Jehovan kansa lujittuu uskossa
”Seurakunnat lujittuivat – – jatkuvasti uskossa ja kasvoivat lukumääräisesti päivä päivältä.” – APOSTOLIEN TEOT 16:5.
1. Miten Jumala käytti apostoli Paavalia?
JEHOVA JUMALA käytti Saulus Tarsolaista ”valittuna astiana”. Apostoli Paavalina hän ’kärsi paljon’. Mutta hänen työnsä ja muiden työn välityksellä Jehovan järjestö nautti ykseydestä ja suurenmoisesta kasvusta. – Apostolien teot 9:15, 16.
2. Miksi on hyödyllistä tarkastella Apostolien tekojen 13:1–16:5:tä?
2 Ei-juutalaisista tuli kristittyjä kasvavassa määrin, ja hallintoelimen erittäin tärkeä kokous edisti suuresti ykseyttä Jumalan kansan keskuudessa ja lujitti heitä uskossa. On mitä hyödyllisintä tarkastella näitä ja muita Apostolien tekojen 13:1–16:5:een muistiinmerkittyjä kehitysvaiheita, sillä Jehovan todistajat kokevat nyt samanlaista kasvua ja samanlaisia hengellisiä siunauksia. (Jesaja 60:22) (Ehdotamme, että tutkiessasi henkilökohtaisesti tässä lehdessä olevia Apostolien tekoja käsitteleviä kirjoituksia luet ne tuon kirjan osat, joihin on viitattu lihavalla tekstilajilla.)
Lähetystyöntekijät ryhtyvät toimintaan
3. Mitä työtä ”profeetat ja opettajat” tekivät Antiokiassa?
3 Syyrian Antiokiassa toimivan seurakunnan lähettämät miehet auttoivat uskovia lujittumaan uskossa. (13:1–5) Antiokiassa olivat ”profeetat ja opettajat” Barnabas, Symeon (Niger), kyreneläinen Lukius, Manaen ja Saulus Tarsolainen. Profeetat selittivät Jumalan sanaa ja ennustivat tapahtumia, kun taas opettajat antoivat Raamattuun ja jumaliseen elämäntapaan liittyviä ohjeita. (1. Korinttolaisille 13:8; 14:4) Barnabas ja Saulus saivat erikoistehtävän. He ottivat mukaan Barnabaan serkun Markuksen ja menivät Kyprokseen. (Kolossalaisille 4:10) He saarnasivat synagogissa itäisessä Salamiin satamakaupungissa, mutta ei ole olemassa mitään muistiinmerkintää siitä, että juutalaiset olisivat suhtautuneet suopeasti. Koska he olivat aineellisesti varakkaita, mihin he olisivat tarvinneet Messiasta?
4. Mitä tapahtui, kun lähetystyöntekijät jatkoivat saarnaamista Kyproksessa?
4 Jumala siunasi muuta todistamistyötä Kyproksessa. (13:6–12) Pafoksessa lähetystyöntekijät kohtasivat juutalaisen noidan ja väärän profeetan Bar-Jeesuksen (Elymaan). Kun hän yritti estää prokonsuli Sergius Paulusta kuulemasta Jumalan sanaa, Saulus täyttyi pyhällä hengellä ja sanoi: ’Oi, sinä, joka olet täynnä petosta ja ilkeyttä, sinä Panettelijan poika, sinä kaiken vanhurskaan vihollinen, etkö lakkaa vääristelemästä Jehovan oikeita teitä?’ Paavalin sanottua tämän Jumalan rankaiseva käsi sokaisi Elymaan joksikin aikaa, ja Sergius Paulus ”tuli uskovaksi, koska hän hämmästyi perin pohjin Jehovan opetuksesta”.
5, 6. a) Kun Paavali puhui synagogassa Pisidian Antiokiassa, mitä hän sanoi Jeesuksesta? b) Millainen vaikutus Paavalin puheella oli?
