”Nyt olette Jumalan kansa”

1, 2. Mikä muutos tapahtui vuoden 33 helluntaina, ja keistä tuli Jehovan uuden kansan jäseniä? (Ks. kuva kirjoituksen alussa.)

VUODEN 33 helluntai oli merkkipaalu Jehovan kansan historiassa. Tuona päivänä tapahtui perinpohjainen muutos, kun Jehova pyhän henkensä välityksellä muodosti uuden kansakunnan: hengellisen Israelin, ”Jumalan Israelin” (Gal. 6:16). Ensimmäistä kertaa sitten Abrahamin päivien Jumalan kansaa ei enää tunnistettaisi miespuolisten lihallisesta ympärileikkauksesta. Paavali kirjoittikin jokaisesta tuon uuden kansakunnan jäsenestä: ”Hänen ympärileikkauksensa on sydämen ympärileikkaus.” (Room. 2:29.)

² Jumalan uuden kansakunnan ensimmäisiä jäseniä olivat apostolit ja yli sata muuta Kristuksen opetuslasta, jotka olivat kokoontuneet erääseen ylähuoneeseen Jerusalemiin (Apt. 1:12–15). Heidän päälleen vuodatettiin pyhää henkeä, ja näin heistä tuli Jumalan hengestäsiinneitä poikia (Room. 8:15, 16; 2. Kor. 1:21). Tämä todisti, että voimaan oli astunut uusi liitto, jonka välittäjänä oli Kristus ja joka oli vahvistettu hänen verellään. (Luuk. 22:20; lue Heprealaiskirjeen 9:15.) Näistä opetuslapsista tuli Jehovan uuden kansakunnan eli kansan jäseniä. Pyhän hengen ansiosta he pystyivät saarnaamaan niiden juutalaisten ja käännynnäisten omilla kielillä, jotka olivat tulleet eri puolilta Rooman valtakuntaa Jerusalemiin viettämään juutalaisten viikkojuhlaa eli helluntaita. Nuo ihmiset kuulivat ja ymmärsivät ”Jumalan suurenmoisuuksia”, joita hengestäsiinneet kristityt saarnasivat. (Apt. 2:1–11.)

3–5. a) Mitä Pietari sanoi juutalaisille helluntaipäivänä? b) Mitkä vaiheet edistivät Jehovan uuden kansan kasvua sen varhaisvuosina?

³ Jehova avasi apostoli Pietarin välityksellä juutalaisille ja juutalaisiksi kääntyneille mahdollisuuden liittyä tähän vastasyntyneeseen kansakuntaan, kristilliseen seurakuntaan. Helluntaipäivänä Pietari sanoi juutalaisille rohkeasti, että heidän tuli ottaa vastaan Jeesus, jonka he olivat ”kiinnittäneet paaluun”, sillä ”Jumala oli tehnyt hänet sekä Herraksi että Kristukseksi”. Kun ihmisjoukko kysyi, mitä heidän oli tehtävä, Pietari vastasi: ”Katukaa, ja kastettakoon kukin teistä Jeesuksen Kristuksen nimessä syntienne anteeksi antamiseksi, niin saatte pyhän hengen ilmaisen lahjan.” (Apt. 2:22, 23, 36–38.) Sinä päivänä hengellisen Israelin uuteen kansakuntaan liittyi noin 3 000 ihmistä (Apt. 2:41). Apostolien innokas saarnaaminen kantoi sen jälkeen lisää hedelmää (Apt. 6:7). Uusi kansakunta kasvoi.

⁴ Myöhemmin alettiin saarnata hyvin tuloksin myös samarialaisille. Evankelista Filippos kastoi heistä monia, mutta he eivät heti saaneet pyhää henkeä. Jerusalemissa toimiva hallintoelin lähetti samarialaisten käännynnäisten luo apostolit Pietarin ja Johanneksen, jotka ”ryhtyivät panemaan käsiään heidän päälleen, ja he alkoivat saada pyhää henkeä”. (Apt. 8:5, 6, 14–17.) Tällä tavoin myös näistä samarialaisista tuli hengellisen Israelin voideltuja jäseniä.

