Lukijoiden kysymyksiä

◼ Hyväksyvätkö Jehovan todistajat autologiset verensiirrot, kuten esimerkiksi heidän oman varastoidun verensä siirtämisen myöhemmin heihin takaisin?

Lääkintähenkilöstö tekee usein eron homologisen veren (toisesta ihmisestä peräisin olevan) ja autologisen veren (potilaan oman veren) välillä. On hyvin tunnettua, että Jehovan todistajat eivät ota verta toisilta ihmisiltä. Mutta entä autologisen veren käyttö? Tätä ilmausta käytetään muutamista menettelytavoista.

Kristittyjen on mahdotonta hyväksyä joitakin noista menettelytavoista, koska ne ovat selvästi ristiriidassa Raamatun kanssa, mutta toiset menettelytavat herättävät kysymyksiä. Raamatun kirjoittamisen aikaan olivat verensiirrot ja muut sellaiset veren lääketieteelliset käyttötavat tietysti tuntemattomia. Jumala antoi kuitenkin ohjeita, joiden avulla hänen palvelijansa voivat päättää, saattaisivatko tietyt lääketieteelliset, vereen liittyvät menettelytavat olla hänelle vastenmielisiä.

Jumalan päätös on, että veri edustaa elämää ja on siksi pyhää. Hän määräsi, ettei kenenkään ihmisen tule ylläpitää elämäänsä ottamalla elimistöönsä verta. Jumala sanoi esimerkiksi: ”Kaikki, mikä liikkuu ja elää, olkoon teille ravinnoksi – –. Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on.” (1. Mooseksen kirja 9:3, 4; 3. Mooseksen kirja 7:26, 27) Elämänantajan mukaan ainoa hyväksyttävä veren käyttötapa oli uhraaminen: ”Sillä lihan sielu on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarille, että se tuottaisi teille sovituksen; sillä veri tuottaa sovituksen, koska sielu on siinä. Sentähden minä olen sanonut israelilaisille: Älköön kukaan teistä syökö verta.” – 3. Mooseksen kirja 17:11, 12.

Vaikka kristityt eivät olekaan Mooseksen lain alaisuudessa, niin Raamatun mukaan meidän on ’välttämätöntä’ ’karttaa verta’, pitää sitä pyhänä. (Apostolien teot 15:28, 29) Tämä on ymmärrettävää, sillä lain alaisuudessa toimitetut uhrit esikuvasivat Kristuksen verta, Jumalan keinoa jonka avulla me voimme saada ikuisen elämän. – Heprealaisille 9:11–15, 22.

Miten lain alaisuudessa piti käsitellä verta, jos sitä ei käytetty uhraamisessa? Me luemme, että kun metsästäjä tappoi eläimen ravinnoksi, ’hänen tuli vuodattaa sen veri maahan ja peittää multaan’. (3. Mooseksen kirja 17:13, 14; 5. Mooseksen kirja 12:22–24) Verta ei siis pitänyt käyttää ravinnoksi tai muulla tavoin. Jos eläimestä otettiin veri eikä sitä käytetty uhriksi, se piti heittää pois maahan, Jumalan jalkojen astinlaudalle. – Jesaja 66:1; vrt. Hesekiel 24:7, 8.

Tämä sulkee selvästi pois autologisen veren yhden yleisen käyttötavan – potilaan oman veren leikkausta edeltävän keräämisen, varastoimisen ja myöhemmän antamisen letkun kautta suoneen. Sellaisessa menettelyssä tapahtuu seuraavaa: Ennen elektiivistä leikkausta joitakin yksikköjä potilaan kokoverta otetaan talteen tai verestä erotetaan punasoluja, jotka pakastetaan ja varastoidaan. Sitten jos näyttää siltä, että potilas tarvitsee verta leikkauksen aikana tai sen jälkeen, voidaan hänen oma varastoitu verensä panna häneen takaisin. Nykyään pelätään veriteitse tarttuvia tauteja, ja sen takia tällainen autologisen veren käyttö on tullut suosituksi. Jehovan todistajat EIVÄT kuitenkaan hyväksy tätä menettelyä. Olemme jo pitkään ymmärtäneet, että sellainen varastoitu veri ei varmasti enää ole osa ihmistä. Se on täydellisesti poistettu hänestä, joten se pitäisi heittää pois sopusoinnussa Jumalan lain kanssa: ”Vuodata se maahan niinkuin vesi.” – 5. Mooseksen kirja 12:24.

Jonkin verran erilaisessa menetelmässä autologista verta voidaan johdattaa potilaasta hemodialyysilaitteeseen (keinomunuaiseen) tai sydän-keuhkokoneeseen. Veri virtaa letkua pitkin keinoelimeen, joka pumppuaa ja suodattaa (tai hapettaa) sen, ja sitten se palaa potilaan verenkiertoon. Jotkut kristityt ovat hyväksyneet tämän, jos laitetta ei käynnistetä varastoidulla verellä. He ovat pitäneet elimistön ulkopuolisia letkuja oman verenkiertonsa jatkeena, ikään kuin veri kiertäisi keinotekoisen elimen läpi. Heidän mielestään veri tässä suljetussa kierrossa oli yhä osa heistä, eikä sitä tarvinnut ’vuodattaa maahan’.a

Mutta entä jos sellaisen autologisen veren virtaus pysähtyisi hetkeksi, esimerkiksi jos sydän-keuhkokone pysäytetään siksi ajaksi, kun kirurgi tarkastaa sepelvaltimon ohitussiirrännäisten eheyden?