5 Kyproksesta seurue purjehti Vähässä-Aasiassa sijaitsevaan Pergen kaupunkiin. Paavali ja Barnabas menivät sitten pohjoiseen Pisidian Antiokiaan vuoristoteitä pitkin, todennäköisesti ’vaaroissa virtojen ja rosvojen tähden’. (2. Korinttolaisille 11:25, 26) Siellä Paavali puhui synagogassa. (13:13–41) Hän selosti Jumalan menettelyä Israelin kanssa ja ilmaisi Daavidin jälkeläisen Jeesuksen olevan Pelastaja. Vaikka juutalaiset hallitusmiehet olivatkin vaatineet Jeesuksen kuolemaa, heidän esi-isilleen annettu lupaus täyttyi, kun Jumala herätti hänet kuolleista. (Psalmi 2:7; 16:10; Jesaja 55:3) Paavali varoitti kuulijoitaan halveksimasta pelastuksen lahjaa, jonka Jumala antaa Kristuksen välityksellä. – Habakuk 1:5, Septuaginta; ks. myös Uuden maailman käännöksen viitelaitos (engl.), alaviite.
6 Paavalin puhe herätti kiinnostusta, niin kuin Jehovan todistajien pitämät esitelmätkin herättävät nykyään. (13:42–52) Seuraavana sapattina miltei koko kaupunki kokoontui kuulemaan Jehovan sanaa, ja tämä täytti juutalaiset mustasukkaisuudella. Olivathan lähetystyöntekijät vain yhdessä viikossa käännyttäneet ilmeisesti enemmän ei-juutalaisia kuin nuo juutalaiset olivat käännyttäneet koko elinaikanaan! Koska juutalaiset väittivät pilkaten Paavalia vastaan, hengellisen valon oli aika loistaa muualla, ja heille sanottiin: ’Koska te työnnätte Jumalan sanan pois ettekä katso itseänne ikuisen elämän arvoisiksi, me käännymme kansojen puoleen.’ – Jesaja 49:6.
7. Miten Paavali ja Barnabas suhtautuivat vainoon?
7 Nyt ei-juutalaiset alkoivat iloita, ja kaikista niistä, jotka olivat asetetut ehdolle ikuiseen elämään, tuli uskovia. Kun Jehovan sanaa vietiin kaikkialle maahan, juutalaiset kuitenkin yllyttivät arvossa pidettyjä naisia (todennäköisesti painostamaan aviomiehiään tai muita) ja huomattavimpia miehiä vainoamaan Paavalia ja Barnabasta ja ajamaan heidät rajojensa ulkopuolelle. Se ei kuitenkaan pysäyttänyt lähetystyöntekijöitä. He yksinkertaisesti ”pudistivat tomun jaloistaan heitä vastaan” ja menivät Ikonioniin (nykyiseen Konyaan), roomalaisen Galatian maakunnan tärkeimpään kaupunkiin. (Luukas 9:5; 10:11) Entä mitä tapahtui Pisidian Antiokiaan jääneille opetuslapsille? Lujituttuaan uskossa he ”olivat jatkuvasti ilon ja pyhän hengen täyttämiä”. Tämä auttaa meitä näkemään, ettei vastustuksen tarvitse estää hengellistä edistystä.
Lujina uskossa vainosta huolimatta
8. Mitä tapahtui menestyksekkään todistamisen tuloksena Ikonionissa?
8 Paavali ja Barnabas osoittautuivat itse lujiksi uskossa vainosta huolimatta. (14:1–7) Seurauksena siitä, että he todistivat synagogassa Ikonionissa, monista juutalaisista ja kreikkalaisista tuli uskovia. Kun epäuskoiset juutalaiset kiihottivat ei-juutalaiset uusia uskovia vastaan, nämä kaksi uurastajaa puhuivat rohkeasti Jumalan valtuudella, ja hän osoitti hyväksyntänsä tekemällä heidät kykeneviksi suorittamaan tunnusmerkkejä. Tämä jakoi väkijoukon niin, että jotkut olivat juutalaisten ja toiset (lähetettyjen) apostolien puolella. Apostolit eivät olleet pelkureita, mutta kun he saivat tietää heidän kivittämisekseen tehdystä juonesta, he viisaasti lähtivät saarnaamaan Lykaoniaan, Etelä-Galatiassa sijaitsevalle Vähän-Aasian alueelle. Olemalla varovaisia mekin voimme usein pysyä toimeliaina palveluksessa vastustuksesta huolimatta. – Matteus 10:23.
