Olkoon teissä itsehillintää ylenmääräisesti
”Lisätkää uskoonne – – itsehillintää.” (2. PIETARIN KIRJE 1:5, 6.)
1. Millaisessa epätavallisessa tilanteessa kristitty saattaa joutua todistamaan?
JEESUS sanoi: ”Teitä [viedään] maaherrojen ja kuninkaittenkin eteen minun tähteni, todistukseksi heille ja kansoille.” (Matteus 10:18.) Mistä puhuisit, jos sinut vietäisiin maaherran, tuomarin tai presidentin eteen? Kertoisit ehkä ensin, miksi olet tullut, mistä sinua syytetään. Jumalan henki auttaisi sinua tekemään sen (Luukas 12:11, 12). Mutta voisitko kuvitella puhuvasi itsehillinnästä? Onko se mielestäsi tärkeä osa kristillistä sanomaamme?
2, 3. a) Miten Paavali pääsi todistamaan Felixille ja Drusillalle? b) Miksi Paavalin oli sopivaa puhua itsehillinnästä tuossa tilanteessa?
2 Tarkastellaanpa erästä tosielämän esimerkkiä. Eräs Jehovan todistaja vangittiin, ja hänet vietiin oikeuden eteen. Kun hänelle annettiin tilaisuus puhua, hän halusi selittää uskonkäsityksiä, joita hänellä oli kristittynä, Jehovan todistajana. Voit tutkia tätä kertomusta ja havaita, että hän todisti oikeudenkäynnin aikana ”vanhurskaudesta ja itsehillinnästä ja tulevasta tuomiosta”. Puhumme apostoli Paavalin kokemuksesta Kesareassa, jossa järjestettiin alustava kuulustelu. ”Joitakin päiviä myöhemmin Felix saapui vaimonsa Drusillan kanssa, joka oli juutalainen, ja lähetti hakemaan Paavalin ja kuunteli häntä kun hän puhui uskosta Kristukseen Jeesukseen.” (Apostolien teot 24:24.) Historia kertoo, että Felix ”harjoitti kaikenlaista julmuutta ja irstautta ja käytti kuninkaan valtaa kaikin orjan vaistoin”. Oltuaan kahdesti naimisissa hän taivutti Drusillan eroamaan miehestään (rikkomaan Jumalan lakia) ja tulemaan hänen kolmanneksi vaimokseen. Kenties juuri Drusilla halusi kuulla tästä uudesta uskonnosta, kristillisyydestä.
3 Seuraavaksi Paavali puhui ”vanhurskaudesta ja itsehillinnästä ja tulevasta tuomiosta” (Apostolien teot 24:25). Tämä olisi tehnyt ilmeiseksi Jumalan rehtien normien ja sen julmuuden ja epäoikeudenmukaisuuden välisen ristiriidan, johon Felix ja Drusilla olivat osallisia. Paavali on ehkä toivonut saavansa Felixin ilmaisemaan oikeudenmukaisuutta käsillä olevassa oikeusjutussa. Mutta miksi hän otti esille ”itsehillinnän ja tulevan tuomion”? Tämä moraaliton pariskunta kyseli, mitä ”uskoon Kristuksesta Jeesuksesta” liittyi. Heidän täytyi siksi saada tietää, että hänen seuraamisensa vaatii ajatusten, puheen ja tekojen hallitsemista, mikä on itsehillintää. Kaikki ihmiset ovat tilivelvollisia Jumalalle ajatuksistaan, sanoistaan ja teoistaan. Niinpä Paavalin Felixiltä saamaa tuomiota paljon merkittävämpi oli se tuomio, jonka tuo maaherra ja hänen vaimonsa saivat Jumalan edessä. (Apostolien teot 17:30, 31; Roomalaisille 14:10–12.) Ymmärrettävästä syystä ”Felix säikähti” kuullessaan Paavalin sanoman.
