Miksi Jeesus ei ottanut osaa politiikkaan?
ELETÄÄN vuotta 32. On myöhäinen iltapäivä. Jeesus, ennustettu Messias, on jo tullut kuuluisaksi siitä, että hän parantaa sairaita ja jopa herättää kuolleita. Tänään hän on tehnyt vaikuttavia tunnusmerkkejä ja antanut opetusta Jumalasta, minkä vuoksi tuhannet tuntevat pelonsekaista kunnioitusta. Nyt hän jakaa nämä nälkäiset ihmiset pienempiin ryhmiin. Hän rukoilee Jehovaa ja ruokkii heidät kaikki ihmeen välityksellä. Sitten hän kerää tähteet, jottei mitään menisi hukkaan. Miten ihmiset suhtautuvat tähän? (Johannes 6:1–13.)
Todistettuaan Jeesuksen ihmetekoja ja nähtyään, kuinka taitavasti hän on johtanut ihmisjoukkoja ja täyttänyt niiden tarpeet, ihmiset päättelevät, että hänestä tulisi täydellinen kuningas (Johannes 6:14). Ei ihme, että he suhtautuvat näin. He kaipasivat kovasti hyvää ja tehokasta hallitsijaa, sillä heidän rakas kotimaansa oli sortavan ulkovallan hallinnassa. Niinpä he painostavat Jeesusta ryhtymään poliittiseen toimintaan. Tätä taustaa vasten tarkastelemme nyt Jeesuksen reaktiota.
”Jeesus, joka tiesi, että he aikoivat tulla ja tarttua häneen tehdäkseen hänestä kuninkaan, poistui jälleen vuorelle yksinäisyyteen”, sanotaan Johanneksen 6:15:ssä. Jeesuksen kanta oli päivänselvä. Hän kieltäytyi päättäväisesti ottamasta osaa kotimaansa politiikkaan. Hänen kantansa ei koskaan muuttunut. Hän sanoi, että hänen seuraajiensakin pitäisi suhtautua samoin politiikkaan (Johannes 17:16). Miksi hän otti tämän kannan?
Miksi Jeesus valitsi puolueettomuuden?
Jeesuksen puolueeton suhtautuminen tämän maailman politiikkaan perustui Raamatun periaatteisiin. Seuraavassa käsitellään niistä kahta.
”Ihminen on hallinnut ihmistä hänen vahingokseen.” (Saarnaaja 8:9.) Näihin sanoihin Raamattu tiivistää ihmishallinnon historian. Jeesus oli ollut olemassa henkiolentona taivaassa jo kauan ennen kuin hän tuli maan päälle ihmiseksi (Johannes 17:5). Niinpä hän tiesi, että olipa ihmisellä kuinka hyvä tarkoitus tahansa, ihminen ei pysty täyttämään riittävän hyvin miljardien muiden tarpeita; Jumala ei ole edes luonut ihmistä tekemään niin (Jeremia 10:23). Jeesus tiesi, etteivät ihmishallitukset pystyisi ratkaisemaan ihmiskunnan ongelmia vaan ratkaisu olisi jossain muualla.
”Koko maailma on paholaisen vallassa.” (1. Johanneksen kirje 5:19.) Oletko järkyttynyt näistä sanoista? Monet ovat. He ajattelevat vilpittömiä ihmisiä, jotka menevät mukaan politiikkaan, koska he haluavat tehdä maailmasta paremman ja turvallisemman paikan. Mutta yrityksistään huolimatta vilpittömimmätkään vallanpitäjät eivät kykene voittamaan sen persoonan vaikutusta, jota Jeesus kutsui ”tämän maailman hallitsijaksi” (Johannes 12:31; 14:30). Tämän takia Jeesus sanoi eräälle oman aikansa poliitikolle: ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta.” (Johannes 18:36.) Jeesus oli Jumalan taivaallisen hallituksen tuleva Kuningas. Jos Jeesus olisi mennyt mukaan politiikkaan, hän olisi luopunut uskollisuudesta Isänsä hallitukselle.
Opettiko Jeesus sitten, että hänen seuraajillaan ei ole mitään velvollisuutta maallisia hallituksia kohtaan? Päinvastoin hän opetti heitä tasapainottamaan oikein vastuut Jumalaa kohtaan ja velvollisuudet maallisia hallituksia kohtaan.