9, 10. a) Miten Lystran asukkaat suhtautuivat ramman miehen parantamiseen? b) Miten Paavali ja Barnabas reagoivat Lystrassa?
9 Lykaonialainen Lystran kaupunki sai seuraavaksi todistusta. (14:8–18) Siellä Paavali paransi syntymästä saakka ramman miehen. Tajuamatta, että Jehova oli aikaansaanut ihmeen, ihmisjoukot huusivat: ”Jumalat ovat tulleet ihmisten kaltaisiksi ja laskeutuneet meidän luoksemme!” Koska tämä sanottiin lykaonian kielellä, Barnabas ja Paavali eivät tienneet, mitä oli tapahtumassa. Koska Paavali johti puhumista, ihmiset pitivät häntä Hermeenä (jumalten kaunopuheisena sanansaattajana) ja ajattelivat, että Barnabas oli Zeus, kreikkalainen ylijumala.
10 Zeuksen pappi toi jopa sonneja ja seppeleitä uhratakseen Paavalille ja Barnabaalle. Puhuen todennäköisesti yleisesti ymmärrettyä kreikkaa tai käyttäen tulkkia vierailijat selittivät nopeasti, että he olivat myös ihmisiä, joilla on vajavaisuuksia, ja että he julistivat hyvää uutista, niin että ihmiset kääntyisivät ”näistä turhista” (elottomista jumalista eli epäjumalista) elävän Jumalan puoleen. (1. Kuningasten kirja 16:13; Psalmi 115:3–9; 146:6) Jumala tosiaan aiemmin salli kansojen (mutta ei heprealaisten) kulkea omia teitään, vaikkakaan hän ei ollut antamatta todistusta olemassaolostaan ja hyvyydestään ’antaessaan heille sateita taivaasta ja hedelmällisiä aikoja ja täyttäessään heidän sydämensä ruoalla ja hyvällä mielellä’. (Psalmi 147:8) Sellaisesta perustelusta huolimatta Barnabas ja Paavali hädin tuskin pidättivät ihmisjoukot uhraamasta heille. Lähetystyöntekijät eivät kuitenkaan hyväksyneet jumalille kuuluvaa kunnioitusta, eivätkä he käyttäneet sellaista valtaa laskeakseen perustuksen kristillisyydelle tuolla alueella. Kuinka erinomainen esimerkki erityisesti siinä tapauksessa, että olemme taipuvaisia kaipaamaan liehakointia sen vuoksi, mitä Jehova sallii meidän saada aikaan hänen palveluksessaan!
11. Mitä voimme oppia lausunnosta: ”Meidän täytyy mennä Jumalan valtakuntaan monien ahdistusten kautta”?
11 Yllättäen vaino nosti rumaa päätään. (14:19–28) Miten? Pisidian Antiokiasta ja Ikonionista tulevien juutalaisten taivuttamina ihmisjoukot kivittivät Paavalia ja raahasivat hänet kaupungin ulkopuolelle luullen hänen kuolleen. (2. Korinttolaisille 11:24, 25) Mutta kun opetuslapset ympäröivät hänet, hän nousi ja meni Lystraan huomaamatta, mahdollisesti pimeän turvin. Seuraavana päivänä hän ja Barnabas lähtivät Derbeen, missä useista tuli opetuslapsia. Vieraillessaan uudelleen Lystrassa, Ikonionissa ja Antiokiassa lähetystyöntekijät vahvistivat opetuslapsia, rohkaisivat heitä pysymään uskossa ja sanoivat: ”Meidän täytyy mennä Jumalan valtakuntaan monien ahdistusten kautta.” Kristittyinä mekin odotamme kokevamme ahdistuksia, eikä meidän tulisi yrittää välttää niitä sovittelemalla uskossamme. (2. Timoteukselle 3:12) Tuohon aikaan vanhimpia nimitettiin seurakuntiin, joille Paavalin Galatalaiskirje kirjoitettiin.