Itse asiassa Raamattu ei painota veren virtauksen jatkuvuutta. Muuallakin kuin leikkauksessa henkilön sydän saattaisi pysähtyä hetkeksi ja sitten alkaa sykkiä uudestaan.b Hänen verenkiertoaan ei tarvitsisi tyhjentää ja hänen vertaan heittää pois vain sen vuoksi, että veren virtaus pysähtyi sydänpysähdyksen aikana. Niinpä kristitty, jonka on päätettävä, salliiko hän verensä johdettavan jonkin elimistön ulkopuolisen laitteen läpi, ei keskittyisi ensisijaisesti siihen, sattuisiko virtauksessa lyhyitä keskeytyksiä, vaan siihen, olisiko hänen omantuntonsa mukaan elimistön ulkopuolella kiertävä veri yhä osa hänen verenkiertoaan. – Galatalaisille 6:5.

Entä veren laimentaminen nesteellä? Jotkut kirurgit uskovat, että potilaan veren laimentaminen leikkauksen ajaksi on hyödyllistä. Niinpä he leikkauksen alussa ohjaavat jonkin verran verta varastopusseihin potilaan ruumiin ulkopuolelle ja korvaavat verimäärän verettömillä nesteillä; myöhemmin veren annetaan virrata pusseista takaisin potilaaseen. Koska kristityt eivät anna varastoida vertaan, jotkut lääkärit ovat muokanneet tätä menettelytapaa siten, että he sovittavat tämän laitteen kiertoon, joka on jatkuvasti yhteydessä potilaan verenkiertoelimistöön. Jotkut kristityt ovat hyväksyneet tämän, toiset ovat kieltäytyneet siitä. Jälleen kunkin kristityn on päätettävä, pitäisikö hän tällaiseen verenlaimennuskiertoon johdettua verta samanlaisena kuin sydän-keuhkokoneen läpi virtaavaa verta, vai ajattelisiko hän sen olevan verta, joka on poistunut hänestä ja joka siksi pitäisi heittää pois.

Viimeinen esimerkki autologisen veren käytöstä liittyy veren keräämiseen talteen leikkauksen aikana ja sen uudelleen käyttämiseen. Laitteistoa käytetään imemään verta haavasta, pumppuamaan se suodattimen läpi (hyytymien ja jätteiden poistamiseksi) tai sentrifugin (eräänlaisen lingon) läpi (nesteiden poistamiseksi) ja sitten johtamaan se takaisin potilaaseen. Monet kristityt ovat olleet hyvin huolissaan siitä, saattaisiko tällaisessa hyödyksikäytössä veren virtaaminen keskeytyä vaikkapa vain lyhytaikaisesti. Mutta kuten mainittiin, tärkeämpää Raamatun kannalta on se, onko leikkaushaavaan vuotava veri yhä osa ihmistä. Merkitseekö se, että verta on vuotanut verenkiertoelimistöstä haavaan, sitä, että se pitäisi ’vuodattaa maahan’, kuten se veri, joka mainitaan 3. Mooseksen kirjan 17:13:ssa? Jos joku uskoo tällä tavalla, hän luultavasti kieltäytyisi antamasta lupaa tällaiseen veren hyödyksikäyttöön. Toinen kristitty (joka ei myöskään luovuttaisi verta varastoitavaksi tilapäisesti ja myöhemmin pantavaksi takaisin itseensä) saattaisi kuitenkin päätellä, että veren kerääminen leikkauskohdasta ja sitten sen yhtämittainen takaisinantaminen ei loukkaisi hänen valmennettua omaatuntoaan.

Kuten voimme nähdä, on olemassa kasvava määrä autologisen veren käyttöä koskevia laitteita tai tekniikkoja. Me emme voi eikä meidän tule yrittää arvostella jokaista muunnelmaa. Joutuessaan tältä alueelta olevan kysymyksen eteen kukin kristitty on vastuullinen hankkimaan yksityiskohtaista tietoa lääkintähenkilöstöltä ja tekemään sitten henkilökohtaisen ratkaisun.

Vaikka tässä onkin käsitelty paljon lääketieteellisiä näkökohtia, uskonnolliset kysymykset ovat kuitenkin kaikkein tärkeimpiä. Kristityn eritellessä mitä tahansa vereen liittyviä lääketieteellisiä menetelmiä koskevia epäilyksiä tai kysymyksiä vallitsevana pitäisi olla se, että hän osoittaa uskoa, että hän kunnioittaa Jumalan käskyä ’karttaa verta’ ja että hän säilyttää hyvän omantunnon. Keskeisimmällä sijalla siinä, miten veri voi pelastaa elämää, ei nimittäin ole lääkintätekniikka vaan Kristuksen veren pelastava voima. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Hänen välityksellään meillä on vapautus lunnaiden perusteella hänen verensä kautta.” (Efesolaisille 1:7; Ilmestys 7:14, 17) Vaikka nykyaikainen lääketiede saattaisi kyetä auttamaan meitä pidentämään elämäämme joksikin ajaksi, me emme varmasti haluaisi pidentää nykyistä elämäämme tekemällä mitään sellaista, mikä loukkaisi kristillistä omaatuntoamme tai ei miellyttäisi Elämänantajaamme. – Matteus 16:25; 1. Timoteukselle 1:18, 19.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 31]

Sydän-keuhkokoneeseen kuuluvat: 1) letkut potilaan verisuonista; 2) imupumput; 3) kuplahapetin; 4) kapillaarisuodatin; 5) verenkiertoa ylläpitävä pumppu; 6) paluulinja potilaan verenkiertoon