Kristityt ja ihmismaailma
”Vaeltakaa jatkuvasti viisaasti niitä kohtaan, jotka ovat ulkopuolella.” (KOLOSSALAISILLE 4:5)
1. Mitä Jeesus sanoi seuraajistaan ja maailmasta?
JEESUS sanoi taivaalliselle Isälleen esittämässään rukouksessa seuraajistaan: ”Maailma on vihannut heitä, koska he eivät ole osa maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta.” Sitten hän lisäsi: ”En pyydä sinua ottamaan heitä pois maailmasta, vaan valvomaan heitä paholaisen takia.” (Johannes 17:14, 15.) Kristittyjen ei pitänyt erottautua fyysisesti maailmasta – esimerkiksi eristäytymällä luostareihin. Sen sijaan Kristus ’lähetti heidät maailmaan’ olemaan hänen todistajiaan ”maan ääriin asti” (Johannes 17:18; Apostolien teot 1:8). Hän pyysi kuitenkin Jumalaa valvomaan heitä, koska Saatana, ”tämän maailman hallitsija”, lietsoisi vihaa heitä kohtaan Kristuksen nimen vuoksi (Johannes 12:31; Matteus 24:9).
2. a) Miten Raamatussa käytetään sanaa ”maailma”? b) Millainen tasapainoinen asenne Jehovalla on maailmaa kohtaan?
2 Sanalla ”maailma” (kreik. koʹsmos) tarkoitetaan Raamatussa usein epävanhurskasta ihmisyhteiskuntaa, joka ”on paholaisen vallassa” (1. Johanneksen kirje 5:19). Koska kristityt noudattavat Jehovan normeja ja lisäksi tottelevat käskyä saarnata Jumalan valtakunnan hyvää uutista maailmalle, heidän ja maailman väliset suhteet ovat joskus olleet hankalat (2. Timoteukselle 3:12; 1. Johanneksen kirje 3:1, 13). Sanaa koʹsmos käytetään Raamatussa kuitenkin myös ihmisperheestä yleensä. Jeesus puhui maailmasta tässä merkityksessä, kun hän sanoi: ”Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan, jotta hän tuomitsisi maailman, vaan jotta maailma pelastuisi hänen välityksellään.” (Johannes 3:16, 17; 2. Korinttilaisille 5:19; 1. Johanneksen kirje 4:14.) Näin ollen vaikka Jehova vihaa Saatanan jumalattomalle järjestelmälle ominaisia asioita, hän osoitti rakkauttaan ihmiskuntaa kohtaan lähettämällä Poikansa maan päälle pelastaakseen kaikki ne, jotka ’pääsisivät katumukseen’ (2. Pietarin kirje 3:9; Sananlaskut 6:16–19). Jehovan tasapainoisen asenteen maailmaa kohtaan pitäisi ohjata hänen palvojiaan.
Jeesuksen esimerkki
3, 4. a) Millaisen asenteen Jeesus omaksui hallitusvaltaa kohtaan? b) Miten Jeesus suhtautui ihmismaailmaan?
3 Vähän ennen kuolemaansa Jeesus sanoi Pontius Pilatukselle: ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta.” (Johannes 18:36.) Näiden sanojen mukaisesti Jeesus oli aiemmin kieltäytynyt, kun Saatana oli tarjonnut hänelle valtaa maailman valtakuntiin, eikä hän ollut antanut juutalaisten tehdä hänestä kuningasta (Luukas 4:5–8; Johannes 6:14, 15). Jeesus osoitti kuitenkin suurta rakkautta ihmismaailmaa kohtaan. Apostoli Matteus kertoi tästä esimerkin: ”Nähdessään ihmisjoukot hän tunsi sääliä heitä kohtaan, koska he olivat kiusattuja ja sysittyjä niin kuin lampaat ilman paimenta.” Rakkaudesta hän saarnasi ihmisille heidän kaupungeissaan ja kylissään. Hän opetti heitä ja paransi heidän raihnaisuuksiaan. (Matteus 9:36.) Hän ymmärsi myös niiden fyysisiä tarpeita, jotka tulivat saamaan häneltä opetusta. Siitä kerrotaan: ”Jeesus kutsui opetuslapsensa luokseen ja sanoi: ’Minä tunnen sääliä tätä ihmisjoukkoa kohtaan, sillä he ovat viipyneet luonani jo kolme päivää eikä heillä ole mitään syötävää, enkä tahdo lähettää heitä pois paastoavina. Hehän voivat nääntyä tiellä.’” (Matteus 15:32.) Todella rakkaudellista huolenpitoa!