⁵ Vuonna 36 Pietarin välityksellä avattiin pääsy hengellisen Israelin uuteen kansakuntaan vielä eräälle ryhmälle. Se tapahtui hänen saarnatessaan roomalaiselle sadanpäämiehelle Corneliukselle ja tämän sukulaisille ja ystäville (Apt. 10:22, 24, 34, 35). Raamatussa kerrotaan: ”Pietarin vielä puhuessa – – tuli pyhä henki kaikkien niiden [ei-juutalaisten] päälle, jotka kuulivat sanan. Ja Pietarin mukana tulleet uskolliset, jotka olivat ympärileikattuja, hämmästyivät, koska pyhän hengen ilmainen lahja vuodatettiin myös kansakuntien ihmisten päälle.” (Apt. 10:44, 45.) Hengellisen Israelin jäseniksi alettiin nyt ottaa myös ympärileikkaamattomia pakanoita.

6, 7. Miten uuden kansakunnan jäsenten tuli toimia Jehovan nimelle otettuna kansana, ja miten laajalti he todistivat?

⁶ Varhaiskristittyjen hallintoelimen kokouksessa vuonna 49 opetuslapsi Jaakob sanoi: ”Symeon [Pietari] on selostanut perusteellisesti, miten Jumala ensi kerran käänsi huomionsa kansakuntien ihmisiin ottaakseen heistä kansan nimelleen.” (Apt. 15:14.) Tähän uuteen Jehovan nimelle otettuun kansaan kuuluisi sekä juutalaisia että ei-juutalaisia (Room. 11:25, 26a). Myöhemmin Pietari kirjoitti: ”Kerran te ette olleet kansa, mutta nyt olette Jumalan kansa.” Hän kuvaili heidän tehtäväänsä seuraavasti: ”Te olette ’valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä kansakunta, erikoisomaisuudeksi otettu kansa julistaaksenne laajalti sen oivallisuuksia’, joka kutsui teidät pimeydestä ihmeelliseen valoonsa.” (1. Piet. 2:9, 10.) Heidän tuli kaiuttaa sen Jumalan ylistystä, jota he edustivat, ja kirkastaa julkisesti hänen nimeään. Heidän oli määrä olla Kaikkeuden Suvereenin, Jehovan, rohkeita todistajia.

⁷ Jehova kutsui nyt lihallisten israelilaisten sijasta hengellisen Israelin jäseniä ”kansaksi, jonka olen muodostanut itseäni varten, jotta se kertoisi ylistystäni” (Jes. 43:21). Nuo varhaiskristityt paljastivat kaikki silloiset väärät jumalat ja julistivat rohkeasti, että Jehova on ainoa tosi Jumala (1. Tess. 1:9). He todistivat Jehovasta ja Jeesuksesta ”sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin asti” (Apt. 1:8; Kol. 1:23).

 8. Minkä varoituksen apostoli Paavali esitti Jumalan kansalle ensimmäisellä vuosisadalla?

⁸ Eräs peloton Jehovan nimelle otetun kansan jäsen oli apostoli Paavali. Seisoessaan pakanafilosofien edessä hän puolusti rohkeasti suvereenia Jehovaa, ”Jumalaa, joka on tehnyt maailman ja kaiken siinä olevan, häntä joka on taivaan ja maan Herra” (Apt. 17:18, 23–25). Kolmannen lähetysmatkansa lopulla Paavali varoitti Jumalan nimikkokansaan kuuluvia: ”Minä tiedän, että poismenoni jälkeen keskuuteenne tulee sortavia susia, jotka eivät kohtele laumaa hellästi, ja omasta keskuudestanne nousee miehiä, jotka puhuvat vääristeltyjä asioita vetääkseen opetuslapset mukaansa.” (Apt. 20:29, 30.) Ensimmäisen vuosisadan loppuun mennessä tämä ennustettu luopumus oli jo selvästi nähtävissä (1. Joh. 2:18, 19).

