Mitä ”vaistonvaraisesti viisaat” eläimet voivat opettaa meille?

ILMASTOINTI, pakkasneste, suolanpoisto ja kaikuluotain ovat keksintöjä, jotka ovat tulleet monille ihmisille tutuiksi tällä 1900-luvulla. Eläinmaailmassa ne olivat kuitenkin olleet olemassa jo tuhansia vuosia. Ihmiskunta tosiaan hyötyy ”vaistonvaraisesti viisaiden” eläinten tutkimisesta (Sananlaskut 30:24–28; Job 12:7–9). Joistakin eläimistä näyttää tulleen ihmiskunnan äänettömiä opettajia, ja niiden tutkiminen voi olla hyvin kiinnostavaa.

Voimmeko hyötyä joidenkin eläinten ominaisuuksien tarkastelusta? Jeesus Kristushan vertasi seuraajiaan lampaisiin, käärmeisiin, kyyhkysiin ja jopa kulkusirkkoihin. Mitä hänellä oli mielessään, kun hän teki näin? Katsotaanpa.

”Minun lampaani kuuntelevat minun ääntäni”

Lampaat mainitaan Raamatussa yli 200 kertaa. Eräässä Raamatun sanakirjassa selitetään, että ”lammas on sävyisyyden, kärsivällisyyden ja alistuvuuden vertauskuva” (Smith’s Bible Dictionary). Jesajan 53. luvussa Jeesusta itseään verrattiin profeetallisesti lampaaseen. Hänen oli hyvin sopivaa verrata seuraajiaan samaan eläimeen. Mutta mitä nimenomaisia lampaan ominaisuuksia Jeesus ajatteli?

”Minun lampaani kuuntelevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua”, Jeesus sanoi (Johannes 10:27). Siten hän korosti opetuslastensa sävyisyyttä ja heidän alttiuttaan seurata häntä. Kirjaimelliset lampaat kuuntelevat paimentaan ja seuraavat häntä halukkaasti. Paimen on lisäksi hyvin kiintynyt katraaseensa.

Katras voi laiduntaessaan olla hajallaan niityllä, mutta jokainen lammas säilyttää yhteyden ryhmään. Kun sitten eläimet tuntevat olonsa turvattomaksi tai säikähtävät jotain, ”ne voivat juosta kiireesti yhteen”, todetaan kirjassa Alles für das Schaf (Kaikki lampaista). Jos lampaat juoksevat vaaraa pakoon, ne liikkuvat laumana ja pysähtyvät silloin tällöin arvioimaan tilanteen uudelleen. ”Koska pako tapahtuu vaiheittain, karitsat ja heikot eläimet pysyvät mukana, ja ne saavat laumassa jopa erikoissuojan.” Mitä voimme oppia tällaisesta käyttäytymisestä?

Nykyajan tosi kristityt eivät ole hajallaan pitkin kristikunnan kirkkokuntia ja lahkoja. Heidät on sen sijaan koottu yhteen laumaan. Jokainen on henkilökohtaisesti kiintynyt tähän Jumalan laumaan, ja se edistää Jehovan todistajien järjestön ykseyttä. Kun syntyy hätätilanne – olipa se vakava sairaus, sota tai luonnononnettomuus – niin mistä jokainen palvoja etsii ohjausta ja suojaa? Jehovan järjestöstä, joka antaa hengellistä turvallisuutta.

Miten Raamatun neuvot saadaan ihmisten ulottuville? Muun muassa Vartiotornin ja sen sisarjulkaisun Herätkää!-lehden välityksellä. Näissä lehdissä sekä kristillisissä kokouksissa annetaan jopa erityisapua niille, jotka lammaskatraan karitsojen ja heikkojen yksilöiden tavoin tarvitsevat tavallista enemmän huolenpitoa. Huomiota kiinnitetään esimerkiksi yksinhuoltajiin ja masentuneisiin. On siksi erittäin viisasta lukea jokainen lehti, käydä kaikissa seurakunnankokouksissa ja soveltaa oppimaansa! Osoitamme siten sävyisyyttä ja voimakasta kiintymystä Jumalan laumaa kohtaan (1. Pietarin kirje 5:2).

”Varovaisia kuin käärmeet ja silti viattomia kuin kyyhkyset”

Edellä lainatun Raamatun sanakirjan mukaan ”kautta koko Idän käärmettä käytettiin vertauskuvana pahan periaatteesta, tottelemattomuuden hengestä” (Smith’s Bible Dictionary). Toisaalta ”kyyhkyseni” oli hellittelysana (Laulujen laulu 5:2). Mitä sitten Jeesuksella oli mielessään, kun hän kannusti seuraajiaan olemaan ”varovaisia kuin käärmeet ja silti viattomia kuin kyyhkyset”? (Matteus 10:16.)

Jeesus antoi neuvoja saarnaamis- ja opetustyötä varten. Hänen opetuslapsensa saisivat varautua siihen, että kaikki eivät suhtautuisi heihin samalla tavalla. Toiset osoittaisivat kiinnostusta, toiset hylkäisivät hyvän uutisen. Jotkut vieläpä vainoaisivat näitä Jumalan tosi palvelijoita (Matteus 10:17–23). Miten opetuslasten piti suhtautua vainoon?