4 Juutalaiset olivat hyvin ennakkoluuloisia samarialaisia kohtaan, mutta Jeesus puhui pitkään erään samarialaisen naisen kanssa ja käytti kaksi päivää perusteellisen todistuksen antamiseen eräässä samarialaisessa kaupungissa (Johannes 4:5–42). Vaikka Jumala oli lähettänyt Jeesuksen ”Israelin huoneen kadonneiden lampaiden luo”, tämä osoitti tarpeen tullen vastakaikua muidenkin ei-juutalaisten uskon ilmauksille. (Matteus 8:5–13; 15:21–28.) Jeesus tosiaan osoitti, että vaikka joku ”ei ole osa maailmasta”, hän voi samanaikaisesti osoittaa rakkautta ihmismaailmaa, ihmisiä, kohtaan. Osoitammeko me samoin sääliä ihmisiä kohtaan siellä, missä asumme, työskentelemme tai käymme ostoksilla? Osoitammeko kiinnostusta heidän hyvinvointiaan kohtaan – emme ainoastaan heidän hengellisiä tarpeitaan vaan myös heidän muita tarpeitaan kohtaan, jos meidän on kohtuullisen helppo auttaa? Jeesus menetteli näin, ja siten toimiessaan hänelle avautui mahdollisuus opettaa ihmisille Valtakuntaa koskevia asioita. On totta, että me emme pysty tekemään kirjaimellisia ihmeitä, kuten Jeesus teki. Mutta usein jokin huomaavainen teko kyllä saa aikaan pieniä ihmeitä murtaessaan ennakkoluuloja.
Paavalin asenne ”ulkopuolisia” kohtaan
5, 6. Miten apostoli Paavali suhtautui ”ulkopuolella oleviin” juutalaisiin?
5 Apostoli Paavali viittaa useissa kirjeissään ”ulkopuolella oleviin” tai ”ulkopuolisiin”, kun hän tarkoittaa ei-kristittyjä, niin juutalaisia kuin pakanoitakin (1. Korinttilaisille 5:12; 1. Tessalonikalaisille 4:12; 1. Timoteukselle 3:7). Miten hän suhtautui heihin? Hänestä ’tuli kaikkea kaikenlaisille ihmisille, jotta hän olisi pelastanut kaikin keinoin muutamia’ (1. Korinttilaisille 9:20–22). Kun hän saapui johonkin kaupunkiin, hänellä oli tapana mennä ensin saarnaamaan juutalaisille, jotka olivat asettuneet sinne asumaan. Miten hän menetteli? Hän esitti tahdikkaasti ja kunnioittavasti vakuuttavia raamatullisia todisteita siitä, että Messias oli tullut ja kuollut uhrikuoleman ja hänet oli herätetty kuolleista. (Apostolien teot 13:5, 14–16, 43; 17:1–3, 10.)
6 Näin Paavali rakensi juutalaisilla olevan Lain ja profeettojen tuntemuksen pohjalle antaakseen heille opetusta Messiaasta ja Jumalan valtakunnasta. Ja hän onnistui saamaan jotkut vakuuttumaan (Apostolien teot 14:1; 17:4). Juutalaisten johtajien vastustuksesta huolimatta Paavali osoitti lämpimiä tunteita juutalaistovereitaan kohtaan, kun hän kirjoitti: ”Veljet, minun sydämeni hyvä tahto ja heidän [juutalaisten] puolestaan Jumalalle esittämäni rukous ovat tosiaankin heidän pelastuksekseen. Sillä minä todistan heistä, että heillä on palavaa intoa Jumalan puolesta, mutta ei täsmällisen tiedon mukaan.” (Roomalaisille 10:1, 2.)
