinut, ainoan tosi Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Johannes 17:3.)

Ihmisen täytyy oppia tuntemaan Isä ja Poika hyvin. Hänellä on oltava asioista sama näkemys kuin heillä. Lisäksi hänen täytyy pyrkiä jäljittelemään heidän hienoja ominaisuuksiaan ollessaan tekemisissä toisten kanssa. Ihmisen täytyy myös ymmärtää, että ikuisen elämän saaminen ei ole yhtä tärkeää kuin Jumalan saattaminen kunniaan. Jeesus palaa tähän aiheeseen, kun hän sanoo:

”Minä olen saattanut sinut kunniaan maan päällä ja vienyt päätökseen sen työn, jonka olet antanut minun tehtäväkseni. Korota siis nyt, Isä, minut siihen asemaan, joka minulla oli rinnallasi ennen kuin maailma olikaan.” (Johannes 17:4, 5.) Jeesus siis pyytää, että Jumala herättäisi hänet kuolleista taivaaseen ja palauttaisi hänet siihen asemaan, joka hänellä oli aiemmin.

Päällimmäisenä Jeesuksen mielessä on kuitenkin se, mitä hänen palveluksensa on saanut aikaan. Hän rukoilee: ”Olen tehnyt sinun nimesi tunnetuksi niille ihmisille, jotka annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat noudattaneet sinun sanaasi.” (Johannes 17:6.) Jeesus ei ole pelkästään käyttänyt Jumalan nimeä Jehova, vaan hän on myös auttanut apostoleitaan ymmärtämään, millainen Jumala on: millaisia ominaisuuksia hänellä on ja miten hän kohtelee ihmisiä.

Apostolit ovat oppineet tuntemaan Jehovan ja saaneet tietää, mikä osa Jeesuksella on. Lisäksi Jeesus on opettanut heille monia muitakin asioita. Hän sanoo nöyrästi: ”Olen antanut heille ne sanat, jotka annoit minulle. He ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät varmasti, että olen tullut sinun edustajanasi, ja he ovat uskoneet, että sinä olet lähettänyt minut.” (Johannes 17:8.)

Sitten Jeesus kertoo, miten hänen seuraajansa eroavat muusta maailmasta: ”Minä pyydän heidän puolestaan. En pyydä maailman puolesta vaan niiden puolesta, jotka olet antanut minulle, koska he ovat sinun. – – Pyhä Isä, suojele heitä oman nimesi vuoksi, jonka olet antanut minulle, jotta he olisivat yhtä niin kuin me olemme yhtä. – – olen varjellut heitä, eikä heistä ole tuhoutunut kukaan muu kuin tuhon poika, jotta tätä koskeva raamatunkohta täyttyisi.” (Johannes 17:9–12.)

Jeesuksen rukous jatkuu: ”Maailma on vihannut heitä – –. En pyydä sinua ottamaan heitä pois maailmasta vaan suojelemaan heitä Paholaisen takia. He eivät ole osa maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta.” (Johannes 17:14–16.) Apostolit ja muut opetuslapset elävät maailmassa, Saatanan hallitsemassa yhteiskunnassa, mutta heidän täytyy pysyä erossa siitä ja sen pahuudesta. Miten?

Heidän täytyy pitää itsensä pyhinä, Jumalan palvelemista varten erilleen asetettuina. He voivat onnistua siinä elämällä niiden totuuksien mukaan, joita on Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ja joita Jeesus on opettanut. Jeesus rukoilee: ”Pyhitä heidät totuudella. Sinun sanasi on totuus.” (Johannes 17:17.) Myöhemmin jotkut apostolit kirjoittaisivat Jumalan hengen ohjauksessa Raamattuun kirjoja, ja myös ne olisivat osa ”totuutta”, joka voi ”pyhittää” ihmisen.

Aikanaan muutkin ottaisivat ”totuuden” vastaan. Jeesus sanookin: ”En pyydä vain heidän [paikalla olevien apostolien] puolestaan vaan myös niiden puolesta, jotka uskovat minuun heidän sanansa perusteella.” Mitä Jeesus pyytää heidän kaikkien puolesta? Hän pyytää, että ”he kaikki olisivat yhtä”, ja jatkaa: ”Niin kuin sinä, Isä, olet minun yhteydessäni ja minä sinun yhteydessäsi, ja hekin olisivat meidän yhteydessämme.” (Johannes 17:20, 21.) Jeesus ja hänen Isänsä eivät ole kirjaimellisesti sama persoona. He ovat ”yhtä” siten, että he ovat yhtä mieltä kaikesta. Jeesus rukoilee, että hänen seuraajansa olisivat samalla tavoin yksimielisiä.

Vähän aikaisemmin Jeesus kertoi Pietarille ja muille, että hän on menossa valmistamaan heille ”paikkaa” taivaassa (Johannes 14:2, 3). Nyt Jeesus viittaa samaan asiaan rukouksessaan: ”Isä, toivon, että ne, jotka olet antanut minulle, olisivat minun kanssani siellä, missä minä olen. Näin he näkisivät korotetun asemani, jonka olet antanut minulle, koska rakastit minua ennen maailman perustamista.” (Johannes 17:24.) Tällä tavoin hän vahvistaa sen, että kauan sitten – ennen kuin Aadam ja Eeva saivat jälkeläisiä – Jumala rakasti ainosyntyistä poikaansa, josta tuli Jeesus Kristus.

Rukouksensa lopuksi Jeesus kiinnittää jälleen huomion Isänsä nimeen. Hän toistaa myös sen, että Jumala rakastaa apostoleja ja kaikkia niitä, jotka ottavat ”totuuden” vastaan. Jeesus sanoo: ”Minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja tulen edelleen tekemään sen tunnetuksi, jotta he rakastaisivat toisia samalla tavalla kuin sinä olet rakastanut minua ja minä olisin heidän yhteydessään.” (Johannes 17:26.)