Tykikos – luotettu orjatoveri
TYKIKOS matkusti apostoli Paavalin kanssa ja toimi hänen sanansaattajanaan useaankin otteeseen. Hän oli asiamies, jolle voitiin uskoa rahaa ja valvontatehtäviä. Koska Raamatussa korostetaan hänen luotettavuuttaan – kaikille kristityille olennaisen tärkeää ominaisuutta – haluat ehkä tietää hänestä enemmän.
Paavali kuvaili Tykikosta ”rakkaaksi veljeksi ja uskolliseksi palvelijaksi ja orjatoveriksi Herrassa” (Kolossalaisille 4:7). Miksi apostoli piti häntä sellaisena?
Avustusmatka Jerusalemiin
Juudean kristityt joutuivat aineelliseen hätään vuoden 55 paikkeilla. Paavali järjesti Euroopan ja Vähän-Aasian seurakuntien avulla keräyksen heidän hyväkseen. Aasian piirikunnasta kotoisin ollut Tykikos oli mukana avustusmatkalla.
Annettuaan tätä lahjoitusta koskevia ohjeita Paavali ehdotti, että Jerusalemiin lähetettäisiin luotettavia miehiä tai että sellaisia lähtisi hänen kanssaan viemään tuottoa perille (1. Korinttilaisille 16:1–4). Kun hän aloitti tuon pitkän matkan Kreikasta Jerusalemiin, hänellä oli mukanaan useita miehiä, joista yksi oli ilmeisesti Tykikos (Apostolien teot 20:4). Tällainen suuri seurue oli tarpeen ehkä siksi, että heidän haltuunsa uskottiin useilta seurakunnilta tullut raha. Tämä on saattanut olla painava syy, sillä matkan turvallisuutta uhkasivat maantierosvot (2. Korinttilaisille 11:26).
Kun kerran Aristarkos ja Trofimos seurasivat Paavalia Jerusalemiin asti, jotkut pitävät todennäköisenä, että Tykikos ja muut tekivät samoin (Apostolien teot 21:29; 24:17; 27:1, 2). Koska Tykikos osallistui tähän avustusohjelmaan, muun muassa häntä on ehdotettu siksi ”veljeksi”, joka järjesti keräystä Tituksen kanssa Kreikassa ja jonka ”seurakunnat nimittivät – – [Paavalin] matkatoveriksi tämän huomaavaisen lahjan yhteydessä” (2. Korinttilaisille 8:18, 19; 12:18). Jos oli Tykikoksen ensimmäinen tehtävä vastuullinen, niin vähintään yhtä vastuullinen oli hänen toinen tehtävänsä.
Roomasta Kolossaan
Viiden kuuden vuoden kuluttua (v. 60–61) Paavali oli ensimmäisen kerran vankina Roomassa ja toivoi pääsevänsä vapaaksi. Tykikos oli hänen luonaan, satojen kilometrien päässä kotoa. Nyt hän oli lähdössä takaisin Aasiaan. Siksi Paavali saattoi panna hänen mukaansa kirjeitä tuon alueen kristillisille seurakunnille ja lähettää Filemonin karanneen orjan Onesimoksen takaisin Kolossaan. Tykikos ja Onesimos veivät matkassaan ainakin kolme kirjettä, jotka kuuluvat nyt Raamatun kaanoniin: yhden efesolaisille, yhden kolossalaisille ja yhden Filemonille. Yksi kirje saattoi mennä myös Laodikean seurakunnalle, kaupunkiin joka sijaitsi vajaan kahdenkymmenen kilometrin päässä Kolossasta. (Efesolaisille 6:21; Kolossalaisille 4:7–9, 16; Filemonille 10–12.)
Tykikos ei ollut pelkästään postinkantaja. Hän oli luotettu henkilökohtainen sanansaattaja, sillä Paavali kirjoitti: ”Tykikos, rakas veli ja uskollinen palvelija ja orjatoveri Herrassa, tekee teille kaikki asiani tunnetuiksi. Lähetän hänet luoksenne juuri sitä varten, että tuntisitte meitä koskevat asiat ja että hän lohduttaisi sydämiänne.” (Kolossalaisille 4:7, 8.)
Tutkija E. Randolph Richards huomauttaa, että kirjeen toimittaja ”oli usein henkilökohtainen linkki kirjoittajan ja vastaanottajien välillä kirjallisen linkin lisäksi. – – luotettua toimittajaa tarvittiin – – [muun muassa siksi, että] hän toi usein mukanaan lisätietoja. Kirje saattaa kuvailla tilannetta lyhyesti, monesti kirjoittajan arvioimana, mutta sen toimittajan odotetaan kertovan vastaanottajalle kaikki yksityiskohdat.” Kirje saattoi käsitellä opetuksia ja kiireellisiä asioita, mutta muusta kertoi luotettu sanansaattaja suullisesti.
Kirjeissä efesolaisille, kolossalaisille ja Filemonille ei juuri mainita Paavalin kuulumisia. Niinpä Tykikoksen oli kerrottava hänestä, kuvailtava hänen olosuhteitaan Roomassa ja tunnettava seurakuntien tilanteet niin hyvin, että saattoi rohkaista niitä. Tämäntyyppisiä sanomia ja tehtäviä uskottiin vain niille, joihin voitiin luottaa lähettäjän uskollisina edustajina. Tykikos oli sellainen mies.
Valvontaa kaukaisilla alueilla
Päästyään vapaaksi kotiarestista Roomassa Paavali mietti joko Tykikoksen tai Artemaan lähettämistä Tituksen luo Kreetan saareen (Titukselle 1:5; 3:12). Ollessaan Roomassa vankina toisen kerran (luultavasti noin v. 65) apostoli lähetti jälleen Tykikoksen Efesokseen, mahdollisesti Timoteuksen sijaan, joka voisi sitten matkustaa Paavalin luo (2. Timoteukselle 4:9, 12).
On epäselvää, menikö Tykikos sekä Kreetaan että Efesokseen tässä vaiheessa. Sellaiset viittaukset antavat silti ymmärtää, että hän oli Paavalin lähimpiä tovereita tämän palveluksen viimeisiin vuosiin asti. Mikäli Paavali harkitsi hänen lähettämistään vastuullisiin ja kenties vaikeisiin tehtäviin Timoteuksen ja Tituksen sijaan, on ilmeistä, että Tykikoksesta oli tullut kypsä kristitty valvoja (vrt. 1. Timoteukselle 1:3; Titukselle 1:10–13). Hänen alttiutensa matkustaa ja olla käytettävissä kaukaisilla alueilla teki hänestä hyödyllisen Paavalille ja koko kristilliselle seurakunnalle.
Nykyajan uhrautuvat kristityt palvelevat Jumalaa alttiisti Jehovan todistajien paikallisissa seurakunnissa tai tarjoutuvat edistämään Valtakunnan etuja muualla. Tuhannet ovat ottaneet mielellään vastaan tehtäviä lähetystyössä, matkatyössä, ulkomaisissa rakennushankkeissa, Vartiotorni-seuran maailmankeskuksessa tai jossain sen haaratoimistossa. Tykikoksen tavoin he eivät vaadi itselleen huomiota, vaan ovat uutteria työntekijöitä ja ’uskollisia palvelijoita’, jotka ovat rakkaita Jumalalle ja toisille kristityille luotettuina ’orjatovereina Herrassa’.