Jeesuksen elämä ja palvelus

Fariseusten uppiniskaisuus ja epäusko

SOKEUDESTAAN parannetun kerjäläisen vanhemmat ovat peloissaan, kun heidät kutsutaan fariseusten eteen. He tietävät, että jokainen Jeesukseen uskova on päätetty erottaa synagogasta. Tällä tavoin yhteisön ulkopuolelle joutuminen saattaa olla hyvin koettelevaa varsinkin köyhälle perheelle. Niinpä nämä vanhemmat ovat varovaisia.

”Onko tämä teidän poikanne, jonka te sanotte syntyneen sokeana?” fariseukset tiedustelevat. ”Kuinka hän sitten nyt näkee?”

”Me tiedämme, että tämä on meidän poikamme ja että hän syntyi sokeana”, vanhemmat vastaavat. ”Mutta me emme tiedä, kuinka hän nyt näkee, emmekä tiedä, kuka on avannut hänen silmänsä.” Varmasti heidän poikansa on kertonut heille kaiken mitä tapahtui, mutta vanhemmat sanovat varovaisesti: ”Kysykää häneltä. Hän on täysi-ikäinen. Hänen on puhuttava itse.”

Siksi fariseukset kutsuvat miehen uudelleen paikalle. Tällä kertaa he yrittävät pelotella häntä antamalla ymmärtää, että he ovat keränneet raskauttavia todisteita Jeesusta vastaan. ”Anna kunnia Jumalalle”, he kehottavat. ”Me tiedämme, että tämä mies on syntinen.”

Näkönsä saanut mies ei kiellä heidän syytöstään vaan huomauttaa: ”Onko hän syntinen, sitä en tiedä.” Mutta sitten hän lisää: ”Sen vain tiedän, että vaikka olin sokea, niin nyt minä näen.”

Yrittäen löytää vikaa hänen todistuksestaan fariseukset kysyvät jälleen: ”Mitä hän teki sinulle? Kuinka hän avasi silmäsi?”

”Johan minä sanoin teille”, mies valittaa, ”ettekä te kuunnelleet. Miksi te taas tahdotte kuulla sitä?” Sitten hän kysyy purevasti: ”Ette kai tekin tahdo tulla hänen opetuslapsikseen?”

Sellainen vastaus raivostuttaa fariseuksia. ”Sinä olet sen miehen opetuslapsi”, he syyttävät, ”mutta me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme, että Jumala on puhunut Moosekselle, mutta tästä miehestä emme tiedä, mistä hän on.”

Hämmästellen nöyrä kerjäläinen vastaa: ”Sehän tässä onkin ihmeellistä, että te ette tiedä, mistä hän on, ja kuitenkin hän avasi minun silmäni.” Mitä tästä tulisi päätellä? Kerjäläinen viittaa yleisesti hyväksyttyyn perusteeseen: ”Me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta jos joku on Jumalaa pelkäävä ja tekee hänen tahtonsa, niin sitä hän kuuntelee. Vanhoista ajoista asti ei ole koskaan kuultu, että kukaan olisi avannut sokeana syntyneen silmiä.” Niinpä seuraavan johtopäätöksen pitäisi olla ilmeinen: ”Ellei tämä mies olisi Jumalan luota, niin hän ei voisi tehdä yhtään mitään.”

Fariseuksilla ei ole mitään vastattavaa näin suoraan ja selkeään päättelyyn. He eivät voi myöntää totuutta, joten he herjaavat miestä sanoen: ”Sinä olet kokonaan synneissä syntynyt, ja sinäkö opetat meitä?” Samalla he heittävät miehen ulos ja ilmeisesti erottavat hänet synagogasta.

Kun Jeesus saa kuulla, mitä he ovat tehneet, hän etsii miehen ja sanoo hänelle: ”Uskotko sinä Ihmisen Poikaan?”

”Ja kuka hän on, herra, uskoakseni häneen?” kysyy näkönsä saanut kerjäläinen.

”Hän on – – se, joka parhaillaan puhuu kanssasi”, vastaa Jeesus.

Mies kumartaa heti Jeesusta ja sanoo: ”Minä uskon häneen, Herra.”

Jeesus selittää sitten: ”Tätä tuomiota varten minä olen tullut tähän maailmaan: jotta ne, jotka eivät näe, näkisivät ja ne, jotka näkevät, tulisivat sokeiksi.”

Siksi fariseukset, jotka kuuntelevat, kysyvät: ”Emme kai mekin ole sokeita?” Jos he myöntäisivät olevansa henkisesti sokeita, heille voitaisiin antaa anteeksi se, että he vastustavat Jeesusta. Siksi Jeesus sanoo heille: ”Jos olisitte sokeita, teillä ei olisi syntiä.” Nyt he kuitenkin kovasydämisesti väittävät, etteivät he ole sokeita eivätkä he tarvitse hengellistä valistusta. Niinpä Jeesus huomauttaa: ”Nyt te sanotte: ’Me näemme.’ Teidän syntinne pysyy.” Johannes 9:19–41.

◆ Miksi näkönsä saaneen kerjäläisen vanhemmat ovat peloissaan, kun heidät kutsutaan fariseusten eteen, ja miten he siis vastaavat varovaisesti?

◆ Miten fariseukset yrittävät pelotella näkönsä saanutta miestä?

◆ Mikä miehen tekemä johdonmukainen päätelmä raivostuttaa fariseuksia?

◆ Miksi on anteeksiantamatonta, että fariseukset vastustavat Jeesusta?