Se on tärkeää muttei helppoa
4. Miksi itsehillintä on tärkeä osa tosi kristillisyyttä?
4 Apostoli Paavali tajusi itsehillinnän kuuluvan erittäin tärkeänä osana kristillisyyteen. Apostoli Pietari, yksi Jeesuksen läheisistä seuralaisista, vahvisti tämän. Kirjoittaessaan niille, jotka tulisivat ”osallisiksi jumalallisesta luonnosta” taivaassa, Pietari kehotti ilmaisemaan joitakin välttämättömiä ominaisuuksia, esimerkiksi uskoa, rakkautta ja itsehillintää. Itsehillintä sisältyikin näin ollen seuraavaan vakuutukseen: ”Jos näitä on teissä ja pursuaa teistä, niin ne estävät teitä olemasta enempää toimettomia kuin hedelmättömiäkään Herramme Jeesuksen Kristuksen täsmällisen tuntemuksen suhteen.” (2. Pietarin kirje 1:1, 4–8.)
5. Miksi meidän tulee olla erityisen kiinnostuneita itsehillinnästä?
5 Kuten tiedät, on helpompi sanoa, että meidän tulee ilmaista itsehillintää, kuin todellisuudessa harjoittaa sitä päivittäisessä elämässämme. Yksi syy on se, että itsehillintä on suhteellisen harvinaista. Paavali kuvaili 2. Timoteuksen kirjeen 3:1–5:ssä meidän aikanamme, ”viimeisinä päivinä”, vallitsevia asenteita. Meidän aikakautemme luonteenomaisiin piirteisiin kuului se, että monet olisivat ”vailla itsehillintää”. Emmekö näekin tämän pitävän paikkansa kaikkialla ympärillämme?
6. Miten itsehillinnän puute ilmenee nykyään?
6 Monet ihmiset uskovat, että on pohjimmiltaan tervettä ”päästää tunteensa valloilleen” tai ”päästää liiat höyryt ulos”. Heidän kantaansa tukevat julkisuuden esikuvat, jotka näyttävät olevan piittaamatta minkäänlaisesta itsehillinnästä ja antautuvat vain mielijohteidensa valtaan. Tätä voidaan havainnollistaa seuraavasti: Monet, jotka pitävät ammattiurheilusta, ovat tottuneet tunteiden, jopa kiihkeän raivon, ilmaisemiseen hillitsemättä. Voithan muistaa, että ainakin lehdissä on kerrottu urheilutapahtumista, joissa on puhjennut raakoja tappeluja tai mellakoita. Meidän ei kuitenkaan tarvitse omistaa paljon aikaa itsehillinnän puutteesta kertovien esimerkkien tarkastelemiseen. Voitaisiin luetella monia alueita, joissa meidän täytyy osoittaa itsehillintää – ruoan ja juoman kulutuksessamme, käytöksessämme vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvia kohtaan sekä siinä, miten paljon käytämme aikaa ja rahaa harrastuksiin. Mutta sen sijaan että käsittelisimme pintapuolisesti monia tällaisia alueita, tarkastelkaamme yhtä keskeistä aluetta, jolla meidän täytyy ilmaista itsehillintää.
Tunteitamme koskeva itsehillintä
7. Mikä itsehillinnän piirre ansaitsee erityistä huomiota?
7 Monet meistä ovat jokseenkin menestyksellisesti valvoneet tekojaan ja pitäneet ne kurissa. Emme varasta, antaudu moraalittomuuteen emmekä murhaa; tiedämme, mikä on Jumalan laki sellaisista väärinteoista. Entä miten hyvin onnistumme hallitsemaan tunteemme? Lopulta ne, jotka eivät kehitä itseään tunteidensa hillitsemisessä, menettävät itsehillinnän tekojensa osalta. Kiinnittäkäämme siksi huomiota tunteisiimme.