12. Kun Paavalin ensimmäinen lähetysmatka päättyi, mitä nuo kaksi lähetystyöntekijää tekivät?
12 Mennessään Pisidian halki Paavali ja Barnabas puhuivat sanaa Pergessä, eräässä Pamfylian huomattavassa kaupungissa. Aikanaan he palasivat Syyrian Antiokiaan. Paavalin ensimmäinen matka oli nyt päättynyt, ja nämä kaksi lähetystyöntekijää ilmoittivat seurakunnalle ”mitä kaikkea Jumala oli heidän välityksellään tehnyt ja että hän oli avannut kansoille oven uskoon”. He viettivät jonkin aikaa opetuslasten kanssa Antiokiassa, ja tämä epäilemättä lujitti heidän uskoaan suuresti. Matkavalvojien vierailuilla nykyään on samanlaisia hengellisiä vaikutuksia.
Tärkeä kysymys ratkaistaan
13. Mitä tarvittiin, jos kristillisyyden ei kerran ollut määrä jakaantua heprealaiseen ja ei-juutalaiseen ryhmään?
13 Luja usko vaati yksimielisyyttä. (1. Korinttolaisille 1:10) Jos kristillisyyden ei kerran ollut määrä jakaantua heprealaiseen ja ei-juutalaiseen ryhmään, hallintoelimen piti päättää, täytyikö Jumalan järjestöön virtaavien ei-juutalaisten pitää Mooseksen laki ja ympärileikkauttaa itsensä. (15:1–5) Eräitä miehiä Juudeasta oli jo matkustanut Syyrian Antiokiaan ja ruvennut opettamaan siellä olevia ei-juutalaisia uskovia, että elleivät he ympärileikkauttaisi itseään, he eivät voisi pelastua. (2. Mooseksen kirja 12:48) Tästä syystä Paavali, Barnabas ja joitakuita muita lähetettiin apostolien ja vanhinten luo Jerusalemiin. Sielläkin uskovat, jotka olivat kerran olleet Lain noudattamista kannattavia fariseuksia, vaatimalla vaativat, että ei-juutalaisten oli ympärileikkautettava itsensä ja noudatettava Lakia.
14. a) Vaikka Jerusalemissa pidetyssä neuvottelussa kiisteltiinkin, mikä hyvä esimerkki annettiin? b) Mikä oli Pietarin perustelun ydin tuossa tilanteessa?
14 Pidettiin neuvottelu, jotta olisi varmistauduttu Jumalan tahdosta. (15:6–11) Sitten kiisteltiin, mutta riitaa ei syntynyt, kun miehet, joilla oli voimakkaita käsityksiä, ilmaisivat ajatuksensa – erinomainen esimerkki vanhimmille nykyään! Aikanaan Pietari sanoi: ’Jumala valitsi, että ei-juutalaiset [kuten Kornelius] kuulisivat minun suuni kautta hyvän uutisen ja uskoisivat. Hän todisti antamalla heille pyhää henkeä, eikä hän tehnyt mitään erotusta meidän ja heidän välillä. [Apostolien teot 10:44–47] Miksi te siis nyt koettelette Jumalaa sälyttämällä heidän niskaansa ikeen [velvollisuuden noudattaa Lakia], jota emme me eivätkä meidän esi-isämme pystyneet kantamaan? Me [juutalaiset lihan mukaan] uskomme pelastuvamme Herran Jeesuksen ansaitsemattoman hyvyyden välityksellä samalla tavoin kuin he.’ Se että Jumala hyväksyi ympärileikkaamattomat ei-juutalaiset, osoitti, että pelastukseen ei vaadittu ympärileikkausta ja Lain noudattamista. – Galatalaisille 5:1.