 9. Mitä Jehovan nimelle otetulle kansalle tapahtui apostolien kuoleman jälkeen?

⁹ Apostolien kuoleman jälkeen luopumus alkoi rehottaa, ja näin saivat alkunsa kristikunnan kirkot. Luopiokristityt eivät suinkaan ole osoittautuneet kansaksi Jehovan nimelle, vaan he ovat jopa poistaneet hänen nimensä monista raamatunkäännöksistään. He ovat omaksuneet pakanallisia rituaaleja ja häpäisseet Jumalaa epäraamatullisilla opeilla, ”pyhillä sodilla” sekä moraalittomalla käytöksellä. Niinpä Jehovalla ei satoihin vuosiin ollut maan päällä hänen nimelleen otettua järjestettyä kansaa, vaan ainoastaan kourallinen uskollisia palvojia.

10, 11. a) Mitä Jeesus ennusti vertauksessaan vehnästä ja rikkakasveista? b) Miten Jeesuksen vertaus täyttyi vuoden 1914 jälkeen, ja mitä siitä seurasi?

¹⁰ Vertauksessaan vehnästä ja rikkakasveista Jeesus ennusti luopumuksen johtavan hengelliseen yöhön. Hän sanoi, että ”ihmisten nukkuessa” Panettelija kylväisi rikkakasveja peltoon, johon Ihmisen Poika oli aiemmin kylvänyt vehnän siementä. Molemmat kasvaisivat yhdessä ”asiainjärjestelmän päättymiseen” asti. Jeesuksen mukaan ”hyvä siemen” edustaa ”valtakunnan poikia”, kun taas ”rikkakasvit” kuvaavat ”paholaisen poikia”. Lopun aikana Ihmisen Poika lähettäisi ”elonkorjaajansa”, enkelit, erottamaan kuvaannollisen vehnän rikkakasveista. Valtakunnan pojat koottaisiin. (Matt. 13:24–30, 36–43.) Kuinka tämä tapahtui? Miten tämä mahdollisti sen, että Jehovalla olisi jälleen kansa maan päällä?

¹¹ ”Asiainjärjestelmän päättyminen” alkoi vuonna 1914. Tuona vuonna puhjenneen sodan aikana ”valtakunnan pojat” eli voidellut kristityt, joita oli vain muutama tuhat, olivat Suuren Babylonin hengellisessä vankeudessa. Vuonna 1919 Jehova vapautti heidät ja teki selvän eron heidän ja ”rikkakasvien” eli tekokristittyjen välillä. Hän kokosi ”valtakunnan pojat” järjestäytyneeksi kansaksi, mikä täytti seuraavan Jesajan profetian: ”Synnytetäänkö maa poltoin yhtenä päivänä? Tai syntyykö kansakunta yhdellä kertaa? Sillä Siion on saanut synnytyspoltot ja on myös synnyttänyt poikansa.” (Jes. 66:8.) Siion, henkiolennoista koostuva Jehovan järjestön osa, ”synnytti” hengellävoideltuja poikia ja järjesti heidät kansakunnaksi.

12. Miten voidellut ovat nykyään osoittautuneet Jehovan nimelle otetuksi kansaksi?

¹² Varhaiskristittyjen tavoin myös voideltujen ”valtakunnan poikien” oli määrä olla Jehovan todistajia. (Lue Jesajan 43:1, 10, 11.) He erottuvat muista kristillisen käytöksensä perusteella ja siksi, että he saarnaavat ”tätä valtakunnan hyvää uutista – – todistukseksi kaikille kansakunnille” (Matt. 24:14; Fil. 2:15). Tällä tavoin he ovat saattaneet monia, todellisuudessa miljoonia ihmisiä, vanhurskaaseen asemaan Jehovan edessä. (Lue Danielin 12:3.)

13, 14. Millä tavoin muutkin kuin hengelliset israelilaiset voivat palvoa Jehovaa otollisesti, ja miten tämä ennustettiin Raamatussa?

¹³ Edellisessä kirjoituksessa sanottiin, että muinaisessa Israelissa vierasmaalaiset saattoivat palvoa Jehovaa otollisesti, jos he tulivat hänen liittokansansa yhteyteen (1. Kun. 8:41–43). Vastaavasti nykyään niiden, jotka eivät ole hengellisiä israelilaisia, täytyy olla Jehovan kansan, ”valtakunnan poikien” eli Jehovan voideltujen todistajien, yhteydessä.