Ei-juutalaisten uskovien auttaminen
7. Millä tavoin monet käännynnäiset suhtautuivat hyvään uutiseen, jota Paavali saarnasi?
7 Käännynnäiset olivat ei-juutalaisia, joista oli tullut ympärileikattuja juutalaisuuden harjoittajia. Ilmeisesti juutalaiskäännynnäisiä oli Roomassa, Syyrian Antiokiassa, Etiopiassa ja Pisidian Antiokiassa – tosiaan kaikkialla, mihin juutalaiset olivat hajaantuneet. (Apostolien teot 2:8–10; 6:5; 8:27; 13:14, 43; vrt. Matteus 23:15.) Toisin kuin monet juutalaiset hallintomiehet käännynnäiset eivät todennäköisesti olleet pöyhkeitä eivätkä he voineet ylpeästi rehennellä sillä, että he olisivat polveutuneet Abrahamista (Matteus 3:9; Johannes 8:33). Sen sijaan he olivat hylänneet pakanajumalat ja kääntyneet nöyrästi Jehovan puoleen sekä hankkineet tietoa hänestä ja hänen laeistaan. He omaksuivat myös saman toivon tulevasta Messiaasta, joka juutalaisilla oli. Totuutta etsiessään he olivat jo osoittaneet halukkuutta tehdä muutoksia, ja monet heistä olivat valmiita tekemään lisää muutoksia ja osoittamaan vastakaikua apostoli Paavalin saarnaamiselle (Apostolien teot 13:42, 43). Kun käännynnäinen, joka oli aiemmin palvonut pakanajumalia, kääntyi kristillisyyteen, hän pystyi ainutlaatuisella tavalla todistamaan muille pakanoille, jotka palvoivat yhä noita jumalia.
8, 9. a) Mitä muuta pakanoiden luokkaa paitsi käännynnäisiä juutalainen uskonto veti puoleensa? b) Millä tavoin monet ympärileikkaamattomat Jumalaa pelkäävät suhtautuivat hyvään uutiseen?
8 Ympärileikattujen käännynnäisten lisäksi oli muitakin ei-juutalaisia, joita juutalainen uskonto veti puoleensa. Ensimmäisenä näistä tuli kristityksi Cornelius, ”harrasmielinen mies, joka pelkäsi Jumalaa”, vaikkei ollutkaan käännynnäinen. (Apostolien teot 10:2.) Professori F. F. Bruce kirjoitti Apostolien tekojen selityksissään: ”Tällaisia pakanoita sanotaan yleensä ’Jumalaa pelkääviksi’; vaikka tämä ei olekaan oppisana, se on käyttökelpoinen. Vaikka monet pakanat eivät olleetkaan noina päivinä valmiita kääntymään kokonaan juutalaisuuteen (ympärileikkausvaatimus oli erityisesti kompastuskivenä miehille), juutalaissynagogassa harjoitettavan palvonnan selkeä yksijumalaisuus ja juutalaisen elämäntavan eettiset normit vetivät heitä puoleensa. Jotkut heistä kävivät synagogassa ja perehtyivät kohtalaisen hyvin rukouksiin ja raamattuläksyihin, joita he kuulivat luettavan kreikankielisestä käännöksestä.”