15. Mitä perusseikkoja Jaakob esitti, ja mitä hän ehdotti kirjoitettavaksi ei-juutalaisille kristityille?
15 Seurakunta vaikeni, kun Pietari lopetti, mutta oli määrä sanoa vielä enemmän. (15:12–21) Barnabas ja Paavali kertoivat tunnusmerkeistä, joita Jumala oli heidän välityksellään suorittanut ei-juutalaisten keskuudessa. Sitten puheenjohtaja, Jeesuksen velipuoli Jaakob, sanoi: ’Symeon [Pietarin heprealainen nimi] on selostanut, miten Jumala käänsi huomionsa kansojen ihmisiin ottaakseen heistä kansan nimelleen.’ Jaakob osoitti, että ’Daavidin majan’ ennustettu uudelleenrakentaminen (Daavidin suvun kuninkuuden palauttaminen) täyttyi siinä, kun Jeesuksen opetuslapsia (Valtakunnan perillisiä) koottiin sekä juutalaisista että ei-juutalaisista. (Aamos 9:11, 12, Septuaginta; UM, viitelaitos [engl.], alaviite; Roomalaisille 8:17) Koska Jumala oli tarkoittanut tämän, opetuslasten tulisi hyväksyä se. Jaakob neuvoi kirjoittamaan ei-juutalaisille kristityille, että he karttaisivat 1) epäjumalien saastuttamaa, 2) haureutta ja 3) verta ja sitä, mikä on kuristettua. Nämä kiellot olivat Mooseksen kirjoituksissa, joita luettiin synagogissa jokaisena sapattipäivänä. – 1. Mooseksen kirja 9:3, 4; 12:15–17; 35:2, 4.
16. Missä kolmessa asiassa ensimmäisen vuosisadan hallintoelimen kirje antaa opastusta vielä tänäkin päivänä?
16 Hallintoelin lähetti sitten kirjeen ei-juutalaisille kristityille Antiokiaan, Syyriaan ja Kilikiaan. (15:22–35) Pyhä henki ja kirjeen kirjoittajat vaativat karttamaan epäjumalille uhrattua; verta (jota jotkut ihmiset käyttivät säännöllisesti); sitä, mikä oli kuristettua verta vuodattamatta (monet pakanat pitivät sellaista lihaa herkkuna) ja haureutta (kreik. porneiʹa, joka merkitsee luvattomia, raamatullisen avioliiton ulkopuolisia sukupuolisuhteita). Karttamalla näitä he menestyisivät hengellisesti, niin kuin Jehovan todistajat menestyvät nykyään, koska he noudattavat ”näitä välttämättömiä”. Sanat ”Hyvää vointia teille!” merkitsivät jäähyväisten sanomista, eikä tulisi päätellä, että nämä vaatimukset koskivat etupäässä terveyteen liittyviä asioita. Kun kirje luettiin Antiokiassa, seurakunta iloitsi sen antamasta rohkaisusta. Tuohon aikaan Antiokiassa olevaa Jumalan kansaa vahvistettiin uskossa myös Paavalin, Silaan, Barnabaan ja muiden rohkaisevien sanojen välityksellä. Etsikäämme mekin keinoja rohkaista ja rakentaa toisia uskovia.
Toinen lähetysmatka alkaa
17. a) Mikä ongelma syntyi, kun toista lähetysmatkaa suunniteltiin? b) Miten Paavali ja Barnabas käsittelivät kiistansa?
17 Toista lähetysmatkaa suunniteltaessa syntyi muuan ongelma. (15:36–41) Paavali ehdotti, että hän ja Barnabas kävisivät uudelleen Kyproksessa ja Vähässä-Aasiassa olevissa seurakunnissa. Barnabas suostui, mutta halusi ottaa mukaan serkkunsa Markuksen. Paavali oli eri mieltä, koska Markus oli hylännyt heidät Pamfyliassa. Tuolloin ”sattui kiivas suuttumuksen purkaus”. Mutta ei Paavali eikä Barnabaskaan etsinyt henkilökohtaista puolustusta yrittämällä saada muut vanhimmat tai hallintoelimen sekaantumaan heidän yksityiseen asiaansa. Kuinka erinomainen esimerkki!