¹⁴ Kaksi muinaista profeettaa kertoi, että monet kokoontuisivat palvomaan Jehovaa hänen kansansa kanssa tänä lopun aikana. Jesaja ennusti: ”Monet kansat todellakin menevät ja sanovat: ’Tulkaa, ja nouskaamme Jehovan vuorelle, Jaakobin Jumalan huoneeseen; ja hän opettaa meille teitään, ja me tahdomme vaeltaa hänen polkujaan.’ Sillä Siionista lähtee laki ja Jerusalemista Jehovan sana.” (Jes. 2:2, 3.) Profeetta Sakarja puolestaan kertoi, että ”monet kansat ja mahtavat kansakunnat todella tulevat Jerusalemiin etsimään armeijoiden Jehovaa ja hellyttämään Jehovan kasvoja”. Hänen mukaansa ”kymmenen miestä kaikista kansakuntien kielistä” vertauskuvallisesti tarttuu hengellisen Israelin liepeeseen ja sanoo: ”Me tahdomme kulkea teidän kanssanne, sillä olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne.” (Sak. 8:20–23.)

15. Missä työssä ”muut lampaat” ”kulkevat” hengellisten israelilaisten kanssa?

¹⁵ ”Muut lampaat” ”kulkevat” hengellisten israelilaisten kanssa Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamistyössä (Mark. 13:10). Heistä tulee osa Jumalan kansaa, ja voideltujen kanssa he muodostavat ”yhden lauman”, joka on ”hyvän paimenen” Kristuksen Jeesuksen alaisuudessa. (Lue Johanneksen 10:14–16.)

16. Miten Jehova käynnistää ”suuren ahdistuksen” loppuosan?

¹⁶ Suuren Babylonin tuhon jälkeen Jehovan kansa joutuu suurhyökkäyksen kohteeksi ja tarvitsee suojaa, jonka Jehova antaa palvelijoilleen. Koska tämä hyökkäys käynnistää ”suuren ahdistuksen” loppuosan, itse Jehova valmistaa tietä tuolle yhteenotolle ja valitsee sen ajankohdan (Matt. 24:21; Hes. 38:2–4). Silloin Gog hyökkää ”kansaa vastaan, joka on koottu kansakunnista”, toisin sanoen Jehovan kansaa vastaan (Hes. 38:10–12). Tuo hyökkäys on merkkinä siitä, että Jehovan tuomiot Gogille ja tämän joukoille pannaan täytäntöön. Hän saattaa kunniaan suvereeniutensa ja pyhittää nimensä, sillä hän sanoo: ”Minä – – teen itseni tunnetuksi monien kansakuntien silmien edessä; ja niiden on tultava tietämään, että minä olen Jehova.” (Hes. 38:18–23.)

17, 18. a) Mitä ohjeita Jehovan kansa saa Gogin hyökätessä sitä vastaan? b) Mitä meidän täytyy tehdä, jos haluamme hyötyä Jehovan suojelusta?

¹⁷ Kun Gog aloittaa hyökkäyksensä, Jehova sanoo palvelijoilleen: ”Mene, kansani, astu sisähuoneisiisi ja sulje ovesi perässäsi. Kätkeydy hetkeksi, kunnes tuomiojulistus menee ohitse.” (Jes. 26:20.) Tuona kriittisenä aikana Jehova antaa meille elintärkeitä ohjeita, ja ”sisähuoneilla” voidaan hyvinkin viitata paikallisiin seurakuntiimme.

¹⁸ Jos siis haluamme hyötyä Jehovan suojelusta suuren ahdistuksen aikana, meidän täytyy tunnustaa, että hänellä on maan päällä kansa, joka on järjestetty seurakunniksi. Meidän täytyy asennoitua tuon kansan puolelle ja toimia läheisessä yhteistyössä oman seurakuntamme kanssa. Tahdommekin koko sydämestämme julistaa psalmistan tavoin: ”Pelastus kuuluu Jehovalle. Sinun siunauksesi on kansasi yllä.” (Ps. 3:8.)