9 Apostoli Paavali tapasi monia Jumalaa pelkääviä, kun hän saarnasi Vähän-Aasian ja Kreikan synagogissa. Pisidian Antiokiassa hän puhutteli synagogaan kokoontuneita sanoilla ”miehet, israelilaiset ja te muut, jotka pelkäätte Jumalaa” (Apostolien teot 13:16, 26). Luukas kirjoittaa, että sen jälkeen kun Paavali saarnasi kolmena sapattina Tessalonikan synagogassa, ”muutamat heistä [juutalaisista] tulivat uskoviksi [kristityiksi] ja liittyivät Paavalin ja Silaksen seuraan, samoin kuin suuri joukko Jumalaa palvovia kreikkalaisia ja useat huomattavimmista naisista” (Apostolien teot 17:4). Todennäköisesti jotkut noista kreikkalaisista olivat Jumalaa pelkääviä ympärileikkaamattomia. On todisteita siitä, että monet tällaiset pakanat katsoivat kuuluvansa juutalaisiin yhdyskuntiin.
Saarnaaminen ”ei-uskovien” keskuudessa
10. Miten Paavali saarnasi pakanoille, jotka eivät tienneet mitään Raamatusta, ja millaisin tuloksin?
10 Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa sana ”ei-uskovat” voi viitata kristillisen seurakunnan ulkopuolella oleviin ihmisiin yleensä. Usein sillä viitataan pakanoihin. (Roomalaisille 15:31; 1. Korinttilaisille 14:22, 23; 2. Korinttilaisille 4:4; 6:14.) Ateenassa monille ei-uskoville oli opetettu kreikkalaista filosofiaa, eivätkä he tienneet mitään Raamatusta. Vähensikö tämä Paavalin intoa todistaa heille? Ei. Hän muutti kuitenkin esitystapansa heille sopivaksi. Hän esitti taitavasti raamatullisia ajatuksia lainaamatta suoraan Raamatun heprealaisista kirjoituksista, jotka olivat siihen aikaan tuntemattomia ateenalaisille. Hän osoitti kekseliäästi, että Raamatun totuuden ja joidenkin antiikin stoalaisten runoilijoiden ajatusten välillä oli eräs samankaltaisuus. Ja hän esitti käsityksen, jonka mukaan koko ihmiskunnalla on yksi tosi Jumala, Jumala joka tulee tuomitsemaan vanhurskaudessa miehen kautta, joka oli kuollut ja herätetty kuolleista. Näin Paavali saarnasi tahdikkaasti Kristuksesta ateenalaisille. Mikä oli tulos? Vaikka useimmat pilkkasivat häntä avoimesti tai olivat epäileviä, ”jotkut miehet liittyivät häneen ja tulivat uskoviksi, heidän joukossaan myös Dionysios, Areiopagin oikeusistuimen tuomari, ja Damaris-niminen nainen ja muita heidän lisäkseen”. (Apostolien teot 17:18, 21–34.)
11. Millainen kaupunki oli Korintti, ja mihin tulokseen Paavalin saarnaamistoiminta siellä johti?
11 Koska Korintissa oli isohko juutalaisyhdyskunta, Paavali aloitti sananpalveluksensa siellä saarnaamalla synagogassa. Mutta kun kävi ilmi, että juutalaiset vastustivat Paavalia, tämä kääntyi ei-juutalaisen väestön puoleen. (Apostolien teot 18:1–6.) Ja millaista tuo väestö olikaan! Korintti oli vilkas, kosmopoliittinen kauppakaupunki, joka oli kautta kreikkalais-roomalaisen maailman kuuluisa irstaasta elämästään. Ilmaus ”elää korinttilaisittain” merkitsikin ’harjoittaa moraalittomuutta’. Siitä huolimatta sen jälkeen kun juutalaiset olivat torjuneet Paavalin saarnaamisen, Kristus näyttäytyi hänelle ja sanoi: ”Älä pelkää, vaan jatka puhumista – – sillä minulla on paljon kansaa tässä kaupungissa.” (Apostolien teot 18:9, 10.) Ja totta tosiaan, Paavali perusti Korinttiin seurakunnan, vaikka jotkut sen jäsenet olivat ennen eläneet ”korinttilaisittain” (1. Korinttilaisille 6:9–11).