Jeesus kunnioitti valtiovaltaa
Kun Jeesus opetti temppelissä, hänen vastustajansa yrittivät panna hänet seinää vasten kysymällä häneltä, pitäisikö heidän maksaa verot. Jos Jeesus vastaisi kieltävästi, hänen vastaustaan pidettäisiin kapinahenkisenä ja sen voitaisiin katsoa yllyttävän kapinaan niitä maahan tallattuja ihmisiä, jotka olisivat mielellään karistaneet Rooman sortavan ikeen harteiltaan. Toisaalta jos Jeesus vastaisi myöntävästi, monet olisivat ajatelleet, että hän hyväksyi heidän kohtaamansa vääryydet. Jeesuksen vastaus oli loistoesimerkki tasapainosta. Hän sanoi: ”Maksakaa – – takaisin keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan.” (Luukas 20:21–25.) Hänen seuraajillaan on siis velvollisuuksia Jumalaa ja keisaria eli maallista valtiovaltaa kohtaan.
Valtio ylläpitää jossain määrin järjestystä. Se vaatii aivan oikein kansalaisiaan olemaan rehellisiä, maksamaan verot ja noudattamaan lakia. Millaista esimerkkiä Jeesus näytti maksaessaan ”keisarille, mikä on keisarin”? Jeesuksen olivat kasvattaneet vanhemmat, jotka tottelivat lakia silloinkin, kun se oli hankalaa. Joosef oli esimerkiksi matkustanut raskaana olevan vaimonsa Marian kanssa noin 150 kilometrin päähän Betlehemiin, kun Rooma vaati heitä henkikirjoitettaviksi (Luukas 2:1–5). Jeesus oli heidän tavallaan lainkuuliainen ja jopa maksoi veroja, joita hänen ei olisi tarvinnut maksaa (Matteus 17:24–27). Hän myös pidättyi huolellisesti ylittämästä valtuuksiaan maallisissa asioissa (Luukas 12:13, 14). Jeesuksen voidaan sanoa kunnioittaneen hallintokoneistoa, vaikka hän kieltäytyi olemasta osa siitä. Mutta mitä Jeesus tarkoitti sillä, että piti maksaa ”Jumalalle, mikä on Jumalan”?
Miten Jeesus antoi ”Jumalalle, mikä on Jumalan”?
Jeesukselta Kristukselta kysyttiin kerran, mikä oli suurin kaikista Jumalan ihmiselle antamista laeista. Hän vastasi: ” ’Sinun on rakastettava Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämelläsi ja koko sielullasi ja koko mielelläsi.’ Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, sen kaltainen, on tämä: ’Sinun on rakastettava lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ ” (Matteus 22:37–39.) Jeesus opetti, että kun maksamme ”Jumalalle, mikä on Jumalan”, olemme ensiksikin hänelle velkaa rakkautemme, johon sisältyy kokosydäminen, täydellinen uskollisuutemme.
Voiko sellainen rakkaus olla jakautunutta? Voimmeko jakaa uskollisuutta siten, että osa siitä kuuluu Jehova Jumalalle ja hänen taivaalliselle hallitukselleen ja osa jollekin maan päällä toimivalle hallitukselle? Jeesus itse esitti periaatteen: ”Kukaan ei voi olla kahden isännän orja, sillä hän tulee joko vihaamaan toista ja rakastamaan toista tai liittymään toiseen ja halveksimaan toista.” (Matteus 6:24.) Jeesus puhui tässä uskollisuuden jakamisesta Jumalan ja rikkauksien kesken, mutta hän uskoi selvästikin saman periaatteen soveltuvan myös politiikkaan osallistumiseen. Näin ajattelivat hänen ensimmäisellä vuosisadalla elävät seuraajansakin.
Vanhimmat saatavissa olevat muistiinmerkinnät osoittavat, että muinaisessa maailmassa eläneet Jeesuksen seuraajat eivät ottaneet osaa politiikkaan. Koska koko heidän palvontansa kohdistui siihen samaan persoonaan, jota Kristus palvoi, he kieltäytyivät vannomasta uskollisuutta Roomalle ja sen keisarille, menemästä sotapalvelukseen ja ottamasta vastaan julkisia virkoja. Tämän vuoksi heitä kohtaan osoitettiin kaikin tavoin vihamielisyyttä. Toisinaan heidän vihollisensa syyttivät heitä vihasta ihmissukua kohtaan. Oliko tämä syytös oikea?
Aidot kristityt välittävät toisista ihmisistä
Jeesushan sanoi, että toiseksi suurin Jumalan käskyistä oli: ”Sinun on rakastettava lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Kukaan Kristuksen aito seuraaja ei selvästikään saa vihata ihmiskuntaa. Jeesus rakasti ihmisiä, teki työtä heidän hyväkseen ja auttoi heitä jopa kaikkein arkipäiväisimpien ongelmien ratkaisemisessa (Markus 5:25–34; Johannes 2:1–10).