Fritz Rienecker kirjoittaa Matteuksen 10:16:sta: ”Sen lisäksi että on terävänäköinen, täytyy – – olla nuhteeton, vilpitön ja avoin, jotta ei tapahtuisi mitään sellaista, mistä vihollinen saisi todellisen syyn valittaa. Jeesuksen lähetit olisivat kovien vastustajien keskellä, jotka olisivat häikäilemättömiä ja jotka kävisivät apostolien kimppuun armotta, jos siihen tarjoutuisi pieninkin tilaisuus. Sen vuoksi täytyy käärmeen tavoin pitää vastustajia tarkasti silmällä sekä arvioida tilanne silmät auki ja aistit valppaina; täytyy pysyä tilanteen herrana turvautumatta viekkauteen tai petolliseen taktiikkaan sekä olla nuhteeton ja rehellinen sanoissa ja teoissa ja siten osoittautua kyyhkysen kaltaiseksi.” (Das Evangelium des Matthäus.)

Mitä Jumalan palvelijat voivat nykyään oppia Matteuksen 10:16:ssa olevista Jeesuksen sanoista? Nykyisin ihmiset reagoivat hyvään uutiseen paljolti samoin kuin ensimmäisellä vuosisadalla. Vainon kohdatessa tosi kristittyjen täytyy yhdistää käärmeen terävänäköisyys kyyhkysen puhtauteen. Kristityt eivät milloinkaan ole petollisia tai epärehellisiä vaan turmeltumattomia, vilpittömiä ja rehellisiä julistaessaan Valtakunnan sanomaa toisille.

Havainnollistetaanpa asiaa: Työtoverit, koulutoverit tai jopa omat perheenjäsenemme saattavat esittää kärkeviä huomautuksia näkemyksistä, joita meillä Jehovan todistajina on. Ensireaktio voisi olla se, että vastaa samalla mitalla ja sanoo jotain piikikästä heidän uskonnostaan. Mutta olisiko se viatonta? Tuskin. Jos osoitamme arvostelijoillemme, etteivät heidän huomautuksensa vaikuta miellyttävään käytökseemme, heidän suhtautumisensa voi muuttua. Olisimme siten sekä terävänäköisiä että moitteettomia – ”varovaisia kuin käärmeet ja silti viattomia kuin kyyhkyset”.

”Kulkusirkat olivat hahmoltaan taisteluvalmiiden hevosten kaltaiset”

GEO-lehdessä kerrotaan, että vuonna 1784 Etelä-Afrikkaa vitsasi ”koko muistiinmerkityn historian suurin parvi” kulkusirkkoja. Parvi peitti 5 200 neliökilometrin suuruisen alueen, mikä on viitisen kertaa enemmän kuin Hongkongin pinta-ala. Aiemmin lainatussa sanakirjassa sanotaan, että kulkusirkka ”aiheuttaa hirvittävää tuhoa kasvillisuudelle maissa, joissa se vierailee” (Smith’s Bible Dictionary).

Jumalan antamassa ilmestyksessä ”Herran päivän” tapahtumista Jeesus esitti näyn kulkusirkkaparvesta. Sitä kuvailtiin seuraavasti: ”Kulkusirkat olivat hahmoltaan taisteluvalmiiden hevosten kaltaiset.” (Ilmestys 1:1, 10; 9:3–7.) Mitä tällä vertauskuvalla tarkoitettiin?

Jehovan todistajat ovat pitkään ymmärtäneet, että Ilmestyskirjan 9. luvun kulkusirkat kuvaavat maan päällä olevia Jumalan voideltuja palvelijoita tällä vuosisadalla.a Näille kristityille on annettu erityinen työ: saarnata Valtakunnan sanomaa maailmanlaajuisesti ja tehdä opetuslapsia (Matteus 24:14; 28:19, 20). Tämä edellyttää heiltä sitä, että he ylittävät esteet ja pysyvät työssään. Mikä muu voisi kuvata sitä paremmin kuin lannistumaton kulkusirkka?

Vaikka kulkusirkka on tuskin viittä senttimetriä pitempi, se kulkee yleensä 100–200 kilometriä päivässä. Aavikkokulkusirkka saattaa venyttää matkan jopa 1 000 kilometriksi. GEO-lehdessä selitetään, että ”sen siivet lyövät 18 kertaa sekunnissa peräti 17 tuntia päivässä – mihin ei yllä yksikään muu hyönteinen”. Se on suunnaton urakka tuollaiselle pikkuruiselle luomukselle!

Ryhmänä Jehovan todistajat levittävät Valtakunnan hyvää uutista järkähtämättömästi. He saarnaavat nyt yli 230 maassa. Nämä Jumalan palvelijat voittavat monia esteitä voidakseen osallistua tähän työhön. Mitä ongelmia he kohtaavat? Ennakkoluuloja, laillisia rajoituksia, sairauksia, masennusta ja sukulaisten vastustusta vain muutamia mainitaksemme. Mikään ei kuitenkaan ole onnistunut pysäyttämään heidän etenemistään. He pysyvät Jumalan heille antamassa työssä.

Ilmaise jatkuvasti kristillisiä ominaisuuksia

Jeesus tosiaan vertasi seuraajiaan lampaisiin, käärmeisiin, kyyhkysiin ja kulkusirkkoihin. Tämä sopii erittäin hyvin meidän aikaamme. Miksi? Koska tämän asiainjärjestelmän loppu on käsillä ja ongelmat ovat ahdistavampia kuin koskaan.

Tosi kristityt pitävät Jeesuksen kuvaannolliset sanat mielessään. He pysyvät tiukasti Jumalan lauman yhteydessä ja ottavat sävyisästi vastaan neuvoja Jehovan järjestöltä. He ovat varuillaan sellaisten tilanteiden suhteen, jotka voisivat vaikeuttaa heidän kristillisiä toimiaan, samalla kun he pysyvät moitteettomina kaikessa. Lisäksi he jatkavat hellittämättä Jumalan tahdon tekemistä kohdatessaan vaikeuksia. Ja he oppivat jatkuvasti joistakin ”vaistonvaraisesti viisaista” eläimistä.

[Alaviite]