AALOE

(hepr. ʼaha·limʹ [mon.] ja ʼaha·lōtʹ [mon.]; kreik. a·loʹē).

Tämä nimi liitetään moniin erilaisiin puihin, joiden sisältämää tuoksuvaa, hyvänhajuista ainetta käytettiin raamatullisina aikoina hajusteena (Ps 45:8; San 7:17; Lal 4:14). Useimpien kommentaattorien mielestä Raamatussa mainittu aaloekasvi on Aquilaria agallocha, jota joskus sanotaan kotkapuuksi ja joka nykyisin kasvaa pääasiassa Intiassa ja sen ympäristössä. Puu on suuri ja levittäytyy laajalle, ja toisinaan se kasvaa 30 m korkeaksi. Rungon ja oksien sisus on täynnä pihkaa ja tuoksuvaa öljyä, joista saadaan kallisarvoista hajustetta. Koska puun tuoksu on ilmeisesti parhaimmillaan puun lahotessa, puu haudataan joskus maahan lahoamisen jouduttamiseksi.

Se että profeetta Bileam sanoi Israelin telttojen olevan kuin ”aaloekasvit, jotka Jehova on istuttanut, niin kuin setrit vesien äärellä”, viittaa kenties näiden korkeiden puiden muotoon, sillä aaloepuuryhmä muistuttaa telttaleiriä (4Mo 24:6). Tämä jae on kuitenkin herättänyt jonkin verran keskustelua, koska Aquilaria agallocha -puita ei kasva Palestiinassa. Niiden puuttuminen nykyään ei tietenkään välttämättä todista, että niitä ei olisi ollut tuossa maassa lähes 3500 vuotta sitten. Toisaalta Bileamin maininnan noista puista ei tarvitse merkitä sitä, että niitä olisi kasvanut nimenomaan siellä, missä hän puhui. Jos hänen seuraavaksi tässä jakeessa mainitsemansa ”setrit” olivat Libanonin setrejä, niin ne olivat kyseisen alueen ulkopuolella kasvavia puita, ja sama voisi pitää paikkansa aaloepuista. Muut jakeet, joissa aaloe mainitaan, puhuvat vain sen tuoksusta, ja niiden perusteella se voisi olla tuontitavaraa.

Kristuksen Jeesuksen kuoleman jälkeen Nikodemos toi yli 30 kg (alkuperäisten mittojen mukaan n. 100 roomalaista naulaa eli 33 kg) painavan ”käärön mirhaa ja aaloeta” Jeesuksen ruumiin valmistamiseksi hautaamista varten (Joh 19:39). Nikodemoksen lahjoitus merkitsi hänelle varmasti melkoisen rahamäärän antamista, vaikka halvemman mirhan osuutta tuossa yli 30 kg:ssa ei ilmoitetakaan. Jotkut soveltavat tässä jakeessa käytetyn sanan ”aaloe” erääseen liljakasvien sukuun kuuluvaan kasviin, jonka tieteellinen nimi on nykyään Aloe vera, mutta tämän kasvin tuotetta (lehdistä saatavaa paksua nestettä) ei käytetä sen tuoksun takia vaan ulostuslääkkeenä ja muihin terveydenhoidollisiin tarkoituksiin. Nikodemoksen tuoma aaloe oli todennäköisesti samaa aaloepuun tuotetta kuin se, mihin Raamatun heprealaiset kirjoitukset viittaavat.