8. Mitä Jehova odottaa meiltä tunteidemme osalta?
8 Jehova Jumala ei odota meidän olevan robotteja, niin ettei meillä olisi emmekä ilmaisisi mitään tunteita. Lasaruksen haudalla Jeesus ”huokaisi hengessään ja joutui liikutuksen valtaan”. Sitten ”Jeesus puhkesi kyyneliin”. (Johannes 11:32–38.) Ajaessaan rahanvaihtajat ulos temppelistä hän osoitti aivan erilaista tunnetta, mutta hallitsi täydellisesti tekonsa (Matteus 21:12, 13; Johannes 2:14–17). Myös hänen uskolliset opetuslapsensa ilmaisivat voimakkaita tunteita (Luukas 10:17; 24:41; Johannes 16:20–22; Apostolien teot 11:23; 12:12–14; 20:36–38; 3. Johanneksen kirje 4). He tajusivat kuitenkin itsehillinnän tarpeellisuuden voidakseen estää tunteitaan johtamasta heitä syntiin. Tämä tehdään hyvin selväksi Efesolaiskirjeen 4:26:ssa: ”Vihastukaa, mutta älkää kuitenkaan tehkö syntiä; älköön aurinko laskeko ollessanne ärsyyntyneessä tilassa.”
9. Miksi tunteidemme hallitseminen on erittäin tärkeää?
9 On olemassa vaara, että kristityn tunteet pääsevät valloilleen, vaikka hän ehkä näyttääkin ilmaisevan itsehillintää. Muista, mitä tapahtui, kun Jumala katsoi hyväksyvästi Aabelin uhria: ”Kain vihastui kovin, ja hänen hahmonsa synkistyi. Ja Herra sanoi Kainille: ’Miksi olet vihastunut, ja miksi hahmosi synkistyy? Eikö niin: jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun.’” (1. Mooseksen kirja 4:5–7.) Kain ei hallinnut tunteitaan, mikä johti siihen, että hän murhasi Aabelin. Hallitsemattomat tunteet johtivat hallitsemattomaan tekoon.
10. Mitä opimme Haamanin esimerkistä?
10 Harkitse myös Mordokain ja Esterin aikaista esimerkkiä. Haaman-niminen viranhaltija vihastui siitä, ettei Mordokai kumartanut häntä. Myöhemmin Haaman erehtyi luulemaan, että häntä suosittaisiin. ”Haaman lähti sieltä sinä päivänä iloisena ja hyvillä mielin; ja kun Haaman näki Mordokain kuninkaan portissa eikä tämä noussut ylös eikä näyttänyt pelkäävän häntä, täytti viha Mordokaita kohtaan Haamanin. Mutta Haaman hillitsi itsensä ja meni kotiinsa.” (Ester 5:9, 10.) Hän tunsi helposti iloa. Mutta hän tunsi helposti myös vihaa pelkästään nähdessään sen, jota kohtaan hän kantoi kaunaa. Kun Raamatussa sanotaan, että Haaman ”hillitsi itsensä”, niin luuletko sen tarkoittavan sitä, että hän antoi hyvän esimerkin itsehillinnän osoittamisesta? Tuskin. Haaman hillitsi sillä kertaa tekonsa eikä näyttänyt tunteitaan, mutta hän ei pystynyt hillitsemään mustasukkaista vihaansa. Hänen tunteensa saivat hänet suunnittelemaan murhaa.
11. Mikä ongelma Filippin seurakunnassa oli, ja mikä on voinut johtaa siihen?
11 Tunteiden hillitsemättömyys voi samalla tavoin vahingoittaa suuresti kristittyjä nykyään. Jotkut saattavat ajatella, ettei tämä ole mikään ongelma seurakunnassa. Se on kuitenkin ollut ongelma. Kahdella Filippissä asuvalla voidellulla kristityllä oli vakava erimielisyys, jota ei kuvailla Raamatussa. Kuvitellaanpa, että se olisi ollut tällainen: Euodia oli kutsunut joitakuita veljiä ja sisaria aterialle tai mukaviin illanistujaisiin. Syntykeä ei ollut kutsuttu, mistä hän loukkaantui. Hän saattoi reagoida siten, ettei hän kutsunut Euodiaa myöhemmin johonkin muuhun tilaisuuteen. Sitten molemmat alkoivat etsiä toisistaan vikoja, ja lopulta he tuskin enää edes puhuivat toisilleen. Olisiko perusongelmana tällaisessa tilanteessa se, ettei jotakuta ollut kutsuttu aterialle? Ei. Se olisi vain kipinä. Kun nämä kaksi voideltua sisarta eivät hallinneet tunteitaan, tuo kipinä leimahti ilmiliekkiin. Ongelma ei hellittänyt, vaan kasvoi, kunnes erään apostolin täytyi puuttua siihen (Filippiläisille 4:2, 3).
