Totuuden vapauttamia

YHDYSVALLOISSA yli miljoona ihmistä on suljettu vankiloihin. Näistä lähes kolmetuhatta on tuomittu kuolemaan. Kuvittelehan itsesi siihen tilanteeseen. Miltä sinusta tuntuisi? Tuollainen odote olisi todella synkkä. Kaikki ihmiset ovat kuitenkin tavallaan samanlaisessa tilanteessa. Raamatussa sanotaan: ”Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kunniaa vailla.” (Roomalaisille 3:23.) Aadamin jälkeläisinä olemme tosiaan syntisen tilan ”vankeja” (Roomalaisille 5:12). Tunnemme vankeutemme vaikutukset päivittäin, kuten tunsi kristitty apostoli Paavali, joka kirjoitti: ”Näen jäsenissäni toisen lain, joka sotii mieleni lakia vastaan ja johtaa minua jäsenissäni olevan synnin lain vankina.” (Roomalaisille 7:23.)

Syntisen luontomme vuoksi olemme kaikki niin sanoaksemme kuolemantuomion alaisia, sillä Raamatussa sanotaan: ”Synnin palkka on kuolema.” (Roomalaisille 6:23.) Psalmista Mooses kuvaili osuvasti tilannettamme: ”Seitsemänkymmentä on vuosiemme määrä, tai kahdeksankymmentä, jos voimamme kestää. Ja kaikki niiden meno on vain turhuutta ja vaivaa, ne kiitävät ohitse, ja me lennämme pois.” (Psalmit 90:10, vuoden 1992 kirkkoraamattu; vrt. Jaakobin kirje 4:14.)

Jeesuksella oli mielessään nimenomaan synnin ja kuoleman orjuus, jossa ihmiskunta on, sanoessaan seuraajilleen: ”Totuus vapauttaa teidät.” (Johannes 8:32.) Noilla sanoilla Jeesus antoi seuraajilleen toivon jostakin paljon suurenmoisemmasta kuin Rooman vallasta vapautumisesta: hän tarjosi heille syntien anteeksiantoa ja vapautusta kuolemasta! Miten tämä suotaisiin heille? ”Jos siis Poika vapauttaa teidät”, sanoi Jeesus heille, ”niin te tulette olemaan todella vapaita.” (Johannes 8:36.) Uhraamalla henkensä ”Poika”, Jeesus, palveli tosiaan sovitusuhrina ostaakseen takaisin sen, minkä Aadam menetti (1. Johanneksen kirje 4:10). Tämä avasi koko tottelevaiselle ihmiskunnalle tien synnin ja kuoleman orjuudesta vapautumiseen. Jumalan ainosyntyinen Poika kuoli, ”jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä” (Johannes 3:16).

Totuus, joka voi vapauttaa meidät, keskittyy siis Jeesukseen Kristukseen. Niillä, jotka alkavat seurata häntä hänen askeleissaan, on toivo vapautua synnistä ja kuolemasta, kun Jumalan valtakunta ottaa maan asiat täysin hallintaansa. Ne, jotka ottavat vastaan Jumalan sanan totuuden, nauttivat jo nyt todellisesta vapaudesta. Millä tavoilla?

Vapaus kuolleiden pelosta

Miljoonat nykyajan ihmiset elävät kuolleiden pelossa. Miksi? Koska heidän uskontonsa on opettanut, että sielu erkanee ruumiista ihmisen kuollessa ja siirtyy henkimaailmaan. Joissakin maissa on siksi tapana, että vainajan sukulaiset viettävät useita päiviä ja öitä kestäviä valvojaisia. Niihin liittyy monesti äänekästä laulamista ja rummunlyöntiä. Surevat uskovat, että tämä miellyttää kuollutta ja estää hänen henkeään tulemasta takaisin vaivaamaan eläviä. Kristikunnan väärät opetukset kuolleista ovat vain myötävaikuttaneet tämän perinteen säilymiseen.

Raamattu paljastaa kuitenkin totuuden kuolleiden tilasta. Siinä sanotaan selvästi, että sinun sielusi olet sinä, ei jokin sellainen salaperäinen osa sinusta, joka jää eloon kuoleman jälkeen (1. Mooseksen kirja 2:7; Hesekiel 18:4). Lisäksi kuolleita ei piinata tulisessa helvetissä eivätkä he kuulu henkimaailmaan, joka voi vaikuttaa eläviin. Raamatussa sanotaan: ”Kuolleet eivät tiedä yhtään mitään – – ei ole työtä eikä suunnittelua eikä tietoa eikä viisautta Šeolissa [haudassa], paikassa johon olet menossa.” (Saarnaaja 9:5, 10.)