Yritämme pelastaa ”kaikenlaisia ihmisiä” nykyään
12, 13. a) Miten alueemme on nykyään samanlainen kuin Paavalin päivien alue? b) Millainen on asenteemme alueilla, joilla kristikunnan uskonnoilla on pitkään ollut vakiintunut asema tai joilla monet ovat pettyneet järjestäytyneeseen uskontoon?
12 Nykyään samoin kuin ensimmäisellä vuosisadalla ”Jumalan ansaitsematon hyvyys – – tuo pelastuksen kaikenlaisille ihmisille” (Titukselle 2:11). Alue, jolla saarnataan hyvää uutista, on laajentunut käsittämään kaikki mantereet ja useimmat meren saaret. Ja samoin kuin Paavalin päivinä, kohdataan tosiaan ”kaikenlaisia ihmisiä”. Esimerkiksi jotkut meistä saarnaavat maissa, joissa kristikunnan kirkoilla on ollut vakiintunut asema useita vuosisatoja. Niiden jäsenet voivat olla ensimmäisen vuosisadan juutalaisten tavoin lujasti sidoksissa uskonnollisiin perinteisiin. Tästä huolimatta etsimme mielellämme niitä, joilla on hyvä sydämentila, ja rakennamme käyttäen perustana sitä Raamatun tuntemusta, joka heillä on. Emme puhu heille alentuvasti emmekä halveksi heitä, vaikka heidän uskonnolliset johtajansa joskus vastustavat ja vainoavat meitä. Sen sijaan ymmärrämme, että joillakuilla heidän joukossaan voi olla ”palavaa intoa Jumalan puolesta”, vaikka heiltä puuttuu täsmällistä tietoa. Osoitamme Jeesuksen ja Paavalin tavoin aitoa rakkautta ihmisiä kohtaan ja haluamme hartaasti, että he pelastuisivat. (Roomalaisille 10:2.)
13 Moni meistä tapaa saarnatessaan yksilöitä, jotka ovat pettyneet järjestäytyneeseen uskontoon. He saattavat kuitenkin yhä olla Jumalaa pelkääviä – he uskovat Jumalaan jossain määrin ja yrittävät elää hyvää elämää. Eikö meidän pitäisi tämän vääristyneen ja yhä jumalattomamman sukupolven keskuudessa iloita tavatessamme ihmisiä, joilla on jonkin verran uskoa Jumalaan? Emmekö olekin innokkaita ohjaamaan heitä palvontamuotoon, jolle ei ole ominaista ulkokultaisuus eikä valhe? (Filippiläisille 2:15.)
14, 15. Miten hyvän uutisen saarnaamiselle on avautunut laaja kenttä?
14 Kuvauksessaan nuotasta Jeesus ennusti, että saarnaamisalue olisi laaja (Matteus 13:47–49). Selittäessään tätä kuvausta Vartiotorni 15.6.1992 sanoi sivulla 20: ”Kristikunnan jäsenillä oli vuosisatojen ajan merkittävä osa Jumalan sanan kääntämisessä, jäljentämisessä ja levittämisessä. Myöhemmin kirkot perustivat tai ylläpitivät raamattuseuroja, jotka käänsivät Raamattua kaukaisten maiden kielille. Ne lähettivät lähetystyöhön myös lääketieteen edustajia ja opettajia, jotka tekivät riisikristittyjä. Näin koottiin valtavat määrät kelpaamattomia kaloja, joita Jumala ei hyväksynyt. Mutta ainakin miljoonat ei-kristityt pääsivät näin kosketuksiin Raamatun ja jonkinlaisen – vaikkakin turmeltuneen – kristillisyyden kanssa.”
