Rakkaudelliset paimenet, luottavaiset lampaat

RAAMATULLISINA aikoina oli paimenen ja hänen lampaittensa keskinäinen kiintymys tullut sananparreksi. Usein paimenena toimi joko lampaitten omistaja itse tai joku hänen perheeseensä kuuluva. Aamuisin hän meni lammastarhalle, jossa hänen laumansa oli muiden sinne koottujen laumojen kanssa, ja hän kutsui omansa sieltä ulos. Hän tunsi lampaansa, ja ne tunsivat hänen äänensä. Hän ei ajanut niitä edellään, vaan johdatti niitä, ja ne seurasivat häntä. Hän opasti ne vehreille laitumille ja raikkaitten vesien äärelle. Jos sää muuttui illansuussa kehnoksi, hän joko toi ne takaisin tarhaan tai vei ne yöksi luolaan. Leudoilla ilmoilla hän yöpyi niiden kanssa tähtitaivaan alla – kuten tapahtui myös syksyllä vuonna 2 ennen ajanlaskumme alkua, jolloin paimenet ”oleskelivat taivasalla ja pitivät vartiovuoroja yöllä laumoilleen”. – Luukas 2:8.

Lampaat luottivat paimeniinsa. Monilla lampaista oli oma nimensä, joka perustui johonkin niiden erityistuntomerkkiin, kuten halkinaiseen korvaan, rasvahäntään, mustaan naamaan, virheettömään valkoiseen väriin ja niin edelleen. Kun paimen kutsui niitä nimeltä, ne vastasivat kutsuun. Eräs tutkija halusi varmistaa tämän kulkiessaan kerran lammaslauman ohi. Hän kertoo: ”Pyysin sitten häntä [paimenta] kutsumaan yhtä lampaistaan luokseen. Hän teki näin, ja oitis se jätti laitumensa ja toverinsa ja juoksi paimenen kätten ulottuville, ilmiselvästi mielissään ja ilmaisten sellaista aulista tottelevaisuutta, jollaista en ollut ennen havainnut missään muissa eläimissä. Paikkansa pitää sekin, että tässä maassa ’ne eivät seuraa vierasta, vaan pakenevat häntä’.”

Jeesus vahvisti suuren osan edellä kerrotusta, kun hän ilmaisi olevansa lampaankaltaisten seuraajiensa Hyvä Paimen: ”Lampaat kuulevat hänen ääntänsä; ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos [lammastarhasta]. Ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä. Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska ne eivät tunne vierasten ääntä. – – Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä.” – Johannes 10:3–5, 14, 15, Kirkkoraamattu.