Nämä Raamatun totuudet ovat vapauttaneet monet ihmiset kuolleiden pelosta. He eivät enää uhraa kalliita uhreja esi-isiensä lepyttämiseksi, eivätkä he murehdi sen takia, että heidän rakkaitaan piinattaisiin armottomasti virheittensä takia. He ovat oppineet, että Raamattu antaa suurenmoisen toivon kuolleille, sillä siinä kerrotaan, että Jumalan määräaikana tulee olemaan ”ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden” (Apostolien teot 24:15; Johannes 5:28, 29). Kuolleet siis yksinkertaisesti nukkuvat nyt ikään kuin syvässä unessa (vrt. Johannes 11:11–14).

Totuus kuolleiden tilasta sekä ylösnousemustoivo voivat vapauttaa epätoivosta, jonka kuolema saattaa tuoda mukanaan. Tämä toivo antoi voimaa eräälle yhdysvaltalaiselle avioparille, kun heidän nelivuotias poikansa kuoli tapaturmaisesti. ”Elämässämme on tyhjiö, joka on mahdoton täyttää ennen kuin näemme poikamme uudestaan, kun hän saa ylösnousemuksen”, hänen äitinsä myöntää. ”Mutta me tiedämme, että tuskamme on vain väliaikaista, sillä Jehova lupaa pyyhkiä pois murheen kyyneleemme.” (Ilmestys 21:3, 4.)

Vapaus tulevaisuuden pelosta

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Palaako maapallomme poroksi ydintuhossa? Tekeekö ympäristön turmeltuminen planeetastamme elinkelvottoman? Johtaako moraalin luhistuminen anarkiaan ja sekasortoon? Nämä ovat monille nykyajan ihmisille todellisia pelkoja.

Raamattu tarjoaa kuitenkin vapauden tällaisista hirvittävistä peloista. Siinä vakuutetaan, että ”maa pysyy aina ajan hämärään asti” (Saarnaaja 1:4). Jehova ei luonut planeettaamme vain nähdäkseen, miten vastuuntunnottomat ihmiset tuhoavat sen (Jesaja 45:18). Sen sijaan Jehova loi maan yksimielisen ihmisperheen paratiisikodiksi (1. Mooseksen kirja 1:27, 28). Hänen tarkoituksensa ei ole muuttunut. Raamatussa kerrotaan, että Jumala ”saattaa turmioon ne, jotka turmelevat maata” (Ilmestys 11:18). Sen jälkeen ”sävyisät saavat omistaa maan”, sanotaan Raamatussa, ”ja he iloitsevat suuresti rauhan runsaudesta” (Psalmit 37:11).

Tämä lupaus on luotettava, koska Jumala ei valehtele. Jehova sanoi profeettansa Jesajan välityksellä: ”Sanani, joka suustani lähtee – – ei palaa luokseni tyhjin toimin vaan on tekevä sen, mihin olen mieltynyt, ja menestyvä siinä, mitä varten olen lähettänyt sen.” (Jesaja 55:11; Titukselle 1:2.) Voimme odottaa siksi luottavaisina sen Jumalan lupauksen toteutumista, joka on merkitty muistiin Raamattuun 2. Pietarin kirjeen 3:13:een: ”Hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.”

Vapaus ihmispelosta

Raamatussa on erinomaisia esimerkkejä miehistä ja naisista, jotka olivat pelottomia Jumalaa kohtaan osoittamassaan antaumuksessa. Heitä olivat muiden muassa Gideon, Barak, Debora, Daniel, Ester, Jeremia, Abigail ja Jael – vain muutamia mainitaksemme. Näillä uskollisilla miehillä ja naisilla oli samanlainen asenne kuin psalmistalla, joka kirjoitti: ”Jumalaan olen pannut luottamukseni. En pelkää. Mitä voi ihminen minulle tehdä?” (Psalmit 56:11.)

Ensimmäisellä vuosisadalla apostolit Pietari ja Johannes osoittivat samanlaista rohkeutta, kun uskonnolliset vallanpitäjät käskivät heidän lopettaa saarnaamisen. He vastasivat: ”Me emme voi lakata puhumasta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.” Peräänantamattomuutensa vuoksi Pietari ja Johannes vangittiin myöhemmin. Sen jälkeen kun he olivat ihmeen välityksellä vapautuneet, he jatkoivat heti toimintaansa ja jälleen he ”puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti”. Pian Pietari ja toiset apostolit tuotiin juutalaisen sanhedrinin eteen. ”Me kieltämällä kielsimme teitä enää opettamasta tämän nimen perusteella”, ylimmäinen pappi sanoi heille, ”ja kuitenkin, katso, te olette täyttäneet Jerusalemin opetuksellanne.” Pietari ja toiset apostolit vastasivat: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.” (Apostolien teot 4:16, 17, 19, 20, 31; 5:18–20, 27–29.)