Mutta mistä Jeesus ensisijaisesti tunnettiin? Häntä ei ylistetty sen vuoksi, että hän paransi sairaita, ruokki tuhansia ja jopa herätti kuolleita – vaikka hän tekikin kaikkia näitä merkittäviä tekoja. Sen sijaan häntä puhuteltiin hyvästä syystä Opettajaksi (Johannes 1:38; 13:13). Jeesus selitti, että hän oli tullut maan päälle ensisijaisesti opettamaan ihmisille totuutta Jumalan valtakunnasta (Luukas 4:43).
Juuri tämän takia Kristuksen aidot seuraajat omistautuvat samaan työhön, jota heidän Herransa teki ollessaan maan päällä – he opettavat ihmisille hyvää uutista Jumalan valtakunnasta. Jeesus Kristus valtuutti kaikki tosi kristityt kautta maailman antamaan opetusta juuri siitä. (Matteus 24:14; 28:19, 20.) Tuo turmeltumaton taivaallinen hallitus tulee hallitsemaan kaikkea Jumalan luomakuntaa rakkauden lain mukaan. Se tulee tekemään Jumalan tahdon ja jopa poistamaan kärsimyksen ja kuoleman. (Matteus 6:9, 10; Ilmestys 21:3, 4.) Ei ihme, että Raamatussa Kristuksen sanomaa sanotaan ”hyväksi uutiseksi”! (Luukas 8:1.)
Jos siis etsit Jeesuksen Kristuksen aitoja seuraajia maan päältä nykyään, niin mistä voit tunnistaa heidät? Ovatko he mukana tämän maailman politiikassa? Vai onko heidän tärkein tehtävänsä sama kuin Jeesuksella: Jumalan valtakunnasta saarnaaminen ja opettaminen?
Haluaisitko saada tietää enemmän Jumalan valtakunnasta ja siitä, miten se voi vaikuttaa elämääsi nyt? Kannustamme sinua ottamaan yhteyttä paikkakuntasi Jehovan todistajiin tai tutustumaan heidän virallisiin verkkosivuihinsa osoitteessa www.watchtower.org.
[Tekstiruutu/Kuvat s. 24, 25]
Onko Jehovan todistajista apua yhteiskunnalle?
Jehovan todistajat pysyvät poliittisesti puolueettomina. He ovat kuitenkin täysipainoisesti mukana auttamassa yhdyskuntansa ihmisiä, kuuluivatpa nämä mihin rotuun tahansa ja olipa heidän taustansa mikä tahansa. Seuraavassa on joitakin tosiasioita:
◼ Jehovan todistajiin kuuluu yli seitsemän miljoonaa vapaaehtoista, jotka käyttävät joka vuosi kaikkiaan yli 1,5 miljardia tuntia siihen, että he opettavat ihmisille, mitä Raamattu sisältää ja miten se voi auttaa heitä voittamaan vahingolliset tavat ja tottumukset, tekemään perheistään onnellisia ja parantamaan elämäänsä muillakin tavoin.
◼ He painavat ja levittävät ilmaiseksi julkaisuja yli 500 kielellä, myös sellaisilla kielillä, joilla ei ole julkaistu mitään muuta kirjallisuutta.
◼ He pitävät julkisen puhumisen kursseja, joissa miljoonat oppivat ilmaisemaan ajatuksiaan selvästi ja tahdikkaasti.
◼ He kustantavat luku- ja kirjoitustaidon kursseja, joiden avulla kymmenettuhannet ihmiset kautta maailman ovat oppineet lukemaan ja kirjoittamaan.
◼ He ovat järjestäneet eri puolilla maailmaa yli 400 alueellista rakennuskomiteaa opettamaan vapaaehtoisille rakentamisessa tarvittavia taitoja, niin että nämä oppivat rakentamaan keskuksia, joissa annetaan raamatullista valmennusta. Kymmenen viime vuoden aikana on rakennettu yli 20 000 palvontapaikkaa eli valtakunnansalia.
◼ He ovat mukana antamassa katastrofiapua kautta maailman niin todistajille kuin muillekin. Sen jälkeen kun Yhdysvaltoja äskettäin riepottelivat hurrikaanit, Jehovan todistajat pystyttivät kahden vuoden aikana vapaaehtoisesti uudelleen yli 90 valtakunnansalia ja 5 500 kotia.
[Kuva s. 23]
Kun Jeesusta painostettiin ottamaan osaa politiikkaan, hän poistui ”vuorelle yksinäisyyteen”.