15 Kristikunnan käännytystyö on ollut erityisen tehokasta Etelä-Amerikassa, Afrikassa ja joillakin merensaarilla. Meidän aikoinamme näiltä alueilta on löytynyt monia nöyriä ihmisiä, ja voimme edelleenkin tehdä paljon hyvää, jos meillä on myönteinen, rakkaudellinen asenne tällaisia ihmisiä kohtaan, kuten Paavalillakin oli juutalaiskäännynnäisiä kohtaan. Niiden joukossa, jotka tarvitsevat apuamme, ovat myös ne miljoonat ihmiset, jotka tuntevat sympatiaa Jehovan todistajia kohtaan. He ottavat meidät aina mielellään vastaan, kun käymme heidän luonaan. Jotkut ovat tutkineet Raamattua kanssamme ja käyneet kokouksissamme, erityisesti Kristuksen kuoleman vuotuisessa muistonvietossa. Eivätkö he edustakin laajaa kenttää, jolla saarnata Valtakunnan hyvää uutista?
16, 17. a) Millaisille ihmisille viemme hyvää uutista? b) Miten jäljittelemme Paavalia erilaisille ihmisille saarnaamisessa?
16 Mitä sitten on sanottava niistä, jotka tulevat kristikunnan ulkopuolella olevista kulttuureista – tapaammepa heidät kotimaassaan tai ovatpa he siirtolaisina länsimaissa? Entä ne monet miljoonat ihmiset, jotka ovat kääntäneet kokonaan selkänsä uskonnolle ja joista on tullut ateisteja tai agnostikkoja? Miten sitten on niiden laita, jotka ottavat oppia lähes uskonnollisen hartaasti modernista filosofiasta tai populaaripsykologiasta, jota kirjakauppojen elämäntapaoppaat tarjoavat. Pitäisikö joku tällainen ihminen jättää huomiotta, ikään kuin hän olisi lunastuksen ulkopuolella? Ei, jos jäljittelemme apostoli Paavalia.
17 Saarnatessaan Ateenassa Paavali ei erehtynyt väittelemään kuulijoidensa kanssa filosofiasta. Hän mukautti kuitenkin perustelunsa niille ihmisille sopivaksi, joiden kanssa hän oli tekemisissä, ja esitti Raamatun totuuksia selvästi ja johdonmukaisesti. Meidänkään ei tarvitse tulla niiden ihmisten uskontojen tai filosofian asiantuntijoiksi, joille saarnaamme. Mukautamme esityksemme kuitenkin niin, että todistamisemme on tehokasta, ja näin meistä tulee ”kaikkea kaikenlaisille ihmisille” (1. Korinttilaisille 9:22). Kirjoittaessaan Kolossan kristityille Paavali sanoi: ”Vaeltakaa jatkuvasti viisaasti niitä kohtaan, jotka ovat ulkopuolella, ostaen sopivan ajan itsellenne. Olkoon puheenne aina miellyttävää, suolalla höystettyä, tietääksenne kuinka teidän pitää kullekin vastata.” (Kolossalaisille 4:5, 6.)
18. Mikä vastuu meillä on, ja mitä meidän ei pitäisi koskaan unohtaa?
18 Osoittakaamme Jeesuksen ja apostoli Paavalin tavoin rakkautta kaikenlaisia ihmisiä kohtaan. Ponnistelkaamme erityisesti kertoaksemme toisille Valtakunnan hyvää uutista. Älkäämme toisaalta koskaan unohtako, että Jeesus sanoi opetuslapsistaan: ”He eivät ole osa maailmasta.” (Johannes 17:16.) Sitä mitä tämä merkitsee meille, tarkastellaan enemmän seuraavassa kirjoituksessa.
Kertaukseksi
◻ Kuvaile Jeesuksen tasapainoista asennetta maailmaa kohtaan.
◻ Miten apostoli Paavali saarnasi juutalaisille ja käännynnäisille?
◻ Miten Paavali lähestyi Jumalaa pelkääviä ja ei-uskovia?
◻ Miten me voimme olla saarnaamistoiminnassamme ”kaikkea kaikenlaisille ihmisille”?
[Kuvat s. 10]
Kristityt voivat usein murtaa ennakkoluuloja tekemällä huomaavaisia tekoja lähimmäisilleen