Saarnatessaan hyvää uutista Jumalan valtakunnasta Jehovan todistajat pyrkivät nykyään jäljittelemään ensimmäisen vuosisadan kristittyjen intoa. Jopa heidän keskuudessaan olevat nuoret osoittavat usein olevansa rohkeita puhumalla muille pelottomasti uskostaan. Ajattelehan joitakin esimerkkejä.

Nuori Stacie on luonteeltaan ujo. Siksi omasta uskostaan puhuminen muille oli tälle tytölle aluksi haaste. Mitä hän teki voittaakseen ujoutensa? ”Tutkin Raamattua ja varmistauduin siitä, että ymmärsin, mistä puhuin”, hän kertoo. ”Se helpotti tilannetta ja lisäsi itseluottamustani.” Stacien hyvästä maineesta kerrottiin paikallisessa sanomalehdessä. Artikkelissa, jonka oli kirjoittanut hänen koulunsa opettaja, sanottiin, että Stacien ”usko näyttää antaneen hänelle voiman taistella monia sellaisia paineita vastaan, joita useimmilla teini-ikäisillä on. – – Hän on sitä mieltä, että Jumalan palvelemisen tulee olla etusijalla hänen mielessään.”

Tommy alkoi saada raamatullista opetusta vanhemmiltaan ollessaan vasta viisivuotias. Hän asennoitui jo nuorena rohkeasti tosi palvonnan puolelle. Kun Tommyn nuoret luokkatoverit piirsivät juhlapäiviin liittyviä kuvia, hän piirsi näkymiä Jumalan lupaamasta paratiisista. Teini-ikäisenä Tommy pani merkille, että monet oppilaat kummastelivat Jehovan todistajien uskonkäsityksiä. Sen sijaan että hän olisi peloissaan vetäytynyt sivuun, hän kysyi eräältä opettajaltaan, saisiko hän järjestää luokalleen kysymyksin ja vastauksin käytävän keskustelun, niin että hän voisi vastata yhdellä kertaa kaikkiin heidän kysymyksiinsä. Lupa annettiin, ja luokka sai erinomaista todistusta.

Ollessaan 17-vuotias Markietta sai mainion tilaisuuden puhua luokkatovereilleen uskostaan. ”Saimme tehtäväksi laatia puheen”, hän kertoo. ”Valitsin aiheekseni kirjan Nuoret kysyvät – käytännöllisiä vastauksia.a Poimin kirjasta viisi lukua ja kirjoitin otsikot taululle. Pyysin luokkaa panemaan ne mielensä mukaiseen tärkeysjärjestykseen.” Sen jälkeen aiheista keskusteltiin luokan kanssa. ”Näytin luokalle kirjaa”, Markietta sanoo lopuksi, ”ja monet oppilaat pyysivät saada kirjan. Opettajanikin sanoi haluavansa yhden.”

Totuus voi vapauttaa sinut

Kuten olemme nähneet, Raamatun totuudella on vapauttava vaikutus kaikenikäisiin, jotka tutkivat sitä ja suhtautuvat sen sanomaan vakavasti. Se vapauttaa heidät kuolleiden pelosta, tulevaisuuden pelosta ja ihmispelosta. Lopulta Jeesuksen uhri vapauttaa tottelevaisen ihmiskunnan synnistä ja kuolemasta. Mikä ilo tuleekaan olemaan elää ikuisesti paratiisimaassa, kun emme ole enää perityn syntisen tilamme vankeja! (Psalmit 37:29.)

Haluaisitko tietää enemmän Jumalan lupaamista siunauksista? Jos haluat, mitä sinun pitäisi tehdä? Jeesus sanoi: ”Tämä merkitsee ikuista elämää, että he hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Johannes 17:3.) Jos siis haluat nauttia vapaudesta, jonka Jeesus lupasi opetuslapsilleen, sinun täytyy saada tietoa Jehova Jumalasta ja hänen Pojastaan. Sinun pitää tietää, mikä on Jumalan tahto, ja sitten toimia sen mukaan, sillä Raamatussa sanotaan: ”Maailma on häviämässä ja samoin sen halu, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy ikuisesti.” (1. Johanneksen kirje 2:17.)

[Alaviite]

[Kuva s. 7]

Jumalan valtakunnan alaisuudessa ihmiskunta vapautetaan lopulta synnistä ja kuolemasta