Tunteesi ja veljesi
12. Miksi Jehova antaa meille Saarnaajan 7:10:ssä esitetyn neuvon?
12 On myönnettävä, ettei tunteiden hillitseminen ole helppoa, kun tuntee tulleensa syrjityksi, loukatuksi tai kohdelluksi ennakkoluuloisesti. Jehova tietää tämän, sillä hän on tarkkaillut ihmisten välisiä suhteita aivan ihmissuvun alusta saakka. Jumala neuvoo: ”Älköön mielesi olko pikainen vihaan, sillä viha majautuu tyhmäin poveen.” (Saarnaaja 7:10.) Huomaa, ettei Jumala kiinnitä ensiksi huomiota tekoihin vaan tunteisiin (Sananlaskut 14:17; 16:32; Jaakob 1:19). Kysy itseltäsi, pitäisikö sinun kiinnittää enemmän huomiota tunteidesi hallintaan.
13, 14. a) Mitä maailmassa yleensä kehittyy siitä, ettei hillitä tunteita? b) Mitkä seikat saattavat johtaa siihen, että kristitty alkaa kantaa kaunaa?
13 Maailmassa monet ihmiset, jotka eivät pysty hillitsemään tunteitaan, alkavat kostaa riitelemällä katkerasti, jopa väkivaltaisesti, niiden todellisten tai kuviteltujen vääryyksien vuoksi, joita he tai heidän sukulaisensa ovat joutuneet kohtaamaan. Kun tunteet pääsevät kerran valloilleen, ne voivat aiheuttaa vahinkoa pitkään. (Vrt. 1. Mooseksen kirja 34:1–7, 25–27; 49:5–7; 2. Samuelin kirja 2:17–23; 3:23–30; Sananlaskut 26:24–26.) Olipa kristittyjen kansallisuus tai kulttuuritausta mikä tahansa, heidän tulee ymmärtää, että tällainen katkera vihamielisyys ja kauna on väärin ja pahaa ja sitä tulee karttaa (3. Mooseksen kirja 19:17). Pidätkö kaunantunteiden karttamista osana tunteidesi hallintaa?
14 Tunteiden hallitsemattomuus voi johtaa nykyään ongelmiin, samoin kuin se johti Euodian ja Syntyken tapauksessa. Sisar saattaa tuntea itsensä syrjityksi, jos häntä ei kutsuta häihin tai jos kutsua ei saanut hänen lapsensa tai sukulaisensa. Ehkäpä veli osti käytetyn auton toiselta kristityltä, ja ennen pitkää se meni rikki. Olipa syy mikä tahansa, se on loukannut tunteita, niitä ei ole hillitty, ja asianosaiset ovat poissa tolaltaan. Mitä sitten voisi tapahtua?
15. a) Millaisia surullisia seurauksia on ollut siitä, että kristityt ovat kantaneet kaunaa toisilleen? b) Millä Raamatun neuvolla on merkitystä silloin, kun meillä on taipumus kantaa kaunaa?