18. Mitä seurasi Paavalin ja Barnabaan erosta, ja kuinka me voimme hyötyä tästä tapauksesta?
18 Tämä kiista sai kuitenkin aikaan eron. Barnabas otti Markuksen mukaansa Kyprokseen. Seuralaisenaan Silas Paavali ”kulki Syyrian ja Kilikian halki vahvistaen seurakuntia”. Perhesiteet ovat saattaneet vaikuttaa Barnabaaseen, mutta hänen olisi pitänyt tunnustaa Paavalin apostolius ja erottaminen ”valikoiduksi astiaksi”. (Apostolien teot 9:15) Entä miten on meidän laitamme? Tämän tapauksen tulisi tähdentää meille sitä, miten tarpeellista on tunnustaa teokraattinen valta ja olla täysin yhteistoiminnassa ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” kanssa. – Matteus 24:45–47.
Edistymistä rauhassa
19. Millainen esimerkki Timoteus on nykyajan kristityille nuorille?
19 Tämän kiistan ei sallittu vaikuttaa seurakunnan rauhaan. Jumalan kansa lujittui jatkuvasti uskossa. (16:1–5) Paavali ja Silas menivät Derbeen ja sitten Lystraan. Siellä asui Timoteus, juutalaisen uskovan Euniken ja hänen epäuskoisen kreikkalaisen aviomiehensä poika. Timoteus oli nuori, sillä jopa 18 tai 20 vuotta myöhemmin hänelle vielä sanottiin: ”Älköön kukaan koskaan halveksiko nuoruuttasi.” (1. Timoteukselle 4:12) Koska ”Lystran ja [noin 30 kilometrin päässä olevan] Ikonionin veljet kertoivat hyvää” hänestä, hän oli tunnettu hyvästä palveluksestaan ja jumalisista ominaisuuksistaan. Kristittyjen nuorten nykyään tulisi etsiä Jehovan apua rakentaakseen samanlaisen maineen. Paavali ympärileikkasi Timoteuksen, koska he kävisivät sellaisten juutalaisten kodeissa ja synagogissa, jotka tiesivät, että Timoteuksen isä oli ei-juutalainen, eikä apostoli halunnut minkään estävän niiden juutalaisten miesten ja naisten lähestymistä, joiden täytyi saada tietää Messiaasta. Raamatun periaatteita rikkomatta Jehovan todistajat nykyään tekevät myös voitavansa, jotta hyvä uutinen olisi mieluisa kaikenlaisille ihmisille. – 1. Korinttolaisille 9:19–23.
20. Millainen vaikutus oli sillä, että mukauduttiin ensimmäisen vuosisadan hallintoelimen kirjeeseen, ja miten sen mielestäsi tulisi vaikuttaa meihin?
20 Timoteus seuralaisenaan Paavali ja Silas antoivat opetuslapsille noudatettaviksi hallintoelimen säädökset. Mitä oli tuloksena? Ilmeisesti tarkoittaen Syyriaa, Kilikiaa ja Galatiaa Luukas kirjoitti: ”Seurakunnat lujittuivat – – jatkuvasti uskossa ja kasvoivat lukumääräisesti päivä päivältä.” Hallintoelimen kirjeeseen mukautumisesta oli tosiaan tuloksena ykseys ja hengellinen menestys. Kuinka erinomainen esimerkki meidän kriittisiä aikojamme varten, kun Jehovan kansan täytyy pysyä yhdistyneenä ja lujana uskossa!
Miten vastaisit?
◻ Miten Paavali ja Barnabas suhtautuivat vainoon?
◻ Mitä voidaan oppia lausunnosta: ”Meidän täytyy mennä Jumalan valtakuntaan monien ahdistusten kautta”?
◻ Millaisia neuvoja saamme sen kirjeen kolmesta kohdasta, jonka ensimmäisen vuosisadan hallintoelin lähetti?
◻ Kuinka seikat, jotka lujittivat Jehovan ensimmäisellä vuosisadalla eläneitä todistajia uskossa, soveltuvat meihin nykyään?