Rabbiinisten tietolähteiden mukaan tässä juhlassa oli vielä yksi huomattava piirre, jota, samoin kuin veden tuomista Siloamista, noudatettiin Jeesuksen ollessa maan päällä. Tämä seremonia alkoi juhlan ensimmäisen päivän – tisrikuun 15. päivän – loppupuolella, oikeastaan 16. päivän, juhlan toisen päivän, alussa, ja se jatkui viitenä seuraavana iltana. Valmistelut tehtiin naisten esipihassa, jossa oli neljä suurta kultaista lampunjalkaa ja niissä jokaisessa neljä kultaista maljaa. Neljä pappissukuun kuuluvaa nuorukaista kiipesi tikkaita suurten öljykannujen kanssa täyttämään nuo 16 maljaa. Pappien vanhoja vaatteita käytettiin lampunsydäminä. Juutalaiset kirjailijat sanovat, että nämä lamput loivat kirkkaan valon, joka voitiin nähdä melkoisen matkan päähän ja joka valaisi Jerusalemin talojen pihat. Eräät miehet, mm. jotkut vanhimmat, tanssivat palavat soihdut käsissään ja lauloivat ylistyslauluja soittimien säestyksellä.

Jeesus viittasi luultavasti lehtimajanjuhlan hengelliseen merkitykseen ja ehkä Siloamin veteen liittyvään seremoniaan, kun hän ”viimeisenä päivänä, juhlan suurena päivänä, – – nousi seisomaan ja korotti äänensä ja sanoi: ’Jos jonkun on jano, hän tulkoon minun luokseni ja juokoon. Joka uskoo minuun, ”sen sisimmästä tulee juoksemaan elävän veden virtoja”, niin kuin Raamattu on sanonut.’” (Joh 7:37, 38.) Hän on myös saattanut viitata siihen, että temppelialueella olevat lamput ja soihdut valaisivat Jerusalemia juhlan aikana, sanoessaan vähän myöhemmin juutalaisille: ”Minä olen maailman valo. Joka seuraa minua, ei tule suinkaan vaeltamaan pimeydessä, vaan tulee omistamaan elämän valon.” (Joh 8:12.) Pian juutalaisten kanssa käymänsä keskustelun jälkeen Jeesus ehkä yhdisti Siloamin tähän juhlaan ja sen valoihin tavatessaan miehen, joka oli syntynyt sokeana. Sanottuaan opetuslapsilleen olevansa ”maailman valo” hän sylkäisi maahan ja teki syljen avulla savea, pani tämän saven miehen silmille ja sanoi hänelle: ”Mene peseytymään Siloaminlammikkoon.” (Joh 9:1–7.)