15 Jos loukkaantunut ei ponnistele hillitäkseen tunteensa ja tehdäkseen rauhan veljensä kanssa, voi kehittyä kaunantunteita. Joissakin tapauksissa joku Jehovan todistaja on pyytänyt, ettei häntä määrättäisi johonkin nimenomaiseen kirjantutkisteluryhmään, koska hän ”ei pidä” jostakusta tuossa ryhmässä käyvästä kristitystä tai perheestä. Miten surullista! Raamatussa sanotaan, että kristityille olisi tappioksi vetää toinen toisensa maailmalliseen oikeusistuimeen, mutta eikö se, että karttaisi jotakuta veljeä jonkin menneen meihin tai sukulaiseemme kohdistuneen loukkauksen vuoksi, olisi yhtä lailla tappio? Paljastavatko tunteemme meidän panevan verisukulaisuuden sen edelle, että säilyttäisimme rauhan veljiemme ja sisartemme kanssa? Sanommeko olevamme valmiita kuolemaan sisaremme puolesta, mutta estävätkö tunteemme edes puhumasta hänen kanssaan nyt? (Vrt. Johannes 15:13.) Jumala käskee selvästi: ”Älkää maksako pahaa pahalla kenellekään. – – Mikäli mahdollista, säilyttäkää rauha kaikkien ihmisten kanssa, sikäli kuin se teistä riippuu. Älkää itse kostako, rakkaat, vaan antakaa sijaa vihalle.” (Roomalaisille 12:17–19; 1. Korinttolaisille 6:7.)
16. Minkä hyvän esimerkin Aabraham antoi tunteiden hillitsemisestä?
16 Sen sijaan että sallisimme vihamielisyyksien jatkua yhä edelleen, voimme ottaa askeleen kohti tunteidemme uudelleen hallintaa tekemällä rauhan tai selvittämällä asian, joka synnyttää hankausta. Palauta mieleen, että maa ei riittänyt sekä Aabrahamin että Lootin suurille karjalaumoille ja että heidän palkkaamansa karjapaimenet alkoivat sen vuoksi riidellä keskenään. Päästikö Aabraham tunteensa valloilleen vai osoittiko hän itsehillintää? Hän ehdotti kiitettävällä tavalla rauhanomaista ratkaisua tähän työriitaan: saakoon kumpikin oman alueensa. Ja hän antoi Lootin valita ensin. Myöhemmin Aabraham lähti sotimaan Lootin puolesta, mikä todistaa, ettei hän ollut katkera eikä kantanut kaunaa. (1. Mooseksen kirja 13:5–12; 14:13–16.)
17. Miten Paavali ja Barnabas epäonnistuivat erään kerran, mutta mitä sitten tapahtui?
17 Voimme oppia itsehillinnästä myös Paavalin ja Barnabaan tapauksesta. Oltuaan työtovereita vuosikausia heille tuli erimielisyyttä siitä, pitäisikö Markus ottaa mukaan matkalle. ”Tällöin sattui kiivas suuttumuksen purkaus, niin että he erosivat toisistaan, ja Barnabas otti mukaansa Markuksen ja purjehti Kyprokseen.” (Apostolien teot 15:39.) Sen, että nämä kypsät miehet menettivät tunteidensa hallinnan tässä tilanteessa, tulisi olla varoitukseksi meille. Jos heille saattoi tapahtua niin, meillekin voi käydä samoin. He eivät kuitenkaan sallineet väliensä rikkoutua pysyvästi tai kostonhalun kehittyä. Paavalin ja Barnabaan kerrotaan saaneen tunteensa jälleen hallintaan ja työskennelleen myöhemmin yhdessä rauhanomaisesti (Kolossalaisille 4:10; 2. Timoteuksen kirje 4:11).
18. Mitä kypsä kristitty voi tehdä, jos hänen tunteitaan loukataan?
18 Voimme odottaa, että Jumalan kansan keskuudessa saatetaan loukata tunteita ja jopa kantaa kaunaa. Näin kävi israelilaisten aikana ja apostolien päivinä. Näin on tapahtunut Jehovan palvelijoille meidänkin aikanamme, sillä me kaikki olemme epätäydellisiä (Jaakob 3:2). Jeesus kehotti seuraajiaan toimimaan ripeästi tällaisten veljien välisten ongelmien ratkaisemiseksi (Matteus 5:23–25). On kuitenkin vielä parempi estää niitä ilmaantumasta ensinkään parantamalla itsehillintäänsä. Jos tunnet joutuneesi syrjityksi tai tulleesi loukatuksi jossain melko vähäpätöisessä asiassa, jonka veljesi tai sisaresi on sanonut tai tehnyt, niin miksi et hillitsisi tunteitasi ja vain unohtaisi koko asian? Onko todella välttämätöntä nousta toista vastaan, ikään kuin et olisi tyytyväinen, ennen kuin tuo toinen myöntää olevansa väärässä? Missä määrin oikeastaan hallitset omat tunteesi?
Se on mahdollista!
19. Miksi on sopivaa, että tutkistelumme keskittyi tunteidemme hillitsemiseen?
19 Olemme käsitelleet etupäässä yhtä itsehillinnän piirrettä, tunteidemme hallitsemista. Se onkin avainalue, koska tunteidemme hallitsemattomuus voi johtaa siihen, että menetämme kielemme, sukupuolisten halujemme ja syömätapojemme sekä monien muiden sellaisten elämän piirteiden hallinnan, joissa meidän täytyy osoittaa itsehillintää (1. Korinttolaisille 7:8, 9; Jaakob 3:5–10). Ole kuitenkin rohkealla mielellä, sillä sinä voit edistyä itsehillinnän säilyttämisessä.
20. Miksi voimme olla varmoja siitä, että edistyminen on mahdollista?
20 Jehova haluaa auttaa meitä. Miten voimme olla varmoja siitä? Itsehillintä on yksi hänen henkensä hedelmistä (Galatalaisille 5:22, 23). Niinpä mitä ahkerammin työskentelemme ollaksemme kelvollisia saamaan pyhää henkeä Jehovalta ja ilmaisemaan sen hedelmää, sitä paremmin voimme odottaa säilyttävämme itsehillintämme. Älkäämme koskaan unohtako Jeesuksen vakuutusta: ”Isä, joka on taivaassa, antaa – – pyhää henkeä niille, jotka pyytävät häneltä!” (Luukas 11:13; 1. Johanneksen kirje 5:14, 15.)
21. Mitä olet päättänyt tehdä tästä eteenpäin itsehillinnän ja tunteidesi ollessa kyseessä?
21 Älä luule sen olevan helppoa. Se voi olla vaikeampaa joillekuille, jotka ovat kasvaneet tunteensa valloilleen päästävien ihmisten parissa, joilla on tavallista äkkipikaisempi luonne tai jotka eivät vain koskaan ole yrittäneet osoittaa itsehillintää. Sellaiselle kristitylle voi olla todellinen haaste se, että hänessä olisi itsehillintää ja sitä pursuaisi hänestä. Se on kuitenkin mahdollista. (1. Korinttolaisille 9:24–27.) Tullessamme yhä lähemmäksi tämän nykyisen asiainjärjestelmän loppua paineet ja vaikeudet lisääntyvät. Tarvitsemme itsehillintää paljon enemmän, emme vähemmän! Tutki itseäsi itsehillinnän suhteen. Jos havaitset alueita, joilla sinun täytyy edistyä, niin työskentele niiden hyväksi. (Psalmit 139:23, 24.) Pyydä Jumalalta lisää hänen henkeään. Hän kuulee ja auttaa sinua, niin että sinussa voi olla itsehillintää ylenmääräisesti. (2. Pietarin kirje 1:5–8).
Mietiskeltäviä kohtia
◻ Miksi tunteiden hallinta on niin tärkeää?
◻ Mitä olet oppinut Haamanin sekä Euodian ja Syntyken esimerkeistä?
◻ Mitä yrität vilpittömästi tehdä silloin, kun tunteitasi on loukattu?
◻ Miten itsehillintä voi auttaa sinua välttämään kantamasta kaunaa?
[Kuva s. 18]
Paavali puhui Felixin ja Drusillan edessä vanhurskaudesta ja itsehillinnästä